Minua pelottaa se, kuinka suuri valta uskonnolla on ihmisiin. Ei ole olemassakaan ns. "hyvää uskontoa"

minä myös tulen ateistiperheestä, ateistisuvusta. peruskoulussamme suurin osa oli kirkkoon kuulumattomia ja lapsuuden ystävät tulivat siis pitkälti kodeista joissa oltiin ateisteja.
kun muut menivät rippileirille, itse ja suurin osa ystävistäni menimme prometheus-leirille.
tämä johdatukseksi siihen, että olen aika ulalla uskonnon tuomista vaikutteista elämässä. JA TOTTAKAI tiedän, että kristinusko vaikuttaa myös minun elämääni, tavoissa ym..
mutta ristiäiset, rippijuhlat ym on minulle vieraita.
nuoruudessani kävin taisteluja sisälläni, yritin uskoa johonkin. mietin jumalaa ja jumaluutta.
yritin saada uskoa jostain paremmasta, jostain joka olisi määrännyt teot ja tapahtumat.
rukoilin, hiljennyin, itkin ja huusin.
oli joskus vaikeaa olla kun ei yksinkertaisesti uskonut mihinkään vaan oli kohdattava asia niin kuin se oli.
ja on edelleen.
lasten synnyttyä mietin asioita ihan uudesta valosta ja mietin, että nyt jos joskus olisi tarvetta jumalalle.
mutta ei, en osaa hakea voimaa jostain vain uskomalla.
ystäväni, jonka mies on muslimi, kysyi multa kerran, että enkö muka rukoile jotain korkeampaa voimaa esim silloin kun tyttöni tippui kiveltä ja löi päänsä ja ambulanssia odottelin.
ja ei suostunut ymmärtämään, että ei, en todellakaan hakenut lohtua jumalasta vaan uskoin meidän ihmisten selvittävän tämän ja siihen ei uskolla ole asiaa.
hänen miehensä mielestä olen huono ihminen ja mahdoton yhtälö, koska kaikki kuulemma uskovat johonkin. hänelle siis olisi ihan sama,että mihin uskon kunhan uskon. mutta ihminen ilman jumalaa, ei kuulemma ole hyvä elämä mulla.
tottakai joskus olen miettinyt, että millainen olisin jos kristinusko olisi edes jotenkin näkynyt selvemmin elämässäni.
kaikki teot ja asiat on aina selvitetty sen kautta, että ihminen itsessään ne tekee ja on niistä vastuussa.
kukaan ei ohjaile pilven päältä taikka anna armon käydä oikeudesta, jos on kilahtanut muutama kolikko ylimääräistä haaviin.

 

joulu ainakin on tulossa taas....

 

Niin, olikos se niin, että Buddhalaisuus ei olekaan mikään uskonto, vaan elämänkatsomus?

Enpä tiedä

 

Luin saman artikkelin ja vaikkei ehkä pitäisi, järkytyin kyllä vähän siitä miten "tieteen miehet" Suomessa voivat tuollaiseen haksahtaa. Ylipäätään noinkin kärjistynyt kulttitoiminta täällä, en ole ajatellut sen enempää että tottakai niitä löytyy joka puolelta.

Kyllähän se hullulta tuntuu että sokea usko riittää, sen varjolla voi ihmisen taivutella tekemään mitä tahansa. Pelottavaa ja surullista..

Esimerkiksi lahjoituksia?

 

Entä vaikkapa tämä "uskonto"? Hyväksytkö, että Suomessa tapahtuu tuollaista, että uskon varjolla alistetaan, pakotetaan seksuaalisiin tekoihin vieraiden kanssa ja käytetetään perheenjäseniä orjatyössä? Entä skientologia, joka perustettiin siksi, että perustaja rikastuisi ja jossa ihmisiltä höynäytetäään suuria rahoja ja nimiä lainatakauksiin?


"HS: Outo lahko pyörittää huippukannattavaa bisnestä

IL Lauantai 4.12.2010 klo 13.23

Yksi Suomen kannattavimmista yrityksistä perustuu uskonnollisen lahkon jäsenten riistämiseen, kirjoittaa Helsingin Sanomien Kuukausiliite.
Kustannusosakeyhtiön toiminnan taustalla on raamattupiiristä alkunsa saanut lahko.

Samasta asiasta on kertonut aiemmin myös Ylen MOT-ohjelma.

Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi -nimisen yrityksen asiakkaita ovat lukuisat tunnetut yritykset ja julkisen hallinnon yksiköt. Yritys myy muun muassa verkkosivujen ulkoasun suunnittelua ja radiomainoksia.

Yhtiön toimitusjohtaja Tapani Koivuniemi on Kuukausiliitteen mukaan pyörittänyt jo yli kaksikymmentä vuotta raamattupiiriä, joka muuttui jo alkuvuosina alistavaksi lahkoksi.

Lahko sai alkunsa Otaniemen Teknillisen korkeakoulun kristillisessä opiskelijajärjestössä, ja suurin osa jäsenistä on korkeasti koulutettuja. Lahkolaiset erosivat kuitenkin opiskelijajärjestöstä 80-luvun lopulla, ja 90-luvun jälkipuoliskolla he jättivät myös luterilaisen kirkon.

Lehden mukaan Koivuniemi pystyy tarjoamaan palvelujaan edullisesti, sillä yhtiössä työskentelee lahkon jäseniä puoli-ilmaiseksi.

Työntekijöiden oletetaan tekevän työtä jopa 300 tuntia kuukaudessa, ja palkka on huomattavasti pienempi kuin vastaavissa tehtävissä muualla, noin 2 000 euroa kuussa. Yhtiössä työskenteleminen on kuitenkin lahkolaisten silmissä suuri kunnia.

Yritys on pärjännyt hyvin erityisesti julkisen hallinnon tarjouskilpailuissa, joissa virkamiesten on yleensä valittava edullisin vaihtoehto.

Seksuaalista painostusta ja ulkonäköpaineita

Kuukausiliitteen mukaan lahkon jäseniä on painostettu muun muassa laihduttamaan itsensä alipainoisiksi ja antamaan kielisuudelmia muillekin lahkon jäsenille kuin puolisolleen. Jos ei halunnut osallistua joukkosuutelemiseen, saattoi joutua kertomaan lahkon johtohahmoille tuntikausia yksityiskohtia seksielämästään. Tätä kutsuttiin sielunhoidoksi.

Naisille lahko on suositellut nöyryysharjoituksia, joiden aikana he puhuttelevat miestään herrakseen tai ryömivät päivittäin tämän edessä. Lapset käyvät koulunsa kotona, ja naiset ovat yleensä kotiäitejä, jotka keskittyvät lastensa opettamiseen.

Monet lahkosta eronneet kertovat tarvinneensa lähtönsä jälkeen terapiaa ja muutamat jopa psykiatrista hoitoa. Yhä mukana olevat eivät yleensä ole missään yhteydessä lähteneisiin, vaikka lähteneet haluaisivat jatkaa yhteydenpitoa.

Lähde: HS

STT"

Huh

 

Se riippuu aivan siitä miten uskoaan toteuttaa. Ei tarvitse olla uskonnollinen ollakseen uskova jonka teot ja mielipiteet uskon takia vaikuttavat hyvinkin negatiivisesti ympäristöön ja mahdollisesti jopa häneen itseensä.

Tupakannatsa päätyy mikromuoviksi vesistöihin – "Ihmiset luulevat, että tumppi maatuu"

Mikromuovi kerää ympäristömyrkkyjä ja päätyy kalojen ruoaksi. Kadulle heittämisen sijaan tumppi tulisi laittaa esimerkiksi miniroskikseen ja kotona sekajätepönttöön.

yle.fi

 

Tuossä on tosi hyvä ja selkeä kirjoitus, joka kannattaa lukea huolella. Siinä on hyviä nimivaihtoehtoja myös jumalakäsitteelle:

http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/3618/

Olis kyllä kiva kuulla, oliko kenellekään mitään uutta siinä;-)

Muistankohan oikeen, jos sanon, et Jumalan luonto on ympyrä, jonka keskus on kaikkialla eikä kehä missään" - EMPEDOKLES -

 

joulu ainakin on tulossa taas....

Talvipäivänseisaus Utsjoella – päivät pitenevät | Ylen aamu

Usko tai älä, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla on tänään vuoden lyhin päivä. Saamelaisen perinnetiedon mukaan tästä ajasta puhutaan kaamoksen pohjasta, jolloin on kolme samanmittaista päivää. Toimittaja Kaisa Aikio tunnelmoi Utsjoen kirkonkylästä.

areena.yle.fi

 

mä taas oon huolissani tästä uskonnottomuudesta kun ei ole mitään moraalista pohjaa. kaikki on suhteellista eikä oo mitään rajoja mikä on oikein ja miä väärin.

Missä?

 

mä taas oon huolissani tästä uskonnottomuudesta kun ei ole mitään moraalista pohjaa. kaikki on suhteellista eikä oo mitään rajoja mikä on oikein ja miä väärin.

Täh?

 

mä taas oon huolissani tästä uskonnottomuudesta kun ei ole mitään moraalista pohjaa. kaikki on suhteellista eikä oo mitään rajoja mikä on oikein ja miä väärin.

Bu-hahaa

Olen täydellisen uskonnoton ollut koko ikäni ja olen hyvin pärjännyt. Ei ole mitään vaikeuksia olla hyvä ihminen, pysyä kaidalla polulla ja käyttäytyä ihmisiksi. Miksi se liittyisi satuolentojen palvomiseen että tietää mikä on oikein ja mikä väärin?

Uskonnottomat ovat tutkitusti älykkäämpiä kuin uskovaiset!

 

minä myös tulen ateistiperheestä, ateistisuvusta. peruskoulussamme suurin osa oli kirkkoon kuulumattomia ja lapsuuden ystävät tulivat siis pitkälti kodeista joissa oltiin ateisteja.
kun muut menivät rippileirille, itse ja suurin osa ystävistäni menimme prometheus-leirille.
tämä johdatukseksi siihen, että olen aika ulalla uskonnon tuomista vaikutteista elämässä. JA TOTTAKAI tiedän, että kristinusko vaikuttaa myös minun elämääni, tavoissa ym..
mutta ristiäiset, rippijuhlat ym on minulle vieraita.
nuoruudessani kävin taisteluja sisälläni, yritin uskoa johonkin. mietin jumalaa ja jumaluutta.
yritin saada uskoa jostain paremmasta, jostain joka olisi määrännyt teot ja tapahtumat.
rukoilin, hiljennyin, itkin ja huusin.
oli joskus vaikeaa olla kun ei yksinkertaisesti uskonut mihinkään vaan oli kohdattava asia niin kuin se oli.
ja on edelleen.
lasten synnyttyä mietin asioita ihan uudesta valosta ja mietin, että nyt jos joskus olisi tarvetta jumalalle.
mutta ei, en osaa hakea voimaa jostain vain uskomalla.
ystäväni, jonka mies on muslimi, kysyi multa kerran, että enkö muka rukoile jotain korkeampaa voimaa esim silloin kun tyttöni tippui kiveltä ja löi päänsä ja ambulanssia odottelin.
ja ei suostunut ymmärtämään, että ei, en todellakaan hakenut lohtua jumalasta vaan uskoin meidän ihmisten selvittävän tämän ja siihen ei uskolla ole asiaa.
hänen miehensä mielestä olen huono ihminen ja mahdoton yhtälö, koska kaikki kuulemma uskovat johonkin. hänelle siis olisi ihan sama,että mihin uskon kunhan uskon. mutta ihminen ilman jumalaa, ei kuulemma ole hyvä elämä mulla.
tottakai joskus olen miettinyt, että millainen olisin jos kristinusko olisi edes jotenkin näkynyt selvemmin elämässäni.
kaikki teot ja asiat on aina selvitetty sen kautta, että ihminen itsessään ne tekee ja on niistä vastuussa.
kukaan ei ohjaile pilven päältä taikka anna armon käydä oikeudesta, jos on kilahtanut muutama kolikko ylimääräistä haaviin.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, ajattelen hyvin pitkälti samoin. Itsekin kävin jonkinmoisen taistelun itseni kanssa ja yritin etsiä jotain koska ihmisten kuuluisi uskoa siihen mitä opetetaan. Mutta en löytänyt mitään koska ei ole mitään korkeampaa voimaa.

Sääliksi kävi erästä hyvä ystävää joka koki pyhän hengen tulevan itsensä. Ajoi autonsa metsään ja romuksi. Hän ei ollut sen jälkeen enää sama ihminen eikä hänen kanssaan voinut enää olla koska hän tuputti säälittäviä harhojaan kaikille lähellä oleville. Oli joku ihmisiä häiriköivä ärsyttävä katusaarnaaja sen jälkeen.

#111

 

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, ajattelen hyvin pitkälti samoin. Itsekin kävin jonkinmoisen taistelun itseni kanssa ja yritin etsiä jotain koska ihmisten kuuluisi uskoa siihen mitä opetetaan. Mutta en löytänyt mitään koska ei ole mitään korkeampaa voimaa.

Sääliksi kävi erästä hyvä ystävää joka koki pyhän hengen tulevan itsensä. Ajoi autonsa metsään ja romuksi. Hän ei ollut sen jälkeen enää sama ihminen eikä hänen kanssaan voinut enää olla koska hän tuputti säälittäviä harhojaan kaikille lähellä oleville. Oli joku ihmisiä häiriköivä ärsyttävä katusaarnaaja sen jälkeen.

#111

Ei se ystävyys kaikkea tarvi kestää mut varmaan tuntuu pahalta?

 

Uskonnottomuus ei tarkoita moraalittomuutta. Pikemminkin päinvastoin: tällöin ihminen joutuu itse pohtimaan moraalisia asioita, eikä ota niitä annettuina. Uskonto saattaa määritellä mitä hulluimpia asioita moraalittomiksi ja se, jos joku on moraalitonta.

 

Tutkimukset vahvistavat: Uskonnottomat ovat uskonnollisia älykkäämpiä

Uskonnottomat ihmiset ovat älykkäämpiä kuin uskonnolliset, selviää laajasta, yli 60 tutkimuksen yhteenvedosta.

Tutkimukset vahvistavat: Uskonnottomat ovat uskonnollisia älykkäämpiä

Uskonnottomat ihmiset ovat älykkäämpiä kuin uskonnolliset, selviää laajasta, yli 60 tutkimuksen yhteenvedosta.

www.iltalehti.fi

huom! @Echo @Algoma

 

Marx osui naulan kantaan lausumallaan "uskonto on oopiumia kansoille". On todella pelottava ajatus, että ihmiset voidaan vakuuttaa uskomaan johonkin ilman todisteita. Periaatteessa ei ole eroa fundamentalismin ja lievempien muotojen välillä, sillä perusongelma on sama: ihmiset uskovat ilman järkeviä perusteluja.

Tämä pohdinta alkoi luettuani HS:n kuukausiliitteen jutun Tapani Koivuniemen perustamasta uskonlahkosta.

Maltillinen kristinusko on ollut hyvin pitkään meidän kulttuurillinen asia. Lähimmäisen rakkaus ja tietyt kristilliset opit auttavat meitä elämään tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää.

Kristillisyys uskonoppina on vaihtunut. Nykyään tämä meidän tärkeä kulttuurin piirre on vaihtunut ideologiaan kuten koronarokoteuskovaisuus, poliittinen auktoriteettiuskovaisuus, viheruskovaisuus, ilmastouskovaisuus jne.
Mielestäni maltillinen kulttuurillinen suomalainen kristinusko on antanut ihmisille paremmat eväät ja onnellisemman elämän kuin edellä mainitut ideologiset "uskonnot".

Eli vaaraton suomalainen kulttuurillinen osa on vaihtunut vaaralliseksi ideologiaksi, jossa ihmiset jaetaan ja canceloidaan. Näissä ns. vaarallisissa uskoissa ei ole tilaa anteeksiannolle tai lähimmäisen rakkaudelle.

 

Tutkimukset vahvistavat: Uskonnottomat ovat uskonnollisia älykkäämpiä

Uskonnottomat ihmiset ovat älykkäämpiä kuin uskonnolliset, selviää laajasta, yli 60 tutkimuksen yhteenvedosta.

Tutkimukset vahvistavat: Uskonnottomat ovat uskonnollisia älykkäämpiä

Uskonnottomat ihmiset ovat älykkäämpiä kuin uskonnolliset, selviää laajasta, yli 60 tutkimuksen yhteenvedosta.

www.iltalehti.fi

huom! @Echo @Algoma

Ei siltä vaikuta. Nämä "viisaammat" kouhkaavat omista "uskoistaan" eli erinäisistä ideologioistaan: heidän mielestä erimieliset joutavat vaikka kuolla. Oikeammin: kuoleman lisäksi, he toivovat kaikkea pahaa kaikille jotka ovat eri mieltä.

 

Lähimmäisen rakkaus ja tietyt kristilliset opit auttavat meitä elämään tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää.

tuo on uskovaisten tyypillistä paikkaansapitämätöntä höpötystä. Itse olen elänyt pikkulapsesta asti uskonnottomana ja olen kaikessa ihmiselossa yhtälailla vertailukelpoinen näihin teidän käsityksiinne hyvästä ja pahasta.

Tehän suorastaan tökerösti alennatte muut kuin kristityt ja nostatte itsenne ihan aiheetta muiden yläpuolelle

 

tuo on uskovaisten tyypillistä paikkaansapitämätöntä höpötystä. Itse olen elänyt pikkulapsesta asti uskonnottomana ja olen kaikessa ihmiselossa yhtälailla vertailukelpoinen näihin teidän käsityksiinne hyvästä ja pahasta.

Tehän suorastaan tökerösti alennatte muut kuin kristityt ja nostatte itsenne ihan aiheetta muiden yläpuolelle

Ehkä käsitit väärin? Tämä ei ollut mikään hyökkäys ns. uskonnottomia vastaan. En itsekään usko mihinkään korkeampaan voimaan, mutta elän kristillisten oppien mukaan kuten ehkä sinäkin?

 

Ehkä käsitit väärin? Tämä ei ollut mikään hyökkäys ns. uskonnottomia vastaan. En itsekään usko mihinkään korkeampaan voimaan, mutta elän kristillisten oppien mukaan kuten ehkä sinäkin?

Kyllä se siltä vaan tuntui, uskonnottomien latistamiselta. Minä elän inhimillisten ja laillisten oppien mukaan, en pidä siitä että ne liitetään/omitaan vain kristillisyyteen.
Omalla kohdallani ei pidä paikkaansa koska minussa ei sitä ole piiruakaan.

 

Ei siltä vaikuta. Nämä "viisaammat" kouhkaavat omista "uskoistaan" eli erinäisistä ideologioistaan: heidän mielestä erimieliset joutavat vaikka kuolla. Oikeammin: kuoleman lisäksi, he toivovat kaikkea pahaa kaikille jotka ovat eri mieltä.

Nyt kyllä tuli todella törkeitä väitteitä ja yleistyksiä paikkaansapitämättömiin asioihin uskonnottomiin liittyen. Uskonnottomana en ole koskaan enkä missään törmännyt tuollaisiin mielipiteisiini.

Ainakin oma ajatusmaailmani pohjautuu tieteeseen niin älä silloin puhu mistään uskosta.

 

Kyllä se siltä vaan tuntui, uskonnottomien latistamiselta. Minä elän inhimillisten ja laillisten oppien mukaan, en pidä siitä että ne liitetään/omitaan vain kristillisyyteen.
Omalla kohdallani ei pidä paikkaansa koska minussa ei sitä ole piiruakaan.

Suomen kulttuuri pohjaa kristillisille arvoille. Nämä arvot on vaarassa kun tilalle tulee vaarallisia ideologioita joissa kristilliset arvot unohdetaan.

 

Suomen kulttuuri pohjaa kristillisille arvoille. Nämä arvot ovat vaarassa kun tilalle tulee vaarallisia ideologioita joissa kristilliset arvot unohdetaan.

Korjasin: on=ovat

 

minä myös tulen ateistiperheestä, ateistisuvusta. peruskoulussamme suurin osa oli kirkkoon kuulumattomia ja lapsuuden ystävät tulivat siis pitkälti kodeista joissa oltiin ateisteja.
kun muut menivät rippileirille, itse ja suurin osa ystävistäni menimme prometheus-leirille.
tämä johdatukseksi siihen, että olen aika ulalla uskonnon tuomista vaikutteista elämässä. JA TOTTAKAI tiedän, että kristinusko vaikuttaa myös minun elämääni, tavoissa ym..
mutta ristiäiset, rippijuhlat ym on minulle vieraita.
nuoruudessani kävin taisteluja sisälläni, yritin uskoa johonkin. mietin jumalaa ja jumaluutta.
yritin saada uskoa jostain paremmasta, jostain joka olisi määrännyt teot ja tapahtumat.
rukoilin, hiljennyin, itkin ja huusin.
oli joskus vaikeaa olla kun ei yksinkertaisesti uskonut mihinkään vaan oli kohdattava asia niin kuin se oli.
ja on edelleen.
lasten synnyttyä mietin asioita ihan uudesta valosta ja mietin, että nyt jos joskus olisi tarvetta jumalalle.
mutta ei, en osaa hakea voimaa jostain vain uskomalla.
ystäväni, jonka mies on muslimi, kysyi multa kerran, että enkö muka rukoile jotain korkeampaa voimaa esim silloin kun tyttöni tippui kiveltä ja löi päänsä ja ambulanssia odottelin.
ja ei suostunut ymmärtämään, että ei, en todellakaan hakenut lohtua jumalasta vaan uskoin meidän ihmisten selvittävän tämän ja siihen ei uskolla ole asiaa.
hänen miehensä mielestä olen huono ihminen ja mahdoton yhtälö, koska kaikki kuulemma uskovat johonkin. hänelle siis olisi ihan sama,että mihin uskon kunhan uskon. mutta ihminen ilman jumalaa, ei kuulemma ole hyvä elämä mulla.
tottakai joskus olen miettinyt, että millainen olisin jos kristinusko olisi edes jotenkin näkynyt selvemmin elämässäni.
kaikki teot ja asiat on aina selvitetty sen kautta, että ihminen itsessään ne tekee ja on niistä vastuussa.
kukaan ei ohjaile pilven päältä taikka anna armon käydä oikeudesta, jos on kilahtanut muutama kolikko ylimääräistä haaviin.

Tämä oli hyvä ja, uskoisin ainakin, rehellinen kirjoitus.
Se herätti kuitenkin varsin ristiriitaisia tunteita minussa.
Toisaalta olen, itsekin uskovanaihmisenä, monia asioita pohdiskellut samaan suuntaan päätyen. Toisaalta tuntuu kuin palapelisrtä puuttuisi jokunen palikka.
En nevo, käske enkä kiellä, se usko tulee jostakin joskus sinullekin tai sitten ei.
Ei siihen sivulliset voi vaikuttaa.

 

Suomen kulttuuri pohjaa kristillisille arvoille. Nämä arvot on vaarassa kun tilalle tulee vaarallisia ideologioita joissa kristilliset arvot unohdetaan.

Eipäs nyt taas omita krisseille aiheetonta kunniaa

Itse omilla aivoillaan ajattelevat uskonnottomat ja sivistyneet länsimaalaiset päätyvät luonnostaan samoihin arvoihin, paitsi että mottomme on

Koti-uskonnottomuus-Isänmaa