Missä iässä lapsi vaatii mielestänne eniten?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
0-4kk Vastasyntyneen vanhemmat, ilman unta ovat kovimmilla! Teillä vaan ruusunpunaset muistikuvat! Tai sitten haluatte päteä että vaikeinta olisi muka minun lapsen ikäisten vanhemmilla ;)
 
Kuin niin oon väärässä? On kokemusta myös yhdestä samanikäisestä, eikä voi verrata mitenkään kahteen, ei missään asiassa. Onneksi tää tuplaonni on vaan harvojen kohtalo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sitten helpottaa:
0-4kk Vastasyntyneen vanhemmat, ilman unta ovat kovimmilla! Teillä vaan ruusunpunaset muistikuvat! Tai sitten haluatte päteä että vaikeinta olisi muka minun lapsen ikäisten vanhemmilla ;)

Mä olen aina nukkunut hyvin silloinkin, kun talossa on ollut vastasyntynyt. :) Elli ei mene noin kaikilla.


Sanoisin itse, että 1-2v on sellainen monella tavalla haastava vuosi.
 
En halua vähätellä kenenkään kokemusta mikä on raskasta, mutta mua vähän ihmetyttää kuinka helppo eka vuosi lapsen kanssa voi olla, jos tämän välin 1-2 vuotta kokee raskaammaksi. Kyllähän taapero uhmaa ja meidän on hyvin vilkas, mutta tää on niin uskomattoman helppoa ekaan vuoteen verrattuna.

Meillä taisi olla harvinaisen raskas eka vuosi, ei oikein osaa edes käsittää millaista muilla on ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
3-4v
murrosiän jälkeen saatan vastata toisin, mutta tähä asti näin :D

Näin minunkin mielestä jos ei tuota meidän esikoista (10v erityislapsi) oteta huomioon. Näin siitäkin huolimatta, että meillä on ollut todella itkuisia vauvoja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja nauha:
En halua vähätellä kenenkään kokemusta mikä on raskasta, mutta mua vähän ihmetyttää kuinka helppo eka vuosi lapsen kanssa voi olla, jos tämän välin 1-2 vuotta kokee raskaammaksi. Kyllähän taapero uhmaa ja meidän on hyvin vilkas, mutta tää on niin uskomattoman helppoa ekaan vuoteen verrattuna.

Meillä taisi olla harvinaisen raskas eka vuosi, ei oikein osaa edes käsittää millaista muilla on ollut.

Meillä on sit varmaan ollut helppo vauva-vaihe kahdella lapsella. En tiedä. Oon kokenut sen ajan olleen enimmäkseen helppoa ja ihanaa. Oikeastaan todella antoisaa kaikin puolin.
 
Mä oon varmaan poikkeus, mutta mun mielestä tämä ikä 1,3vee, juuri oppinut kävelemään, haluaa kaiken, kulkee perässä, ei saa jättää yksin, karjuu, huutaa anna anna anna, ei ymmärrä miksi ei, kokeilee kaikkia rajoja, menee pääedellä mihin sattuu, kolisee, rämisee, paukkuu jne. ei ole mitn verrattuna alle 6kk vauva ikään. Se oli jotain aika käsittämätöntä :ashamed: ...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nauha:
En halua vähätellä kenenkään kokemusta mikä on raskasta, mutta mua vähän ihmetyttää kuinka helppo eka vuosi lapsen kanssa voi olla, jos tämän välin 1-2 vuotta kokee raskaammaksi. Kyllähän taapero uhmaa ja meidän on hyvin vilkas, mutta tää on niin uskomattoman helppoa ekaan vuoteen verrattuna.

Meillä taisi olla harvinaisen raskas eka vuosi, ei oikein osaa edes käsittää millaista muilla on ollut.

Noh. Meidän 3 vauvaa on ekan kuukauden ehkä heränneet syömään yöllä parin-kolmen tunnin välein. Pullosta maitonsa saaneet, joten mies hoitanut aina puolet syötöistä. Joskus kaikki. Siinä 3kk iässä yösyötöt vähentyneet yhteen yöllä ja toiseen aamuyöllä. Uniaika ja pisimmät unijaksot olleet alusta asti samoihin aikoihin kaikilla; n. klo22-10. Puolivuotiaana enää 1 yösyöttö.

Ei ole ollut koliikkivauvoja eikä muutenkaan vaikeita tapauksia, hyvin aina tiennyt mistä kitinät johtuu ja osannut hoitaa sen syyn. Ei allergioita, ei juuri muutakaan sairastelua. Päiväunia nukkuneet alusta asti pitkiä pätkiä ja nukahtaneet niillekin helposti. Ei kai siinä muuta sitten.. Musta 1,5v ikiliikkujan/kävelevän vaaratilanteen kanssa oleminen todella on välillä raskaampaa kuin hyvin tyytyväisen, lattialla jokeltelevan vauvan hoitaminen. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja adora:
Alkuperäinen kirjoittaja nauha:
En halua vähätellä kenenkään kokemusta mikä on raskasta, mutta mua vähän ihmetyttää kuinka helppo eka vuosi lapsen kanssa voi olla, jos tämän välin 1-2 vuotta kokee raskaammaksi. Kyllähän taapero uhmaa ja meidän on hyvin vilkas, mutta tää on niin uskomattoman helppoa ekaan vuoteen verrattuna.

Meillä taisi olla harvinaisen raskas eka vuosi, ei oikein osaa edes käsittää millaista muilla on ollut.

Meillä on sit varmaan ollut helppo vauva-vaihe kahdella lapsella. En tiedä. Oon kokenut sen ajan olleen enimmäkseen helppoa ja ihanaa. Oikeastaan todella antoisaa kaikin puolin.

Meillä vauva nukkui todella huonosti, sairasteli, allergioita jne. Koko ekan vuoden aikana ei edes ehtinyt kyseenalaistamaan onko se tavallinen vauvavuosi, sitä vaan piti normaalina, koska muusta ei tiennyt. Vasta toisen vuoden aikana olen alkanut tajuamaan, etteihän se kaikilla noin mene.

Tuollaisen ekan vuoden kokeneena tuntuu itsestä vaan niin oudolta, että tämä vaihe voisi tuntua raskaalta. Vaikka kai se itsestäkin voisi tuntua, jos takana olisi rennompi vuosi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sitten helpottaa:
0-4kk Vastasyntyneen vanhemmat, ilman unta ovat kovimmilla! Teillä vaan ruusunpunaset muistikuvat! Tai sitten haluatte päteä että vaikeinta olisi muka minun lapsen ikäisten vanhemmilla ;)

Mulla 5 kk ikänen ja 2,5v. Meillä ainakin vauva-aika on ollut molempien kanssa helppoa ja kivaa aikaa. Mutta nyt ton vanhemman kanssa meinaa lähteä järki. :headwall: Mä TODELLA toivon ettei se tästä enää pahene esikoisen kohdalla.
 
Meillä vauvavuosi on molemmilla lapsilla ollut tosi raskasta. Sairastelua, allergioita ja näistä johtuvaa itkuisuutta ja tosi huonoa nukkumista. Ei siinä enää uhmaiät ja muut tahtomiset, kiukkuilut ja rajojen hakemiset tunnu miltään, kun vauvavuodesta on kuitenkin selvitty ja lapset on saatu hieman terveemmiksi ja paremmin nukkuviksi. Näin siis meillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Missä iässä lapsenne on ollut vaativimillaan ts. vaatinut eniten hermojanne? Itse en meinaa jaksaa 2-vuotiaan uhmaikäisen taaperon kanssa, jolla ei ole vielä yhtään siunaantunut älliä päähän, eikä kuullunymmärtäminenkään ole kehuttavaa.

joka iässä saman erran, 5 kertaa terveellistä ruokaa/päivä, läsnäoloa ja kuuntelua.
 
Turha näistä nyt tapella on, kun lapset ovat niin erilaisia. Mä nautin lapsen vauva-ajasta, se oli ihanaa sen 9 kuukauden vaikean raskauden jälkeen. Nyt lapsi 2,5-vuotias ja sanoisin että nyt vasta alkaa hermo kiristyä tuon uhmailun kanssa... Mutta silti suurimmalla pelolla kyllä odotan murkkuikää... Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä isompia ovat myös huolet ja ongelmat.
 
Oma kokemus on vain yhdestä, nyt 1,5 v lapsesta. Ja nyt alkaa olla mulla hermot jatkuvasti kireällä, kun mitään ei usko, kaikkeen koskee, vetää alas, karkaa pihasta autotielle, alkanut saada uhmakohtauksia jne. Kyse ei ole siitä, että ei kiellettäisi. Missään muualla kuin lapsiperheissä ei tule mieleenkään kyläillä, ja koko lapsen hereilläoloaika on oltava valmiustilassa. Eikä ole hetkeäkään paikallaan, ei nuku paljon. Ulkopuolisetkin ovat sanoneet että poikkeuksellisen eläväinen lapsi. (Nämä sanojat ovat itsekin vanhempia.) Päivä- ja yöunille nukuttaminen välillä työn takana. Koskaan en saa juoda aamukahvejani rauhassa, läppärin räpeltämisestä on jatkuva tappelu. Sitä "oikeaa uhmaa" kauhulla odotellessa.

Vauvana tämä söi ja nukkui, oli unelmaisen helppo, 4 kk iästä lähtien nukkui yöt syömättä.
 

Yhteistyössä