Sinä surullinen teet tietenkin ratkaisut omassa elämässäsi. Itse jouduin käymään (tai sain) läpi senkin vaiheen, että kohtasin itseni. Eikä kerta elämässä riitä, aina välillä kannattaa muistuttaa mieleensä, kuka oikeasti on.
On asioita, joissa voi joustaa, mutta on asioita jotka vaatii muutosta. (Jos omasta elämästä kerron viimeisimmän esimerkin, niin lähdin työpaikasta koska esimies vaati palkanmaksun vastineeksi asioita jotka sotivat omaa moraalia vastaan... bisnes on bisnestä, mutta joku raja siinäkin. Kyllä oli kylmiä viikkoja ilman tietoa seuraavasta työpaikasta.)
Sä pohdit täällä tilannettasi ja toivon, että saat ajatuksillesi sopivaa vastusta. Siinä ne testataan. Sitten vielä sanon, että teet tai jätät tekemättä jotain, niin elämässä voi ottaa uuden suunnan senkin jälkeen. Ulkopuolisen tehtävä ei ole tuomita ja sä otat itselles juuri ne neuvot jotka sopii.
Kaikissa parisuhteissa tulee aikoja, jolloin niitä pitää pohtia. Se on hyvä, paikoilleen jääminen tarkoittaa yleensä myös sitä ettei kasva. Mä en halua tällä tarkoittaa sitä, että koko ajan pitää kiitää elämässään, joskus tarvitsee taukoja.
Mutta tärkein asia, jonka halusin kertoa: älä unohda itseäsi. Muista, kuka olet. Tiedä, missä olet. Rakasta itseäsi, koska ilman ehjää itseä ei pysty antamaan muille itsestään.