Mitä tekisitte, vai tekisittekö mitään, jos kuulisitte että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anatolia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miten tää maailma on muuttunut niin paljon, ettei lähes 10-vuotias voi paria tuntia pienempää sisartaa katsoa muutamaa kertaa kuussa? Itse olen syntynyt 70-luvulla ja muistan kyllä, että oltiin kakrut ihan keskenään pihalla tai sisällä, kun vanhemmat teki tilan töitä. Oma äitini on ollut jo 6-vuotiaana lapsenlikkana ja 10-vuotiaana piikomassa, hoitaen 5-vuotiasta lasta ja tehden kaikki kotityöt. Isäni kyntänyt hevosella 7-vuotiaana pellot.

Jokin järki on tietysti asioissa oltava kaikkinensa, mutta eihän sitä vastuullisuuttakaan opi, jos ei vastuuta anneta. Järjen rajoissa tietenkin.
 
Miten tää maailma on muuttunut niin paljon, ettei lähes 10-vuotias voi paria tuntia pienempää sisartaa katsoa muutamaa kertaa kuussa? Itse olen syntynyt 70-luvulla ja muistan kyllä, että oltiin kakrut ihan keskenään pihalla tai sisällä, kun vanhemmat teki tilan töitä. Oma äitini on ollut jo 6-vuotiaana lapsenlikkana ja 10-vuotiaana piikomassa, hoitaen 5-vuotiasta lasta ja tehden kaikki kotityöt. Isäni kyntänyt hevosella 7-vuotiaana pellot.

Jokin järki on tietysti asioissa oltava kaikkinensa, mutta eihän sitä vastuullisuuttakaan opi, jos ei vastuuta anneta. Järjen rajoissa tietenkin.

No on kyse ekaluokkalaisesta, täsmennetään sen verran.

Ja kokonaisesta työpäivästä esim. joskus viikonloppuisin. Eli yli 8 tuntia kerrallaan. Mikään 1-2 tunnin ajanpätkä ei minusta olisi edes mainitsemisen arvoinen asia.

Tavallaan tekisi mieli antaa asian vaan olla. Ei se ole minulta mitenkään pois, vaikka jotain tapahtuisikin. Toisaalta taas tuntuu siltä, että kun asia on kerran mun tietooni tullut niin onko oikein vain katsoa muualle ja olla tekemättä mitään?

7v eri asia kuin 10v ja koko päivä eri asia kuin muutama tunti.

Toki isompi lapsi voi katsoa pienemmän perään mutta ei koko päivää.
Tämä on mun mielipide.
 
[QUOTE="eve";23422674]nykyään on paljon hullumpia ihmisiä kuin esim 80 luvulla. maailma on vaaralllisempi paikka[/QUOTE]

Ehkä ne vaarat on muuttuneet vaan toisenlaisiksi ja kanssaihmisistä on tullut välinpitämättömämpiä. Ei huolehdita enää aidosti toinen toisistamme ja tuijotetaan vaan omaan napaan.
 
jos perhe vähänkään normaali, eli ei tulisi puukosta, niin sanoisin vanhemmille mielipiteeni asiasta. Mielestäni 7-9veen ei tarvitse olla vastuussa pienemmistään. En laittaisi 7-9 vuotiasta edes itselleen laittamaan iltaruokaa, muiden vahtimisista puhumattakaan.

Mielestäni alle 15v ei ole vastuussa pienemmisttään. Toki 7-9v voi viihdyttää pienempiään hiekkalaatikolla tai pihalla ja antaa näin äidille aikaa siivota tai laittaa ruokaa tai lukea, mutta aikuisen on oltava kotona, ja aikuinen on se joka on vastuussa jos jotain sattuu. Ei pieni 7-9v lapsi.
 
ls-ilmoitusta en tekisi jos 7v olisi iloinen ja vaikuttaisi onnelliselta. en usko että sijoitus tai huostaanotto mikään onnela on. mutta silmiäni en sulkisi, vaan sanoisin vanhemmille asiasta, ja toivoisin että vieraiden ihmisten kannanotto saisi heidät ajattelemaan asiaa.
 
Miten tää maailma on muuttunut niin paljon, ettei lähes 10-vuotias voi paria tuntia pienempää sisartaa katsoa muutamaa kertaa kuussa? Itse olen syntynyt 70-luvulla ja muistan kyllä, että oltiin kakrut ihan keskenään pihalla tai sisällä, kun vanhemmat teki tilan töitä. Oma äitini on ollut jo 6-vuotiaana lapsenlikkana ja 10-vuotiaana piikomassa, hoitaen 5-vuotiasta lasta ja tehden kaikki kotityöt. Isäni kyntänyt hevosella 7-vuotiaana pellot.

Jokin järki on tietysti asioissa oltava kaikkinensa, mutta eihän sitä vastuullisuuttakaan opi, jos ei vastuuta anneta. Järjen rajoissa tietenkin.

aivan eri asia jos molemmat vanhemmat kotona lähistöllä.
 
Aika neutraaleja mielipiteitä täällä on, itse mietiskelen että uskaltaisinko lähteä 45 minuutin lenkille ja jättää 13-vuotiaan vahtimaan 3-vuotiasta pikkusiskoaan (joka nukkuu), vai tuleeko kohta sossuntädit kylään. Olen ilmeisesti täysi hysteerikko. Minusta tuo tuntuu aika kamalalta tilanteelta, lapsi vahtimassa lasta...liikaa vastuuta, ja kauhea tilanne jos jotain tapahtuu. Jää ikuiset syyllisyydentunnot tuolle vanhemmalle lapselle.

Tosin muistan erään nuoruudenaikaisen minua vanhemman tuttavani jolla oli tapana jättää 10-vuotias tyttärensä vahtimaan 3-vuotiasta baarireissujen ajaksi, ei minulla tullut mieleenkään tehdä lastensuojeluilmoitusta, kun en ollut itse vielä äiti.
 
[QUOTE="sama";23414688]Koululaisten ip-kerhot päättyvät klo 17 viimeistään ja vuorotyöläinen vanhempi tulee kotiin vasta klo 20,21 tai 22 riippuen ihan työpaikasta, noin yleensä. joka tapauksessa lapsi menee tyhjään kotiin yksin nukkumaan ja aamulla herää yksin kun vanhemmat ovat lähteneet jo 7mäksi töihin.
Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista ja ensin kannattaa aina kysellä vanhemmilta itseltään asiasta enneko lähtee ls-ilmotusta tekemään hatarien omien päätelmien takia. Turhia soittoja ja yhteydenottoja on muutenkin liian paljon ls.työntekijöillä juuri näiden vouhkaajien kanssa, jotka vaan olettavat asioita eivätkä vaivaudu selvittämään omien päätelmiensä todenmukaisuutta!

Ja toisekseen koululaisten ip-kerho on maksullinen niinkuin päivähoitokin. Eli tulojen mukaan maksat. Hoitoalan palkasta hoitomaksuihin menee n. 400 euroa eli hoitomaklsujen jälkeen käteen jää alle tonni laskuihin ja elämiseen, joten kyllä jokainen ymmärtää, että jos on tiukkaa muutenkin niin sitten säästetään kaikesta ylimääräisestä ja just hoitoalalla se on periaatteessa ihan sama onko lapsi sen pari tuntia koulun jälkeen kerhossa vai ei kun kuitenkin lapsi on loppuillan yksin kotona jne....[/QUOTE]


Iltapäiväkerho maksaa ainakin Oulussa tietyn summan kuukaudessa eikä riipu tuloista.
 
ls-ilmoitusta en tekisi jos 7v olisi iloinen ja vaikuttaisi onnelliselta. en usko että sijoitus tai huostaanotto mikään onnela on. mutta silmiäni en sulkisi, vaan sanoisin vanhemmille asiasta, ja toivoisin että vieraiden ihmisten kannanotto saisi heidät ajattelemaan asiaa.


Kuinka usein lapsi ukslataa oikeasti olla surullinen?


Ja aimmissa viesteissä puhuttiin,mettä eipä lapsen sanoihin ole luottamista. Lapsi ei liioittele kokemuksiaan tämänkaltaisissa asioissa, toki ajantaju voi olla hukassa, mutta missään nimeesä lapsi ei liioittele.
 
Aivan järkyttävä vastuu isosisaruksella. En missään nimessä jättäisi asiaa tuohon. Herranen aika sentään, jos jotain sattuu ja lapsi syyttää sitten itseään koko elämänsä. Toivottavasti puutuit. Itse ottaisin yhteyden varmaankin lastensuojeluun.
 
No, minut on poistettu FB-kavereista :D eli sen verran varpaille astumiseksi mun yhteydenottoni ilmeisesti koettiin.

Mutta pienen salapoliisintyön avulla sain tietää, että pienemmän lapsen hoitopaikka on vaihtunut sellaiseen, joka ei ole avoinna vain arkisin ja kello 17 saakka. Ja että toiseltakin taholta oli tullut sanomista ko. asian suhteen.
 

Yhteistyössä