Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Itse olen rehellisyyden kannalla, mutta en tahdo sanoa, mikä on paras toisille. Olen itse huono valehtelemaan. En pystyisi kantamaan petoksen salaisuutta sisälläni kauan, vaan se olisi pakko sylkäistä ulos, niin on parempi olo, tapahtui mitä tapahtui.
Olen kyllä huomannut, että on varsin paljon varsin paatuneita ihmisiä, joilta niin itse pettäminen kuin petoksen salaaminenkin sujuu kuin ei mitään.
Tehkää niin kuin tykkäätte: huiputtakaa ja salailkaa vaan, kunnes jäätte kiinni. Ei ole minun ongelmani.
Tämä salaisuus kalvaa minua sisältä niin, että on sekä henkisesti ettiä fyysisesti huono olo. Tekisi mieli oksentaa koko ajan, ruoka ei maistu. Mutta, jos tunnustaisin, tekisinkö sen enemmän mieheni vai itseni takia?
Tieto lisää tuskaa, haluanko aiheuttaa tuskaa miehelleni? En.
Haluanko erota? En.
Haluanko hajoittaa ystävyyssuhteita? En.
Mitä siis tunnustaminen hyödyttäisi ketään? Mies saisi tietää ja jättäisi minut. Lapsilta hajoaisi perhe. Minä saisin ansioni mukaan, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäisikin.