Miten ihmeessä ihmiset eivät tule toimeen tuloillaan? En ymmärrä.

Minä taas en ole ihan vakuuttunut tuosta. Tai muutto voi olla hyvä tai huono lapselle. Juuri viikonloppuna katsoin jotain keskusteluohjelmaa (ykköseltä?) missä kaksi koulukiusattua puhui. Toinen joutui kiusatuksi muuton jälkeen, ennen muuttoa kaikki oli hyvin. Kiusaaminen meni niin pahaksi että poika mietti itsensä tappamista. Komea musikaalisesti lahjakas poika on kyseessä.

Minä kyllä ymmärrän sitä että tehdään valintoja lasten vuoksi, sellaisiakin missä sitten rahalla "maksetaan" valinnat.

Se nyt ei välttämättä ollut juurikaan muuton syy, se koulukiusaaminen. Koulukiusaaminen on aina persiistä, mutta ei voi laittaa muuton syyksi. Tokihan uuteen kouluun jos joutuu menemään, niin ei välttämättä kaikki mene, niin kuin oli suunnitellut, mutta eihän sitä voi tietää mitä tutussa koulussa vuoden päästä menee.

Muutosvastarinta on ihan normaalia, mutta työelämässäkin joutuu välillä muutoksiin, mitkä ei mielytä, siltikin niihin on sopeuduttava.

 

Riippuu monesta seikasta. Joillakin ei rahat riitä vaikka tienaisivat miljoonia ja toiset pärjää muutamalla tuhannella. Se on pitkälti elämäntyylistä kiinni.

Jep. Toi on hyvin totta.

Niinpä tohon asian onkin mun mielestä turha sotkea pitkäaikaistyöttömiä tai tt- tukiasiakkaita, joiden on pärjättävä parilla satasella... kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Ainutkaan tän ketjun neropateista ei heille pysty kertomaan ainuttakaan säästö-, tinkimis- tai edes hengissäpysymiskonstia. Kas kun eivät harrasta jääkiekkoa tai reissaa etelässä.

 

Jep. Toi on hyvin totta.

Niinpä tohon asian onkin mun mielestä turha sotkea pitkäaikaistyöttömiä tai tt- tukiasiakkaita, joiden on pärjättävä parilla satasella... kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Ainutkaan tän ketjun neropateista ei heille pysty kertomaan ainuttakaan säästö-, tinkimis- tai edes hengissäpysymiskonstia. Kas kun eivät harrasta jääkiekkoa tai reissaa etelässä.

Tosin osa pitkäaikaistyttömistä ovat mielenterveys-ja päihdeongelmaisia tai heillä on muita riippuvuuksia. Joten heillekkään ei mikään maailman raha tulisi sillä hetkellä riittämään. Hoitoon pääseminenkin on hankalaa, joten mahdollisuudet normaaliin elämään pitkittyy ja näin ollen myös työttömyys jatkuu pitkään.

Ja nyt en puhu niistä joilla on kotona hommat kunnossa ja elämänhallinta puolikin hoidossa vaan ainoastaan niistä jotka elävät elämäänsä niin,että ne rahat eivät riitä vaikka sitä annettaisiin miten paljon.

 

Mä en usko, että perheen elämä romuttuu jos molemmat vanhemmat ovat työttöminä ja muutetaan toisen työn perässä toiselle paikkakunnalle, lapset löytää aina kavereita, aikuisetkin.

Lapset eivät löydä aina kavereita, eivätkä teinit. Eivät edes aikuiset. Jos kaikki löytäisivät aina kavereita mistä vaan, ei yksinäisiä ihmisiä olisi. Kuitenkin koululaisten joukossa on aina niitä, joilla ei ole kavereita. Syy ei tietenkään aina ole muutto. Mutta ihan hyvin voi muuton takia käydä niin, ettei uudella paikkakunnalla löydäkään paikkaansa. Varsinkin, jos on ujo tai jotenkin erilainen. Eikä lapsille tai varsinkaan teineille ole helppoa noin vaan korvata aiempia, mahdollisesti hyvinkin tärkeitä ystäviä uusilla. Eivät kaverit ole lapsillekaan "keitä vaan".

Toinen on tietysti lasten koulu. Eri kouluissa on eri kirjat ja asioita käydään eri tahtiin tai eri järjestyksessä.

 

Eli 60 senttiä riitti aikuisen ihmisen päivittäisiin menoihin parin kuukauden ajan. Jep. Olisi kiva kuulla, mitä söit tuona aikana.

Työpaikalla sai päiväkahvin plus pullan tai sämpylän ilmaiseksi. sämpylällä pärjää pitkälle! Niiksi päiviksi, kun lapset olivat mulla, olin budjetoinut kympin ruokamenoihin ja siitä sit yleensä jäi jotain yli millä sinnittelin. Ja oli syksy, paistoin riisin seuraksi tatteja ja kantarelleja.

Mut juu, pikadieetti se oli, kolmisen kiloa katosi noiden kukausien aikana.

 

Niin. Eli elämänhallintaongelmia sinulla. Kun sossu ei sano niin, niin et ole valmis tekemään sitä mitä tarvitaan että pärjäisit.

Puhit miehestä, en tiennyt että on avopuoliso.

Ai helvata, nythän sinä vitsin murjaisit. Taisit keksiä ihan uuden sanan sanavarastoosi, onnea siittä!
Ja kuten tuolla ylempänä sanoin, niin eläinten ruokiin menee kuussa se 40-50e noin karkeasti, joista mies maksaa puolet. Eli se ~20e/naama ei ole mitenkään suuri summa maksettavaksi siittä että talossa on eläimiä, jotka mieltä piristää.
Ja mieluummin minä nipistän omista syömisistäni että saan eläimille ruokaa, kuten olen tehnytkin jopa sillon yksin asuessani, ja hengissä ollaan.
Hyvinkin monella mielenterveysongelmaisella on eläimiä, ihan vaan sen takia että niistä on seuraa ja ne pitää hengissä. Näin on myös ollut minun kohdalla. Eli ilmeisesti sinun neuvojen mukaan ihmisiltä joilla menee myös terveydellisesti huonosti pitäisi kaikki pienet elämän valopilkut poistaa, ja sitten menisi entistä enemmän rahaa siihen sairaanhoitoon, on se sitten psyykkistä tai fyysistä.

Mies on minulle mies, on sitten avo- tai aviopuoliso. Samaa sukupuolta kuitenkin kummassakin tapauksessa.

 

Minulla ei ole tuttavapiirissä pitkäaikaistyöttömiä tai muusta syystä minimitoimeentulon varassa eläviä. Sen sijaan on ihan töissäkäyviä keskituloisia tuttavia, joiden rahat on tilipäivän lähestyessä loppu ja joille kertyy jopa luottokorttivelkaa ihan arkipäiväisestä kulutuksestaan. Kyllähän se ihmetyttää minua, minulle kun alkoi mitenkään pinnistelemättä kertyä säästöjä jo harjoittelupaikan 1000 € kuukausipalkasta alkaen. 1600 € kuukausituloilla sain alle vuodessa säästöön 5000 € ja tulojen noustessa säästötahti parani.

Mutta kyllähän se on selvää, kun joidenkin kulutustottumuksia seuraa, että rahaa saa palamaan. Tykätään shoppailla eikä arkipäiväisissä asioissa mietitä yhtään hintaa. Sellaisista tavoista, joita ehkä juuri ja juuri pystyy keskituloisena selviämään, olisi aika suuri karsinta tehtävä, jos toimeentulotuen varassa pitäisi elää. Minulle taas ei tuottaisi mitään tuskaa elää toimeentulotuella, rahaa ei kulu juurikaan enempää vaikka sitä olisi käytettävissä moninkertaisesti. Tai mitä nyt nykyään menee asuntolainan lyhennykseen, mutta sehän on oikeastaan (jälkikäteis)säästämistä eikä kuluttamista.

Yhteiskunnan tarjoamalla vähimmäistoimeentulolla pärjää siis minusta oikein hyvin, rahaa riittää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin. Mutta jos on tottunut ihan toisenlaiseen elämäntyyliin, onhan siinä varmasti totuttelemista.

 

Minulla ei ole tuttavapiirissä pitkäaikaistyöttömiä tai muusta syystä minimitoimeentulon varassa eläviä. Sen sijaan on ihan töissäkäyviä keskituloisia tuttavia, joiden rahat on tilipäivän lähestyessä loppu ja joille kertyy jopa luottokorttivelkaa ihan arkipäiväisestä kulutuksestaan. Kyllähän se ihmetyttää minua, minulle kun alkoi mitenkään pinnistelemättä kertyä säästöjä jo harjoittelupaikan 1000 € kuukausipalkasta alkaen. 1600 € kuukausituloilla sain alle vuodessa säästöön 5000 € ja tulojen noustessa säästötahti parani.

Mutta kyllähän se on selvää, kun joidenkin kulutustottumuksia seuraa, että rahaa saa palamaan. Tykätään shoppailla eikä arkipäiväisissä asioissa mietitä yhtään hintaa. Sellaisista tavoista, joita ehkä juuri ja juuri pystyy keskituloisena selviämään, olisi aika suuri karsinta tehtävä, jos toimeentulotuen varassa pitäisi elää. Minulle taas ei tuottaisi mitään tuskaa elää toimeentulotuella, rahaa ei kulu juurikaan enempää vaikka sitä olisi käytettävissä moninkertaisesti. Tai mitä nyt nykyään menee asuntolainan lyhennykseen, mutta sehän on oikeastaan (jälkikäteis)säästämistä eikä kuluttamista.

Yhteiskunnan tarjoamalla vähimmäistoimeentulolla pärjää siis minusta oikein hyvin, rahaa riittää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin. Mutta jos on tottunut ihan toisenlaiseen elämäntyyliin, onhan siinä varmasti totuttelemista.

Oi kerro minulle miten tuon teet! Kaikki, ihan kaikki vinkit ovat tarpeen!

Osaamme jo tuon ostamattomuuden, en edes muista milloin olen viimeksi ostanut esimerkiksi vaatteita itselleni tai lapsille. Ihan minimillä mennään... Ja silti rahat eivät riitä tai ainakaan säästöön ei jää mitään.

 

Vaikka elämä onkin sujunut, niin eiköhän se kuitenkin ole ollut melkoista kituuttamista ja pennin venyttämistä, mikäli oikeasti ovat olleet köyhiä. Tuskin siis voi sanoa, että elämä on sujunut hyvin, pitäisi ennemin sanoa, että silti pärjättiin. Siinä on iso ero.

No mun mielestä heidän elämä on sujunut hyvin ja myös oma elämä lapsuudessa.
Jokaisella on ruokaa, koulutusmahdollisuudet yms. Ei kaikkien tarvitse omistaa paljon materiaa pärjätyäkseen elämässä.

 

Täällä on vedetty kaikki mahdollinen minimiin, ei ole kallista nettiä ja kamalia puhelinlaskuja, ei tule mitään lehtiä eikä muitakaan tilauksia ole. Ja yksi auto ja sen kulut on kaikki miehen heiniä kun hänen auto.

Vuokra on halpa ja kun sen kaksin maksaa kumpikin puolikkaan, niin ei se sinänsä paljoa ole, mutta minun kuukausituloista melkein 300e. Ja kuukausituloina on siis kelan kuntoutustuki, n. 740e/kk. (en saa asumistukea koska miehen tulot)
Tuosta menee sitten puolet sähkölaskusta joka toinen kk., puhelinlasku, lääkkeet ja parin vanhan velan poismaksua. Minulle siis jää tosta 740e kokonaissummasta noiden kaikkien jälkeen n. 250e/kk käytettäväksi. Siittä sitten menee ruokakuluihin (maksetaan n. puoliksi ruokakauppakäynnit, mies kyllä tuo aina lounastauolla kotiin josta minäkin saan). Ja eläinten ruokakulut, joista toki mies osan maksaa.
Tuotakin summaa sitten kummasti kaventaa jos joutuu hakemaan esim. uusia lääkkeitä, vaikka on kahden eri diagnoosin erityiskorvattavuus, mutta ne erityiskorvattavat on 3 lääkettä minulla, niihin muihin sitten sitä rahaa palaakin.

Eli turha on haaveilla kesälomareissuista saatika ulkomaanmatkoista, hyvä kun pari kertaa vuodessa päästään käymään miehen kotiseudulla. Uusia vaatteita hankin siinä vaiheessa kun vanhat hajoaa päälle tai on pakottava tarve joku jonnekin hankkia, ja nekin on sitten ihan halvimmasta päästä vaatteita.
Ja säästäminen? Joo, helppohan se olisi säästää jos olisi mistä säästää.

Ja sitten joku miettii että miten omalla toimeentulollaan ei pärjää? Ne ihmettelijät saa ihan itse koittaa pärjätä tolla 250e/kk. Tiedän joo, pitäisihän se olla se jotain 400e/kk mitä jää käytettäväksi, mutta turha minun on mennä sossusta mitään kysymään, nauraisivat vaan pihalle sieltä, ja siihenkin syy on, yllätys yllätys, miehen tulot.
Ja ne todellakin on miehen rahoja, ei minun, saatika meidän.

Ugh. Olen puhunut.

No kiitos, että kerroit esimerkin elämästäsi. Olet siis ollut töissä aikaisemmin, joten siltä ajalta varmaan olisi säästöjä käytettävissä nyt kun on ns rainy day?

Jos saat kuntoitustukea, niin sehän on väliaikainen tilanne?

Mun mielestä kyllä on ok, että yhteiskunta laskee, että puolison pitää elättää perhettään. On todella outoa, että yhteinen elämä jaetaan ja luvataan rakastaa toisia elämän loppuun asti, mutta ei haluta kantaa taloudellista vastuuta toisesta. Onko raha tärkeämpää kuin elämä?

Hyvinhän sä elät, saat ruokaa, katto on pään päällä, vaatteita päällä yms. Pitäisikö yhteiskunnan sun mielestä kustantaa jotakin lisää?

 

1200 eur vuokra on toki iso, mutta Helsingissä voi joidenkin kaupungin kolmioiden vuokra olla jo melkein tonnin. Tietysti silloin kannattaisi muuttaa halvempaan, mutta koko ajan hakijoita on tuhansia ja tuhansia - sitä halvempaa asuntoa ei niin vaan saa.

Jos tuntemasi köyhät ajelevat palveluseteleillä taksilla, niin silloinhan heillä on erityistarve taksimatkoihin ja saavat niihin erikseen tukea. Olet aika helvetin lapsellinen ja tyhmä, jos alat nyt kadehtia joidenkin vammaisten tai sairaiden taksikyytejä! Kyllähän sinäkin varmaan tajuat (ellet ihan puupää ole), etteivät kaikki köyhät mitään taksiseteleitä saa ihan vaan voidakseen kruisailla ympäri kaupunkia. Taksiseteleitä ei noin vaan jaella "ilman syytä". Tosin voi olla että sotaveteraaneilla voi olla jotain erityisetuja tähän, en ole perehtynyt.

Miksi yh-äitien, jotka eivät käy töissä, pitää asua maan kalleimmalla alueella? Asuntoja on tuhansittain tyhjänä muualla, heti tarjolla ja hinnat jopa -50%.

Tuttavilla on dg:nä näkövamma, joten he saavat joka päiväksi taksiseteleitä. Ne menevät yleensä siihen että hurautetaan kaljojen kanssa Tallinnan terminaalista kämpille. Muutoin he kyllä ihan kätsysti käyttävät bussia ja kulkevat ulkona ja käyvät baarissa.

 

Lopetahan tollanen paskanjauhanta alkuunsa.
Kokeile olla yksinäinen eronnut mies ja yritä ettiä kämppä pk- seudulta.

Mikä ongelma siinä on? Oikotiellä on paljon niitä sekä myytäviä että vuokralle.
Vai onko suuremmat kriteerit?

 

Eli 60 senttiä riitti aikuisen ihmisen päivittäisiin menoihin parin kuukauden ajan. Jep. Olisi kiva kuulla, mitä söit tuona aikana.

Juurihan hän kertoi, että oli käytössä 60c RUUAN, bensan ja muiden menojen jälkeen.
Eli henkilö, joka polttaa röökiä ja ajaa autolla töihin, ei ole köyhä.

 

No kiitos, että kerroit esimerkin elämästäsi. Olet siis ollut töissä aikaisemmin, joten siltä ajalta varmaan olisi säästöjä käytettävissä nyt kun on ns rainy day?

Jos saat kuntoitustukea, niin sehän on väliaikainen tilanne?

Mun mielestä kyllä on ok, että yhteiskunta laskee, että puolison pitää elättää perhettään. On todella outoa, että yhteinen elämä jaetaan ja luvataan rakastaa toisia elämän loppuun asti, mutta ei haluta kantaa taloudellista vastuuta toisesta. Onko raha tärkeämpää kuin elämä?

Hyvinhän sä elät, saat ruokaa, katto on pään päällä, vaatteita päällä yms. Pitäisikö yhteiskunnan sun mielestä kustantaa jotakin lisää?

Älä viitsi vittuilla toiselle ihmiselle noilla rainy day -heitoillasi. Jos ihminen saa kuntoutustukea, se kuulostaa siltä, että on ollut jo pitempään se "rainy day". Aika väsynyttä sinulta, vaikka ilmeisesti koitat joko trollata tai hekumoida sillä että toisella on taloudellisesti tiukkaa. Kuntoutustuki on väliaikainen tilanne, mutta mitä se auttaa, jos sillä hetkellä on vaikea tulla toimeen? Se kuntoutustuki voi jatkua aika pitkäänkin ja joskus sen päättyessä alkaa juosta pieni eläke. Joten revi siitä rainy day -esimerkkejäsi.

Muistaakseni tuo kirjoittaja kertoi siitä, miten vaikea noilla minimituloilla on pärjätä. Joten ehkä se, mitä yhteiskunta voisi antaa lisää olisi se, ettei niillä olisi niin vaikea tulla toimeen. Joku muu kehuskeli, miten sai helposti säästettyä pienistä rahoista ties mitä ulkomaanmatkoja, ja tämä kirjoittaja halusi tietää, miten se onnistuu - jos itsellä ei ole mitään ylimääräistä ja toimeentulo muutenkin tiukilla, niin miten voi säästää?

Omasta puolestani toivoisin, että kuntoutustuella elävän ihmisen arkeen mahtuisi muutakin kuin kituuttamista ja vain ehdottomia välttämättömyyksiä ja niitäkin niukasti. Tunnen yhden ihmisen, jolla myös on kuntoutustuki. Hänellä on vaikea sairaus ja monen lääkärin ennuste on se, ettei koskaan pysty elämään normaalielämää, esim. käymään töissä. Kyseinen henkilö on aika masentunut tilanteestaan, koska se sairaus todella rajoittaa pahasti joka päiväistä elämää. Kyllä hänelle toivoisin jotain iloa ja nautintoja elämään, ei vain jotain niukkaa sitkuttelua.

 

Juurihan hän kertoi, että oli käytössä 60c RUUAN, bensan ja muiden menojen jälkeen.
Eli henkilö, joka polttaa röökiä ja ajaa autolla töihin, ei ole köyhä.

Jaa, toisessa viestissä kertoi syöneensä suunnilleen vain yhden sämpylän ja jotain, mitä lasten ruokkimisesta jäi. Luitkohan sä huolimattomasti?

 

Mikä ongelma siinä on? Oikotiellä on paljon niitä sekä myytäviä että vuokralle.
Vai onko suuremmat kriteerit?

Oli kyse siitä, mihin pienituloisella on varaa, joten varmaan nuo mainitsemasi menevät sen budjetin yli. Mutta jatka sinä vaan vittuilua, jos saat siitä jotain iloa. Kyllä kaikki, joihin vittuilusi kohdistuu, tajuavat että koitat vaan ilkeillä.

Osta vaikka kaljaa itsellesi ja vedä pää täyteen. Se voi nollata ajatukset.

 

Miksi yh-äitien, jotka eivät käy töissä, pitää asua maan kalleimmalla alueella? Asuntoja on tuhansittain tyhjänä muualla, heti tarjolla ja hinnat jopa -50%.

Tuttavilla on dg:nä näkövamma, joten he saavat joka päiväksi taksiseteleitä. Ne menevät yleensä siihen että hurautetaan kaljojen kanssa Tallinnan terminaalista kämpille. Muutoin he kyllä ihan kätsysti käyttävät bussia ja kulkevat ulkona ja käyvät baarissa.

Mikä on, ettei kerrottu tieto mene sinne päähän? Juurihan täällä on rautalangasta väännetty, että ei se halvempiin kuntiin muuttaminen välttämättä muuta sitä käytettävissä olevien rahojen määrää ollenkaan. Ota huomioon, että niissä muissa kunnissa myös se sossun maksaman vuokran maksimisumma on huomattavasti pienempi kuin Helsingissä.

Yksi tuntemani yh muuten, joka voisi työnsä puolesta muuttaa (työskentelee siis kotona) ja haluaisikin yhteen toiseen kaupunkiin muuttaa, on jäänyt Helsinkiin siksi, että lapsen isä asuu Helsingissä. Haluavat siis, että lapsi asuu samalla paikkakunnalla molempien vanhempien kanssa ja voi tavata myös isää usein. Järkevä, lapsilähtöinen päätös minusta. Katsos aina ei kaikkia päätöksiä vaan voi tehdä vain taskulaskimen kanssa.

 

Entä kun lääkäri- ja lääkelakuja on tuhansia useina kuukausina peräkkäin - eikä yrittäjä pysty kipeänä töihin saati saa töitä tekemättä palkkaa?

Yrittäjän sairaskuluvakuutus? Kuuluisat säästöt? Yleensäkin se, että on yrittäjä vaatii paljon omalta taloudelta. Yrittäjyyden pitää myös olla kannattavaa siten, että yrittäjä tietää joskus sairastuvansa. Jos on pitkäaikainen sairaus, pitää ehkä miettiä, että myy yrityksen ja etsii jatkajan.

 

No, itse kuitenkin nostit sen huvipuistokäynnin esimerkiksi leveästä elämästä. Kirjoitit: "Ajatellaan että kaikille kuuluu kesän huvipuistoreissut. Hyvin pian joku (luultavasti mörköäiti) tulee selittämään että lapset syrjätyy ja blaa blaa elleivät saa kaikkea mitä muutkin."

Jos nyt pakko on mainita tuo huvipuistoreissut, niin ainakin omassa tuttavapiirissä sinne huvipuistoon menee työttömien ja köyhien perheet ja lapset. (ilmaislippuja aina jaossa paljon sossussa/neuvolassa).

Monet työsskäyvien ihan hyvää palkkaa nauttivien lapset eivät pääse huvipuistoon, koska esim tuttavien 4 lapsiselle perheelle se maksaisi yht joku 350e. (liput, yksi hamppariateria + bussiliput).

Monille tavallisille perheille huvipuistokäynneistä on tullut luksusta, johon ei ole varaa, jos aikoo tehdä juuri mitään muuta samassa kuussa.

 

Yrittäjän sairaskuluvakuutus? Kuuluisat säästöt? Yleensäkin se, että on yrittäjä vaatii paljon omalta taloudelta. Yrittäjyyden pitää myös olla kannattavaa siten, että yrittäjä tietää joskus sairastuvansa. Jos on pitkäaikainen sairaus, pitää ehkä miettiä, että myy yrityksen ja etsii jatkajan.

Jännä, että sinäkin näyt kuvittelevan, että kun ihmisellä on niitä kuuluisia säästöjä, niin ne sitten riittävät loputtomasti. Joku voi säästöillään joutua maksamaan sairastelun kuluja, joku toinen yrittää päästä työttömyydestä esim. perustamalla yrityksen. Mutta sitten jossain vaiheessa ne säästötkin loppuvat. Sitten tietysti joku voi tulla sanomaan, että ei olisi pitänyt perustaa yritystä - niin, ei varmaan, mutta ainakin se ihminen yritti tehdä jotain muuta kuin olla työtön.

Mutta se on tietysti totta, ettei yrittäjyys kaikille sopisikaan eivätkä kaikki liikeideat ota tulta alleen, ja siksi olisikin kiva, että esim. työttömyysketjuihin ei aina tulisi joku valittamaan, kun kaikki työttömät eivät ryhdy yrittäjäksi.

 

Ei ole oma taloni mennyt kaupaksi vaikka on kohta kolme vuotta sitä myyty. Hintaa ei voi enää laskea, sillä velka olisi suurempi kuin talosta saatava raha. Toinen iso kuluerä on auto. Se on vanha ruoska jota joutuu huoltamaan tuon tuosta ja joka syö bensaa kuin janoinen norsu. Autosta en voi luopua, koska sitä tarvitaan työssäni.

Mutta jos sulla on näihin joku helppo ratkaisu, niin olen pelkkänä korvana

Kenenkään ei pitäisi ostaa taloa niin suurella lainalla, että sitä ei pysty edes myymään. Sen takia on keksitty ja pakotettu omarahoitusosuus lainoihin.

Pitää miettä ja tehdä päätöksiä taloudellisestä näkökulmasta.

Laita vaan se talo vuokralle tai neuvottele pankin kanssa, että jäät heille velkaa ja pantiksi vaihdetaan joku muu kuin talo.

Miksi talo on pakko myydä nyt? Eikö voi odottaa?

Etkö saa sitten työstäsi tarpeeksi palkkaa, kun vastaat tätän ketjuun? Miksi palkkasi ei kata talon ja auton kuluja + elämisen kuluja?

Kuullostaa huonolta. Ei kannata tehdä työtä, jos palkka ei kata kuluja.

 

Jos nyt pakko on mainita tuo huvipuistoreissut, niin ainakin omassa tuttavapiirissä sinne huvipuistoon menee työttömien ja köyhien perheet ja lapset. (ilmaislippuja aina jaossa paljon sossussa/neuvolassa).

Monet työsskäyvien ihan hyvää palkkaa nauttivien lapset eivät pääse huvipuistoon, koska esim tuttavien 4 lapsiselle perheelle se maksaisi yht joku 350e. (liput, yksi hamppariateria + bussiliput).

Monille tavallisille perheille huvipuistokäynneistä on tullut luksusta, johon ei ole varaa, jos aikoo tehdä juuri mitään muuta samassa kuussa.

Ei sossusta tai neuvolasta mitään huvipuistolippuja saa. Älä nyt naurata. Ellei sitten ole kyse jostain lastensuojelutapauksesta.

Sulla on kummallinen tuttavapiiri, täytyy kyllä sanoa. Mitäs luulet, mahtaisiko huvipuistot pysyä toiminnassa ja kannattavana liiketoimintana, jos niissä kävisivät vain ilmaislippuja saavat sossun asiakkaat? Mutta että työssäkäyvillä ei olisi varaa?

On tää ihan kivaa ajan vietettä tämä keskustelu, mutta nyt se on mennyt jo niin absurdiksi, että taitaa mennä trolliasteikostakin yli.

 

Oishan se hel*etin hienoa jos olis säästöjä 250000e edestä, kun elämä yllätti ja talo homehtui pystyyn. kyllä siinä saa tosiaan ihmetellä että miten ei ihmisellä ole sukanvarressa tuollaisia summia ja rahat ei riitä.. kyllähän nyt jokaisen pitäisi olla varautunut.. kato kun meillä jäi lainaaki vielä se 200000e!! koti meni ja sitäpä on huono myydä, menee 10000e hintaan purkutalona

Miten talo homehtuu pystyyn? Yleensä siinä on rakenteellinen virhe. Myyjän vastuu 5v? Vai huomasitteko liian myöhään? Miten voitte maksaa pystyyn homehtuneesta talosta 250 000e, kai se virheet olisi pitänyt huomata kuntotarkistuksessa?

Kuullostaa tosi oudolta, että 250 000e:n talosta katoaa täysin arvo, eikä sitä voi edes korjata, vaan myydään 10 000e:n hinnalla eli tontin hinnalla?

 

Täällä yksi tällä hetkellä tuloton monilapsisen perheen äiti. Töitä on ollut yliopistosta valmistumisen jälkeen pätkittäin, kesäaikana töitä ei ole. Itse opiskelen vielä toista tutkintoa, töitä ei omalta alalta ole mitenkään helppoa saada tältä paikkakunnalta. Vakituisesta paikasta voit haaveilla vaikka kymmenen vuotta. Eniten tässä rasittaa tulojen epäsäännöllisyys, jossain kuussa saattaa tulla 200€ toisessa taas 800€. Näiden perusteella Kela toteaa kuukausittain tehneensä virheellisen asumistuki-/lastenhoidontukipäätöksen. Ja sitten tuet ovat katkolla, perinnässä ja ties missä. Helpointahan olisi, jos opiskelun jälkeen työ alkaisi kerrasta ja kaikista tuista pääsisi kerralla eroon.

Nyt tilanne on se, että mies on työttömänä kesän, elokuussa työt jatkuvat. Töiden jatkuminen syksyllä vaikuttaa koko kuluneen vuoden tukiin ja Kela toteaa taas maksaneensa liikaa asumistukia ja perii niitä takaisin edeltäneeltä keväältä ja kesältä. Näin huolimatta siitä, että ilmoitamme aina tulojen pienistäkin muutoksista heti kun niistä tiedämme. Pienituloisuus, tulojen ennakoimattomuus ja sosiaaliset tuet eivät sovi yhteen ollenkaan.

Tällä systeemillä olemme veloissa koko ajan, säästäminen on mahdotonta ja taloudellinen apu kolisee omiin nilkkoihin. Tuntuu, ettemme ikinä pääse omavaraisiksi tai eroon tästä kierteestä. Tietysti pääsemme, mutta synkimpinä hetkinä ahdistus on valtava.

Emme todellakaan ole laiskoja yhteiskunnan elättejä: teemme niin paljon kuin ikinä ehdimme, se ei tunnu riittävän. Emme asu pääkaupunkiseudulla, haaveilemme siitä, että voisimme maksaa asumisesta itsellemme/pankille. Etelänmatkat ovat kaukainen, ja hieman absurdi haave vain. Tänä keväänä piti päättää, ettemme edes yritä päästä kesälomareissuun. Se aiheuttaisi hillittömän stressin. Ei sen puoleen, varaa ei ole edes oman paikkakunnan maksullisiin huvituksiin.

Kannattaako tarkistaa ennen opiskeluja alan työllisyystilanne? Mustakin olisi upeaa opiskella vaikka argeologiaa, mutta tietäisin etten työllisty ainakaan omalla paikkakunnalla. Musta on tosi typerää heittää rahaa turhaan opiskelemalla turhaan tuplatutkintoja. Saa sen toki tehdä, jos on turhaan aikaa/rahaa.

Miksi te ette siis löydä töitä? Etkö voi mennä kaupan kassalle ja mies vaikka varastoon töihin? Muutto toisella paikkakunnalle, jos siellä ei muka ole töitä?

Jos on opiskelija ja monta lasta, niin kyllä jokainen tietää, että elämä silloin on tiukkaa.

 

Kannattaako tarkistaa ennen opiskeluja alan työllisyystilanne?

Kuinka moni 19-vuotias pystyy arvioimaan eri alojen työllisyystilanteet, sanotaan vaikka 5-10 vuoden päähän? Eihän siihen pysty kukaan edes niistä, jotka tekevät päätöksiä eri alojen ja koulutusohjelmien sisään otoissa. Onhan näitä nähty, että takuuvarmaksi ja nousussa olevaksi "tiedetty" ala onkin kokenut sisäisiä muutoksia ja jossain vaiheessa huomataan, ettei se enää/sittenkään työllistä.

Miksi te ette siis löydä töitä? Etkö voi mennä kaupan kassalle ja mies vaikka varastoon töihin? Muutto toisella paikkakunnalle, jos siellä ei muka ole töitä?

Jos on opiskelija ja monta lasta, niin kyllä jokainen tietää, että elämä silloin on tiukkaa.

Varmaan meillä ei olisi yhtään työtöntä, jos ongelma olisi noin helposti hoidettavissa. Tuo kirjoittaja tosiaan opiskelee, ja on se minusta fiksua ja kaukonäköistä - ainakin enemmän kuin johonkin pienituloiseen ja todennäköisesti osa-aikaiseen kassatyöhön jämähtäminen. Varsinkaan jo aloitettuja opintoja ei kannata jättää kesken!