Miten ihmeessä ihmiset eivät tule toimeen tuloillaan? En ymmärrä.

Ymmärrän ap:n pointin. En vain oikein ymmärrä ketjun otsikkoa, koska vaikuttaa minusta siltä, että olet ap kyllä ymmärtänyt sen, että joidenkin rahat eivät riitä, koska ei osata suhteuttaa menoja tuloihin. Ja kai sinä senkin ymmärrät, että on myös joitakin väliaikaisia tilanteita ihmisillä, jolloin on ehkä tiukempaa, kuin normaalisti. Ja ymmärrät varmaan myös sen, että kaikilla ihmisillä ei ole ollut mahdollisuutta säästää tuhansia tai kymmeniä tuhansia yhtäkkisten menojen varalle?

Oliko tässä nyt kuitenkin kyse siitä, että et ap ymmärrä sitä, miten joillakin on elämänhallinta ja realiteetit niin hukassa, että pidetään vuokra-asuntoa, jossa vuokra 1000e/kk vaikka tulot ovat 1100e/kk?

 

mutta sehän olisi helppo kertoa esimerkkinä, mistä muusta syystä rahat eivät riitä kuin elämänhallinnan puutteesta?

Musta esimerkiksi Suomessa kaikki tuet yms ovat todella isoja,niin miten niillä ei muka tule toimeen? Kaikkien oikeus ei kuitenkaan ole elää samanlaista elämäntyyliä, vaan mukauttaa elämä tulojen mukaan.

Tottahan sinä puhut. Tuota asiaa vaan ei haluta myöntää. Ajatellaan että kaikille kuuluu kesän huvipuistoreissut. Hyvin pian joku (luultavasti mörköäiti) tulee selittämään että lapset syrjätyy ja blaa blaa elleivät saa kaikkea mitä muutkin.

Ja totuus on, että Suomessa pelkillä tuilla elää niin hyvin, että niistäkin säästää kyllä sen jokakesäisen särkänniemireissun. Vaikka lapsia olisi kuinka monta, tai itse asiassa vielä paremminkin mitä enemmän lapsia on.

Kaikkein hankalin tilanne on yksin elävällä työttömällä. Mutta silloinkin on syötävä vähemmän karkkia ja tehtävä asioita jotka ovat ilmaisia. Niitäkin on. Kahviloissa ei tarvitse juoda kallista kahvia jne. Se on niin vaikea joillekin käsittää että kun ei ole rahaa, ei eletä leveästi. Ei pidetä koiria ja kissoja jne.

 

Oma syyni on työkyvyttömyys sairaudesta johtuen.

Pärjään kyllä, eli luottotiedot on kunnossa, vuokran maksan aina ajallaan enkä joudu näkemään nälkää. Koen siis että olen aika hyvin pystynyt sopeuttamaan menot tuloihin.

Mutta lol joku säästäminen pahan päivän varalle. Toki on kuukausia jolloin saan pienen summan säästöön, mutta summa tosiaan on pieni ja saattaa sitten mennä jo seuraavan kuun aikana. Kun budjetti on pieni voi pienetkin yllätykset vaikuttaa isosti.

Tällä hetkellä haluaisin (lääkärin suosituksesta) aloittaa uuden kuntoutuksen, mutta maksettavaa jäisi omasta pussista Kelan korvausten jälkeen kolminumeroinen summa kuukaudessa. Ei taida onnistua.
Lähitulevaisuudessa tuloni pienenevät entisestään jos/kun eläkkeensaajien asumistuki poistetaan.


En silti usko että olen jotenkin ainutlaatuisen hyvä budjetoimaan ja siksi pärjään, vaan todennäköisesti on paljon jengiä jolla menee aidosti huonommin kuin mulla ja toimeen tuleminen on hankalaa vaikkei tuhlailisikaan.

Ei minullakaan ollut varaa mitään kolmensadan juttuja tehdä kuukaudessa kun yksin asuin. Käteen jäi n. 400€ vuokran ja muiden kulujen jälkeen ruokaan ja muuhun. Se on suunnilleen se mikä toimeentuloturva onkin. Itse siis kyllä en sellaista hakenut kun omista jäi sen verran.

 

Täällä on vedetty kaikki mahdollinen minimiin, ei ole kallista nettiä ja kamalia puhelinlaskuja, ei tule mitään lehtiä eikä muitakaan tilauksia ole. Ja yksi auto ja sen kulut on kaikki miehen heiniä kun hänen auto.

Vuokra on halpa ja kun sen kaksin maksaa kumpikin puolikkaan, niin ei se sinänsä paljoa ole, mutta minun kuukausituloista melkein 300e. Ja kuukausituloina on siis kelan kuntoutustuki, n. 740e/kk. (en saa asumistukea koska miehen tulot)
Tuosta menee sitten puolet sähkölaskusta joka toinen kk., puhelinlasku, lääkkeet ja parin vanhan velan poismaksua. Minulle siis jää tosta 740e kokonaissummasta noiden kaikkien jälkeen n. 250e/kk käytettäväksi. Siittä sitten menee ruokakuluihin (maksetaan n. puoliksi ruokakauppakäynnit, mies kyllä tuo aina lounastauolla kotiin josta minäkin saan). Ja eläinten ruokakulut, joista toki mies osan maksaa.
Tuotakin summaa sitten kummasti kaventaa jos joutuu hakemaan esim. uusia lääkkeitä, vaikka on kahden eri diagnoosin erityiskorvattavuus, mutta ne erityiskorvattavat on 3 lääkettä minulla, niihin muihin sitten sitä rahaa palaakin.

Eli turha on haaveilla kesälomareissuista saatika ulkomaanmatkoista, hyvä kun pari kertaa vuodessa päästään käymään miehen kotiseudulla. Uusia vaatteita hankin siinä vaiheessa kun vanhat hajoaa päälle tai on pakottava tarve joku jonnekin hankkia, ja nekin on sitten ihan halvimmasta päästä vaatteita.
Ja säästäminen? Joo, helppohan se olisi säästää jos olisi mistä säästää.

Ja sitten joku miettii että miten omalla toimeentulollaan ei pärjää? Ne ihmettelijät saa ihan itse koittaa pärjätä tolla 250e/kk. Tiedän joo, pitäisihän se olla se jotain 400e/kk mitä jää käytettäväksi, mutta turha minun on mennä sossusta mitään kysymään, nauraisivat vaan pihalle sieltä, ja siihenkin syy on, yllätys yllätys, miehen tulot.
Ja ne todellakin on miehen rahoja, ei minun, saatika meidän.

Ugh. Olen puhunut.

 

Täällä on vedetty kaikki mahdollinen minimiin, ei ole kallista nettiä ja kamalia puhelinlaskuja, ei tule mitään lehtiä eikä muitakaan tilauksia ole. Ja yksi auto ja sen kulut on kaikki miehen heiniä kun hänen auto.

Vuokra on halpa ja kun sen kaksin maksaa kumpikin puolikkaan, niin ei se sinänsä paljoa ole, mutta minun kuukausituloista melkein 300e. Ja kuukausituloina on siis kelan kuntoutustuki, n. 740e/kk. (en saa asumistukea koska miehen tulot)
Tuosta menee sitten puolet sähkölaskusta joka toinen kk., puhelinlasku, lääkkeet ja parin vanhan velan poismaksua. Minulle siis jää tosta 740e kokonaissummasta noiden kaikkien jälkeen n. 250e/kk käytettäväksi. Siittä sitten menee ruokakuluihin (maksetaan n. puoliksi ruokakauppakäynnit, mies kyllä tuo aina lounastauolla kotiin josta minäkin saan). Ja eläinten ruokakulut, joista toki mies osan maksaa.
Tuotakin summaa sitten kummasti kaventaa jos joutuu hakemaan esim. uusia lääkkeitä, vaikka on kahden eri diagnoosin erityiskorvattavuus, mutta ne erityiskorvattavat on 3 lääkettä minulla, niihin muihin sitten sitä rahaa palaakin.

Eli turha on haaveilla kesälomareissuista saatika ulkomaanmatkoista, hyvä kun pari kertaa vuodessa päästään käymään miehen kotiseudulla. Uusia vaatteita hankin siinä vaiheessa kun vanhat hajoaa päälle tai on pakottava tarve joku jonnekin hankkia, ja nekin on sitten ihan halvimmasta päästä vaatteita.
Ja säästäminen? Joo, helppohan se olisi säästää jos olisi mistä säästää.

Ja sitten joku miettii että miten omalla toimeentulollaan ei pärjää? Ne ihmettelijät saa ihan itse koittaa pärjätä tolla 250e/kk. Tiedän joo, pitäisihän se olla se jotain 400e/kk mitä jää käytettäväksi, mutta turha minun on mennä sossusta mitään kysymään, nauraisivat vaan pihalle sieltä, ja siihenkin syy on, yllätys yllätys, miehen tulot.
Ja ne todellakin on miehen rahoja, ei minun, saatika meidän.

Ugh. Olen puhunut.

Omia valintoja: eläimet, se, ettei mies osallistu sinun elättämiseen (lain mukaan näin kuuluu tehdä).

Eli. Tässäkin kohdassa ap on oikeassa.

 

Ei minullakaan ollut varaa mitään kolmensadan juttuja tehdä kuukaudessa kun yksin asuin. Käteen jäi n. 400€ vuokran ja muiden kulujen jälkeen ruokaan ja muuhun. Se on suunnilleen se mikä toimeentuloturva onkin. Itse siis kyllä en sellaista hakenut kun omista jäi sen verran.

Ei sentään kolmesataa vaan kolminumeroinen summa, todennäköisesti joku 150€/kk. Pointtini oli lähinnä se että tuo kuntoutus olisi varmaan sitä "asian eteen jotain tekemistä" mistä ap puhuu, mutta vähävarainen joutuu tekemään aikamoisia taikatemppuja jotta pystyisi tuollaisen summan jatkuvasti lohkaisemaan käyttövaroistaan. Kertaluontoinen juttu olisi tietty eri asia, vaikkei sekään ihan sormia napsauttamalla ainakaan itseltäni onnistuisi.

 

mutta sehän olisi helppo kertoa esimerkkinä, mistä muusta syystä rahat eivät riitä kuin elämänhallinnan puutteesta?

Musta esimerkiksi Suomessa kaikki tuet yms ovat todella isoja,niin miten niillä ei muka tule toimeen? Kaikkien oikeus ei kuitenkaan ole elää samanlaista elämäntyyliä, vaan mukauttaa elämä tulojen mukaan.

Tunnen yhden ihmisen, joka joutuu käymään terapiassa aiemman väkivaltaisen ja traumaattisen parisuhteensa vuoksi. Hän ei saanut terapiaa julkiselta puolelta, joten joutuu käymään yksityisellä. Hänellä ei siis ole rahaongelmia, vaikkei erityisen hyvätuloinen olekaan, mutta jos hän olisi esim. toimeentulotukiasiakas, vaikuttaisivat terapian kulut jokapäiväiseen elämään. Silloin olisi tietysti vaihtoehtona olla kuntouttamatta itseään, mutta ainakin tuossa tapauksessa hän todella tarvitsee terapiaa. Vastaavanlainen tilanne voisi olla jollain köyhemmälläkin.

Tämän päivän Hesarissa olikin juttua siitä, miten hankala psykoterapiaan on päästä. Siksi tuli nyt tämä esimerkki mieleen. Mutta voisihan niitä esimerkkejä keksiä muitakin.

Mitä tarkoitat elämänhallinnan puutteella? Tuo taitaa olla sellainen höpöhöpötermi, jota heilutellaan näissä köyhyysketjuissa sen kummemmin määrittelemättä sitä. Periaatteessahan ihmisellä on elämänhallinta jossain määrin hukassa vaikka tuossa esimerkissäni - jos on pahoja ongelmia, "ei hallitse" kaikkia asioita. Jos vuokra on 500 euroa ja tulot 300 euroa, on siinä elämänhallinnan ongelma, sillä eihän tuota tilannetta kykene mitenkään hallitsemaan.

 

Omia valintoja: eläimet, se, ettei mies osallistu sinun elättämiseen (lain mukaan näin kuuluu tehdä).

Eli. Tässäkin kohdassa ap on oikeassa.

Käsittääkseni se on avioliittolaissa, me ollaan ihan avoliitossa
Toki voit linkata validin sivuston missä näin sanotaan myös avopuolisoiden kohdalta.
Sossukaan ei saa sanoa että eläimet pois, joten en kuuntele tuossa kohdassa mitään palstamammojakaan. Eläimet olen ottanut kun oli taloudellinen tilanne parempi, ja minulla on velvollisuus niistä huolehtia loppuun asti. Ja näin aion tehdä.

Ja vieläkin se, että minut on kasvatettu siihen että omillaan tulee pärjätä, eli tosiaankaan se että mies elättäisi ei ole minun juttu. Ja ihan yhdessä ollaan päätetty että näillä pärjätään.
Eikä tuolla miehelläkään mitkään hyvät tulot ole, vähän sen verran enemmän että sossusta saavat huudella että no can do.
Mies kuitenkin sen oman puolensa taloudenpyörittämisestä maksaa, samoin eläinten kuluista. Jotka on huikeat max. 50e/kk, jos ei tarvi ruokasäkkejä hankkia niin reilusti alle 40e. Eli ei mikään huikea kuluerä mielesätäni.

 

Tunnen yhden ihmisen, joka joutuu käymään terapiassa aiemman väkivaltaisen ja traumaattisen parisuhteensa vuoksi. Hän ei saanut terapiaa julkiselta puolelta, joten joutuu käymään yksityisellä. Hänellä ei siis ole rahaongelmia, vaikkei erityisen hyvätuloinen olekaan, mutta jos hän olisi esim. toimeentulotukiasiakas, vaikuttaisivat terapian kulut jokapäiväiseen elämään. Silloin olisi tietysti vaihtoehtona olla kuntouttamatta itseään, mutta ainakin tuossa tapauksessa hän todella tarvitsee terapiaa. Vastaavanlainen tilanne voisi olla jollain köyhemmälläkin.

Minulle tuli eteen terapian aloittaminen, pääsin sen siis aloittamaan mutta kyllä se vaan talouden veti ihan kuralle. Kelan korvauksen jälkeen jäi maksettavaksi 40e/kerta ja siellä viikottain piti ravata.
Minusta riippumattomista syistä sitten tuo terapia piti lopettaa ja kyllä minä huokaisin siinä vaiheessa syvään.

Nyt tässä sitten selvitelläänkin tavalla tai toisella järjestettävää terapiaa julkiselta...

 

No tuossa tuli yksi case vastaan, jossa yh-äiti pyysi rahallista apua ruokaan. Vuokra oli joku 1200e/kk, ja 4 koiraa.

Ihan vain esimerkkinä: kuinka moni työssäkäyvä yh-äiti voisi pitää 4 koiraa ja tuon hintaista asuntoa? Paljonko bruttopalkan pitää olla, jos kohtuulliset asumiskulut saa olla max 40% nettotuloista?

Mä tunnen monta "köyhää", jotka ajelevat taksilla päivittäin (saavat taksiseteleitä). Mitään syytä toki ei olisi käyttää taksia. He myöskin joka päivä ruokailevat ravintolassa ja ostelevat kaikenlaista kaupasta ja käyvät matkoilla. Elämänhallinta toki heiltä on täysin mennyt, mutta yhteisykunta mahdollistaa tuollaisen elämäntyylin, johon työssäkäyvällä ei ole edes varaa.

Olen monessa maassa asuneena sitä mieltä, että Suomessa on todella isot tuet ja tukiverkko. Monesti liiankin hyvät. En ymmärrä, miksi jotkut eivät saa rahojaan sitten riittämään ruokaan, jos ei ole ongelmia elämänhallinnassa.

Aika moni työssäkäyvä sinkkukin pitää tuon hintaista asuntoa. Helsingissä voi yksiön vuokra olla jo 900 euroa - joku niissäkin asuu, ja usein ihan yksinään. 1200 eur vuokra on toki iso, mutta Helsingissä voi joidenkin kaupungin kolmioiden vuokra olla jo melkein tonnin. Tietysti silloin kannattaisi muuttaa halvempaan, mutta koko ajan hakijoita on tuhansia ja tuhansia - sitä halvempaa asuntoa ei niin vaan saa.

Jos tuntemasi köyhät ajelevat palveluseteleillä taksilla, niin silloinhan heillä on erityistarve taksimatkoihin ja saavat niihin erikseen tukea. Olet aika helvetin lapsellinen ja tyhmä, jos alat nyt kadehtia joidenkin vammaisten tai sairaiden taksikyytejä! Kyllähän sinäkin varmaan tajuat (ellet ihan puupää ole), etteivät kaikki köyhät mitään taksiseteleitä saa ihan vaan voidakseen kruisailla ympäri kaupunkia. Taksiseteleitä ei noin vaan jaella "ilman syytä". Tosin voi olla että sotaveteraaneilla voi olla jotain erityisetuja tähän, en ole perehtynyt.

 

Käsittääkseni se on avioliittolaissa, me ollaan ihan avoliitossa
Toki voit linkata validin sivuston missä näin sanotaan myös avopuolisoiden kohdalta.
Sossukaan ei saa sanoa että eläimet pois, joten en kuuntele tuossa kohdassa mitään palstamammojakaan. Eläimet olen ottanut kun oli taloudellinen tilanne parempi, ja minulla on velvollisuus niistä huolehtia loppuun asti. Ja näin aion tehdä.

Ja vieläkin se, että minut on kasvatettu siihen että omillaan tulee pärjätä, eli tosiaankaan se että mies elättäisi ei ole minun juttu. Ja ihan yhdessä ollaan päätetty että näillä pärjätään.
Eikä tuolla miehelläkään mitkään hyvät tulot ole, vähän sen verran enemmän että sossusta saavat huudella että no can do.
Mies kuitenkin sen oman puolensa taloudenpyörittämisestä maksaa, samoin eläinten kuluista. Jotka on huikeat max. 50e/kk, jos ei tarvi ruokasäkkejä hankkia niin reilusti alle 40e. Eli ei mikään huikea kuluerä mielesätäni.

Niin. Eli elämänhallintaongelmia sinulla. Kun sossu ei sano niin, niin et ole valmis tekemään sitä mitä tarvitaan että pärjäisit.

Puhit miehestä, en tiennyt että on avopuoliso.

 

Aika moni työssäkäyvä sinkkukin pitää tuon hintaista asuntoa. Helsingissä voi yksiön vuokra olla jo 900 euroa - joku niissäkin asuu, ja usein ihan yksinään. 1200 eur vuokra on toki iso, mutta Helsingissä voi joidenkin kaupungin kolmioiden vuokra olla jo melkein tonnin. Tietysti silloin kannattaisi muuttaa halvempaan, mutta koko ajan hakijoita on tuhansia ja tuhansia - sitä halvempaa asuntoa ei niin vaan saa.

Jos tuntemasi köyhät ajelevat palveluseteleillä taksilla, niin silloinhan heillä on erityistarve taksimatkoihin ja saavat niihin erikseen tukea. Olet aika helvetin lapsellinen ja tyhmä, jos alat nyt kadehtia joidenkin vammaisten tai sairaiden taksikyytejä! Kyllähän sinäkin varmaan tajuat (ellet ihan puupää ole), etteivät kaikki köyhät mitään taksiseteleitä saa ihan vaan voidakseen kruisailla ympäri kaupunkia. Taksiseteleitä ei noin vaan jaella "ilman syytä". Tosin voi olla että sotaveteraaneilla voi olla jotain erityisetuja tähän, en ole perehtynyt.

Huoh. Voi asua vaikka 5000€/kk asunnossa, sitten vaan tekee velkaa joka kuukausi. Eli elämänhallintaongelmia. Tyhmyyttä. Ei yhdenkään tarvitse yksinään asua 900€:n yksiössä. Ihan helposti löytää halvempiakin. Helsingin keskustastakin, mutta jos nyt ei löydä, niin Suutarilasta, Tapanilasta, Oulunkylästä...vaikka mistä.

 

Tottahan sinä puhut. Tuota asiaa vaan ei haluta myöntää. Ajatellaan että kaikille kuuluu kesän huvipuistoreissut. Hyvin pian joku (luultavasti mörköäiti) tulee selittämään että lapset syrjätyy ja blaa blaa elleivät saa kaikkea mitä muutkin.

Ja totuus on, että Suomessa pelkillä tuilla elää niin hyvin, että niistäkin säästää kyllä sen jokakesäisen särkänniemireissun. Vaikka lapsia olisi kuinka monta, tai itse asiassa vielä paremminkin mitä enemmän lapsia on.

Kaikkein hankalin tilanne on yksin elävällä työttömällä. Mutta silloinkin on syötävä vähemmän karkkia ja tehtävä asioita jotka ovat ilmaisia. Niitäkin on. Kahviloissa ei tarvitse juoda kallista kahvia jne. Se on niin vaikea joillekin käsittää että kun ei ole rahaa, ei eletä leveästi. Ei pidetä koiria ja kissoja jne.

Huvipuistoreissu on ehkä vähän huono esimerkki, koska samalla paikkakunnalla asuvalle se ei sinänsä ole mikään erityisen kallis. Mutta jos tässä on pointtina se, että köyhän ei saisi tai pitäisi voida hankkia mitään muuta kuin ehdottomat välttämättömyydet elintoimintojen ylläpitämiseksi, niin sellainen ajattelu kyllä johtaa syrjäytymiseen. Voit ihan tutustua vaikka tutkimuksiin. Juurihan oli jossain lehdessä lama-ajan lapsista ja siitä, miten osattomuus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Se tulee kalliiksi yhteiskunnallekin.

En tiedä, mikä on teidän standardinne, mutta eihän nyt yksi huvipuistokäynti kesässä tai vaikka jokin harrastus lapsella tarkoita sitä, että perhe elää jotenkin erityisen leveästi ja jopa leveämmin kuin keskiluokka! Välillä tuntuu, että tuollaisia tekstejä kirjoittelevat tyypit, jotka itse ovat vain nippa nappa hiukan paremmassa asemassa kuin ne sossun rahoilla elävät, kun kaikki ihan arkisetkin jutut koetaan mielettöminä ja kalliina luksushankintoina. Sitten on kauhea hätä yrittää pitää ne sossun asiakkaiden ulottumattomissa, koska sen myötä (kun uskoo itsellä olevan varaa johonkin, mihin jollain muulla ihmisryhmällä ei ole) voi hetken tuntea olevansa se, jolla pyyhkii yhteiskunnassa hyvin. Vaikka se sitten tarkoittaisi vain jotain karkkipussia. Tuollaiset huvipuistokäynneistä ja karkinsyönneistä vaahtoavat tyypit eivät taida edes tajuta, mitä on oikeasti leveä elämä.

 

Huoh. Voi asua vaikka 5000€/kk asunnossa, sitten vaan tekee velkaa joka kuukausi. Eli elämänhallintaongelmia. Tyhmyyttä. Ei yhdenkään tarvitse yksinään asua 900€:n yksiössä. Ihan helposti löytää halvempiakin. Helsingin keskustastakin, mutta jos nyt ei löydä, niin Suutarilasta, Tapanilasta, Oulunkylästä...vaikka mistä.

Tottakai, en sanonutkaan, että se on mikään pakko. Mutta ajattelin vaan kertoa sulle realiteetteja, kun ilmeisesti et tajua asumisen hinnasta mitään. Jos mielestäsi 1200 euron vuokra perheasunnosta on kallis, olet ihan pihalla. Mutta yksin asuvan vuokra voi hyvinkin olla halvoissakin asunnoissa 600 euroa ja ylikin. Perheasunnosta 900-1000 on realistinen, sitä halvemmat aika harvinaisia.

Muokkaus: en siis ajatellut, että joku köyhä sinkku asuisi siinä 900 euron yksiössä, kirjoitin yleensä asumisen hintatasosta. Tuo on ihan mahdollinen vuokra, joten vaikka halvemmallakin löytyy, niin pitää muistaa, että vuokrataso on kuitenkin Helsingissä aika korkea. Aina ei esim. toimeentulotukiasiakas onnistu saamaan sellaista asuntoa, jonka sossu maksaisi kokonaan. Jopa kaupungoin asunnon vuokra (perhekoon mukaisesta asunnosta) voi mennä yli sossun vuokrarajojen.

 

Huoh. Voi asua vaikka 5000€/kk asunnossa, sitten vaan tekee velkaa joka kuukausi. Eli elämänhallintaongelmia. Tyhmyyttä. Ei yhdenkään tarvitse yksinään asua 900€:n yksiössä. Ihan helposti löytää halvempiakin. Helsingin keskustastakin, mutta jos nyt ei löydä, niin Suutarilasta, Tapanilasta, Oulunkylästä...vaikka mistä.

Lopetahan tollanen paskanjauhanta alkuunsa.
Kokeile olla yksinäinen eronnut mies ja yritä ettiä kämppä pk- seudulta.

 

Lopetahan tollanen paskanjauhanta alkuunsa.
Kokeile olla yksinäinen eronnut mies ja yritä ettiä kämppä pk- seudulta.

Olen ollut yksinäinen nainen, ja löytänyt kyllä kämpän Pk-seudulta. Vuokra 500€, silloin oli juuri rakennettu. 2h ja keittiö.

Ja mörköäiti jauhaa aina tuota samaa paskaa. Se vaan on niin, että jos on köyhä ei pidä voi elää leveästi. Mutta mistään ei sittenkään olla valmiita tinkimään, vaan on pakko saada se etelänmatka vaikka velkaannuttaisi. Ja sitten taas itketään kun ei ole varaa ostaa ruokaa kun sossu ei vähennä niitä velkoja vaan laskee että rahaa pitää olla sen verran enemmän käytössä.

Jos ei ole paljoa rahaa, pitää valinnat tehdä sen mukaan, myös asuinpaikan.
Lapsille löytyy edullisiakin harrastuksia. Ei kaikkien pidä voida harrastaa muodostelmaluistelua.

 

Huvipuistoreissu on ehkä vähän huono esimerkki, koska samalla paikkakunnalla asuvalle se ei sinänsä ole mikään erityisen kallis. Mutta jos tässä on pointtina se, että köyhän ei saisi tai pitäisi voida hankkia mitään muuta kuin ehdottomat välttämättömyydet elintoimintojen ylläpitämiseksi, niin sellainen ajattelu kyllä johtaa syrjäytymiseen. Voit ihan tutustua vaikka tutkimuksiin. Juurihan oli jossain lehdessä lama-ajan lapsista ja siitä, miten osattomuus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Se tulee kalliiksi yhteiskunnallekin.

En tiedä, mikä on teidän standardinne, mutta eihän nyt yksi huvipuistokäynti kesässä tai vaikka jokin harrastus lapsella tarkoita sitä, että perhe elää jotenkin erityisen leveästi ja jopa leveämmin kuin keskiluokka! Välillä tuntuu, että tuollaisia tekstejä kirjoittelevat tyypit, jotka itse ovat vain nippa nappa hiukan paremmassa asemassa kuin ne sossun rahoilla elävät, kun kaikki ihan arkisetkin jutut koetaan mielettöminä ja kalliina luksushankintoina. Sitten on kauhea hätä yrittää pitää ne sossun asiakkaiden ulottumattomissa, koska sen myötä (kun uskoo itsellä olevan varaa johonkin, mihin jollain muulla ihmisryhmällä ei ole) voi hetken tuntea olevansa se, jolla pyyhkii yhteiskunnassa hyvin. Vaikka se sitten tarkoittaisi vain jotain karkkipussia. Tuollaiset huvipuistokäynneistä ja karkinsyönneistä vaahtoavat tyypit eivät taida edes tajuta, mitä on oikeasti leveä elämä.

Vielä tähän, että missä näin väitin? Ihan omituista vittuilun yritystä tuo kirjoituksesi. Ei onnistu.

 

Olen ollut yksinäinen nainen, ja löytänyt kyllä kämpän Pk-seudulta. Vuokra 500€, silloin oli juuri rakennettu. 2h ja keittiö.

Ja mörköäiti jauhaa aina tuota samaa paskaa. Se vaan on niin, että jos on köyhä ei pidä voi elää leveästi. Mutta mistään ei sittenkään olla valmiita tinkimään, vaan on pakko saada se etelänmatka vaikka velkaannuttaisi. Ja sitten taas itketään kun ei ole varaa ostaa ruokaa kun sossu ei vähennä niitä velkoja vaan laskee että rahaa pitää olla sen verran enemmän käytössä.

Jos ei ole paljoa rahaa, pitää valinnat tehdä sen mukaan, myös asuinpaikan.
Lapsille löytyy edullisiakin harrastuksia. Ei kaikkien pidä voida harrastaa muodostelmaluistelua.

Kyl se olet nyt sinä joka sitä paskaa jauhaa.
Kun kämpistä on pulaa ja asuntojonot nälkävuoden mittaiset, niin on ihan lässytystä sanoa, että etsi halvempi.
Jos sossusta jotain saat, niin sulla on hyvin pienet tulot eikä mitään realisoitavaa, joten lainahanat on melko tukossa.

 

Kyl se olet nyt sinä joka sitä paskaa jauhaa.
Kun kämpistä on pulaa ja asuntojonot nälkävuoden mittaiset, niin on ihan lässytystä sanoa, että etsi halvempi.
Jos sossusta jotain saat, niin sulla on hyvin pienet tulot eikä mitään realisoitavaa, joten lainahanat on melko tukossa.

Aina on kämppä löytynyt ja on ollut vielä varaa mistä valita.

 

Aina on kämppä löytynyt ja on ollut vielä varaa mistä valita.

17.6.2014 - Helsingin, Espoon ja Vantaan vuokrataloyhtiöiden asuntojonossa oli toukokuun lopussa lähes 40 000 aktiivista asuntohakemusta.
Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja välitetään vuodessa noin 2500 ja aktiivina on jatkuvasti noin 25 000 hakemusta.

 

Olen ollut yksinäinen nainen, ja löytänyt kyllä kämpän Pk-seudulta. Vuokra 500€, silloin oli juuri rakennettu. 2h ja keittiö.

Koska tämä oli? Jos muutaman viime vuoden sisällä, niin onnea, sulla oli ihan mieletön tuuri!

 

En minäkään ymmärrä.

Itse elin pari kuukautta niin että mulle jäi 60 senttiä omiin päivittäisiin menoihini. Jäi tupakanpolttokin kun ei vaan ollut varaa ostaa askia. Asunto, ruoka ja bensat työmatka-ajoihin, muuhun ei ollut varaa.

Riitti! Hengissä ollaan koko poppoo.

Toki, sit, jos joutuu jäämään vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle ja vähätuloisuus on pitkäaikaista eikä kuulu siihen ihmisosaan jonka on helppo marssia sossuun mankumaan lisää, ymmärrän hyvin, että yllättävät ekstrakulut saavat talouden tosi huonoon jamaan.

 

Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Mun veli on tällainen, jolle rahankäyttö on aina ollut vähän sitä sun tätä. Jo nuorena, kun hän asui kotona, hän kulutti rahaa monin verroin enemmän kuin me muut sisarukset yhteensä. Sataset menivät tuosta vaan. Hän on koko ikänsä ollut työssä, asuu omistusasunnossa (ekaan asuntoon sai ison osan vanhemmiltamme) mutta silti hän ei ole omaa saanut talouttaan kuntoon. Raha ei mene oikeastaan mihinkään vaan se vain häviää itsestään. Mun sisarus on jopa maksanut veljeni lainoja, kun hän ei ole itse siihen pystynyt. En ymmärrä, miksi jotain harrastusjuttuja pitää ostaa pankkilainalla, jos siihen ei ole varaa.

 

Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Mun veli on tällainen, jolle rahankäyttö on aina ollut vähän sitä sun tätä. Jo nuorena, kun hän asui kotona, hän kulutti rahaa monin verroin enemmän kuin me muut sisarukset yhteensä. Sataset menivät tuosta vaan. Hän on koko ikänsä ollut työssä, asuu omistusasunnossa (ekaan asuntoon sai ison osan vanhemmiltamme) mutta silti hän ei ole omaa saanut talouttaan kuntoon. Raha ei mene oikeastaan mihinkään vaan se vain häviää itsestään. Mun sisarus on jopa maksanut veljeni lainoja, kun hän ei ole itse siihen pystynyt. En ymmärrä, miksi jotain harrastusjuttuja pitää ostaa pankkilainalla, jos siihen ei ole varaa.

 

En ymmärrä, miksi esim. pitkäaikaistyöttömien pitää väen vängällä asua Helsingissä vuodesta toiseen, kun kulut ovat mitä ovat, ja sitten itkeä kalliita vuokria ja köyhyyttä. Ihan ystävällisesti kysyn, eikö olisi edullisempaa muuttaa johonkin pikkukaupunkiin lähistölle, palatahan voi aina keskustaan sitten kun tulotaso sen sallii. En nyt viittaa keneenkään yksittäiseen henkilöön tässä keskustelussa, vaan ihan rehellisesti kysyn, kun joka ikisessä depatissa vedetään aina tämä "tiiätkö minkälaiset vuokrat?????" -kortti esille. Kyllä, tiedän, tiesitkö sinä, että muualla on halvempaa? Ihmiset muuttavat työn ja puolisoiden perässä ristiin rastiin Suomea, jatkuvasti, miksei myös pienituloiset voisi joustaa asuinpaikkansa suhteen? Toki siinä vaihtuu koko perheen kuviot, mutta hei, ei pari muuttoa ketään loppuelämäksi traumatisoi kunhan asiasta ei itselleen ongelmaa tee. Luonnossakin parhaiten pärjäävät ne, jotka osaavat sopeutua muuttuviin olosuhteisiin =) Valintojen maailma, älkää pliis enää sanoko sanaakaan Helsingin vuokrista ellei ole jotain todella painavaa syytä jäädä kaupunkiin.