Siinä voi olla hiuksen hieno ero, milloin kyse on aidosta kiinnostuksesta, milloin ei-toivotusta uteliaisuudesta.
Ja kuten seksuaalisessa häirinnässä, kohde saa aivan vapaasti päättää, milloin häntä häiritsee.
Flirtti on flirttiä niin kauan, kuin kohde pitää henkilöstä ja sen tekemisistä, muutoin sama touhu on häirintää.
Jos koet, että hyväntahtoisten utelujen kohde ei kerro sinulle mitään tai vastaa tiuskaisten, hän ei taida pitää sinua arvossaan, syystä tai toisesta... Tämä siis vastaa ap:n kysymykseen hyvin lyhyesti.
Ensimmäinen lääke pulmaan olisikin ollut vastavuoroisuus, että AP voisi ensin kertoa itsestään, ja odottaa, jos toinen haluaa vastavuoroisesti kertoa itsestään asioita. Näin usein ystävyyssuhteissa toimitaan, keskustelu vaan etenee sekä itse kertoen, että tarvittaessa toiselta ""udellen"". Tämä toimii, kun on luottamusta keskustelijoiden välillä.
Mutta jos kyseessä on hyvän päivän tuttu, entinen koulukaveri tai naapuri, samanlaista luottamusta osapuolten välillä ei ole. On kohteliaampaa kysyä ensin toisen kuulumisia, kuin kertoa vain omistaan.
Ja on parempi kysyä ""mitä kuuluu?"" kuin jotain asenteellista ""oletko VIELÄ sinkku?"" tai ""eikö teillä ole VIELÄKÄÄN YHTÄÄN lasta?""
Utelijoiden täytyisi tajuta, että jos toinen puhuu ympäripyöreitä, hän ei halua puhua asioista tarkemmin. Kuten jo joku mainitsikin, ne typerät lisäkysymykset voivat olla vastenmielisiä.
Jos saa kysyä, mutta kysymyksestä ei saa loukkaantua, kun siihen voi vastata miten haluaa... Niin kertokaa hyväntahdon uteliaat, miksi te närkästytte siitä, että uteluihinkin voi kukin vastata niinkuin haluaa.
Vapaalta naiselta tuli hyvä esimerkki siitä, ettei avioliitossa eläviltäkään kysytä esim. seksikertojen määrää tai ehkäisystä. Miksi siis sinkulta kysymykset ovat jotenkin sallitumpia?
>>""Eikö se kuitenkin kuulu normaaliin elämään, ettei ihminen saa sormia napsauttamalla kaikkea haluamaansa? Miksi sen tunnustaminen on niin vaikeaa?""
Kuten joku sanoikin, kaikkia tilanteita ei haluta toiselle kertoa, vaikka puutteita ei olisikaan. Vastaaja joutuu esim. arvioimaan, kestäisitkö sinä totuuden salarakkaista tai varatuista seuralaisista...
>>""Miksi jopa omasta tahdostaan toistaiseksi lapseton myöskin suuttuu hyväntahtoisesta utelusta? Miksi omaa elämää koskevan valinnan kertominen on niin vastenmielistä?""
Entä, jos hyväntahtoisia uteluita tulee kymmeniä tai satoja? Vähemmästäkin kyllästyy ja alkaa vastaamaan, jotain muuta kuin kysyjä kuvittelee saavansa vastaukseksi
Miten sinä suhtautuisit kymmeniin uteluihin siitä, että miksi sinä olet hankkinut lapsia ja miksi juuri sen miehen kanssa? Entä, kun kysyjä onkin alakerran naapuri ? Tai naapuri kysyy HYVÄNTAHTOISESTI, että onko uusi lapsi jo tulossa, kun siihen malliin on sänky öisin nitissyt... kyllä pitäisi olla jo tulossa, vai onko miehessa jotain vikaa vai käytättekö ehkäisyä ?
Mitä tulee AP:n kirjoituksen esimerkkiin tädistään, niin sukulaisten kanssa on useimmiten tultava toimeen ja hän ei olekaan enää ventovieras ja osaat varmasti suhtautua oikein hänen asenteeseensa, kun se on jo etukäteen tiedossa. Vastaisitko samalla asenteella kuin ""höpsölle"" tädillesi vaikka hienoilla illallisilla pomosi vaimolle ylennystä odotellessasi?
Niin, tilanteet ja osapuolet aiheuttavat reaktiot, ei välttämättä käsiteltävä aihe
