Minne menet, parisuhde?

[Sadepisara]

Mikset liiku minnekään, parisuhde?

Ongelmani kiteytettynä: suhteemme ei etene mihinkään, se vain on, samanlainen kuin 4 vuotta sitten.

Eikö suhteen pitäisi edetä, edes jonkinlaista tahtia? Tapaaminen, seurustelu, yhteenmuutto, yhteisen asunnon ostaminen, kihlautuminen, naimisiinmeno, lapset, farmariauto, kissa, koira, omakotitalo, kerran vuodessa ulkomailla, oma perunamaa jne.

Eräänä päivänä jäin kauhuissani miettimään, että mitä jos miehen ajatukset / haaveet / kuvitelmat / suunnitelmat tulevaisuudesta ovat täysin erilaiset kuin omani?
Mies lähettää ristiriitaisia viestejä. On sanonut, että minkälaisen kodin haluaa. Tarpeeksi tilaa, autotalli tai muu iso tila kaikenlaisille fiksailuille ja työjutuille, iso keittiö, takka jne. Sitten kohta sanoo, että kyllä kerrostalossa / rivitalossa olisi kiva asua jatkossakin. Lapset ovat "sitten joskus". Mutta näen hänestä, että mieluusti ei.

Jos otan asioita esille, esimerkiksi kivan asunnon ostamisen tai mainitsen, ettei tässä enää montaakaan vuotta voi noita lapsiasioita lykätä, niin mies menee vaikeaksi eikä puhu mitään.
Asuntokin on niin pieni, että ihan ahdistaa asua täällä.

Olen alkanut haaveilemaan omasta asunnosta. Ei minulla ole mitään aikomuksiakaan erota miehestä. Kaipaan muutosta. Haluaisin uuden keittiönpöydän (miehen mielestä vanha on ihan hyvä), haluaisin kivat matot lattiaan (mies ei halua mattoja lattiaan), haluaisin ostaa pianon (tänne ei mahdu eikä mies halua tehdä sille tilaa). Haluaisin pari kivaa kodinkonetta keittiöön (keittiöön ei mahdu). Haluaisin ison kenkäkaapin, jossa säilyttää kengät siististi ja turvallisesti (mies haluaa heittää puolet kengistäni pois).

Pitääkö tässä ryhtyä asettamaan takarajoja, päivämääriä ja vuosilukuja, kun mitään ei näytä tapahtuvan? Mitä sen jälkeen? Kauanko jaksan odottaa, olla vain tässä samassa tilanteessa, mitä 1-2-3-4 vuotta sitten? Vuodet vain kuluvat aivan samanlaisina, vuodesta toiseen. Mitään ei tapahdu...

 

[Jätä]

Ja hanki itsellesi kunnon naimapukki!

 

[tyyris tyllerö]

No voi pientä. Mulkkua pitäs saada mutta mulkulla on hintansa, naiselle se on aina sama kuin vapauden menetys.Voithän sä ostaa pianon kun äijä on kuollut. Ja sen haaveilemas talon.

 

[Arkea]

Tekstistäsi huokuu ajatus siitä, että miehesi muuttuisi jotenkin siihen suuntaan mitä sinä haluat. Olen pahoillani mutta jos haluat elämääsi muutoksia/muutosta on sinun itsesi muututtava. Et voi vaatia toista ihmistä tekemään sellaisia asioita mitä hän ei jostain syystä halua tehdä. Hänellä lienee syynsä miksi.

 

[karisma]

Siinäpä se parisuhteen juju on, että kahden ihmisen halujen, tarpeiden, suunnitelmien pitäs mennä jotakuinkin yksiin, tai ainakin ne täytyisi olla soviteltavissa siihen suuntaan, korkeintaan ihan pienillä myönnytyksillä.

 

[mies]

4 vuotta kimpassa ja etkä vieläkään tunne miestäsi, huh huh. Mistä tietämättömyyden suosta, näitä ihmisiä jotka kuvittelevat kykenevänsä muuttamaan kumppaninsa toisenlaiseksi, oikein sikiää.

 

[no jotain tieoa on]

No tietenkin ap tuntee miehensä, kun siitä puhuu. Mutta ei ne ajatukset tai haaveet aina yhteen mene. Tee niin kuin mun ystävä, joka kaksi kertaa on ollut naimisissa ja lapsetkin molemmille. Jos haluaa heti tapahtuvaa toimintaa, niin ei muuta kuin ero ja uusi mies tilalle. Tai sitten etsii niin kauan miestä, että löytää sen oikean.

 

[Aikuinen nainen]

Milloin muka ihmisen tuntee läpikotaisin, ei milloinkaan. Minä olen tuntenut ystäväni 20 vuotta, vasta viime vuonna paljastui, että hän on mielisairas. Ihmisen todellinen luonne tulee esiin kriiseissä, näin se vaan menee, jokainen meistä kykenee elämään kuliseissa vaikka sata vuotta.

 

[satasen varma]

Niinpä mistä voi koskaan tietää tai puhua jostain ihmisestä,että tuntee sen läpikotaisin? Parasta siis olisi, että haastaa riitaa jostain. Siitä saa selvää millainen toinen on. Mutta pakoreitti pitäisi myös olla, ettei jää jyrän alle. Joku mies/nainen voi tappaa koko perheen.