Minua pelottaa se, kuinka suuri valta uskonnolla on ihmisiin. Ei ole olemassakaan ns. "hyvää uskontoa"

Teknisesti ottaen tekee, jos muilla osa-alueilla ollaan tasavertaisia. Tuohon teilaamiseen: Vain pienellä alueella. Uskovainen voi olla ihan käypä tiedemies, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että yhtä asiaa se ei ole suostunut käsittelemään järjellä. Yksi mielenhäiriö ei tee koko ihmisestä täyttä idioottia. Oli se mielenhäiriö sitten masennus tai uskovaisuus, se yksin ei määrittele kokonaisuutta. Se on vasta osa sitä.

Käypä tiedemies?

 

Käypä tiedemies?

jumaliin uskova ei voi millään olla käypä, koska evoluutiosta on vedenpitävät todisteet. Ja nykyisin on vielä DNA joka sitoo meidät väistämättä ja vedenpitävästi apinoiden sukupuuhun

Luomisteoria on nyt vaan puhdasta taikauskoa

 

Juu siis tuossa olet kyllä aivan oikeassa. Myönnän että mm. kristinusko tekee myös paljon hyvää tänä päivänä, mutta se ei poista sitä että edelleen uskonnon nimissä tehtävä käännytys, syrjintä ja suoranaiset väkivallan teot ovat sellaista pahuutta jota ei ilman uskontoa olisi. Mikään ei yksiselitteisesti ole hyvää tai pahaa (uskonto siis), mutta melkein väittäisin että ilman olisi parempi..

Hyväntekeväisyys on sananmukaisesti "olla tekevinään hyvää"

 

Ei siltä vaikuta. Nämä "viisaammat" kouhkaavat omista "uskoistaan" eli erinäisistä ideologioistaan: heidän mielestä erimieliset joutavat vaikka kuolla. Oikeammin: kuoleman lisäksi, he toivovat kaikkea pahaa kaikille jotka ovat eri mieltä.

Täyttä schaibaa

 

Et ole ainut. Ja ilolla olen pannut merkille, että yhä useampi alkaa heräillä tuohon totuuteen.

 

Se riippuu aivan siitä miten uskoaan toteuttaa. Ei tarvitse olla uskonnollinen ollakseen uskova jonka teot ja mielipiteet uskon takia vaikuttavat hyvinkin negatiivisesti ympäristöön ja mahdollisesti jopa häneen itseensä.

Kyllä se ruksi ruudussa vaikuttaa jossakin

 

Mutta kun on uskova on aina ihminen ja ihminen ei ole neutraali.

Kuinka moni täällä on muuten kuullut Maria Åkerblomista?

En ainakaan

 

"Carolus Linnaeus (1707-78, aateloituna Carl von Linné) oli Uppsalan yliopiston lääketieteen professori ja samalla maailmankuulu kasvitieteilijä. Hänen lääketieteellisetkin luentonsa, varsinkin kaksivuotinen dietetiikan luentosarja herättivät humoiota ja keräsivät kuulijoita kaikista tiedekunnista, myös ulkomailta (luennot pidettiin kansainvälisellä kielellä, latinaksi).

Jo ylioppilaana Linné piti luentoja terveistä elämäntavoista (diaeta naturalis) professori Rudbeckin sijaisena, ja sitä varten hän kirjoitti luonnoksen, joka käsitti 75 sääntöä. Sittemmin professorina hänellä ei enää ollut aikaa kirjoittaa luentojaan, joista kuulijat tekivät ahkerasti muistiinpanoja. Niitä on jäljellä niin paljon, että niistä voitiin koottuna julkaista dietetiikan luentosarja tohtoripromootion juhlakirjana vuonna 1907. Linnén syntymän 200-vuotismuistoksi. Hänellä oli tavattomasti tietoja elintavoista, sairauksista ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä eri puolilta maailmaa, ja hän osasi huumorilla höystäen antaa mitä tärkeimpiä terveen elämän ohjeita.

Dietiikan luentosarjan aluksi Linné määritteli terveyden:

SANITAS: integra, cui nulla functio corporis presentitur. Corpus agile. Respiratio libera. Facies nitida. Calor universalis. Somnus placidus. Mens tranquilla.

(TERVEYS: kokonaisuus, missä mitkään kehon toiminnat ei tunnu. Vireä liikkuva keho. Vapaa hengitys. Loistavat kasvot. Yleinen lämpimyys. Suuri tasainen valtimonsyke. Levollinen uni. Tyyni, rauhallinen mieli.)

Luentosarja päättyi tuleville lääkäreille annettuun ohjeeseen: katsokaa, että teillä on puhtaat kädet ja puhdas omatunto.

Sairauksien lääkintää Linné kuvasi suuressa teoksessaan "Clavis medicinalis", lääkinnän avain. Siinä hän kuvaa seikkaperäisesti eri lääkekasvien vaikutukset." - Toivo Rautavaaran kirjassa "Miten luonto parantaa" -

Jos tämä kaikki on uutta, en voi tietää, mutta olisi mukava kuulla, oliko, kenelle ja miksi? Nämähän on ihan perusasioita eikä edes telkkarissa näytettyä, vaan täytyis kuulua kaikkien peruskouluun? Kirjojen luku ja telkkarin töllötys tosiaan vie ajan, jota ennen muinoin on tarvittu lapsityövoimassa:-(

Suomalaisiahan ei olisi olemassakaan, jos naiset eivät olisi suostuneet tekemään työtä ilmaiseksi ja siihen on ollut tietysti suuri apu lapsista - jos on ollut ruokaa, millä sen katraan elättää terveenä!

 

Mutta kun on uskova on aina ihminen ja ihminen ei ole neutraali.

Kuinka moni täällä on muuten kuullut Maria Åkerblomista?

Olen koska eräs tuttu oli naimisissa hänen opetuslapsensa kanssa. Nainen oli yhtä hullu kuin tuo kulttijohtajakin

 

Olen koska eräs tuttu oli naimisissa hänen opetuslapsensa kanssa. Nainen oli yhtä hullu kuin tuo kulttijohtajakin

Hypnoottinen lahkojohtaja Maria Åkerblom asui kannattajiensa ympäröimänä helsinkiläisessä huvilassa – siellä syntyi viimeinen åkerblomilainen, joka kertoo nyt unisaarnaajan viimeiset sanat

Herätysliikkeen johtaja Maria Åkerblom saarnasi enkelin hänelle välittämää sanaa. Vuonna 1981 kuolleen Åkerblomin opetuslapsi Mabel Fredlund hoitaa yhä hautaa, jossa on enkelipatsas.

www.is.fi

 

Hypnoottinen lahkojohtaja Maria Åkerblom asui kannattajiensa ympäröimänä helsinkiläisessä huvilassa – siellä syntyi viimeinen åkerblomilainen, joka kertoo nyt unisaarnaajan viimeiset sanat

Herätysliikkeen johtaja Maria Åkerblom saarnasi enkelin hänelle välittämää sanaa. Vuonna 1981 kuolleen Åkerblomin opetuslapsi Mabel Fredlund hoitaa yhä hautaa, jossa on enkelipatsas.


”HÄN on Suomen rakastetuin ja vihatuin nainen”, ruotsalainen Allers-lehti kirjoitti 1977.
Ruotsalainen toimittaja Allan Beer tapasi unissasaarnaaja Marian (1898–1981) tämän kotona Villa Toivolassa Helsingin Meilahdessa.
Julkisuutta pitkään karttanut Åkerblom istui nivelreuman takia pyörätuolissa. Hänen näkönsä oli heikentynyt, mutta 79-vuotias Åkerblom luotti siihen, että Jumala antaa vielä hänen näkönsä takaisin.
Se oli skandaalien ja oikeudenkäyntien keskellä eläneen Åkerblomin toiseksi viimeinen haastattelu.

Hypnoottisesta saarnaamistyylistään tunnettu Maria Åkerblom kuoli 25. helmikuuta 1981.

JO sisällissodan aikana Åkerblom esiintyi Jumalan lähettiläänä Kokkolassa.

19-vuotiaana kohuttu unissasaarnaaja lähetettiin hoidettavaksi kolmeksi kuukaudeksi Kammion mielisairaalaan.

Sieltä päästyään hän ryhtyi saarnaamaan kirkoissa, toreilla ja turuilla.

Herätysliike toimi aluksi Kokkolassa. Epäluulo åkerblomilaisuutta kohtaan kuitenkin kasvoi. Vuonna 1923 Maria Åkerblom muutti 70 hengen yhteisönsä kanssa Helsinkiin.

Hän esiintyi varakkaana perijättärenä. Julistajan rooli antoi Åkerblomille toisenlaisen elämän. Rutiköyhän yhdeksänlapsisen perheen tytär sai valtaa.

Helsingissä Maria Åkerblom syyllistyi varkauksiin ja petoksiin, mutta hänen kannattajansa todistivat aina hänen syyttömyyttään.

Vuonna 1932 neljä åkerblomilaista tuomittiin nimismies Veneliuksen murhayrityksestä.

Maria Åkerblom sai 12 kuukauden vankilatuomion yllytyksestä murhaan. Kun häntä vietiin junalla Kokkolaan oikeuteen, hän karkasi ja hyppäsi liikkuvasta junasta.

Herätysliikettään hän johti vankilasta kirjeitse.
Vuonna 1933 Åkerblom pääsi vankilasta ja asettui Villa Toivolaan, missä hänen kannattajansa ottivat hänet ilolla vastaan. Åkerblomista tuli tunnettu kennelin omistaja ja parkettitehtailija, jonka yritys pääsi uusimaan jopa presidentinlinnan lattiat.

NAIMATTOMALLA Åkerblomilla oli useita orpoja kasvattilapsia.

Lopulta lahko hiipui ja jäljelle jäivät vain uskollisimmat kannattajat. Osa heistä asui Åkerblomin kolmikerroksisessa puuhuvilassa koko elämänsä.
Kolmikerroksinen puuhuvila Villa Toivola oli Maria Åkerblomin koti vuosikymmeniä.
Villa Toivolassa syntynyt Mabel Fredlund oli viimeinen åkerblomilainen, joka lähti Villa Toivolasta Maria Åkerblomin kuoleman jälkeen.
84-vuotias Fredlund oli läsnä, kun Maria Åkerblom kuoli kotonaan keuhkokuumeeseen.

– Hän avasi silmät, nosti kädet ylös ja sanoi: Tapahtukoon sinun tahtosi, Mabel Fredlund kertoo Ilta-Sanomille nyt.

– Maria oli opettanut että meidät haetaan. Jeesus tulee vastaan.

Kun Åkerblom oli menehtynyt, hänen ruumiinsa oli esillä arkussa kotona Seurasaarentiellä muutaman päivän.

IS

 

minä myös tulen ateistiperheestä, ateistisuvusta. peruskoulussamme suurin osa oli kirkkoon kuulumattomia ja lapsuuden ystävät tulivat siis pitkälti kodeista joissa oltiin ateisteja.
kun muut menivät rippileirille, itse ja suurin osa ystävistäni menimme prometheus-leirille.
tämä johdatukseksi siihen, että olen aika ulalla uskonnon tuomista vaikutteista elämässä. JA TOTTAKAI tiedän, että kristinusko vaikuttaa myös minun elämääni, tavoissa ym..
mutta ristiäiset, rippijuhlat ym on minulle vieraita.
nuoruudessani kävin taisteluja sisälläni, yritin uskoa johonkin. mietin jumalaa ja jumaluutta.
yritin saada uskoa jostain paremmasta, jostain joka olisi määrännyt teot ja tapahtumat.
rukoilin, hiljennyin, itkin ja huusin.
oli joskus vaikeaa olla kun ei yksinkertaisesti uskonut mihinkään vaan oli kohdattava asia niin kuin se oli.
ja on edelleen.
lasten synnyttyä mietin asioita ihan uudesta valosta ja mietin, että nyt jos joskus olisi tarvetta jumalalle.
mutta ei, en osaa hakea voimaa jostain vain uskomalla.
ystäväni, jonka mies on muslimi, kysyi multa kerran, että enkö muka rukoile jotain korkeampaa voimaa esim silloin kun tyttöni tippui kiveltä ja löi päänsä ja ambulanssia odottelin.
ja ei suostunut ymmärtämään, että ei, en todellakaan hakenut lohtua jumalasta vaan uskoin meidän ihmisten selvittävän tämän ja siihen ei uskolla ole asiaa.
hänen miehensä mielestä olen huono ihminen ja mahdoton yhtälö, koska kaikki kuulemma uskovat johonkin. hänelle siis olisi ihan sama,että mihin uskon kunhan uskon. mutta ihminen ilman jumalaa, ei kuulemma ole hyvä elämä mulla.
tottakai joskus olen miettinyt, että millainen olisin jos kristinusko olisi edes jotenkin näkynyt selvemmin elämässäni.
kaikki teot ja asiat on aina selvitetty sen kautta, että ihminen itsessään ne tekee ja on niistä vastuussa.
kukaan ei ohjaile pilven päältä taikka anna armon käydä oikeudesta, jos on kilahtanut muutama kolikko ylimääräistä haaviin.

 

jumaliin uskova ei voi millään olla käypä, koska evoluutiosta on vedenpitävät todisteet. Ja nykyisin on vielä DNA joka sitoo meidät väistämättä ja vedenpitävästi apinoiden sukupuuhun. Luomisteoria on nyt vaan puhdasta taikauskoa

Näin se on kuulkaa! 🦧

 

Niin, olikos se niin, että Buddhalaisuus ei olekaan mikään uskonto, vaan elämänkatsomus?

En osaa arvata

 

Se riippuu aivan siitä miten uskoaan toteuttaa. Ei tarvitse olla uskonnollinen ollakseen uskova jonka teot ja mielipiteet uskon takia vaikuttavat hyvinkin negatiivisesti ympäristöön ja mahdollisesti jopa häneen itseensä.

Niin?

 

Ihminen on heikko ja lankeaa helposti. Tervehenkisiä krisittyjä on kuitenkin paljon eivätkä he pidä mitään meteliä. Heitä tuskin tunnistat millään lailla vaikka joukossamme paljon heitä&meitä. Kaikenlainen kiihkoilu ja äärisuunnat poliittisesti tai uskonnollisesti ovat mielestäni vaarallisia ja vievät väärille poluille. Niihin liittyvät monenlaiset ylilyönnit ja niissä käytetään seuraavia keinoja ihmisten alistamiseen ja manipuloimiseen: pelottelut, erilaiset profetiat, uhkailu, Jumalan ankaruuden ja koston korostaminen, rangaistukset, helvetti, kosto jne.

Viisaus on tällaisesta kaukana. Ja kuitenkin raamatussa kehotetaan hankkimaan ja etsimään viisautta joka auttaa elämässä monella tavalla. Jumala voi antaa viisautta, myös uskovaisille.

 

mikä tahansa uskovaisuus mt-0ngelmat

 

Molemmat ovat myrkkyä, järjen ja logiikan korvaamista ajattelemattomuudella ja perusteettomilla vastauksilla.

Toiveilla

 

Sanotaan nyt näin että mt- ongelmia on paljon, monenlaisia lievistä keskivaikeisiin ja hyvin pahoihin. Ihminen hädissään hakee apua "korkeimmalta", uskonnosta, uskomuksista, Jumalalta ja uskontojen johtajilta joiden sanomaan haluaa uskoa==> helpotusta elämään.

Kun mt- ongelmia ja uskontoja sekoittaa, näyttää huolestuttavalta eli ongelmat mutkistuvat. Monesti mt- ongelmainen kieltää ongelmansa. Silloin uskonnon ja mielenterveyden vaivojen yhteisvaikutus voi olla hyvinkin sekava. Syytetään uskontoa vaikka syy on paljon syvemmällä ihmisen terveydentilassa.

Moni, kuten itsekin, on saanut lohtua kristinuskosta, armosta, hyvyyden vaikutuksesta, Jumalan pyyteettömän rakkauden ymmärtämisestä, syyllisyydestä vapautumisesta. Persoonaa vahvistaa se että joku rakastaa ja hyväksyy sellaisenaan ihmisen. Ikävää on se että joissain konservatiivipiireissä aletaan vaatia ja odottaa muutoksia jos ihminen löytää uskon. Tarvitaan kuitenkin paljon rakkautta, lämpöä, hyväksyntää jotta ihmisen itsetunto paranee ja voi tapahtua jotain eheytymistä.

Itse olen kuitenkin elämässä oppinut että me menemme enemmän ja vähemmän rikki, moni asia haavoittaa, monet surut rikkovat, ihmissuhteet ovat vajavaisia, menetämme paljon tärkeitä asioita elämässämme, moni kokee henkisiä ja taloudellisia konkursseja, myös hengellisiä. Mutta silloin saattaa saada kokemuksen ja vakuuden että on yksi joka ei vaadi ja rankaise vaan välittää ja rakastaa, ja minulle se on Taivaan Isä.

 

Uskonnottomuus ei tarkoita moraalittomuutta. Pikemminkin päinvastoin: tällöin ihminen joutuu itse pohtimaan moraalisia asioita, eikä ota niitä annettuina. Uskonto saattaa määritellä mitä hulluimpia asioita moraalittomiksi ja se, jos joku on moraalitonta.

Kyllä

 

Ihminen loi kaikki mahdolliset jumalat, sinunkin uskovaisen, sen ”ainoan ja oikean”

Ei siis toisinpäin!