Minulta hajoaa päähä, lapsi hoitoon 9kk ikäisenä

[ap]

Sitä paitsi jos olisin kestänyt olla 3 vuotta kotona, olisin saanut heittää hyvästit etenemiselle. Vaikka ensin ajattelinkin ettei se ole ollenkaa tärkeää, mutta jos joskus haluaa nousta korkeammalle pitää tehdä töitä sen eteen =) Ja se työ ei ole kotona lojumista.

No äläpäs nyt. En mä ainakaan "loju" kotona, ja ihan oon urallani edennyt vaikka oon hoitovapaallakin välillä ollut

No se vähän riippuu alastakin. Tällä alalla tosiaan pätee "nopeat syövät hitaat".

Mä oon it-alalla. Mikä ala on nopeampi? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Asianajotoimistossa monet haluavat niille johtopaikoille...

Ja it-alalla ei, vai? Oon sitä mieltä että jokaisen on tehtävä omat valintansa ja sitten seisottava niiden takana, eikä piilouduttava jonkun muun taakse. Jos itse tahdot johtopaikalle ja olet valmis viemään lapsesi jo vauvana hoitoon sen takia, sano sitten niin äläkä puolustele.

En ole väittänyt etteikö muilla aloilla olisi Mutta jos menisin kolmen vuoden päästä kyselemään niin voisi olla että saisin loppuelämäni samoja hommia. Eikä siinä ole minun mielestäni mitään pahaa että haluaa olla muiden pomo

 

[.]

Joo siis oli tarkoitus olla se 3v kotona, mutta ei vain pysty. Olen niin tylsistynyt olemaan kotona, ja ihan oikeasti kaipaan työtäni. Onko se joillekin vaikea käsittää että joku voi ihan HALUTA töihin Ja minä olen itse ollut hoidossa jo alle vuoden ikäisenä, eikä ole mitään traumoja jäänyt. Enkä ole ikinä tuntenut olevani hylätty.

Etkö, miksi sitten toistat saman omalle lapsellesi? Läheisyyden kokemus ja sen jakaminen on jäänyt puuttumaan. Et uskalla sitoutua lapseesi omien kokemustesi pohjalta. Kukaan tasapainoinen ja terve ihminen ei jätä pientä vauvaa.

Samaa mietin. Kyllä jossain vähän viiraa, jos tuntuu niin kamalalta olla kotona oman lapsen kanssa, että ihan pää hajoaa. Normaali terve ihminen, joka on saanut turvallisen kiintymyssuhteen ja saanut elää hyvän ja turvallisen varhaislapsuuden, ei halua töihin ja viedä lastaan muille hoitoon noin pienenä.

Ymm'rrän kyllä, ettei aina taloudellisista syistä ole mahdollista olla kotona, mutta että itse sanoo että pää hajoaa omaa lasta hoitaessa. Ei ihan tervettä...

 

[Karvapallo]

Mä ainaki toivoisin, et olisin ollu pienestä pitäen hoidossa. Olinhan mä hoidossa muutavan vuoden ikäisenä mutta eihän siitä mitään tullut, ku olin tottunut olemaan vaan kotona äidin helmoissa. Ja teininä/aikuisena osaisin olla paljon itsenäisempi ja itsenäistyminen olisi ollut paljon helpompaa jos oisin ollu hoidossa ja oppinu lapsesta asti, että joskus ne vanhemmat ei oo siinä vieressä.

Tyrsk. No vika on kyllä sun vanhemmissas jos on paaponut ja kasvattanut tynnyrissä. Se ei suinkaan tarkoita, että kaikki kotihoidossa olevat lapset olisivat samanlaisia. Niitä hiljaisia hiirulaisia on myös päiväkodeissa.

Sillähän tavalla tekin kasvatatte lapsenne jos kerta hoitoon ette vie ennen 3vuotta tai sit lapsi on kotona jopa vanhemmaksikin. Kyse ei ollut siitä paljonko lapsen kanssa menee muualla ja näkeekö ihmisiä vaan nimenomaan siitä hoitoon viemisestä. lapsi oppii, että hän pärjää myös ilman vanhempiaan muutaman tunnin ja sillä välin voi myös olla hauskaa.

 

[ap]

Kaikkia ei vain ole luotu kotiäideiksi.

 

[Jenis]

En ole väittänyt etteikö muilla aloilla olisi Mutta jos menisin kolmen vuoden päästä kyselemään niin voisi olla että saisin loppuelämäni samoja hommia. Eikä siinä ole minun mielestäni mitään pahaa että haluaa olla muiden pomo

Eli mikä tässä oli se ongelma nyt? Sä tahdot takaisin töihin, ja piste. Miksi edes aloittaa keskustelua aiheesta? Saahan sitä tahtoa takaisin töihin heti äitiysloman loputtua, kuten niin monet muutkin tahtovat/menevät. Sitä en kyllä allekirjoita, että yksi perhevapaa tuomitsisi ketään "loppuelämäksi" tekemään yhtään mitään

 

[mmm]

Mä ainaki toivoisin, et olisin ollu pienestä pitäen hoidossa. Olinhan mä hoidossa muutavan vuoden ikäisenä mutta eihän siitä mitään tullut, ku olin tottunut olemaan vaan kotona äidin helmoissa. Ja teininä/aikuisena osaisin olla paljon itsenäisempi ja itsenäistyminen olisi ollut paljon helpompaa jos oisin ollu hoidossa ja oppinu lapsesta asti, että joskus ne vanhemmat ei oo siinä vieressä.

Tyrsk. No vika on kyllä sun vanhemmissas jos on paaponut ja kasvattanut tynnyrissä. Se ei suinkaan tarkoita, että kaikki kotihoidossa olevat lapset olisivat samanlaisia. Niitä hiljaisia hiirulaisia on myös päiväkodeissa.

Sillähän tavalla tekin kasvatatte lapsenne jos kerta hoitoon ette vie ennen 3vuotta tai sit lapsi on kotona jopa vanhemmaksikin. Kyse ei ollut siitä paljonko lapsen kanssa menee muualla ja näkeekö ihmisiä vaan nimenomaan siitä hoitoon viemisestä. lapsi oppii, että hän pärjää myös ilman vanhempiaan muutaman tunnin ja sillä välin voi myös olla hauskaa.

'Huoh. Tutustupa varhaiseen vuorovaikutukseen ja ensimmäisen kiintymyssuhteen tärkeyteen.

Ensin lapsen pitää oppia täydellinen luottamus omaan vanhempaan OMAAN TAHTIINSA, ei pakottamalla eli hoitoon jättämällä,näin sitten myöhemmin oppii luottamaan perusturvallisuuteen ja näin rakentuu hyvä ja terve itsetunto. Lapsi oppii luottamaan itseensä.

 

[Karvapallo]

Mä ainaki toivoisin, et olisin ollu pienestä pitäen hoidossa. Olinhan mä hoidossa muutavan vuoden ikäisenä mutta eihän siitä mitään tullut, ku olin tottunut olemaan vaan kotona äidin helmoissa. Ja teininä/aikuisena osaisin olla paljon itsenäisempi ja itsenäistyminen olisi ollut paljon helpompaa jos oisin ollu hoidossa ja oppinu lapsesta asti, että joskus ne vanhemmat ei oo siinä vieressä.

Tyrsk. No vika on kyllä sun vanhemmissas jos on paaponut ja kasvattanut tynnyrissä. Se ei suinkaan tarkoita, että kaikki kotihoidossa olevat lapset olisivat samanlaisia. Niitä hiljaisia hiirulaisia on myös päiväkodeissa.

Sillähän tavalla tekin kasvatatte lapsenne jos kerta hoitoon ette vie ennen 3vuotta tai sit lapsi on kotona jopa vanhemmaksikin. Kyse ei ollut siitä paljonko lapsen kanssa menee muualla ja näkeekö ihmisiä vaan nimenomaan siitä hoitoon viemisestä. lapsi oppii, että hän pärjää myös ilman vanhempiaan muutaman tunnin ja sillä välin voi myös olla hauskaa.

'Huoh. Tutustupa varhaiseen vuorovaikutukseen ja ensimmäisen kiintymyssuhteen tärkeyteen.

Ensin lapsen pitää oppia täydellinen luottamus omaan vanhempaan OMAAN TAHTIINSA, ei pakottamalla eli hoitoon jättämällä,näin sitten myöhemmin oppii luottamaan perusturvallisuuteen ja näin rakentuu hyvä ja terve itsetunto. Lapsi oppii luottamaan itseensä.

Juu, opiskeltu on varhaiskasvatusta ja siinä sivussa tullut esille myös tuo kiintymyssuhde


Kauankos sun teorian pohjalta kestää se, että lapsi luottaa vanhempaansa ja on kehittynyt turvallinen kiintymyssuhde?

 

[vieras]

Mä ainaki toivoisin, et olisin ollu pienestä pitäen hoidossa. Olinhan mä hoidossa muutavan vuoden ikäisenä mutta eihän siitä mitään tullut, ku olin tottunut olemaan vaan kotona äidin helmoissa. Ja teininä/aikuisena osaisin olla paljon itsenäisempi ja itsenäistyminen olisi ollut paljon helpompaa jos oisin ollu hoidossa ja oppinu lapsesta asti, että joskus ne vanhemmat ei oo siinä vieressä.

Tyrsk. No vika on kyllä sun vanhemmissas jos on paaponut ja kasvattanut tynnyrissä. Se ei suinkaan tarkoita, että kaikki kotihoidossa olevat lapset olisivat samanlaisia. Niitä hiljaisia hiirulaisia on myös päiväkodeissa.

Sillähän tavalla tekin kasvatatte lapsenne jos kerta hoitoon ette vie ennen 3vuotta tai sit lapsi on kotona jopa vanhemmaksikin. Kyse ei ollut siitä paljonko lapsen kanssa menee muualla ja näkeekö ihmisiä vaan nimenomaan siitä hoitoon viemisestä. lapsi oppii, että hän pärjää myös ilman vanhempiaan muutaman tunnin ja sillä välin voi myös olla hauskaa.

Meilläpäin on ainakin kerhoja, 4-vuotias käy kolmesti viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Onkse sit liian vähän? Muka.

 

[vieras]

Kaikkia ei vain ole luotu kotiäideiksi.

Se on ihan omasta asenteesta kiinni.

 

[Jenis]

Kaikkia ei vain ole luotu kotiäideiksi.

Se on ihan omasta asenteesta kiinni.

Ei ole. Jos kaikki asiat oisivat "asenteesta" kiinni, ketään ei vituttaisi mikään

 

[pph]

Ja nämä samat jotka arvostelee sun valintaasi (hienoa että valitset pph.h, siinä jo näkee kuinka paljon ajattelet lapsesi parasta) vievät vähän isommat kullanmurunsa hoitoon vaikka ovat itse kotona !!!

 

[vieras]

Juu, opiskeltu on varhaiskasvatusta ja siinä sivussa tullut esille myös tuo kiintymyssuhde


Kauankos sun teorian pohjalta kestää se, että lapsi luottaa vanhempaansa ja on kehittynyt turvallinen kiintymyssuhde?

9kk:n ikäisellä on menossa eroahdistus hyvin usein, joka kertoo kiintymyksen voimakkuudesta. Tavallisesti näkyy kahdenlaisena käyttäytymisenä. Se joko vahvistaa kiintymyskäyttäytymistä - hakee äitiä, menee lähelle, syliin. Tai sitten siitä seuraa protesti, epätoivo tai muu vahva emotionaalinen vastustus - riippuen eron pituudesta.

 

[vieras]

Kaikkia ei vain ole luotu kotiäideiksi.

Se on ihan omasta asenteesta kiinni.

Ei ole. Jos kaikki asiat oisivat "asenteesta" kiinni, ketään ei vituttaisi mikään

Tässä asiassa se hyvinkin pitkälti on kiinni omasta asenteesta. On hyvin outoa, että äiti jolla on mahdollisuus olla kotona laspen kanssa taloudellisesti, haluaa hänet silti viedä hoitoon - edistääkseen omaa uraansa. Jos viittis nostaa katsetta pikkusen pois sieltä omasta navasta, ja asettua lapsen tasolle (joka tuskin onnistuu, ei tästä muuten ees puhuttais), niin lapsikin saisi olla ja kasvaa ensimmäiset - ja tärkeimmät- vuodet kotona.

 

[Karvapallo]

Juu, opiskeltu on varhaiskasvatusta ja siinä sivussa tullut esille myös tuo kiintymyssuhde


Kauankos sun teorian pohjalta kestää se, että lapsi luottaa vanhempaansa ja on kehittynyt turvallinen kiintymyssuhde?

9kk:n ikäisellä on menossa eroahdistus hyvin usein, joka kertoo kiintymyksen voimakkuudesta. Tavallisesti näkyy kahdenlaisena käyttäytymisenä. Se joko vahvistaa kiintymyskäyttäytymistä - hakee äitiä, menee lähelle, syliin. Tai sitten siitä seuraa protesti, epätoivo tai muu vahva emotionaalinen vastustus - riippuen eron pituudesta.

Etpä vastannut kysymykseen. Eroahdistus on myös tuttu juttu, omalla tytöllä 10kk oli tuota 6-8kk iässä.

 

[Jenis]

Tässä asiassa se hyvinkin pitkälti on kiinni omasta asenteesta. On hyvin outoa, että äiti jolla on mahdollisuus olla kotona laspen kanssa taloudellisesti, haluaa hänet silti viedä hoitoon - edistääkseen omaa uraansa. Jos viittis nostaa katsetta pikkusen pois sieltä omasta navasta, ja asettua lapsen tasolle (joka tuskin onnistuu, ei tästä muuten ees puhuttais), niin lapsikin saisi olla ja kasvaa ensimmäiset - ja tärkeimmät- vuodet kotona.

Entä sen lapsen isä?

Entä kaikkien muiden maiden lapset, joiden vanhemmilla ei ole perhevapaita ollenkaan, tai ne on luokkaa 2kk maksimissaan? Mihin ihmeeseen nämä käsitykset oikein perustuu?

Itsekin olen äitiyslomalla nyt ja esikoisesta olin melkein 3v. kotona, mutta silti. Älkää nyt esittäkö omaa tuomitsevaa mutuanne minään totuutena sentään.

 

[hmph]

No minä nyt en ole mikään sanomaan mitään, kun oma lapsi meni hoitoon 1v4kk iässä. Ensimmäisestä päivästä asti on viihtynyt todella hyvin hoidossa! Enkä nyt usko että on saanut mitään traumoja siitä.
Olisi ollut silloin valittavana soppatoimiston tuet tai töihin lähtö niin ei oma itsetunto antanut periksi elää yhteiskunnan "loisena".

 

[mää]

Kaikkia ei vain ole luotu kotiäideiksi.

Se on ihan omasta asenteesta kiinni.

Ei ole. Jos kaikki asiat oisivat "asenteesta" kiinni, ketään ei vituttaisi mikään

Tässä asiassa se hyvinkin pitkälti on kiinni omasta asenteesta. On hyvin outoa, että äiti jolla on mahdollisuus olla kotona laspen kanssa taloudellisesti, haluaa hänet silti viedä hoitoon - edistääkseen omaa uraansa. Jos viittis nostaa katsetta pikkusen pois sieltä omasta navasta, ja asettua lapsen tasolle (joka tuskin onnistuu, ei tästä muuten ees puhuttais), niin lapsikin saisi olla ja kasvaa ensimmäiset - ja tärkeimmät- vuodet kotona.

Niin kun saa lapsen niin äidillä ei saa olla enää mitään omaa elämää ja omaa tahtoa. Hienoa jos uhraat elämäsi täysin lapsellesi mut mä ainakin haluan haukata palasen itelleni ja kun mä pidän mun työstäni niin menen sinne koska olen paljon onnellisempi sillon.

Ja mua hatuttaa toi "tärkeimmät vuodet" kotona hölynpöy koska sen perusteella lähes kaikki vanhemmat ihmiset on ihan tasapainottomia ja huonovointisia koska esim. mun äiti on laitettu hoitoon jo kolmekuisena!! Mut 8kk iässä ja mää en kyllä tajua miten olen siitä kärsinyt. Ihan läheine oon äitinkin kans.. Vai oonko läheinen sen vuoks ettei mulla ollut sitä kuuluisaa 3 vuoden kotilapsuutta.. Noh mä hullu vielä pidin tarhastakin..

 

[fifiia]

Kaikkia ei vain ole luotu kotiäideiksi.

Se on ihan omasta asenteesta kiinni.

Ehkä asenteesta osaksi, mutta myös luonteesta, parisuhteesta, lasten määrästä jne. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää että me kaikki emme ole samanlaisia. Se että joku haluaa hoitaa lapset kotihoidossa ei tee kenestäkään huonoa äitiä kuten ei sekään että haluaa hoitaa sekä työn että lapset/lapsen. Eikö kysymys ole kuitenkin enemmän siitä millainen suhde lapseen on ja kuinka kokonaisvaltaisen vastuun lapsen hoidosta ja huolenpidosta ottaa. Vähän vaikeasti selitetty, mutta ... taitaa jo väsymyskin painaa.

 

[vieras]

Tässä asiassa se hyvinkin pitkälti on kiinni omasta asenteesta. On hyvin outoa, että äiti jolla on mahdollisuus olla kotona laspen kanssa taloudellisesti, haluaa hänet silti viedä hoitoon - edistääkseen omaa uraansa. Jos viittis nostaa katsetta pikkusen pois sieltä omasta navasta, ja asettua lapsen tasolle (joka tuskin onnistuu, ei tästä muuten ees puhuttais), niin lapsikin saisi olla ja kasvaa ensimmäiset - ja tärkeimmät- vuodet kotona.

Entä sen lapsen isä?

Entä kaikkien muiden maiden lapset, joiden vanhemmilla ei ole perhevapaita ollenkaan, tai ne on luokkaa 2kk maksimissaan? Mihin ihmeeseen nämä käsitykset oikein perustuu?

Itsekin olen äitiyslomalla nyt ja esikoisesta olin melkein 3v. kotona, mutta silti. Älkää nyt esittäkö omaa tuomitsevaa mutuanne minään totuutena sentään.

Tottakai isä on aivan yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin! Mutta ap:n tapauksessa ainakin hän ei voi kotiin jäädä.

 

[Jenis]

Tottakai isä on aivan yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin! Mutta ap:n tapauksessa ainakin hän ei voi kotiin jäädä.

No itse asiassa, jos oisitte perehtyneet tohon kiintymysteoriaan ees auttavasti, tietäisitte, että lapsella on yksi ensisijainen hoitaja eikä kahta "yhtä tärkeää". Vaikka tämä palsta ihan muuta väittäisi Ja mikään ei estä yrittäjää jäämästä kotiin muutamaksi kuukaudeksi - paitsi ehkä se kuuluisa "asenne".

 

[vieras]

Niin kun saa lapsen niin äidillä ei saa olla enää mitään omaa elämää ja omaa tahtoa. Hienoa jos uhraat elämäsi täysin lapsellesi mut mä ainakin haluan haukata palasen itelleni ja kun mä pidän mun työstäni niin menen sinne koska olen paljon onnellisempi sillon.

Ja mua hatuttaa toi "tärkeimmät vuodet" kotona hölynpöy koska sen perusteella lähes kaikki vanhemmat ihmiset on ihan tasapainottomia ja huonovointisia koska esim. mun äiti on laitettu hoitoon jo kolmekuisena!! Mut 8kk iässä ja mää en kyllä tajua miten olen siitä kärsinyt. Ihan läheine oon äitinkin kans.. Vai oonko läheinen sen vuoks ettei mulla ollut sitä kuuluisaa 3 vuoden kotilapsuutta.. Noh mä hullu vielä pidin tarhastakin..

Tottakai saa sanoa, mutta sanois sitten suoraan ajattelevansa vain omaa etuaan, ei sen pienen vauvan/lapsen. Koska sitä ei todellakaan tuossa tapauksessa ajatella.

Omaa elämää ja omaa tahtoa, huh. Lapsi on kuin joku kahle, joka pullautetaan pois perheestä heti kun mahdollista. Onko se kovinkin suuri uhraus vanhemmalta, kun elää pari vuotta lapsensa kanssa kotona, ja antaa hänelle sitä tärkeintä - eli aikaa.

Sanoin jo tuolla aiemmin, ettet sä todellakaan muista miltä susta on tuntunut 8kk:n iässä kun sut on hoitoon jätetty. Miks puhutaan siitä, mitä lapselle voi siitä jäädä kun vie aikaisin hoitoon. Kun pitäisi puhua siitä, miltä lapsesta tuntuu silloin.

 

[mä]

Tottakai isä on aivan yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin! Mutta ap:n tapauksessa ainakin hän ei voi kotiin jäädä.

No itse asiassa, jos oisitte perehtyneet tohon kiintymysteoriaan ees auttavasti, tietäisitte, että lapsella on yksi ensisijainen hoitaja eikä kahta "yhtä tärkeää". Vaikka tämä palsta ihan muuta väittäisi Ja mikään ei estä yrittäjää jäämästä kotiin muutamaksi kuukaudeksi - paitsi ehkä se kuuluisa "asenne".

No siinä oikein yrittäjyyden asiantuntija!! Onneksi et ole mun työntekijä! Ei se ole yrittäjälle mahdollista riippuen tietty alasta ja yrityksestä.

 

[vieras]

Tottakai isä on aivan yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin! Mutta ap:n tapauksessa ainakin hän ei voi kotiin jäädä.

No itse asiassa, jos oisitte perehtyneet tohon kiintymysteoriaan ees auttavasti, tietäisitte, että lapsella on yksi ensisijainen hoitaja eikä kahta "yhtä tärkeää". Vaikka tämä palsta ihan muuta väittäisi Ja mikään ei estä yrittäjää jäämästä kotiin muutamaksi kuukaudeksi - paitsi ehkä se kuuluisa "asenne".

Tarkoitin tilannetta, jolloin äiti palaa heti töihin ja isä jää vauvan kanssa kotiin. Silloin isä on ensisijainen hoitaja. Ja kyllä mä vähän väitän, että kiintyä voi molempiin.

Ei munkaan mielestä yrittäjää estä mikään jäämästä kotiin, ap vaan oli sitä mieltä.

 

[Karvapallo]

Tottakai isä on aivan yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin! Mutta ap:n tapauksessa ainakin hän ei voi kotiin jäädä.

No itse asiassa, jos oisitte perehtyneet tohon kiintymysteoriaan ees auttavasti, tietäisitte, että lapsella on yksi ensisijainen hoitaja eikä kahta "yhtä tärkeää". Vaikka tämä palsta ihan muuta väittäisi Ja mikään ei estä yrittäjää jäämästä kotiin muutamaksi kuukaudeksi - paitsi ehkä se kuuluisa "asenne".

Joo ja jokainen, joka on vienyt lapsensa hoitoon suht. pienenä voi nyt sitten miettiä vierastilanne-menetelmää apuna käyttäen onko aiheuttanut lapselle traumoja. Katsotaan sitten miten käy

 

[mary]

älä nyt pahimpaan eroahdistusaikaan vie hoitoon, suosittelen odottamaan vielä muutaman kuukauden niin tulee helpompi päiväkodin alku vaikka kotona alkaiskin seinät kaatua niskaan niin ehdit kyllä vielä töihinkin. Ihan vakavasti, anna vielä muutama kuukausi aikaa teidän kiintymyssuhteen kehitykselle nimittäin toi on aika tärkeä vaihe perusturvallisuuden kehittymiseen. Vuoden ikäisenä ollaan jo hitusen kypsempiä asian kanssa.