Minkä verran te puhutte ns "omista asioistanne" työpaikalla?? Kun minua ihmetyttää työkaverini...

[astrolabe]

Tykkään pitää työn ja siviilin erillään. Ei kuulu työpaikalle mun perheen asiat tms. Käyn lounaalla ja kahvitauoilla yksin, en jaksa kuunnella kollegoiden lemmikeistä tai viikonlopun kännäyssuunnitelmista. Töissä tehdään töitä, eikä höpötellä joutavia.

 

["jaa-a"]

On tietysti ihan työpaikkakohtaista, mutta yleensä se smalltalk vie keskittymisen pois työasioista. Jos haluaa tehdä työnsä hyvin, niin on järkevämpää keskittyä vain siihen työhönsä eikä työkavereidensa yksityiselämään.

En sinällään pidä small talkia töissä huononakaan asiana, mutta jos joku haluaa tehdä vain duuninsa, niin se toki hänelle pitää suoda. On paljon ihmisiä, joita tyäkavereiden lapset ja niiden tekemiset eivät kiinnosta palaneen puupennin vertaa. Varsinkaan, jos on kyse kesälomasijaisista. Ihmisten, joiden nimet ja naamat unohtaa muutamassa kuukaudessa,yksityisasiat eivät ole kovin kiinnostavia. Kokeile puhua tämän työkaverisi kanssa vaikkapa säästä, Egyptin sotilasvallankaappauksesta tai jostain ajankohtaisesta aiheesta ilman, että menet hänen yksityisasioistaan kyselemään.

Samaa mieltä! Multa luonnistuu kyllä small talk, mutta itse puhuisin töissä mielummin juuri jostain päivän politiikasta, säästä, kulttuuritapahtumista jne. Toki nyt jotain saa omasta perheestään/ lomasuunnitelmistaan sanoa, mutta pitemmän päälle en ole tippaakaan kiinnostunut kuuntelemaan työkaverini lastenhoito-ongelmista tai miehen sitkeästä jalkasienestä... Ja koen lähinnä kiusalliseksi yhden työkaverin, joka kyselee todella henkilökohtaisia asioita minulta. Viimeeksi kysyi, aionko hankkia lapsia!! No huhhuh, ei musta enää ihan small talk -aihe töihin...

 

["jaa-a"]

[QUOTE="sasa";28687475]Tuollainen täysin työorientoitunut työyhteisö olisi melkoinen kokemus tottumattomalle. Kukaan ei ole kiinnostunut toisten elämästä tai heijastumista ihmisen olotilaan. Kunhan karavaani kulkee, eikä kenenkään tarvitse uhrata ajatustakaan toisten mahdollisiin siviilielämän ongelmiin. Kuulostaa täysin empatiakyvyttömiltä tyypeiltä, joita ei kiinnosta muu kuin se, ettei oma elämä tai projekti ota takkiinsa. Teflonihmisiä, joihin mikään ei tartu.[/QUOTE]

Ei kyse ole siitä, että oltais empatiakyvyttömiä teflon-ihmisiä. Vaan siitä, että töihin tullaan tekemään töitä... Tällaiset työt on yleensä niin kiinnostavia, että niitä haluaa tehdä ja tosiaan on myös se etätyömahdollisuus käytössä. Tai voi jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin. Oletuksena on, että jokainen vastaa omasta työkykyisyydestään, ja työpaikalle tullaan tekemään töitä. Sen empatian, tuen ja avun saa jokainen omasta ystävä- ja perhepiiristään.

Kyse ei ole siitä, ettei empatiaa ole, vaan että työpaikka nähdään toisin kuin sinä näet. Vähän niin kuin vasara ei kuulu astiakaappiin tai lapsille ei puhuta samoja asioita kuin terapeutille.

 

["juup"]

Mun yks tuttu on vähän tuon tyylinen. Jollain lailla hän kokee ehkä, että ne hänen omat henkilökohtaiset asiat ei ole kovin kummoisia jaettavaksi, ja että muiden tarinat omasta elämästä ovat hohdokkaampia.[/QUOTE

Niin, tuo on sinun olettamuksesi.

En itsekään puhu ns. omista asioistani työpaikalla, koska mun mielestä mun asiat ei oikeastaan työkavereilleni kuulu enkä näin ollen heidän kanssaan halua niitä jakaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden tarinat olisi jotenkin hohdokkaampia tai että meillä olisi surkea työyhteisö. Small talkia voi harrastaa muutenkin kuin puhumalla omat ja muiden asiat julki.

 

["vieras"]

Hyvin vähän, hyvin harvoille ja valituille ja heillekin äärimmäisen harkitusti ja valikoiden. Työkaverit ovat työkavereita, eivät henkilökohtaisia ystäviäni.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";28685383]Aloin miettimään, että en minäkään ikinä kommentoi ns normaaleita puheluita tai tekstiviestejä ellei joku erikseen kysy kuka soitti tai kuka tekstasi [/QUOTE]

Miksi pitäisikään kommentoida? Minulle on aivan yhdentekevää kenen kanssa ja mitä kollega puhelimella asioi, kunhan se ei haittaa töiden sujumista.

 

["vieras"]

Ne ketkä pälättävät paljon omia asioitaan töissä, puhuvat myös paskaa mielellään kollegoista. En arvosta sellaisia "ammattilaisia". Työpaikka on työntekoa varten!!

 

["vieras"]

Juu ja semmoisen ihmisen ei ehkä juuri perheoloista tarvi kertoa mitään. Mutta kun kertois ees jotain persoonallista. Asuuko samalla paikkakunnalla, onko lemmikkejä?

Okei, tyydytkö sitten siihen että sinulle vastataan että on sama/eri paikkakunta ja on/ei lemmikkejä - riittääkö sinulle että saat lyhyen, ytimekkään ja yksinkertaisen vastauksen juuri siihen mitä kysyit?

 

[---*]

Luin vain pari ensimmäistä sivua. Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä.
Pieni small talk kuuluu elämään ja piristää kummasti. Suomesta löytyy vaan kumman paljon semmosia metsäläisiä, jotka eivät osaa peruskäyttäytymistäkään! Siis ihan oikeasti, näitä on nähty ja aina jaksaa kummastuttaa.

Kaivautukaa ihmiset niistä koloistanne ja jutelkaa välillä jotain.

 

["ookoo"]

Valikoiduille työkavereille tulee kerrottua enemmän ja hyvinkin avoimesti omasta elämästä. Sitten niille jotka ovat "vain työkavereita", kertoo vähemmän. Ehkä ap:nkin tilanne on tällainen, että se toinen kaveri ei pidä häntä niin mukavana / luotettavana / samanhenkisenä tms. että viitsisi sen enempää avautua.

 

[Keittiönoita]

Luin vain pari ensimmäistä sivua. Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä.
Pieni small talk kuuluu elämään ja piristää kummasti. Suomesta löytyy vaan kumman paljon semmosia metsäläisiä, jotka eivät osaa peruskäyttäytymistäkään! Siis ihan oikeasti, näitä on nähty ja aina jaksaa kummastuttaa.

Kaivautukaa ihmiset niistä koloistanne ja jutelkaa välillä jotain.

Mä juttelen ihan tuntemattomienkin - jopa laitapuolenkulkijoiden - kanssa junassa, bussipysäkillä, kassajonossa tai ihan missä vaan, mutta itsestäni ja perheestäni vain ystävieni ja läheisteni kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28690315]Okei, tyydytkö sitten siihen että sinulle vastataan että on sama/eri paikkakunta ja on/ei lemmikkejä - riittääkö sinulle että saat lyhyen, ytimekkään ja yksinkertaisen vastauksen juuri siihen mitä kysyit?[/QUOTE]

Riittääkö sinulle? No voi hyvänen aika. Työssä ei tarvitse kertoa yhtikäs mitään yksityisasioita!
Jopa esimiehet neuvovat nuorille työntekijöille, että "Mitä vähemmän kerrot omista asioistasi työssä, sen parempi."

 

["vieras"]

Minusta joku perhesuunnittelu on ihan avoin asia, kerron reippaasti omista suunnitelmista ja ongelmista, joita minulla on raskautumisen kanssa fyysisistä syistä. Jos siis tulee puheeksi.

Erilaisetodotukset ja lähtökohda.t on kaikilla tähänkin asiaan, yritetään sietää toisiamme.

Niin. JOS siis tulee puheeksi, varmaan mielellään keskustelet kanssani reippaasti ja avoimesti minunkin perhesuunnittelustani eli siitä kuinka minulla lapsettomana on fyysisiä syitä miksi Essure-sterilisaatio ei onnistunut kolmannellakaan yrittämisellä. Täten avoimuutesi tuskin johtaa minua yhtään lähempään tuttavuuteen kanssasi.

 

[Rautalankaa.]

[QUOTE="vieras";28690420]Riittääkö sinulle? No voi hyvänen aika. Työssä ei tarvitse kertoa yhtikäs mitään yksityisasioita!
Jopa esimiehet neuvovat nuorille työntekijöille, että "Mitä vähemmän kerrot omista asioistasi työssä, sen parempi."[/QUOTE]

Jos yleensä sattuisin moista esim. kesäsijaiselta kysymään, minulle se yksinkertainen vastaus kyllä riittää vallan mainiosti, tarkoittaen etten ala kysellä sen enempää koska sain vastauksen. Echo taas vaikuttaa ihmiseltä joka ei ehkä tyytyisi samaan vaan mahdollisesti alkaisi kysellä saamiensa lyhyiden vastausten takia vielä lisäkysymyksiä.

 

[Echo]

Jos yleensä sattuisin moista esim. kesäsijaiselta kysymään, minulle se yksinkertainen vastaus kyllä riittää vallan mainiosti, tarkoittaen etten ala kysellä sen enempää koska sain vastauksen. Echo taas vaikuttaa ihmiseltä joka ei ehkä tyytyisi samaan vaan mahdollisesti alkaisi kysellä saamiensa lyhyiden vastausten takia vielä lisäkysymyksiä.

Hah. Ei kukaan nyt edes ole koskaan mulle vastannut yhdellä sanalla, ja vaikka vastaisi vaikka yhdellä lauseella, niin siitä voi päätellä ettei tämä työkaveri halua jutella itsestään. Mutta siinäpä voi tehdä semmoisenkin hienon systeemin että kääntää sen keskustelun yleisemmälle raiteelle, pysyen silti samassa aiheessa. Tämmöinen esimerkki töistä:

Kysyin keväällä yhdeltä apulaiselta (jonka kanssa olen jutellut vuoden aikana paljon) ens vuoden työ/opiskelusuunnitelmia (henkilökohtainen kysymys, hui kauhea). Tämä vastasi lyhykäisesti että pyrkii opiskelemaan samaa alaa.

No, mä päättelin lyhyestä vastauksesta että hän ei halua kauheasti puhua siitä asiasta, mutta kun en viitsinyt sitä juttelua aiheesta lopettaa töksähtäen, niin rupesin juttelemaan ja kyselemään että onko sen alan oppilaitoksia paikkakunnalla tai lähistöllä, milloin on haku, jne. Sit käänsin sen keskustelun itse meidän työhön että "kyllä täältä (työpaikalta) saa hienon pohjan ja kokemusta", ja puhe palasi työhön.

Olinko kamala? Nyt voi antaa palautetta, aiheutinko vähintään hermoromahduksen?

 

[Keittiönoita]

Hah. Ei kukaan nyt edes ole koskaan mulle vastannut yhdellä sanalla, ja vaikka vastaisi vaikka yhdellä lauseella, niin siitä voi päätellä ettei tämä työkaveri halua jutella itsestään. Mutta siinäpä voi tehdä semmoisenkin hienon systeemin että kääntää sen keskustelun yleisemmälle raiteelle, pysyen silti samassa aiheessa. Tämmöinen esimerkki töistä:

Kysyin keväällä yhdeltä apulaiselta (jonka kanssa olen jutellut vuoden aikana paljon) ens vuoden työ/opiskelusuunnitelmia (henkilökohtainen kysymys, hui kauhea). Tämä vastasi lyhykäisesti että pyrkii opiskelemaan samaa alaa.

No, mä päättelin lyhyestä vastauksesta että hän ei halua kauheasti puhua siitä asiasta, mutta kun en viitsinyt sitä juttelua aiheesta lopettaa töksähtäen, niin rupesin juttelemaan ja kyselemään että onko sen alan oppilaitoksia paikkakunnalla tai lähistöllä, milloin on haku, jne. Sit käänsin sen keskustelun itse meidän työhön että "kyllä täältä (työpaikalta) saa hienon pohjan ja kokemusta", ja puhe palasi työhön.

Olinko kamala? Nyt voi antaa palautetta, aiheutinko vähintään hermoromahduksen?

Todennäköisesti et ollut kamala vaan juttelit työkaverisi kanssa ja hän vastasi juuri sen, mitä halusi itse vastata. Sä vaan saat nyt tässä ketjussa asiat kuullostamaan siltä, että sulla olisi itselläsi jokin pakottava tarve saada tietoosi työkavereidesi yksityisasioita ja teet sen tavalla tai toisella, koska muuten et pysty lokeroimaan työkavereitasi outoihin ja ei-outoihin

 

[Björn]

[QUOTE="vieras";28690201]Hyvin vähän, hyvin harvoille ja valituille ja heillekin äärimmäisen harkitusti ja valikoiden. Työkaverit ovat työkavereita, eivät henkilökohtaisia ystäviäni.[/QUOTE]

Olen pahoillani, että sinun työyhteisössäsi on näin. Omalla kohdallani työporukka on ollut - nkniissä työpaikoissa joissa olen ollut useamman vuoden - kuin toinen perhe. Olemme hyvin läheisiä ja vietämme vapaa-aikaa keskenämme. Tosin sinänsä poikkeuksellinen tiimi, että meille on valikoitunut vain hyviä tyyppejä, joiden seurassa on mukava työskennellä. Hyvä työyhteis on myös henkinen voimavara.

 

["vieras"]

Hah. Ei kukaan nyt edes ole koskaan mulle vastannut yhdellä sanalla, ja vaikka vastaisi vaikka yhdellä lauseella, niin siitä voi päätellä ettei tämä työkaveri halua jutella itsestään. Mutta siinäpä voi tehdä semmoisenkin hienon systeemin että kääntää sen keskustelun yleisemmälle raiteelle, pysyen silti samassa aiheessa. Tämmöinen esimerkki töistä:

Kysyin keväällä yhdeltä apulaiselta (jonka kanssa olen jutellut vuoden aikana paljon) ens vuoden työ/opiskelusuunnitelmia (henkilökohtainen kysymys, hui kauhea). Tämä vastasi lyhykäisesti että pyrkii opiskelemaan samaa alaa.

No, mä päättelin lyhyestä vastauksesta että hän ei halua kauheasti puhua siitä asiasta, mutta kun en viitsinyt sitä juttelua aiheesta lopettaa töksähtäen, niin rupesin juttelemaan ja kyselemään että onko sen alan oppilaitoksia paikkakunnalla tai lähistöllä, milloin on haku, jne. Sit käänsin sen keskustelun itse meidän työhön että "kyllä täältä (työpaikalta) saa hienon pohjan ja kokemusta", ja puhe palasi työhön.

Olinko kamala? Nyt voi antaa palautetta, aiheutinko vähintään hermoromahduksen?

Miksi pitäisi yrittää väkisin kääntää tai jatkaa keskustelua jos toinen oikeasti antaa vaikutelman ettei halua keskustella asiasta sen enempää? Onko niin äärettömän vaikeaa sanoa sen lyhyen, ehkä yhden lauseen vastauksen saatuaan vain esim. "Ok, selvä juttu."?

 

["vieras"]

Todennäköisesti et ollut kamala vaan juttelit työkaverisi kanssa ja hän vastasi juuri sen, mitä halusi itse vastata. Sä vaan saat nyt tässä ketjussa asiat kuullostamaan siltä, että sulla olisi itselläsi jokin pakottava tarve saada tietoosi työkavereidesi yksityisasioita ja teet sen tavalla tai toisella, koska muuten et pysty lokeroimaan työkavereitasi outoihin ja ei-outoihin

Luit ajatukseni, kiitos siitä.

 

[Echo]

Todennäköisesti et ollut kamala vaan juttelit työkaverisi kanssa ja hän vastasi juuri sen, mitä halusi itse vastata. Sä vaan saat nyt tässä ketjussa asiat kuullostamaan siltä, että sulla olisi itselläsi jokin pakottava tarve saada tietoosi työkavereidesi yksityisasioita ja teet sen tavalla tai toisella, koska muuten et pysty lokeroimaan työkavereitasi outoihin ja ei-outoihin

Ok, eli sulle edelleen on hyvin tavanomaisten kysymysten esittäminen jotain mahdotonta uteliaisuutta tai lokeroimishalua. Mulle se on tavallista ja normaalia kanssakäymistä työkaverin kera, jonka kanssa tulee kuitenkin vietettyä monta päivää viikosta. Mulle se on tavallista kohteliasta kyselyä ihan työkaverin perusjutuista (karsittakoon pois kriisissä olevat ihmiset tai vaikkapa lapsettomilta tai sinkuilta vaikuttavat ihmiset). Samoja on multa kohteliaasti ja ystävällisesti tiedusteltu monessa työpaikassa ja maailmani ei ole siihen kaatunut.

En jaksa vääntää enempää.

 

[Echo]

[QUOTE="vieras";28690574]Miksi pitäisi yrittää väkisin kääntää tai jatkaa keskustelua jos toinen oikeasti antaa vaikutelman ettei halua keskustella asiasta sen enempää? Onko niin äärettömän vaikeaa sanoa sen lyhyen, ehkä yhden lauseen vastauksen saatuaan vain esim. "Ok, selvä juttu."?[/QUOTE]

Ihan semmoisen keskustelun sujuvuuden takia, eli jos ei toinen halua puhua paljon asiasta niin jotain aasinsiltoja sitä pitää käyttää että saa keskustelun johdateltua yleisempiin aiheisiin. Ei tule kummallekaan epämukavaa oloa.

 

["vieras"]

Olen pahoillani, että sinun työyhteisössäsi on näin. Omalla kohdallani työporukka on ollut - nkniissä työpaikoissa joissa olen ollut useamman vuoden - kuin toinen perhe. Olemme hyvin läheisiä ja vietämme vapaa-aikaa keskenämme. Tosin sinänsä poikkeuksellinen tiimi, että meille on valikoitunut vain hyviä tyyppejä, joiden seurassa on mukava työskennellä. Hyvä työyhteis on myös henkinen voimavara.

Kyse on kohdallani lähinnä siitä että olen porukan nuorimmasta päästä, iso osa kollegoista alkaa olla jo lähellä eläkeikää joten esim. yhteiset kiinnostuksen kohteet ja harrastukset ovat aika vähissä ja sosiaalinen elämä vapaa-ajan viettoon yhdistettynä onkin sitten ihan oma lukunsa.

 

["vieras"]

Ihan semmoisen keskustelun sujuvuuden takia, eli jos ei toinen halua puhua paljon asiasta niin jotain aasinsiltoja sitä pitää käyttää että saa keskustelun johdateltua yleisempiin aiheisiin. Ei tule kummallekaan epämukavaa oloa.

Aasinsillan rakentaja = epämieluisa keskustelukumppani jolle pääsääntöisesti vastaan etten keskustele hänen kanssaan tästä asiasta tämän enempää.

 

[Keittiönoita]

Ok, eli sulle edelleen on hyvin tavanomaisten kysymysten esittäminen jotain mahdotonta uteliaisuutta tai lokeroimishalua. Mulle se on tavallista ja normaalia kanssakäymistä työkaverin kera, jonka kanssa tulee kuitenkin vietettyä monta päivää viikosta. Mulle se on tavallista kohteliasta kyselyä ihan työkaverin perusjutuista (karsittakoon pois kriisissä olevat ihmiset tai vaikkapa lapsettomilta tai sinkuilta vaikuttavat ihmiset). Samoja on multa kohteliaasti ja ystävällisesti tiedusteltu monessa työpaikassa ja maailmani ei ole siihen kaatunut.

En jaksa vääntää enempää.

Ei vaan mä puhun nyt sinusta. Eli mä olen saanut tässä ketjussa sinusta sellaisen kuvan, että sä et voi tehdä töitä sellaisen ihmisen kanssa, jota sä et saa lokeroitua johonkin. Sen vuoksi sulle ei riitä, että kesätyöntekijän kanssa keskustelisin esim USAn koulutusjärjestelmästä vaan sun täytyy saada tietää, mitä tämä kesätyöntekijä aikoo lähteä opiskelemaan ja mieluiten vielä mihin kouluun. Voihan olla, että olen saanut susta väärän käsityksen ja loppujen lopuksi sulle olisi aivan sama, kertoisiko kesäpoika-Pekka olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa Mikon kanssa ja haaveilevansa gambialaisesta adoptiolapsesta vai olisiko kesäpoika-Pekka avioliitossa Jonnan kanssa ja heidän esikoisensa syntyvän marraskuussa. Mutta tässä ketjussa mulle on tullut susta käsitys, että voidaksesi työskennellä kesäpoika-Pekan kanssa sun täytyy saada tietää, onko se sun mittapuullasi outo vai ei

 

["vieras"]

Keittis, joko on pennulle peti valmiina ja ruoka- sekä vesikippo odottamassa?