Useimmat kuitenkin tarkoittavat älykkyydestä puhuessaan loogista päättelykyä, jota mm. Mensan "älykkyystesti" mittaa. Täälläkin muutamat keskusteluun osallistujat ovat maininneet älykkyysosamääränsä, mutta aiheeseen perehtymättöminä eivät tiedä, että pelkkä numeerinen älykkyysosamäärä ilman jakauman mainitsemista ei merkitse yhtään mitään
Siis Mensan testin tulos 148 vastaa kunnallisen psykologin vastaanotolla tehdyn testin tulosta 130, mutta tämän tietää vain matemaattisesti lahjakas ihminen, joka on opiskellut myös tilastotiedettä ja tutustunut siellä keskiarvon, jakauman ja mediaanin käsitteisiin
Jokainen voi siis päteä jollain älykkyyden osa-alueella, onneksi, koska jos maailma olisi täynnä pelkkiä Mensan testeissä loistavia logiikkaneroja vailla tunneälyä, olisin jo ehtinyt kuokkia sata hehtaaria peltoa turhautumisen vuoksi. Nyt olen ehtinyt kuokkia vain hehtaarin. Emotinaalista älyäkin on useampaa lajia, ihan noin niin kuin sivukaneettina. On sekä sosiaalista älyä, joka auttaa tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa, että introspektiivista älykkyyttä, jolla tarkoitetaan ihmisen kykyä ymmärtää itseään. Nämä kyvyt eivät kulje aina käsi kädessä, mutta niille onnekkaille, joille on suotu kummankin lajin älykkyyttä, voin ennustaa onnistunutta uraa sekä psykoterapeuttina että vanhempana
Mitä loogista päättelykykyä (joka usein sen sijaan kulkee käsi kädessä matemaattisen lahjakkuuden kanssa)mittaavaan lahjakkuuteen tulee, voi siitä olla apua useammissakin ammateissa, mutta tämä perinteinen Mensan suosima älykkyys ei todellakaan ennusta menestymistä oikeastaan millään elämän osa-alueella. Loogisesti ja matemaattisesti lahjakas ihminen ei välttämättä onnistu edes ammatillisesti, koska häneltä saattaa puuttua joitain työelämässä välttämättömiä taitoja, kuten sosiaalista lahjakkuutta. Hän ei älyykyydestään huolimattaa menesty vältttämättä myöskään taloudellisesti, ja jopa hänen ihmissuhteensa saattavat mennä päin prinkkalaa. Seurusteleminen vain samalla tavalla lahjakkaiden ihmisten kanssa saattaa korvata muuten epätyydyttäviä ihmissuhteita (vrt. Mensan kokoukset), mutta ei todellakaan takaa tyydyttävää sosiaalista elämää.
Itse ehdin kärsiä vuosikausia tämänlaisesta tyytymättömyydestä, koska ympärilläni olevat ihmiset eivät jakaneet älyllisiä kiinnostuksenkohteitani. Sittemmin otinkin päämääräkseni onnellisuuden pelkän älyllise tyydytyksen sijaan, ja opin kantapään kautta tärkeitä sosiaalisia taitoja, joita onneksi kykenin parantamaan korkean introspektiivisen lahjakkuuden ansiosta.
Nykyään en saa surimpia kiksejä lukiessani Einsteinin suppeaa suhteellisuusteoriaa, vaan paistaessani pipareita tyttäreni kanssa.
Se, joka sai luettua loppuun tämän puheenvuoron ja jopa ymmärsi siitä jotakin, on takuuvarmasti ainakin "keskimääräistä älykkäämpi"
