minusta on surullista että jotkut naiset tekevät lapsia vaikka ovat jo isoäitejä?

Ja tohon ei varmasti mahdu enää työtitteli ilman että nainen sekoaa täysin..

Kiitos tästä. Tajusin vihdoin, miksi niin moni palstalainen on niin fanaattinen kotiäitiyden suhteen. Ne ei vaan osaa elää monessa roolissa yhtäaikaa!

 

minusta on surullista että toisten ihmisten elämänkokemuksella tehdyt päätökset on
toisten mielestä aivan arvottomia yhden asian perusteella.
Surullista että nuoremmilla on mielestään oikeus tuomita toisten onni pelkän luulon perusteella.

Itse olen vanhan äidin tytär joka myös tuli äidiksi vanhana. Minä en ole koskaan kokenut surua tästä asiasta.

 

[QUOTE="mimuli";23307505]minusta on surullista että toisten ihmisten elämänkokemuksella tehdyt päätökset on
toisten mielestä aivan arvottomia yhden asian perusteella.
Surullista että nuoremmilla on mielestään oikeus tuomita toisten onni pelkän luulon perusteella.

Itse olen vanhan äidin tytär joka myös tuli äidiksi vanhana. Minä en ole koskaan kokenut surua tästä asiasta.[/QUOTE]

Minullakin ennemmin tuli sääli ap:tä kohtaan, raukka.

 

Eli vanhemmat lapset saavat jo omia lapsiaan silti mummokin vielä haluaa omia lapsia. Eikö olisi parempi suosiolla alkaa mummoksi?

minusta taas on kivaa että sinä koet surua siitä että vanhatkin ämmät vielä hankkivat lapsia kuten vaikka minä olen alle kouluikäisten äiti

sori kun isot kirjaimet puuttuvat mutta syön vasemmalla kädellä marenkia samalla ja se murenee helposti...

 

Minullakin ennemmin tuli sääli ap:tä kohtaan, raukka.

Niinpä. Ap:lla on pahasti epämuodostuneet täysputkiaivot.

 

Ymmärsin että täällä ei taas kukaan ymmärrä kirjoitustani. Minusta vaan kun on jo vanhempi yli 40v niin voisi keskittyä mummona oloon eikä tehdä lisää lapsia, mutta täällähän yleensä on sellaisia äitejä jotka vaihtavat miehiä ja haluavat tehdä joka miehen kanssa lapsia.

 

Ymmärsin että täällä ei taas kukaan ymmärrä kirjoitustani. Minusta vaan kun on jo vanhempi yli 40v niin voisi keskittyä mummona oloon eikä tehdä lisää lapsia, mutta täällähän yleensä on sellaisia äitejä jotka vaihtavat miehiä ja haluavat tehdä joka miehen kanssa lapsia.

Puhuit yleisellä tasolla. Minun sisareni ovat kaikki samasta äidista ja isästä, he ovat olleet naimisissa jo yli 50 vuotta nyt. Ei ne kaikki iäkkäänä synnyttäneet tee eri miehille, ehei!!!!!!!

 

Ymmärsin että täällä ei taas kukaan ymmärrä kirjoitustani. Minusta vaan kun on jo vanhempi yli 40v niin voisi keskittyä mummona oloon eikä tehdä lisää lapsia, mutta täällähän yleensä on sellaisia äitejä jotka vaihtavat miehiä ja haluavat tehdä joka miehen kanssa lapsia.

Pidä sä vaan omasta pillustasi huolta että et anna sitä kuin korkeintaan yhdelle miehelle jos yhdellekään

 

Ymmärsin että täällä ei taas kukaan ymmärrä kirjoitustani. Minusta vaan kun on jo vanhempi yli 40v niin voisi keskittyä mummona oloon eikä tehdä lisää lapsia, mutta täällähän yleensä on sellaisia äitejä jotka vaihtavat miehiä ja haluavat tehdä joka miehen kanssa lapsia.

Tämä voi nyt tulla sinulle suurena uutisena, mutta kaikki eivät edes saa lapsia nuorempana, tai ylipäänsä ole "mummoja" nelikymppisinä

 

ap, kerrotko ikàsi?

 

Minusta on surullista se, että ihminen ei saa lapsia vaikka kuinka toivoisi. Se että ihminen, joka saa lapsen omilla päätöksillään tekee hallaa lapselle (esim. päihteet, pahoinpitelyt jne).

Ja minusta on surullista, että ihmiset ovat kapeakatseisia. Eivät ymmärrä sitä, että mikä sopii itselleen voi poiketa siitä mikä sopii toiselle.

Kuka sen määrittää, kuka on liian nuori tai liian vanha saamaan lapsen ja huolehtimaan siitä? Ja aloittajalta tahtoisin vielä kysyä, millä tavalla se on surullista jos isoäidistä tulee äiti?

Ikäänhän tietenkin voi vedota. Mutta eiköhän jokainen tunnista omat voimavaransa. Ja osaa ajatella asiaa myös pidemmällä aikavälillä. Sairaudet ja mahdollinen kuolema jne. Ne voivat kohdata nuorenkin vanhemman.

 

Jos vaan lapsia meille suodaan niin tokikaan 40v. ei ole mikään raja. Sama ukko ollut jo 19v. enkä ole vaihtamassa. Ei se ole mummon roolistani pois. Olen kuitenkin 100x parempi mummo kuin äitini.

 

Mikä lapsissa on surullista?

 

Mä ap ymmärsin sua ja oon lähes samaa mieltä. Taisi tää sun juttus olla nyt sellanen, että muutama koira älähti kun kalikka kalahti...

Mä oon kans siinä samaa mieltä, että ihmisen elämä kulkee tiettyjä elämänvaiheita ja siinä vaiheessa kun omat päälle parikymppiset lapset alkaa lisääntymään, pitäis ymmärtää alkaa odottelemaan mummoutumista, eikä tehdä enää itse omia lapsia. Mua ainakin oikeesti välillä hirvittää lukea noiden 40+ -kuumeilijoiden juttuja, kun lapsia on jo vaikka millä mitalla ja ikä lähempänä viittä kuin neljääkymppiä ja silti aina vaan vauvakuume on kova. Tulee väistämättä mieleen, että äidin roolista on tullut niin iso osa omaa minuutta, ettei siitä uskalleta luopua ja mennä eteenpäin.

 

Mikä lapsissa on surullista?

Tämä kiinnostaisi minuakin.

 

Mä sain esikoiseni vasta likempänä neljääkymppiä. Ei olis tullut mieleenikään alkaa odottelemaan mummoksi tuloa nelikymppisenä

 

Mä ap ymmärsin sua ja oon lähes samaa mieltä. Taisi tää sun juttus olla nyt sellanen, että muutama koira älähti kun kalikka kalahti...

Mä oon kans siinä samaa mieltä, että ihmisen elämä kulkee tiettyjä elämänvaiheita ja siinä vaiheessa kun omat päälle parikymppiset lapset alkaa lisääntymään, pitäis ymmärtää alkaa odottelemaan mummoutumista, eikä tehdä enää itse omia lapsia. Mua ainakin oikeesti välillä hirvittää lukea noiden 40+ -kuumeilijoiden juttuja, kun lapsia on jo vaikka millä mitalla ja ikä lähempänä viittä kuin neljääkymppiä ja silti aina vaan vauvakuume on kova. Tulee väistämättä mieleen, että äidin roolista on tullut niin iso osa omaa minuutta, ettei siitä uskalleta luopua ja mennä eteenpäin.

Äidin roolista kuuluu tulla iso, siitä ei tarvitse luopua koskaan, sen sisältö vain muuttaa muotoaan. Tarvitsen yhä äitiä, vaikka en fyysisesti tarvitsekaan.

 

Surullista? Mikä siinä muka on surullista? Musta aika ihailtavaa että jaksaa vielä "mummoiässä" (miten se mummoikä määritelläänkään) hoitaa omaa vauvaa.
Mun kaverista tuli syntyessään setä. Kaverin veli sai pojan 2kk ennenku tää kaveri synty.
Ennenvanhaan oli aika yleistä että 2 sukupolvea syntyi samana vuonna ja usein vanhimmalla ja nuorimmalla sisaruksella oli ikäeroa n. 20v.
Nykyään ehkä harvinaisempaa, kun ensisynnyttäjän keski-ikäkin on jo melkein 30v, mut ei kai se siitä tee surullista?

 

HEH HEH kaikki on niin suhteellista...

<http://tinyurl.com/6xcysmf>

 

Mä sain esikoiseni vasta likempänä neljääkymppiä. Ei olis tullut mieleenikään alkaa odottelemaan mummoksi tuloa nelikymppisenä

En odota minäkään että viisi vuotias minusta mummoa tekisi

 

Äidin roolista kuuluu tulla iso, siitä ei tarvitse luopua koskaan, sen sisältö vain muuttaa muotoaan. Tarvitsen yhä äitiä, vaikka en fyysisesti tarvitsekaan.

Arvasin, että tämänkin kohdan joku pääsee ymmärtämään väärin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että toisilla elämä valitettavasti on pelkkää pakahduttavaa äitiyttä, eikä edes nähdä niitä muita mahdollisia rooleja (esim. aikuisten lasten äiti, mummo).

Tottakai äidin rooli pysyy aina, mutta tarkotin juurikin sitä, että sen tulisi muuttaa muotoaan ja siitä tulisi tietyllä tavalla kasvaa ulos lasten kasvaessa ja yrittää muistaa, että maailmassa on muitakin asioita joita voisi tehdä/kokea.

 

[QUOTE="vieras";23307741]Surullista? Mikä siinä muka on surullista? Musta aika ihailtavaa että jaksaa vielä "mummoiässä" (miten se mummoikä määritelläänkään) hoitaa omaa vauvaa.
Mun kaverista tuli syntyessään setä. Kaverin veli sai pojan 2kk ennenku tää kaveri synty.
Ennenvanhaan oli aika yleistä että 2 sukupolvea syntyi samana vuonna ja usein vanhimmalla ja nuorimmalla sisaruksella oli ikäeroa n. 20v.
Nykyään ehkä harvinaisempaa, kun ensisynnyttäjän keski-ikäkin on jo melkein 30v, mut ei kai se siitä tee surullista? [/QUOTE]

Ja jos miettii että tulee mummoksi vaikka 40-vuotiaana (yhden kaverin äiti tuli mummoksi 37-vuotiaana), niin ei mitenkään outoa tai "surullista", että sen ikäisenä saa vielä omia lapsia.

 

onko siità sitten jotain HAITTAA muille jos joku "mummo" tekee lisàà lapsia? vaiko vaan se ettà joku sivustakatsoja saattaa tulla surulliseksi?

 

Musta on surullista että jotkut suree toisten äitiyttä.
Ja henk.koht. mua ärsyttää toi "tehdä lapsia", kun lapsia EI TEHDÄ, vaan niitä SAADAAN!
6 vuotta yritettiin "tehdä" lasta, luovutettiin ja tulin raskaaksi...

 

Peesille


Sinä sitten olet miehellesi ilmoittanut jo seurusteluaikana, että 40v ruvetaan sitten mummoutumaan ja ukkiutumaan, unohdetaan sänkypuuhat (vahingojahan voi sattua) ja ruvetaan kokemaan sitä sun tätä.

Mitäs miehesi tykkäsi?