Miten ihmeessä ihmiset eivät tule toimeen tuloillaan? En ymmärrä.

En ymmärrä, miksi esim. pitkäaikaistyöttömien pitää väen vängällä asua Helsingissä vuodesta toiseen, kun kulut ovat mitä ovat, ja sitten itkeä kalliita vuokria ja köyhyyttä. Ihan ystävällisesti kysyn, eikö olisi edullisempaa muuttaa johonkin pikkukaupunkiin lähistölle, palatahan voi aina keskustaan sitten kun tulotaso sen sallii. En nyt viittaa keneenkään yksittäiseen henkilöön tässä keskustelussa, vaan ihan rehellisesti kysyn, kun joka ikisessä depatissa vedetään aina tämä "tiiätkö minkälaiset vuokrat?????" -kortti esille. Kyllä, tiedän, tiesitkö sinä, että muualla on halvempaa? Ihmiset muuttavat työn ja puolisoiden perässä ristiin rastiin Suomea, jatkuvasti, miksei myös pienituloiset voisi joustaa asuinpaikkansa suhteen? Toki siinä vaihtuu koko perheen kuviot, mutta hei, ei pari muuttoa ketään loppuelämäksi traumatisoi kunhan asiasta ei itselleen ongelmaa tee. Luonnossakin parhaiten pärjäävät ne, jotka osaavat sopeutua muuttuviin olosuhteisiin =) Valintojen maailma, älkää pliis enää sanoko sanaakaan Helsingin vuokrista ellei ole jotain todella painavaa syytä jäädä kaupunkiin.

Asia ei ole ihan noin simppeli. Jos kyseessä on oikeasti todella pienituloinen, joka saa rahaa Kelasta ja sossusta, hänen tilanteensa ei välttämättä parane edes halvempaan kuntaan muuttamalla. Myös niissä muissa kunnissa voi olla se ongelma, että kaupungin asuntojen vuokrat ovat kovemmat kuin minkä paikallinen sossu suostuu maksamaan. Eli sama ongelma seuraisi uudellekin paikkakunnalle. Ehkä tämä ongelma helpottuisi, jos kaikki kunnat tarkistaisivat niitä toimeentulotuen vuokrarajojaan.

Sinänsä muu eläminen ei ole Helsingissä kalliimpaa kuin muualla. Se voi olla jopa halvempaa ja helpompaa, kun on toimiva joukkoliikenne, paljon ilmaisia ja halpojakin harrastusmahdollisuuksia - sekä tietysti todennäköisempi mahdollisuus työllistyä.

Jos nyt ihan ylihintaisessa asunnossa asuu, voi tietysti olla fiksua laajentaa hakualuetta ja katsoa, löytyisikö lähiseuduilta halvemmalla. Todella harmi vaan, että joissain pienemmissä kaupungeissa lähellä Helsinkiä on todella vähän kaupungin vuokra-asuntoja.

Jos henkilöllä on lapsia samalla paikkakunnalla (jos on vaikka vuoroviikko- tai viikonloppuvanhempi) on tietysti ymmärrettävää, ettei mieti muuttoa jonnekin hevonkuuseen.

 

En minäkään ymmärrä.

Itse elin pari kuukautta niin että mulle jäi 60 senttiä omiin päivittäisiin menoihini. Jäi tupakanpolttokin kun ei vaan ollut varaa ostaa askia. Asunto, ruoka ja bensat työmatka-ajoihin, muuhun ei ollut varaa.

Riitti! Hengissä ollaan koko poppoo.

Toki, sit, jos joutuu jäämään vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle ja vähätuloisuus on pitkäaikaista eikä kuulu siihen ihmisosaan jonka on helppo marssia sossuun mankumaan lisää, ymmärrän hyvin, että yllättävät ekstrakulut saavat talouden tosi huonoon jamaan.

Eli 60 senttiä riitti aikuisen ihmisen päivittäisiin menoihin parin kuukauden ajan. Jep. Olisi kiva kuulla, mitä söit tuona aikana.

 

Aina on kämppä löytynyt ja on ollut vielä varaa mistä valita.

Sinulla on siis ollut näin - tarkoittaako se, että kaikki puhe Helsingin asuntopulasta kohtuuhintaisten asuntojen suhteen ei pidäkään paikkaansa?

 

Olen ollut yksinäinen nainen, ja löytänyt kyllä kämpän Pk-seudulta. Vuokra 500€, silloin oli juuri rakennettu. 2h ja keittiö.

Ja mörköäiti jauhaa aina tuota samaa paskaa. Se vaan on niin, että jos on köyhä ei pidä voi elää leveästi. Mutta mistään ei sittenkään olla valmiita tinkimään, vaan on pakko saada se etelänmatka vaikka velkaannuttaisi. Ja sitten taas itketään kun ei ole varaa ostaa ruokaa kun sossu ei vähennä niitä velkoja vaan laskee että rahaa pitää olla sen verran enemmän käytössä.

Jos ei ole paljoa rahaa, pitää valinnat tehdä sen mukaan, myös asuinpaikan.
Lapsille löytyy edullisiakin harrastuksia. Ei kaikkien pidä voida harrastaa muodostelmaluistelua.

Onko tuo lauseesi ymmärrettävä siis niin, että asian pitääkin olla noin, että kaikki eivät voi harrastaa muodostelmaluistelua?

Mitä etelänmatkoihin tulee, niin niitähän saa aika halvallakin, jos ottaa jonkin äkkilähdön tms. Mutta joku pakettimatka Espanjan lomasaarelle ei kyllä enää nykypäivänä ole erityisen "leveää elämää" - tämä on nyt pakko huomauttaa, kun taas alatte tuoda tuollaisia täysin arkisia ja normaaleja, vieläpä verrattain halpoja huveja tähän leveän elämän keskusteluun.

Voihan se silti pienituloisen budjetin kaataa. Itse kyllä silti ymmärrän ihan hyvin, miksi moni varsinkin pitkäaikaisesti pienituloinen haluaa elämäänsä jotain muutakin kuin pelkkiä välttämättömyyksiä. Ymmärrän oikein hyvin, että jos lapsi haluaa harrastaa jotain tiettyä lajia, johon hänellä on suuri innostus ja intohimo, niin vanhempi yrittää tarjota hänelle sen, eikä tarjoa vaihtoehdoksi jotain seurakunnan tyttökerhoa.

Mutta ajattelussamme onkin perustavanlaatuinen ero. Sinä ajattelet, ettei kaikkien pidäkään voida harrastaa - minä taas en pidä hyvänä tällaista tilannetta, että osa perheistä ei voi rahan vuoksi tarjota lapsille harrastuksia. Toivoisin mieluummin yhteiskunnan tukevan näiden lasten harrastuksia kuin että ne lapset siirtyvät notkumaan ostareille, kun ei muutakaan ole. On totta, että ilmaisia tai lähes ilmaisiakin harrastuksia on, mutta ne ovat kivoja lähinnä aika pienille lapsille. Isommilla on jo selkeämmin omat kiinnostuksen kohteet, joita ei niin vaan korvata jollain koulun tai kirkon ilmaisella kerholla, jonka sisältö on ihan eri.

Kaikki harrastukset eivät onneksi maksa paljon, eikä kaikilla sellaisia harrastuksia olekaan, jotka vaativat valtavia kurssimaksuja. Nykyisin usein unohdetaan, että moni omaehtoinenkin harrastus on harrastus ihan samalla lailla. Tosin postimerkkien keräilykin maksaa.

 

Vielä tähän, että missä näin väitin? Ihan omituista vittuilun yritystä tuo kirjoituksesi. Ei onnistu.

No, itse kuitenkin nostit sen huvipuistokäynnin esimerkiksi leveästä elämästä. Kirjoitit: "Ajatellaan että kaikille kuuluu kesän huvipuistoreissut. Hyvin pian joku (luultavasti mörköäiti) tulee selittämään että lapset syrjätyy ja blaa blaa elleivät saa kaikkea mitä muutkin."

Mikä on sitten sinun kantasi harrastuksiin - onko sinusta mahdollista, että lapsi/nuori kokee osattomuutta, jos tuntuu ettei saa "koskaan" mitään ja joutuu luopumaan kaikesta, esim. ei koskaan voi harrastaa mitä haluaisi, tms? Onko sinusta nykytilanne ihan ok, vai pitäisikö sille tehdä jotain?

Tässä yksi linkki, jossa puhutaan noista harrastuksistakin: http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2011/05/29/katso-mista-koyhyys-alkaa/20117584/139

"

Vielä tähän, että missä näin väitin? Ihan omituista vittuilun yritystä tuo kirjoituksesi. Ei onnistu.

Itse kuitenkin nostit sen huvipuistokäynnin esimerkiksi leveämmästä elämästä. Kirjoitit näin: "


Tuossa linkissä on lasten ja nuorten syrjäytymisestä ja myös noista harrastuksista:
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2011/05/29/katso-mista-koyhyys-alkaa/20117584/139

Kelan tutkimusprofessori kommentoi:

"Harrastukset


Köyhyys on suhteellista. Niin monissa akateemisissa köyhyysmittareissa kuin OECD:n arvioinneissakin todetaan, että ihmisten pitäisi pystyä osallistumaan vallalla olevaan elämään.


– Köyhyys ei siis ole pelkästään rahan puutetta, Kangas sanoo.


Hän viittaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton raporttiin, jossa arvioidaan lapsen elämään välttämättömiä asioita. Jotta lapsi tuntisi olevansa mukana yhteiskunnassa, hänellä tulee olla mahdollisuus harrastaa ja osallistua."

 

Mä olen miettinyt ihan samaa. En siis ketää haluu arvostella mut kuin tää on mahdollista. Itse lasken kanssa joka kuukaus hyvin tarkasti mitä voin ostaa ja paljo rahaa voi tuhlata. Ja vaikka täs kuussa tuli 150€ ylimääräsiä lääkäri laskuja niin ei sekota mun taloutta ollenkaa vaan olen aina varautunu näihin ylläreihin. Oikeesti ei pitäis olla mahollista että ihmisel ei ole kuun lopussa rahaa johtuu ihan omasta tyhmyydestä

Entä kun lääkäri- ja lääkelakuja on tuhansia useina kuukausina peräkkäin - eikä yrittäjä pysty kipeänä töihin saati saa töitä tekemättä palkkaa?

 

Mörköäidille:

En viitis nyt lainata sinun samaa liirumlaarumia mitä joka toiseen ketjuun suollat.
Kysymys sinulle: Kun haluat että kaikki perheet pystyisivät kustantamaan 10 000€/ vuosi harrastuksen lapselleen, niin mistä nämä rahat haluaisit ottaa? Ajatteletko että verorahoista pitäisi nämä kustantaa?

Toinen kysymys: Miksi pitäisi etsiä nimenomaan kaupungin vuokrakämppiä?

Vastaus osaan liirumlaaruun: Jos ei ole rahaa, on priorisoitava. Se tarkoittaa normaalijärkiselle sitä, että jos rahaa on vähän, karsitaan turhasta. Turhaa on esim: karkit, etelänreissut, särkänniemen reissut jne. Hassua ettet sitä ymmärtänyt, vaan esitit että kuvasin niitä leveän elämän merkiksi. Noh, ehkä nyt ymmärrät.

Sinun mielestä kaikilla pitäisi olla PALJON rahaa ilman mitään omaa ponnistelua tai yritystä. Niin että kaikki voisi asua isossa hyvin varustetussa asunnossa, harrastaa kalliisti, ja matkustella kalliisti.

Sellaista valtiota ei vielä ole kehitetty missä tuo olisi mahdollista. Olisihan se toki kiva jos jokainen voittaisi lotossa ja eläisimme yltäkylläisyydessä kaikki.

En toivo kurjuutta kenellekään. Suomessa kenenkään ei tarvitse kurjuudessa elääkään, vaan tukia saa sen verran että jokainen saa katon päänsä päälle, huonekalut asuntoon, ruokaa syödäksee, koulut, kirjastot ja terveyspalvelut käytettävikseen. Yltäkylläisen elämän eteen joutuu yleensä itse tekemään jotain, ellei satu syntymään kultalusikka suussa.

Mutta kivahan tuo sinun mallisi olisi.

 

Ei ole oma taloni mennyt kaupaksi vaikka on kohta kolme vuotta sitä myyty. Hintaa ei voi enää laskea, sillä velka olisi suurempi kuin talosta saatava raha. Toinen iso kuluerä on auto. Se on vanha ruoska jota joutuu huoltamaan tuon tuosta ja joka syö bensaa kuin janoinen norsu. Autosta en voi luopua, koska sitä tarvitaan työssäni.

Mutta jos sulla on näihin joku helppo ratkaisu, niin olen pelkkänä korvana

 

Oishan se hel*etin hienoa jos olis säästöjä 250000e edestä, kun elämä yllätti ja talo homehtui pystyyn. kyllä siinä saa tosiaan ihmetellä että miten ei ihmisellä ole sukanvarressa tuollaisia summia ja rahat ei riitä.. kyllähän nyt jokaisen pitäisi olla varautunut.. kato kun meillä jäi lainaaki vielä se 200000e!! koti meni ja sitäpä on huono myydä, menee 10000e hintaan purkutalona

 

Täällä yksi tällä hetkellä tuloton monilapsisen perheen äiti. Töitä on ollut yliopistosta valmistumisen jälkeen pätkittäin, kesäaikana töitä ei ole. Itse opiskelen vielä toista tutkintoa, töitä ei omalta alalta ole mitenkään helppoa saada tältä paikkakunnalta. Vakituisesta paikasta voit haaveilla vaikka kymmenen vuotta. Eniten tässä rasittaa tulojen epäsäännöllisyys, jossain kuussa saattaa tulla 200€ toisessa taas 800€. Näiden perusteella Kela toteaa kuukausittain tehneensä virheellisen asumistuki-/lastenhoidontukipäätöksen. Ja sitten tuet ovat katkolla, perinnässä ja ties missä. Helpointahan olisi, jos opiskelun jälkeen työ alkaisi kerrasta ja kaikista tuista pääsisi kerralla eroon.

Nyt tilanne on se, että mies on työttömänä kesän, elokuussa työt jatkuvat. Töiden jatkuminen syksyllä vaikuttaa koko kuluneen vuoden tukiin ja Kela toteaa taas maksaneensa liikaa asumistukia ja perii niitä takaisin edeltäneeltä keväältä ja kesältä. Näin huolimatta siitä, että ilmoitamme aina tulojen pienistäkin muutoksista heti kun niistä tiedämme. Pienituloisuus, tulojen ennakoimattomuus ja sosiaaliset tuet eivät sovi yhteen ollenkaan.

Tällä systeemillä olemme veloissa koko ajan, säästäminen on mahdotonta ja taloudellinen apu kolisee omiin nilkkoihin. Tuntuu, ettemme ikinä pääse omavaraisiksi tai eroon tästä kierteestä. Tietysti pääsemme, mutta synkimpinä hetkinä ahdistus on valtava.

Emme todellakaan ole laiskoja yhteiskunnan elättejä: teemme niin paljon kuin ikinä ehdimme, se ei tunnu riittävän. Emme asu pääkaupunkiseudulla, haaveilemme siitä, että voisimme maksaa asumisesta itsellemme/pankille. Etelänmatkat ovat kaukainen, ja hieman absurdi haave vain. Tänä keväänä piti päättää, ettemme edes yritä päästä kesälomareissuun. Se aiheuttaisi hillittömän stressin. Ei sen puoleen, varaa ei ole edes oman paikkakunnan maksullisiin huvituksiin.


Tässä kohtaa jos kukaan puhuu mitään lasten yhdenvertaisuudesta niin en oikein tiedä mitä ajatella. Meillä on siinä mielessä onnellista, että tädillä ja isovanhemmilla on mahdollisuus ja halua auttaa lasten harrastuskustannuksissa, mutta tiedän perheitä, joissa näin ei todellakaan ole.

Kasvatammekohan vain pahoinvoivia tulevia veronmaksajia. En tiedä. Nykyinen systeemi on kestämätön ja kuormittaa etenkin meitä vähävaraisia lapsiperheitä.

 

Ei ole oma taloni mennyt kaupaksi vaikka on kohta kolme vuotta sitä myyty. Hintaa ei voi enää laskea, sillä velka olisi suurempi kuin talosta saatava raha. Toinen iso kuluerä on auto. Se on vanha ruoska jota joutuu huoltamaan tuon tuosta ja joka syö bensaa kuin janoinen norsu. Autosta en voi luopua, koska sitä tarvitaan työssäni.

Mutta jos sulla on näihin joku helppo ratkaisu, niin olen pelkkänä korvana

Talo pitää myydä sillä rahalla mitä siitä saa ja maksaa jäänyt velka pois ajan kanssa. Todennäköisesti pyydätte liikaa eikä talon arvo ole sitä mitä kuvittelette tai mitä itse siitä olette maksaneet. Ei kaikki saa asunnoistaan/taloistaan omiaan pois.

 

Meille tuli alkuvuodesta odottamattomia kuluja 4 tonnin edestä. Meidän talous sen kesti, mutta osaan vallan mainiosti kuvitella että jonkun toisen talous ei olisi kestänyt. Sitten kun niitä odottamattomuuksia tulee enemmän, sairauksia, työttömyyttä, auto hajoaa, onnettomuus, vsivahinko, mita vaan, niin yhtäkkiä ei enää ollakaan vararahaston tukemana. Helposti voi alkaa kierre, josta ei selvitäkään hetkessä.

 

Mörköäidille:

En viitis nyt lainata sinun samaa liirumlaarumia mitä joka toiseen ketjuun suollat.
Kysymys sinulle: Kun haluat että kaikki perheet pystyisivät kustantamaan 10 000€/ vuosi harrastuksen lapselleen, niin mistä nämä rahat haluaisit ottaa? Ajatteletko että verorahoista pitäisi nämä kustantaa?

No ei ne lasten harrastukset nyt noin kalliita ole enkä ole tuollaista kirjoittanut (olisi kiva, jos et vääristelisi toisten kirjoituksia, vaikka se sinun vääristelysi jälkeen kuulostaisikin kovin raflaavalta). Mutta sitä mieltä olen, että harrastaminen pitäisi olla tavalla tai toisella mahdollista myös pienituloisen perheen lapselle. Se, miten se järjestetään, on toinen kysymys - tälläkin hetkellä käsittääkseni joihinkin musiikkikouluihin tms voi saada helpotusta hintoihin. Harrastuskuluissa pitää muistaa, että kyse ei ole vain siihen satsatusta summasta. Jos kerran tutkimusten mukaan se lisää syrjäytymisriskiä, ettei lapsella ole mahdollista harrastaa ja muuten olla mukana ikätovereiden kanssa normaalissa kanssakäymisessä, niin pitää muistaa, että syrjäytyminen maksaa enemmän kuin joku harrastus.

Ehkä kunnat voisivat järjestää itse enemmän ilmaisia tai halpoja harrastuksia eri lajien parissa. Esim. koulun yhteydessä toimiva ammattilaisen vetämä musiikkikoulu/bändikerho voisi olla ihan hyvä idea.

Toinen kysymys: Miksi pitäisi etsiä nimenomaan kaupungin vuokrakämppiä?

Niin no, ei toki pidäkään, mutta luulin että puhuttiin kohtuuhintaisista asunnoista. Toki valikoimaa on enemmän, jos etsii yksityiseltäkin, mutta vuokrat alkavat sitten olla myös kovempia ja eteen tulee helposti niitä 800-900 euron yksiöitä, 1200-1500 euron kolmioita, jne. Helsingissä nimenomaan kaupungin asunnoissa on todennäköisempää saada sellainen, jonka pystyy pienituloinenkin maksamaan.

Vastaus osaan liirumlaaruun: Jos ei ole rahaa, on priorisoitava. Se tarkoittaa normaalijärkiselle sitä, että jos rahaa on vähän, karsitaan turhasta. Turhaa on esim: karkit, etelänreissut, särkänniemen reissut jne. Hassua ettet sitä ymmärtänyt, vaan esitit että kuvasin niitä leveän elämän merkiksi. Noh, ehkä nyt ymmärrät.

Tässä päästäänkin siihen, mikä on elämässä "turhaa" ja mikä mielekästä. Jonkun mielestä ne lasten harrastukset ovat turhaa, jotka voi karsia. Jonkun mielestä ne eivät ole turhia. Ja ne, joiden mielestä ne eivät ole turhia, kokevat turhauttavaksi ja ahdistavaksi sen, että joutuvat sanomaan lapselleen, ettei tämä voi enää jatkaa harrastamista. Moni yrittää välttää sitä, koska haluaisi tarjota lapselleen jotain muutakin lapsuuteen kuin niitä tarjouksesta ostettuja halvimpia aterioita. Jos köyhyys jatkuu pitkään, joutuu oikeasti miettimään sitäkin, millainen kokonaisuus elämästä muodostuu.

Typerää silti väittää, etteikö pienituloinen muka priorisoisi. Nekin, jotka maksavat lapselleen niitä harrastuksia, Särkänniemen matkoja tai karkkipäiväkarkit, priorisoivat ja miettivät, mihin raha riittää. (Karkit ovat tosin typerä esimerkki, koska nehän ovat tosi halpoja huveja.) Typerää kuvitella, etteikö pienituloinen muka tajua, että täytyy priorisoida - tottakai tajuaa ja tekeekin sitä.

Sinun mielestä kaikilla pitäisi olla PALJON rahaa ilman mitään omaa ponnistelua tai yritystä. Niin että kaikki voisi asua isossa hyvin varustetussa asunnossa, harrastaa kalliisti, ja matkustella kalliisti.

Meillä voi olla eri käsoitys siitä, mikä on "paljon" rahaa. Minusta se ei ole vielä paljon rahaa, jos sossun tukien päälle saisi avustusta lapsen harrastusmaksuihin.

Ilman omaa ponnistusta ja yritystä ei kenelläkään koskaan tulisi PALJON rahaa. Mutta sitä mieltä olen, että hyvä elämä pitäisi olla heilläkin. Jo sen vuoksi, että kaikki eivät ole tulottomia tai pienituloisia omaa syytään, ja varsinkaan ne köyhien perheiden lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa köyhyyteen. Hyvin varusteltu asunto - mitähän mahdat tällä tarkoittaa? Kyllä minusta kaikilla pitää olla nykyaikainen, perhekoon mukainen asunto, tai ainakin mahdollisuus sellaiseen (eri asia, jos jostain syystä haluaa asua toisin).

Matkustella ei tarvitse kalliisti, mutta kivoja matkoja voi onneksi tehdä halvallakin

En toivo kurjuutta kenellekään. Suomessa kenenkään ei tarvitse kurjuudessa elääkään, vaan tukia saa sen verran että jokainen saa katon päänsä päälle, huonekalut asuntoon, ruokaa syödäksee, koulut, kirjastot ja terveyspalvelut käytettävikseen. Yltäkylläisen elämän eteen joutuu yleensä itse tekemään jotain, ellei satu syntymään kultalusikka suussa.

Mutta kivahan tuo sinun mallisi olisi.

Se, että lapsi saisi jonkun harrastuksen, joka antaa hänelle iloa ja elämänsisältöä, itsetuntoa ja vähentää syrjäytymisriskiä, ei kylläkään ole "yltäkylläisyyttä". Sehän on ihan normaalia arkea suurelle osalle suomalaisista. Pitää myös muistaa, että syrjäytymisen ehkäisy ei hyödytä vain sitä yhtä ihmistä, jota autetaan, vaan se on myös yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto kuin antaa osan ikäluokasta tai osan köyhistä syrjäytyä. Syrjäytyminen tulee aina pitemmällä aikavälillä yhteiskunnalle kalliimmaksi!

 

No ei ne lasten harrastukset nyt noin kalliita ole enkä ole tuollaista kirjoittanut (olisi kiva, jos et vääristelisi toisten kirjoituksia, vaikka se sinun vääristelysi jälkeen kuulostaisikin kovin raflaavalta). Mutta sitä mieltä olen, että harrastaminen pitäisi olla tavalla tai toisella mahdollista myös pienituloisen perheen lapselle. Se, miten se järjestetään, on toinen kysymys - tälläkin hetkellä käsittääkseni joihinkin musiikkikouluihin tms voi saada helpotusta hintoihin. Harrastuskuluissa pitää muistaa, että kyse ei ole vain siihen satsatusta summasta. Jos kerran tutkimusten mukaan se lisää syrjäytymisriskiä, ettei lapsella ole mahdollista harrastaa ja muuten olla mukana ikätovereiden kanssa normaalissa kanssakäymisessä, niin pitää muistaa, että syrjäytyminen maksaa enemmän kuin joku harrastus.

Monet harastukset ovat juuri noin kalliita tai kalliimpiakin. Jääkiekko, luistelu, autourheilu...

Ehkä kunnat voisivat järjestää itse enemmän ilmaisia tai halpoja harrastuksia eri lajien parissa. Esim. koulun yhteydessä toimiva ammattilaisen vetämä musiikkikoulu/bändikerho voisi olla ihan hyvä idea.

Tätä ideaa kannatan.

Niin no, ei toki pidäkään, mutta luulin että puhuttiin kohtuuhintaisista asunnoista. Toki valikoimaa on enemmän, jos etsii yksityiseltäkin, mutta vuokrat alkavat sitten olla myös kovempia ja eteen tulee helposti niitä 800-900 euron yksiöitä, 1200-1500 euron kolmioita, jne. Helsingissä nimenomaan kaupungin asunnoissa on todennäköisempää saada sellainen, jonka pystyy pienituloinenkin maksamaan.

Yksityisellä saa vuokra-asuntoja ihan samaan hintaan kuin kaupungiltakin. Toki tämän päivän tilanne on aika heikko mitä oli esim. muutama vuosi sitten. Silti kaikki lapseni opiskelukaverit ovat löytäneet Helsingistä asunnon itselleen (ei Hoasin). Ettei se sentään mahdoton ole.

Tässä päästäänkin siihen, mikä on elämässä "turhaa" ja mikä mielekästä. Jonkun mielestä ne lasten harrastukset ovat turhaa, jotka voi karsia. Jonkun mielestä ne eivät ole turhia. Ja ne, joiden mielestä ne eivät ole turhia, kokevat turhauttavaksi ja ahdistavaksi sen, että joutuvat sanomaan lapselleen, ettei tämä voi enää jatkaa harrastamista. Moni yrittää välttää sitä, koska haluaisi tarjota lapselleen jotain muutakin lapsuuteen kuin niitä tarjouksesta ostettuja halvimpia aterioita. Jos köyhyys jatkuu pitkään, joutuu oikeasti miettimään sitäkin, millainen kokonaisuus elämästä muodostuu.

Ei minunkaan mielestä harrastukset ole turhaa. Päinvastoin, erittäin tärkeitä. Toki toivon että harrastusten hinnat tulisivat reiiiiiilusti alas ja tarjontaa olisi.

Typerää silti väittää, etteikö pienituloinen muka priorisoisi. Nekin, jotka maksavat lapselleen niitä harrastuksia, Särkänniemen matkoja tai karkkipäiväkarkit, priorisoivat ja miettivät, mihin raha riittää. (Karkit ovat tosin typerä esimerkki, koska nehän ovat tosi halpoja huveja.) Typerää kuvitella, etteikö pienituloinen muka tajua, että täytyy priorisoida - tottakai tajuaa ja tekeekin sitä.

Karkit ja muut makeat tulevat ajan päälle kalliiksi. Samalla tavalla kuin esim. rööki. Monille sen rahan säästämällä tekee jo pienen matkan vuodessa.

Meillä voi olla eri käsoitys siitä, mikä on "paljon" rahaa. Minusta se ei ole vielä paljon rahaa, jos sossun tukien päälle saisi avustusta lapsen harrastusmaksuihin.

Ilman omaa ponnistusta ja yritystä ei kenelläkään koskaan tulisi PALJON rahaa. Mutta sitä mieltä olen, että hyvä elämä pitäisi olla heilläkin. Jo sen vuoksi, että kaikki eivät ole tulottomia tai pienituloisia omaa syytään, ja varsinkaan ne köyhien perheiden lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa köyhyyteen. Hyvin varusteltu asunto - mitähän mahdat tällä tarkoittaa? Kyllä minusta kaikilla pitää olla nykyaikainen, perhekoon mukainen asunto, tai ainakin mahdollisuus sellaiseen (eri asia, jos jostain syystä haluaa asua toisin).

Matkustella ei tarvitse kalliisti, mutta kivoja matkoja voi onneksi tehdä halvallakin

Ei matkustaminen perheen kanssa oikein koskaan ole halpaa ellei nuku teltassa.

Se, että lapsi saisi jonkun harrastuksen, joka antaa hänelle iloa ja elämänsisältöä, itsetuntoa ja vähentää syrjäytymisriskiä, ei kylläkään ole "yltäkylläisyyttä". Sehän on ihan normaalia arkea suurelle osalle suomalaisista. Pitää myös muistaa, että syrjäytymisen ehkäisy ei hyödytä vain sitä yhtä ihmistä, jota autetaan, vaan se on myös yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto kuin antaa osan ikäluokasta tai osan köyhistä syrjäytyä. Syrjäytyminen tulee aina pitemmällä aikavälillä yhteiskunnalle kalliimmaksi!

Totta. Mutta silti pitää osata elää sen mukaan kuinka paljon sitä rahaa on käytössä.

 

Monet harastukset ovat juuri noin kalliita tai kalliimpiakin. Jääkiekko, luistelu, autourheilu...



Tätä ideaa kannatan.






Yksityisellä saa vuokra-asuntoja ihan samaan hintaan kuin kaupungiltakin. Toki tämän päivän tilanne on aika heikko mitä oli esim. muutama vuosi sitten. Silti kaikki lapseni opiskelukaverit ovat löytäneet Helsingistä asunnon itselleen (ei Hoasin). Ettei se sentään mahdoton ole.




Ei minunkaan mielestä harrastukset ole turhaa. Päinvastoin, erittäin tärkeitä. Toki toivon että harrastusten hinnat tulisivat reiiiiiilusti alas ja tarjontaa olisi.



Karkit ja muut makeat tulevat ajan päälle kalliiksi. Samalla tavalla kuin esim. rööki. Monille sen rahan säästämällä tekee jo pienen matkan vuodessa.





Ei matkustaminen perheen kanssa oikein koskaan ole halpaa ellei nuku teltassa.




Totta. Mutta silti pitää osata elää sen mukaan kuinka paljon sitä rahaa on käytössä.

Mutta entä silloin kun se on laskennallinen mahdottomuus? Kaikesta tehdystä työstä huolimatta, kohtuullisilla asumiskustannuksilla ja harkituilla ruokaostoksilla. Kun täällä arkiseksi huviksi laskettu pussi karkkia on jotakin, mihin on varaa kerran kuussa, jos silloinkaan ja kun säästöön ei voi jäädä mitään vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi?

Entä jos ja kun ei ole kyse osaamisesta?

 

Mutta entä silloin kun se on laskennallinen mahdottomuus? Kaikesta tehdystä työstä huolimatta, kohtuullisilla asumiskustannuksilla ja harkituilla ruokaostoksilla. Kun täällä arkiseksi huviksi laskettu pussi karkkia on jotakin, mihin on varaa kerran kuussa, jos silloinkaan ja kun säästöön ei voi jäädä mitään vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi?

Entä jos ja kun ei ole kyse osaamisesta?

Sitten elätte niin. Ostatte sen karkkipussin kerran kuussa.

 

Monet harastukset ovat juuri noin kalliita tai kalliimpiakin. Jääkiekko, luistelu, autourheilu...

Sitten pitäisi miettiä myös sitä, miksi noissa lajeissa on vain törkeän kalliita vaihtoehtoja. Onko kyse siitä, että ne tähtäävät pohjimmiltaan ammattiuraan, ja että harrastus sisältää pakollisia matkoja? Itse kyseenalaistan kyllä muutenkin sellaisen, jos ei vaihtoehtoista tapaa harrastaa lajia ole.

Yksityisellä saa vuokra-asuntoja ihan samaan hintaan kuin kaupungiltakin. Toki tämän päivän tilanne on aika heikko mitä oli esim. muutama vuosi sitten. Silti kaikki lapseni opiskelukaverit ovat löytäneet Helsingistä asunnon itselleen (ei Hoasin). Ettei se sentään mahdoton ole.

Aivan niin, tämän päivän tilanne on aika heikko. Vaikka muutama kohtuuhintainen asunto löytyisi yksityisiltäkin markkinoilta, niin eihän se silti sitä tosiasiaa poista, että asuminen on Helsingissä kallista ja kohtuuhintaista vuokra-asuntoa on vaikea löytää. Vuokravakuudet voivat olla oma ongelmansa, ja sen vuoksi moni ehkä hakeekin juuri kaupungilta. Sossustahan ei takuuvuokria saa. (Sieltä voi saada kirjallisen vakuuden, mutta se ei kelpaa kaikille vuokranantajille.)

Karkit ja muut makeat tulevat ajan päälle kalliiksi. Samalla tavalla kuin esim. rööki. Monille sen rahan säästämällä tekee jo pienen matkan vuodessa.

Sehän riippuu ihan siitä, kuinka paljon sitä karkkia syö. Jos menee useita kymppejä kuukaudessa, niin silloin tosiaan niillä rahoilla tekisi jonkun matkan. Jos taas menee euro tai kaksi viikossa, niin ei se niin merkittävä säästö ole. Mutta ei sekään mitään uutta tietoa yhdellekään pienituloiselle ole, että jos ei osta karkkia, se raha säästyy johonkin muuhun. Sitten ihminen päättää, ostaako vai ei. Joku voi päättää ostaa karkkia, mutta säästää jostain muusta-

Ei matkustaminen perheen kanssa oikein koskaan ole halpaa ellei nuku teltassa.

Monet kyllä tykkäävät telttailusta, joten ei kai sekään ihan pois suljettu vaihtoehto ole. Mutta pointtini oli, että pienemmälläkin budjetilla pystyy matkustamaan. Esim. voi perheenkin kanssa yöpyä hostellissa ja matkustaa halvempien elinkustannusten maissa.

 

Voi teitä.
Iso perhe, isot tulot, iso asunto, iso yritys, kaikki terveitä.
Iskee lama, yritys menee nurin, jää velat, talo pakkohuutokaupataan, pieni vuokra-asunto syrjässä ja halvalla, lapsia edelleen paljon, kaikki eivät ole enää terveitä, sairaanhoitokuluja huimat määrät, sossu maksaa jotain, mutta ei kaikkea sentään. Ruokaan ei juurikaan jää mitään, velkoja pitää maksaa, lääkkeitä tarvitaan huimat määrät, harrastuksia ei yhtään kellään, lehtiä ei tule, reissuja ei tehdä. Kyllä kuule voi ihan oikeasti olla köyhiä suomessa.
Vai olisiko pitänyt osata ennustaa tulevaisuus? Mitään osarimaksuja ei ole tms. Ja oikeasti on jopa seuralaispalveluja tarjottu. Asiakkaita vähän. Kaikki ylimääräinen on myyty. Huonekalut vaihdettu halpoihin jne. Autoakaan ei ole, eikä kaikilla polkupyöriä. Ajamista vuorotellaan. Marjoja poimitaan metsästä, niitä myydäänkin jne. Kirjastoa käytetään, vaatteet on kaikki saatuja. Kampaamopalveluja tms ei käytetä, vaatteet paikataan ja parsitaan sukat, rätit tehdään itse pyyhkeistä jne. Kaapit on hyvin tyhjiä, kun mihinkään ei ole varaa ja kaikki hyödynnetään jotenkin johonkin. Leluja on tosi vähän. Hyllyjä tms ei ole koska ei ole tavaraakaan enää.
Oma valintako? Mistä vielä voi tinkiä?

 

Olen perheellinen opiskelija. Asutaan lapsen ja miehen kanssa pienessä opiskelijakaksiossa. Mies on duunari ja saa puoltoista tonnia kouraan kuukaudessa. Mun tulot on opintotuki ja lapsilisä. Kyllä välillä tekee tiukkaa, kun jouduin ostamaan uudemman autonkin, kun vanha alkoi piiputtamaan sen verta pahasti, etten uskonut sen enää jaksavan varsinkaan talven yli viikottaista 800km:n matkaa. Yritetään ennakoida esim vakuutuslaskuihin, ettei ne yllätä mitenkään, vaan säästetään aina 2kk:tta kolmasosa per kk. Silti välillä tulee jotain, esim mätkyt (vaikka 22% oli vero% :O ) niin, että kyllä nakersi taloutta. Maksoin tietty etukäteen, kun joulukuulle oli vakuutuslaskutkin. Siinä sitten pari kuukautta meni aika tiukilla ja varmaan tuli valiteltua, ettei rahat meinaa riittää.

 

Olen perheellinen opiskelija. Asutaan lapsen ja miehen kanssa pienessä opiskelijakaksiossa. Mies on duunari ja saa puoltoista tonnia kouraan kuukaudessa. Mun tulot on opintotuki ja lapsilisä. Kyllä välillä tekee tiukkaa, kun jouduin ostamaan uudemman autonkin, kun vanha alkoi piiputtamaan sen verta pahasti, etten uskonut sen enää jaksavan varsinkaan talven yli viikottaista 800km:n matkaa. Yritetään ennakoida esim vakuutuslaskuihin, ettei ne yllätä mitenkään, vaan säästetään aina 2kk:tta kolmasosa per kk. Silti välillä tulee jotain, esim mätkyt (vaikka 22% oli vero% :O ) niin, että kyllä nakersi taloutta. Maksoin tietty etukäteen, kun joulukuulle oli vakuutuslaskutkin. Siinä sitten pari kuukautta meni aika tiukilla ja varmaan tuli valiteltua, ettei rahat meinaa riittää.

Vaikuttaa kuitenkin siltä että osaatte elää tulojen mukaan.

 

Vaikuttaa kuitenkin siltä että osaatte elää tulojen mukaan.

Joten kuten, mutta ei tarvita kuin esim haalarin repeäminen, niin rahat ei välttämättä meinaa riittää ruokaan ja kyllä sitten varmaan tutut miettii samaa, kuin ap, jos niille sanoo asiasta ääneen.

 

Joten kuten, mutta ei tarvita kuin esim haalarin repeäminen, niin rahat ei välttämättä meinaa riittää ruokaan ja kyllä sitten varmaan tutut miettii samaa, kuin ap, jos niille sanoo asiasta ääneen.

En usko että ap:kaan tarkoittaa että kaikki elää niiksi kuuluisiksi herroiksi. Tiedän kyllä että suurella osalla on välillä tiukkaa, osalla pitkän aikaa, osalla koko elämänsä, osalla ei koskaan.

Siitä ei siis mielestäni ollut kysymys, vaan siitä että pitäisi osata elää varojensa mukaan. Jos on niukasti rahaa käytettävissä kannattaisi tehdä ruoaksi keittoja, ostaa salaatteja ja laittaa vaikka omaan ruukkuun kasvamaan lisää, parsia haalarit jos mahdollista ja ostaa alesta vaatteita jne. sekä säästää ennen kuin ostaa isompaa tai lähtee matkoille, ettei velaksi elä. JNE.

 

Olen perheellinen opiskelija. Asutaan lapsen ja miehen kanssa pienessä opiskelijakaksiossa. Mies on duunari ja saa puoltoista tonnia kouraan kuukaudessa. Mun tulot on opintotuki ja lapsilisä. Kyllä välillä tekee tiukkaa, kun jouduin ostamaan uudemman autonkin, kun vanha alkoi piiputtamaan sen verta pahasti, etten uskonut sen enää jaksavan varsinkaan talven yli viikottaista 800km:n matkaa. Yritetään ennakoida esim vakuutuslaskuihin, ettei ne yllätä mitenkään, vaan säästetään aina 2kk:tta kolmasosa per kk. Silti välillä tulee jotain, esim mätkyt (vaikka 22% oli vero% :O ) niin, että kyllä nakersi taloutta. Maksoin tietty etukäteen, kun joulukuulle oli vakuutuslaskutkin. Siinä sitten pari kuukautta meni aika tiukilla ja varmaan tuli valiteltua, ettei rahat meinaa riittää.

Ihan mielenkiinnosta, miksi talvisin pitää tehdä viikottain 800 km matka?

 

En usko että ap:kaan tarkoittaa että kaikki elää niiksi kuuluisiksi herroiksi. Tiedän kyllä että suurella osalla on välillä tiukkaa, osalla pitkän aikaa, osalla koko elämänsä, osalla ei koskaan.

Siitä ei siis mielestäni ollut kysymys, vaan siitä että pitäisi osata elää varojensa mukaan. Jos on niukasti rahaa käytettävissä kannattaisi tehdä ruoaksi keittoja, ostaa salaatteja ja laittaa vaikka omaan ruukkuun kasvamaan lisää, parsia haalarit jos mahdollista ja ostaa alesta vaatteita jne. sekä säästää ennen kuin ostaa isompaa tai lähtee matkoille, ettei velaksi elä. JNE.

Hmm, miten musta tuntuu, ettei yhdellekään pieni- tai isotuloisemmallekaan ole mitään uutta tietoa, että keitot ovat aika halpoja ruokia ja alesta saa halvemmalla kuin normaalihinnoilla? (Paitsi että vielä halvempaa olisi ostaa kirppikseltä, ja niitähän monet pienituloiset hyödyntävätkin - sitä ei vaan yleensä huomaa, koska kirppisvaatteet ovat nykyisin hyväkuntoisia ja trendikkäitä, eivät siis mitään kasari-ysäri -kummajaisia.)

Salaatit eivät ole mitään halpoja. Mutta tottakai niitä kannattaa syödä muista syistä.

Kummastuttaa näissä ketjuissa tällaisten itsestään selvien "neuvojen" jakelijat. Ihan kuin köyhyys siitä johtuisi, ettei tehdä tarpeeksi usein keittoja.

 

Hmm, miten musta tuntuu, ettei yhdellekään pieni- tai isotuloisemmallekaan ole mitään uutta tietoa, että keitot ovat aika halpoja ruokia ja alesta saa halvemmalla kuin normaalihinnoilla? (Paitsi että vielä halvempaa olisi ostaa kirppikseltä, ja niitähän monet pienituloiset hyödyntävätkin - sitä ei vaan yleensä huomaa, koska kirppisvaatteet ovat nykyisin hyväkuntoisia ja trendikkäitä, eivät siis mitään kasari-ysäri -kummajaisia.)

Salaatit eivät ole mitään halpoja. Mutta tottakai niitä kannattaa syödä muista syistä.

Kummastuttaa näissä ketjuissa tällaisten itsestään selvien "neuvojen" jakelijat. Ihan kuin köyhyys siitä johtuisi, ettei tehdä tarpeeksi usein keittoja.

En minä jaellut neuvoja, vaan kerroin esimerkkejä mitä itse ajattelen että ap tarkoitti elämänhallinnalla. Varjojen mukaan pitäisi jokaisen elää vaikka kuinka kiva olisi elää yli. Kaikki eivät tätä osaa, ymmärrä tai halua ymmärtää.

Salaatti ei ole kallista jos esim. ostat ruukkusalaatin ja laitat sen multaan kasvamaan. Hassua että sinun mielestä karkki ei ole kallista mutta salaatti on.