Minusta on surullista se, että ihminen ei saa lapsia vaikka kuinka toivoisi. Se että ihminen, joka saa lapsen omilla päätöksillään tekee hallaa lapselle (esim. päihteet, pahoinpitelyt jne).
Ja minusta on surullista, että ihmiset ovat kapeakatseisia. Eivät ymmärrä sitä, että mikä sopii itselleen voi poiketa siitä mikä sopii toiselle.
Kuka sen määrittää, kuka on liian nuori tai liian vanha saamaan lapsen ja huolehtimaan siitä? Ja aloittajalta tahtoisin vielä kysyä, millä tavalla se on surullista jos isoäidistä tulee äiti?
Ikäänhän tietenkin voi vedota. Mutta eiköhän jokainen tunnista omat voimavaransa. Ja osaa ajatella asiaa myös pidemmällä aikavälillä. Sairaudet ja mahdollinen kuolema jne. Ne voivat kohdata nuorenkin vanhemman.