Parisuhde ja talon rakentaminen

Onko mies pyytänyt sinua muuttamaan luokseen, kun saa talonsa valmiiksi? Vai onko vain ohimennen heittänyt "jotain sinnepäin"? Vai kutitteletko teille yhteistä tulevaisuutta ihan ilman mitään takeita siitä?

Jos mies ei vaikka ole niin tosissaankanssasi kuin kuvittelet. Kuusi vuotta on pitkä aika "vain seurustella", jos kerran suhde ei etene mihinkään. Ehkä olet vain helppo apu paremman puutteessa.

 

Jätä tämä mies HETI; anna hänen rakentaa taloa itselle.ÄLÄ missään nimessä mene naimisiin-unohda

 

Teepä näin;
Muuta asumaan siihen miehesi taloon, mutta älä maksa vuokraa.
Osta itsellesi pieni asunto ja laita se vuokralle.
Kun menette naimisiin, tee avioehto ja keskinäinen testamentti, silloin pidätte sen mikä kummankin on, mutta kuolemantapauksessa peritte toisenne.

Näin elätte yhdessä, turvaat tulevaisuutesi ja teet kuten miehesi eli pidät huolta omastasi! Kaikki voittavat!

 

Teepä näin;
Muuta asumaan siihen miehesi taloon, mutta älä maksa vuokraa.
Osta itsellesi pieni asunto ja laita se vuokralle.
Kun menette naimisiin, tee avioehto ja keskinäinen testamentti, silloin pidätte sen mikä kummankin on, mutta kuolemantapauksessa peritte toisenne.

Näin elätte yhdessä, turvaat tulevaisuutesi ja teet kuten miehesi eli pidät huolta omastasi! Kaikki voittavat!

Luitkohan kaikkia viestejä? Minä ymmräsin että ap:llä ei ole varaa ostaa asuntoa, minkäänlaista ja on vielä lähdössä opiskelemaan... lähihoitajaksi. Eli tuloja asunnon ostoon ei ole tulossakaan...

 

Ei oikein jaksaisi uskoa, että mies rakentaisi toisen talon? kun tuossa mennyt jo 5 vuotta. Tai en ihan varma tietenkään voi olla, kun talon rakentaminen vaatii aikaa, rahaa ja innostusta!!On talon rakentaminen aika iso asia miehelle. Pitää olla kätevä käsistään, tietää mitä tekee ja hankkia tietoa muualta? Minä ensin puhuin miehelle, kun olisi kivaa asua omassa talossa. Eipäs mies siitä kovin innostunut, mutta jonkinpäästä alkoi puhua ja kiinnostui? Ja oli ollut veljensä talon rakennuspuuhissa. Siinä meni jotain 5 kk, kun muutettiin taloon asumaan. Mies kävi vuorotöissä ja aina kun oli vapaata töistä tai lomia niin mies oli talolla hommissa. Sitten kuten oli valu- tai sähkötöitä niin oli vieras työntekijä työssä. Ja olin monesti auttamassa miestä tai neuvoi mitä pitää tehdä tai siivosin jälkiä.

 

Siis hei...

Sanoit, että miehesi vanhemmat ei välttämättä oikein pidä sinusta. Luulenpa, että totuus on paljonkin karumpi. Nyt kannattaisi lähteä tilanteesta, kun mitään lopullista ei ole tapahtunut! Sinulla on vielä opiskelut ja kaikki edessä! Tulet tapaamaan koulussa ja sen ulkopuolella muita uusia kivoja ihmisiä. Älä nyt jämähdä tuohon. Ei ole kiva ajatella sitten 10 vuoden päästä, että mihin se elämä on mennyt. Tulet varmaan sitten miettimään, että saisinpa elää nuo vuodet uudelleen. Miehen vanhemmilla on varmasti enemmän näppinsä tuossa pelissä kuin luulet, ja varmasti tulee tulevaisuudessakin olemaan. Anna olla. Unohda. Jatka elämääsi, kun sinulla vielä on SINUN ELÄMÄSI, ei miehesi haaveet, vaan SINUN ELÄMÄSI!

 

nyt sanon suoraan (vierailija)
Hei haloo!
Te ette edes asu yhdessä! Ja tapaattekin vain kerran viikossa tai kahdessa!
En ymmärrä miksi mieheh, joka on itse rakentanut ja maksanut talonsa pitäisi siitä sinulle omistusosuutta antaa.
Ihan eri asia olisi jos olisitte jo ennen asuneet hdessä ja olisitte yhdessä alkaneet rakentamaan, vaikkakin sanoit ettei se sinua edes kiinnostanut, silloin. Miksi se kiinnostaa nyt kun alkaa tulla valmista?

Ei tässä se omistusoikeus ole se pääasia vaan se, että mies ei kunnioita eikä huomioi sitä,että haluan olla mukana suunnittelemassa ja päättämässä.
Ettei suhde ole tasavertainen. Olisin ollut valmis maksamaan vuokraa mutta silti ottaisi päähän maksella miehen lainoja pois omistamatta mitään talosta. Yhtä helppo on asua vuokralla niin kuin tähän asti.
Alussa mies ei edes kysynyt, että haluanko yhdessä rakentaa taloa, alkoi vaan itse rakentamaan. Ei siinäkään ottanut huomioon vaan esitteli ylpeänä talon piirrustuksia.
Minkä takia nyt talo kiinnostaa.. johtuu siitä,että kihlauduimme ja ajattelin, että mies ottaisi enemmän huomioon ja olisin ollut jotenkin tärkeä. Omia typeriä ajatuksia!!

Olen pyytänyt miestä muuttamaan omaan kotiini vuosia vuosia sitten..vastaukseksi sain naurua ja ettei todellakaan muuta asumaan kanssani kerrostaloon.
Inhoaa kerrostalossa asumista. Toisaalta ymmärrän sen.
Ollaan joskus puhuttu siitä,että muutan silloin miehen taloon kun talo on valmis. Siitä on puhuttu mutta en ole sanonut varmasti sinne muuttavan. Haluan, että mies asuu jonkun aikaa yksin ja näkee miten paljon eläminen maksaa ja minkälainen työ on yksin hoitaa kotia. Mies kun ei tällä hetkellä täysin tiedä mitä eläminen maksaa ja miten raskasta on kotia hoitaa työn ohella..

En sitä epäile etteikö miehen vanhemmilta tule painostusta ja neuvoja talon rakentamisen kanssa.Voi olla myös,että on saanut rahoitusta vanhemmiltaan.

 

Tosi hyvä, ettet muuta taloon heti sen valmistuttua, vaan annat miehesi harjoitella itsenäistä elämää. Ajatteleppa - tuon ikäiselle miehelle, joka on asunut äidin helmoissa noinkin vanhaksi, voi olla aikamoista räpistelyä että oppii omatoimiseksi. Vai meneeköhän se siihen, että äiti käy kokkaamassa ja siivoamassa pojulleen, kun siinä naapuruksina asustelevat?

Ilman tuota "talo-ongelmaakin" sinun tilanteesi kuulostaa aika ankealta. Mutta toivottavasti emme ole maalailleet piruja seinille tässä keskustelun tuoksinassa, vaan kaikki kääntyy vielä parhain päin!

 

Tosi hyvä, ettet muuta taloon heti sen valmistuttua, vaan annat miehesi harjoitella itsenäistä elämää. Ajatteleppa - tuon ikäiselle miehelle, joka on asunut äidin helmoissa noinkin vanhaksi, voi olla aikamoista räpistelyä että oppii omatoimiseksi. Vai meneeköhän se siihen, että äiti käy kokkaamassa ja siivoamassa pojulleen, kun siinä naapuruksina asustelevat?

Ilman tuota "talo-ongelmaakin" sinun tilanteesi kuulostaa aika ankealta. Mutta toivottavasti emme ole maalailleet piruja seinille tässä keskustelun tuoksinassa, vaan kaikki kääntyy vielä parhain päin!

Tai voihan se olla, että mies syö vanhempiensa luona ja vie pyykit sinne pestäväksi. Tai mamma tulee ja tekee kaiken.

Niin kyllähän tämä ollut ankeata vielä siihen talo ongelma päälle. Kyllä sitä haluaisi enemmän yhteistä aikaa meille molemmille. Syytä on minussakin, teen paljon töitä pärjätäkseni rahallisesti. Tällä hetkellä on 4 osa-aikaista työpaikkaa ja teen silloin tällöin kahta eriä keikkatyötä. Eikä aina jaksa töiden jälkeen tehdä yhtään mitään.

Toivon todella, että kaikki kääntyy parhain päin. Taistelen vielä suhteen puolesta ja otan monta asiaa esille jotka tässä keskustelussa on tullut esiin. Jos senkään jälkeen ei asioihin ole tullut muutos tai mies ei ole herännyt näkemään miten on jättänyt minut ulkopuolelle eikä kohdellut tasavertaisesti, en jää suhteeseen. Olen silloin kaiken työni tehnyt tai ainakin yrittänyt parhaani. Joskus vaan ei mikään enään auta, se on vaan sitten hyväksyttävä.

 

Siis seurusteluvaiheessa mies tuli ja pläjäytti talon piirustukset pöytään ja kertoi rakentavansa sellaisen?
Hänellähän ei ole mitään suunnitelmia toteuttaa elämäänsä rakkaansa kanssa, yhdessä rakentaa tulevaisuutta?
Kyllä menee ymmärryksen yli..........

Onkohan niin että Sinä olet jotenkin nyt hukassa oman elämäsi kanssa, ja mies rakentaa vaan omaansa.
Mistähän tässä loppujen lopuksi on kysymys?

 

Siis seurusteluvaiheessa mies tuli ja pläjäytti talon piirustukset pöytään ja kertoi rakentavansa sellaisen?
Hänellähän ei ole mitään suunnitelmia toteuttaa elämäänsä rakkaansa kanssa, yhdessä rakentaa tulevaisuutta?
Kyllä menee ymmärryksen yli..........

Onkohan niin että Sinä olet jotenkin nyt hukassa oman elämäsi kanssa, ja mies rakentaa vaan omaansa.
Mistähän tässä loppujen lopuksi on kysymys?

Niin kuin jossakin vaiheessa kirjoitin, että mies on ihan alusta lähtien rakentanut taloansa itselleen.
Ihan kaikesta on päättänyt eikä itselläni ole todellakaan ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään.
Kaikki oli jo alusta lähtien suunniteltu ja minulle vaan ilmoitetaan, että tällaisen rakentaa. Mitä siihen enään voi sanoa kun kaikki on jo suunniteltu..

Varmaan enemmän hukassa parisuhteen kanssa.. olen tähän asti luullut, ettei minulla edes ole oikeutta valittaa kun olen vaan pelkkä tyttöystävä. Olen tosissaan miettinyt, että valitanko turhaan, että pitääkö tähän tyytyä mitä saa..

 

Ei kyllä nyt on asia niin että alat katselemaan muualle.
Sinuthan on sysätty aivan syrjään. Tuossa suhteessa ei ole mitään onnistumisen mahdollisuutta. Sinä tarvitset Sinua kunnioittavaa miestä vierellesi, hänestä ei siihen ole.
Mahdatko itsekään tajuta kuinka paljon parempia miehiä on olemassa.
Aukaise nyt hyvä ihminen silmäsi.

 

Samaa mietin kuin mies 50; on niin paljon miehiä, joiden kanssa voisit olla onnellinen ja luottavainen siihen, että olet parisuhteessa ykkösasia. Nyt kun sulla alkaa opiskelut, ota niistä kaikki irti! Käy bileissä, pidä silmät auki, ja mieti mitä haluat. Kun yksi osa elämää muuttuu, yleensä silloin on rohkeutta muuttaa muitakin juttuja elämässään. Kaikkea hyvää sulle, tulevalle opiskelulle ja henkilökohtaiseen elämään!

 

AP: Syy miksi sinua ehkä ottaa päähän se talonrakennus on itsessäsi: Koska sulla ei ole mitään omaa.

Tuo ei ole terve asetelma, nuoren naisen olla vahtaamassa lähietäisyydeltä pelkkää miehen elämää, miehen puuhia ja miehen vanhempia: Se tekee sut kateelliseksi ja katkeraksi. Olet kokoajan se kaikista huonoin, vaikka muualla saattaisit olla parempi ja tuntea olosi varmemmaksi.
Sun kuuluu etsiä oma elämäsi. miksi et kävisi kouua, hankkisi sitten valmistuttuasi työpaikan, omaa asuntoa, ja rakennuttaisit tai rakentaisit jonain päivänä vielä oman talosi.

Sitten vasta hankit parisuhteen!!

Ymmärrät sitten kun sulla on jotain omaa, että miksi ihminen haluaa jotain omaa eikä aina yhteistä. Nyt sulla ei ole vielä mitään omaa, ja se on nykyaikana 25 vuotiaalle ihan normaalia, miehelläsi on käynyt vain tuuri kun iskä ja äiskä häntä auttaa. Lisäksi miehellä voi jossain kauluksensa alla vähän kismittää se tieto että hän ei todellakaan ole tehnyt tuota ITSE, vaan hänellä ei olisi yhtään mitään ilman vanhempiaaan. Siinä voi olla yksi syy miksi mies on tuollainen.

HAH: Todellinen itsenäinen mies ei edes muuta vanhempiensa naapuriin vapaaehtoisesti.

 

Tämä on kärjistettyä, mutta aika paljon noissa elämäntilannetta koskevissa jutuissa liikkuvat tunteet liittyy siihen minkälaiseen asemaan ihminen suostuu itsensä laittamaan.

Siis jos olet paksu tyttö, ja paras ystäväsi on laiha, niin tulet aina olemaan se "kaikein lihavin" vaikka ylipainoa ei olisi kuin yhden läskimakkaran verran, niin vertaat itsesi aina siihen ja tulet verratuksi siihen joka vierelläsi seisoo.

Js olet tyhmä nainen, ota vielä tyhmempi mies niin olet sitten teistä aina se viisaampi.
Jos sinulla ei ole taloa, niin älä ole sellaisen miehen kanssa jolla on talo, jos mies saa sut tuntemaan itsesi nollaksi...

Mene sinne missä olet se kaikkein paras, äläkä jää roikkumaan tilanteeseen jossa sulla ei ole mitään mahdollisuutta voittaa.
Et sinä tule koskaan saavuttamaan mitään asemaa tuossa valmiiksi perustetussa yhteisössä, jossa on jo alfapariskuntana miehen vanhemmat...
Perusta oma elämäsi ja oma laumasi, jossa olet johtajatar.

 

Teepä näin;
Muuta asumaan siihen miehesi taloon, mutta älä maksa vuokraa.
Osta itsellesi pieni asunto ja laita se vuokralle.
Kun menette naimisiin, tee avioehto ja keskinäinen testamentti, silloin pidätte sen mikä kummankin on, mutta kuolemantapauksessa peritte toisenne.

Näin elätte yhdessä, turvaat tulevaisuutesi ja teet kuten miehesi eli pidät huolta omastasi! Kaikki voittavat!

Luitkohan kaikkia viestejä? Minä ymmräsin että ap:llä ei ole varaa ostaa asuntoa, minkäänlaista ja on vielä lähdössä opiskelemaan... lähihoitajaksi. Eli tuloja asunnon ostoon ei ole tulossakaan...

Luin viestit.
Hän maksaa vuokraa nykyisestä asunnostaan, jos siis muuttaa miehen luo ilman vuokraa, voi laittaa ne vuokrarahat asuntolainen hoitoon. Toinen puolikas tulee vuokratuloista. Nostaa sitten opintotuet ja voi tienata lisäksi 500 euroa kuussa. Ei mitään hätää siis!

 

Vähän tuntuu kyllä siltä, että tämä nuori nainen haluaa vapaamatkustajaksi, eikä oikein ymmärrä, että kaikkien tulisi kantaa oma kortensa kekoon.
Kun nyt opiskelee lähihoitajaksi, miksei samantien jotain "parempaan palkkaan" johtavaa tutkintoa?
Ihan turha selittää rahanpuutetta, tässä maassa on loistava opintotuki/-lainajärjestelmä.
Siitä vaan omaa elämää rakentelemaan ja pulinat pois!
(Vai pitäisikö ko. miehen ruveta elättäjäksi? Aika kivikautista...)

 

Ei tässä ole ongelmana talo, vaan koko suhde.

Olette siis seukanneet kuusi vuotta tapaillen ehkä kerran viikossa tai kahdessa?

Kulta pieni, ei tuo ole mikään parisuhde. Jos noin pitkään kituuttaa muuttamatta yhteen - jos siis saa oltua muuttamatta yhteen sen toisen kanssa- ei taida kovin suuria tunteita olla pelissä kummallakaan.

Toinen juttu on se, että jos mies ei ole koskaan asunut muuta kuin äitinsä helmoissa, ja on jo noin vanha - no, itselleni en sellaista huolisi.

Ja suomi on pullollaan työttömiä lähihoitajia. Järkevämmänkin opiskeluvaihtoehdon olisit voinut valita.

Näyttää siltä, että olet iskenyt kirveesi kiveen. Nyt täytyy ottaa tiukasti uusi kurssi elämässäsi.

 

Kyllä ap:n ongelma on suurimmaksi osaksi tunnetasolla oleva juttu. Kun on kauan seurusteltu ja kihlatkin ostettu, haave yhteisestä kodista on ihan normaalia. Nyt mies rakentaa kuitenkin taloa lähinnä itselleen, oman makunsa mukaan. Kyllä siinä unelmat joutuvat koetuselle.

 

Ja suomi on pullollaan työttömiä lähihoitajia. Järkevämmänkin opiskeluvaihtoehdon olisit voinut valita.

Näyttää siltä, että olet iskenyt kirveesi kiveen. Nyt täytyy ottaa tiukasti uusi kurssi elämässäsi.

MInusta parisuhdeneuvot ovat asia erikseen, mutta tuo nyt on liian paksua että aletaan toisen ammatinvalintaan puuttumaan.
AP: Jos sinä haluat olla hoitaja niin ole, se ei ole kirveen kiveen lyömistä jos käy koulua valitsemallaan alalla, työnsaanti takuuta ei ole koskaan, varmaankaan oikein missään ammatissa.
Ainahan voi opiskella kieliä niin pääsee ulkomaille, ihme on jos yhtäkkiä koko maailmasta sairaat loppuvat hoitajilta kesken.

 

Tulipa vaan mieleen tässä keskustelua seuratessa, että millainen mahtaisi olla ap:n miehen näkökulma ko. aiheeseen....

 

Ja suomi on pullollaan työttömiä lähihoitajia. Järkevämmänkin opiskeluvaihtoehdon olisit voinut valita.

Näyttää siltä, että olet iskenyt kirveesi kiveen. Nyt täytyy ottaa tiukasti uusi kurssi elämässäsi.

MInusta parisuhdeneuvot ovat asia erikseen, mutta tuo nyt on liian paksua että aletaan toisen ammatinvalintaan puuttumaan.
AP: Jos sinä haluat olla hoitaja niin ole, se ei ole kirveen kiveen lyömistä jos käy koulua valitsemallaan alalla, työnsaanti takuuta ei ole koskaan, varmaankaan oikein missään ammatissa.
Ainahan voi opiskella kieliä niin pääsee ulkomaille, ihme on jos yhtäkkiä koko maailmasta sairaat loppuvat hoitajilta kesken.

Musta ei ole asiatonta puuttua ammatinvalintaan. Ap vaikuttaa siltä, että kaiken kaikkiaan itsetunto ei ole kohdillaan. Tekisi hyvää tehdä ja saavuttaa jotain ihan itse, ihan yksin. Opiskelu ja kunnon työpaikka ovat yksi tapa. Jos hän vielä jää työttömäksikin tai hyvin matalapalkkaiseksi, sulkee hän taas ovia ja mahdollisuuksia itseltään ja tulee entistä riippuvaisemmaksi miehestään.

Mä ainakin ap:nä ottaisin aikalisän koko suhteessa. Keskittyisin kehittämään ensin itseäni enkä sulkisi kaikkia ovia edestäni noin nuorena vielä. Tuo on se alku katkeroitumiselle mikä näkyy sitten neli-viisikymppisenä. Kun ei ikinä yrittänyt saavuttaa mitään aidosti omaa, vaan on aina ollut jonkun siivellä ja elänyt jonkun muun sanelemilla ehdoilla.

 

Tulipa vaan mieleen tässä keskustelua seuratessa, että millainen mahtaisi olla ap:n miehen näkökulma ko. aiheeseen....

Voipi olla, että se on sellainen, että nainen vain yrittää sotkea hänen fokusoituneet ajatuksensa omilla höhlillä jutuillaan ja tunnelöpinöillään..

Mutta vielä, uskon että tilanne ei tuosta paljon parane jos suhteeseen aletaan tehdä lapsia. Sitten ap vasta oletkin loukossa.

 

Lähihoitajaksi opiskelu ei ole huono valinta. Vanhustyössä riittää tulevaisuudessa töitä takuuvarmasti. Sitäpaitsi on myös ylenemisen mahdollisuus, voi jatkaa ammattikorkeakoulussa vaikka sairaanhoitajaksi. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat näin edenneet urallaan ja saavuttaneet hyvän aseman.
(tämä poikkesi nyt itse asiasta)
Joten kannattaa opiskella eikä antaa miessuhteiden liikaa sotkea elämäänsä!

 

Varmaan enemmän hukassa parisuhteen kanssa.. olen tähän asti luullut, ettei minulla edes ole oikeutta valittaa kun olen vaan pelkkä tyttöystävä. Olen tosissaan miettinyt, että valitanko turhaan, että pitääkö tähän tyytyä mitä saa..

Todellakin olet hukassa sen kanssa. Oletko sinä tasavertainen kumppani, (tuleva vaimo) vai pelkkä tyttöystävä. Jos haluat tyytyä tyttöystävän osaan, niin tyttöystävälle pitääkin riittää tuo, mitä kuvailet saavasi.

Mä olen surullinen sun puolestasi, koska näen miten paljon HALUAISIT oikeaa suhdetta. Mutta hyvä että käyt tuntojasi läpi. Eroaminen ei ole helppoa, mutta joskus se on oikea ratkaisu. Ihan oikeasti. Tylyä, että joudut roikkumaan tuollaisessa löysässä hirressä.

Tuo kihlautumisenne kiinnostaa. Miksi? Oletko puhunut suhteen mielekkyydestä ja mies rengastanut sinut ihan menetyksen pelossa? Vai tuumasitteko yhdessä, että pitää mennä suhteessa johonkin suuntaan?