T
töyhtis
Vieras
Eli vanhalla kaverillani on kaksi lasta, joista toinen uhmaiässä. Kaverini on aina ollut kovaääninen ja huutaakin lapsilleen ja lujaa (naapuritkin ovat asiasta huomattaneet). Huudon lisäksi olen nähnyt hänen antavan luunappeja useasti (myös julkisilla paikoilla), jolloin seuraksena on tietysti lapselta itku ja alistuminen tilaanteeseen ja toki se myös sattuu. Nyt kaverini tukistaa ja "nappaa hiuksista kiinni ja sitten mennään" (hänen sanansa).
Minusta minulla ei ole oikeutta puuttua hänen kasvatustapoihinsa, mutta joka kerta se luunappi tekee todella pahaa, hyvä etten ala itkeä minäkin, kun näkee, että toista sattuu. Olen ollut kuin en huomaisi asiaa enkä kommentoi asiaa koskaan. Jotenkin minusta minäkin teen väärin, kun en asiasta sano mitään. Mutta mitä sitten sanoa?
Uskon, että äidin käytöksestä johtuen (kuka tietää, mitä isä tekee kotona - silloin kun kotona sattuu olemaan) lapsi on oppinut käytösmalleja, jotka pelottavat esim. meidän esikoistamme. Lapsi mm. lyö ja repii hiuksista aivan yllättäen ilman mitään (meille) näkyvää syytä. Voitte uskoa, että esikoisemme ei halua leikkiä tämän lapsen kanssa.
Vaikea tilanne, jotenkin minulla on kauhean surullinen olo ja samalla olen ihan hukassa. Neuvoja kaipailen kovasti...
Minusta minulla ei ole oikeutta puuttua hänen kasvatustapoihinsa, mutta joka kerta se luunappi tekee todella pahaa, hyvä etten ala itkeä minäkin, kun näkee, että toista sattuu. Olen ollut kuin en huomaisi asiaa enkä kommentoi asiaa koskaan. Jotenkin minusta minäkin teen väärin, kun en asiasta sano mitään. Mutta mitä sitten sanoa?
Uskon, että äidin käytöksestä johtuen (kuka tietää, mitä isä tekee kotona - silloin kun kotona sattuu olemaan) lapsi on oppinut käytösmalleja, jotka pelottavat esim. meidän esikoistamme. Lapsi mm. lyö ja repii hiuksista aivan yllättäen ilman mitään (meille) näkyvää syytä. Voitte uskoa, että esikoisemme ei halua leikkiä tämän lapsen kanssa.
Vaikea tilanne, jotenkin minulla on kauhean surullinen olo ja samalla olen ihan hukassa. Neuvoja kaipailen kovasti...