minusta on surullista että jotkut naiset tekevät lapsia vaikka ovat jo isoäitejä?

Eli vanhemmat lapset saavat jo omia lapsiaan silti mummokin vielä haluaa omia lapsia. Eikö olisi parempi suosiolla alkaa mummoksi?

 

surullista? minusta maailman surun aiheet on kyllà ihan toisenlaisia.

 

Just, hyvää naisten päivää sinullekin.

 

Estääkö ne omat lapset jotenkin mummona olon?
Eikö pikemminkin olisi surullista ajatella että joku olisi niin rajoittunut, että pystyisi elämään elämäänsä vain yhden hyvin kapean roolin puitteissa kerrallaan?

 

Samaa mieltä. Sitten kun lapsi on 15 niin vanhemmat ovat jo kuusikymppisiä! mukavaa

 

Eli vanhemmat lapset saavat jo omia lapsiaan silti mummokin vielä haluaa omia lapsia. Eikö olisi parempi suosiolla alkaa mummoksi?

Joo en minäkään oikein ymmärrä. Panostais sit niihin lapsenlapsiin enemmän ja hoivais niitä. Mut pakkohan se on uus kierros tehdä jos ukko on välissä vaihtunut kun eihän sille yhteiselolle ole ilman lapsia mitään perustetta.

 

Samaa mieltä. Sitten kun lapsi on 15 niin vanhemmat ovat jo kuusikymppisiä! mukavaa

àidiksi voi tulla esim 20-vuotiaana ja isoàidiksi 40-vuotiaana

 

Minun mielestä on surullista, että sellaiset tekevät lapsia, joilla on asennevamma.

 

Samaa mieltä. Sitten kun lapsi on 15 niin vanhemmat ovat jo kuusikymppisiä! mukavaa

Lapsilla on pahempiakin kohtaloita. =)

 

Tarkoittaako ap tätä? http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/H%C3%A4nest%C3%A4%20tuli%20iso%C3%A4iti%2023-vuotiaana%20-%20katso%20kuva/art-1288374294622.html

 

Minusta sitten mummona voi panostaa niihin lapsenlapsiin ja jos mies on uuteen vaihtunut niin miksi ei voisi yhdessä olla ilman yhteisiä lapsia?

 

[QUOTE="vieras";23307246]Joo en minäkään oikein ymmärrä. Panostais sit niihin lapsenlapsiin enemmän ja hoivais niitä. Mut pakkohan se on uus kierros tehdä jos ukko on välissä vaihtunut kun eihän sille yhteiselolle ole ilman lapsia mitään perustetta.[/QUOTE]


Surullista jos olet miehesi kanssa vain lasten tähden.

 

[QUOTE="vieras";23307270]Tarkoittaako ap tätä? H[/QUOTE]

Siinä on jo aika ikävä kohtalo tytöllä ollut.

 

Ai pitäisikö aikuisen lapsen sopia äitinsä ja isänsä kanssa. Sillä oletan että tämä koskee myös pappoja. Että voivatko he tehdä lapsia vai aikooko mummu tai pappa tehdä.

Pitäisikö samalla sopia ikärajat, että nuorimman sisaruksen on oltava vaikka 15?? ennenkuin hänestä voi tehdä tädin/enon/sedän?

Entä jos käy vahinko? Kumpi joutuu tekemään raskauden keskeytyksen? Jos siis molemmat tytär ja äiti, tai pojan emäntä ja isän emäntä tulisivat raskaaksi?

 

Minusta sitten mummona voi panostaa niihin lapsenlapsiin ja jos mies on uuteen vaihtunut niin miksi ei voisi yhdessä olla ilman yhteisiä lapsia?

onko tàà joku juttu sun omasta elàmàstà? siis saiko àitisi omia lapsia silloin kun itsekin sait lapsen? jàikò lapsesi vaille mummun huomioita sen takia ettà mummullekin syntyi oma pienokainen?

 

en tiedä.... hmm... Saattaisi tuntua hieman hassulta, kun lapsella ja vielä itsellä olisi vauvat kainalossa =)

 

[QUOTE="Mamma italiana";23307302]onko tàà joku juttu sun omasta elàmàstà? siis saiko àitisi omia lapsia silloin kun itsekin sait lapsen? jàikò lapsesi vaille mummun huomioita sen takia ettà mummullekin syntyi oma pienokainen?[/QUOTE]

Ei liity millään tavalla omaan elämääni. Itse sitten aikoinani aion olla mummo enkä enää aio lapsia tehdä.

 

[QUOTE="xxx";23307292]
Entä jos käy vahinko? Kumpi joutuu tekemään raskauden keskeytyksen? Jos siis molemmat tytär ja äiti, tai pojan emäntä ja isän emäntä tulisivat raskaaksi?[/QUOTE]

Nimenomaan!!
Terv.kiitollinen tytär, ettei äiti abortoinut minua, vaikka lopputuloksena oli melkein 65 vuotias äiti minun ollessa 15v.

 

Mites voiko olla vaimo samalla kun on äiti vai pitäisikö panostaa vain toiseen rooliin?
Entä voiko olla tytär ja äiti/vaimo vai meneekö sekin liian sekavaksi?

 

Mites voiko olla vaimo samalla kun on äiti vai pitäisikö panostaa vain toiseen rooliin?
Entä voiko olla tytär ja äiti/vaimo vai meneekö sekin liian sekavaksi?

Ja tohon ei varmasti mahdu enää työtitteli ilman että nainen sekoaa täysin..

 

Ei ennen vanhaan olisi tällaisia edes pohdittu. Oma mummoni on saanut lapsen oltuaan jo isoäiti. Ei silloin tainnut mitään ehkäisyjä olla, joten niitä lapsia tuli jos oli tullakseen, viis siitä, että esikoinenkin oli jo ehtinyt lapsentekoon.

Ehkä tästä syystä musta ei tunnu mitenkään oudolta, että nelikymppiset hankkivat lapsia. Meidän suvussa kun on siitä jo pitkät perinteet ajalta, jolloin kukaan ei ollut vielä keksinyt, että siinä olisi jotain epäluonnollista.

 

Sanotko sitten mummuna omille lapsillesi että älä vuodata ongelmiasi minulle, olen nyt mummu, en äiti?

 

Nyt tajusin tästä aloituksesta, miksi äidilläni oli vaikeaa. Hän koki rasistia iästään. En ymmärtänyt, miksi hän loukkaantui minuun murroikäisenä kun sanoin häntä mummoksi. Näin, että hän loukkaantui syvästi. Ja muutenkin sisaruksillani on ollut täysin erilainen lapsuus kuin minulla, 20 vuotta myöhemmin syntyneellä.

Silti en vaihtaisi. Parhaan lapsuuden olen saanut mitä toivoa voi! =)

 

Mitäs surullista siinä? Jos elämäntilanne on ok, halua vielä lisää lapsia ja raskautuu niin mikäs siinä. Jonkin verran omaan kaverieita ja sukulaisia joilla tilanne on tuo, eli ovat saaneet omia lapsia samoihin aikoihin kun äitinsä/isänsä/vanhempansa. Enkä muista kenenkään heistä pitäneen asiaa ongelmallisena, enemmän on jäänyt sellainen positiivinen kuva kun voivat kokea esim äidin kanssa samoja juttuja, lapset saavat seuraa toisistaa jne.

 

[QUOTE="Mamma italiana";23307223]surullista? minusta maailman surun aiheet on kyllà ihan toisenlaisia.[/QUOTE]

Peesi. En ole tämän asian vuoksi kyyneleitä vuodattanut.