Miksi kaikki eivät osaa olla lasten kanssa?
- Viestiketjun aloittaja tytsi-89
- Ensimmäinen viesti
M
MinäVain
Vieras
Jos ei kiinnosta. Eihän osa ihmisistä osaa olla vaikka koirienkaan kanssa. Tai vanhusten. Tai kissojen. Tai liskojen. Tai miehien. Tai naisien. Tai teinien.
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:Alkuperäinen kirjoittaja Candide:No en ymmärtänyt=)
Sitä mä arvelinkinMutta osaatko vastata, että miksi joidenkin on niin vaikea olla luonteva lapsen seurassa? Eli miksi lasten kanssa leikkiminen/heidän viihdyttämisensä on joillekin niin vaikeaa? Vai täytyykö olla erityinen hoivavietti, että sen taidon osaa?
Mä en edelleenkään osaa mennä mukaan lasten leikkeihin vaikka mulla itsellä onkaksi. En edes kuvitellut ikinä hankkivani lapsia vasta kun josksu 23 iässä ehkä alkoi biologinen kello vähitellen tikittää...Olen kyllä lasten kanssa, vien ulos, katson perään, olen äiti kaikin puolin. Mutta en osaa mennä mukaan rooleihin joita leikissä on, esim. barbie-leikissä. Mä en vain osaa jotenkin päästää irti tästä todellisuudesta, kaiken kontrolloimisesta...en osaa "rentoutua" ja päästää mielikuvitusta irti, luovuus ja hulluus on jotenkin hukassa. Koko ajan mietin mitä muuta ajattelee, en osaa enää leikkiä. :ashamed: Siis jotenkin se rentous puuttuu, vaikka ohjata ja neuvoa, auttaa osaan.
K
Keittiönoita
Vieras
Ap:lle vielä... se, että en erityisemmin pidä lapsista (enkä ihmisistä yleensäkään), ei suinkaan tarkoita, että inhoaisin tai vihaisin heitä. Itse asiassa en ole koskaan tavannut lasta, jota inhoaisin tai vihaisin ja aikuisistakin sellaiseen olen törmännyt vain kerran näiden 46 vuoden aikana. Pääsääntöisesti tuntemattomat ihmiset ovat mulle yhtä yhdentekeviä kuin eilispäiväinen ruisleipä Siwan alekorissa.
Mä tiedän monta sellaista (olin itsekin ennen omia lapsia), jotka eivät osaa olla luontevasti lasten kanssa JOS ON MUITA AIKUISIA VIERESSÄ. Mutta jos on pelkästään lapsia, se onkin helppoa. Mun sisko on sellanen, ja sen takia tuntui todella orvolta jättää hänet esikoista hoitaa kun lähdimme mieheni kanssa synnyttämään kuopusta. Poika jäi itkien siskoni kans, ja sisko ei edes älynnyt ottaa poikaa syliin kun olimme ovella jo lähdössä. Mutta kun mies palasi kotiin, oli pojalla ja siskolla ollut todella mukavaa yhdessä ja kaikki oli sujunut hyvin. Hän ei vaan osaa olla lasten kanssa jos on muita aikuisia siinä. Sama homma oli mulla ennen mun omia lapsia. Joten ymmärrän näitä ihmisiä oikein hyvin...
Sitä onkin sitten vaikempi käsittää että ei osaa olla lasten kanssa vaikka muita aikuisia ei olisikaan siinä "tarkkailemassa".
Sitä onkin sitten vaikempi käsittää että ei osaa olla lasten kanssa vaikka muita aikuisia ei olisikaan siinä "tarkkailemassa".
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
samat sanat, mutta otetaan muutama vuosi iästä pois*vähän turhamaistuu*
H
Häirikkö
Vieras
En minäkään ole ikinä osannut mennä mukaan esikoisen barbileikkeihin. Mielelläni piirrän, askartelen, leivon jne. lasten kanssa, mutta tuo heittäytyminen noihin "roolileikkeihin" ei oikein luonnistu.
Meillä onneks isi osaa sen puolen hemmetin hyvin
Meillä onneks isi osaa sen puolen hemmetin hyvin
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
minä taas olen vissiin se ääripää koska olen äärettömän empaattinen muita ihmisiä kohtaan. varsinkin lapsia.
olen ollut lastentarhassa töissä ja siellä oli eräs poika joka joutui olemaan todella vaikeissa kotioloissa ja näki sitä sun tätä. hän jäi aina kaikessa viimeiseksi, kukaan ei halunnut leikkiä hänen kanssa koska hän oli aika raju otteissaan, mm. puri ja potki (oli siis viisivuotias silloin) ja repi. hoitajatkaan eivät halunneet ottaa häneen mitään kontaktia. muiden mennessä ulos, tämä poika jätettiin yksinkertaisesti yksin sisälle. minä sitten jäin hänen seurakseen, juttelin hänen kanssaan, kyselin häneltä kiinnostuksista ja siitä mitä hän tykkää tehdä. en kysellyt mitään kotioloista enkä alkanut syyllistämään häntä mistään. minun seurassani tämä poika aina rauhoittui, toisia hoitajia inhosi.
kotonakin oli kuulemma sanonut että ompa kiva mennä taas tarhaan kun X on siellä. tuntui muuten todella hyvältä kun hänen äitinsä tuli sanomaan minulle miten suuri merkitys minun kiinnostuksellani hänen poikansa juttuja kohtaan oli. poika oli muuttunut käytökseltään myös kotona. ei enää hakannut isosiskoaan eikä muutenkaan tyrannisoinut koko perhettä. ja tämä pieni poika vaan halusi jonkun jolla olisi aikaa hänelle. minulla onneksi oli koska en ollut vakituinen työntekijä niin minulla ei ollut semmoista vastuuta kuin muilla hoitajilla. minä sitten hoidin pelkästään tätä poikaa ja leikin hänen kanssaan. sitten tuli aika jolloin jouduin siirtymään toiselle osastolle, pojalle tuli paha mieli tietysti. lupasin kuitenkin käydä häntä katsomassa joka päivä tauolla ja niin tein. aina siihen asti kunnes pestini tarhassa loppui. en sitten tiedä että miten tämä pieni poika pärjäsi elämässään sen jälkeen, toivottavasti hyvin.
ja en oikein osaa vastata siihen miksi jotkut eivät osaa olla lasten kanssa. minulle se on aina ollut helppoa. mutta ehkä jotkut pelkäävät lapsia, tai eivät yksinkertaisesti tykkää niin paljon että haluaisivat tai kykeneisivät olemaan toisten lasten kanssa. eiväthän kaikki osaa olla omien lastensakaan kanssa
Minä olen ihan järjettömän empaattinen lapsia kohtaan, jos näen, että lapsille tehdään yhtään mitään pahaa tai epäoikeudenmukaista. Reagoin sellaiseen hillittömän voimakkaasti.
Vauvat ovat minusta kamalan söpöjä, mutta eivät niinkään persoonina tai yksilöinä, vaan vain vauvoina.
Noin keskimäärin ja normaalisti lapset saavat olla minun puolestani ihan rauhassa, en pidä lapsista persoonina sen kummemmin kuin ihmisistä muutenkaan, en myöskään ole pitämättä.
Yleensä tulen hyvin lasten kanssa toimeen, en kohtele heitä erityisesti lapsina vaan ihmisinä ja juttelen heille niin kuin täysipäisille olennoille. En siis käytä erityisesti mielikuvitustani lasten kanssa ollessani tai mitään, kunhan olen niin kuin muulloinkin.
Vauvat ovat minusta kamalan söpöjä, mutta eivät niinkään persoonina tai yksilöinä, vaan vain vauvoina.
Noin keskimäärin ja normaalisti lapset saavat olla minun puolestani ihan rauhassa, en pidä lapsista persoonina sen kummemmin kuin ihmisistä muutenkaan, en myöskään ole pitämättä.
Yleensä tulen hyvin lasten kanssa toimeen, en kohtele heitä erityisesti lapsina vaan ihmisinä ja juttelen heille niin kuin täysipäisille olennoille. En siis käytä erityisesti mielikuvitustani lasten kanssa ollessani tai mitään, kunhan olen niin kuin muulloinkin.
Alkuperäinen kirjoittaja ringleader:
En minä oikein tiedä onko kyse tuosta. Onko semmoista määrää empatiaa ollutkaan koskaan ja onko semmoinen ollut tarpeenkaan... Varmaan mekin ymmärrämme asiat eritavalla, riitaa haastamatta
muuten, kysymys teille jotka ette osaa olla edes omien lastenne kanssa: miksi sitten olette niitä lapsia hankkineet? onko se statussymboli vai vahinko vaiko mikä?
ja ihan siis mielenkiinnosta kysyn koska itsellänikin on kaveripiirissä semmosia jotka eivät ole koskaan osanneet olla lasten kanssa ja ovat olleet sitä mieltä että lasten turvat sais tukkia kun eivät mitään muuta tee kun huutavat. mutta jossain vaiheessa ovat sitten hankkineet niitä lapsia. ja kun olen kysynyt että minkä takia ne on hankittu niin eivät ole osanneet vastata... joku on vastannut sillai että siksi kun ne kuuluu hankkia... siis mitäh??? kuuluuko lapset hankkia vaikkei niitä haluaisikaan???
ja ihan siis mielenkiinnosta kysyn koska itsellänikin on kaveripiirissä semmosia jotka eivät ole koskaan osanneet olla lasten kanssa ja ovat olleet sitä mieltä että lasten turvat sais tukkia kun eivät mitään muuta tee kun huutavat. mutta jossain vaiheessa ovat sitten hankkineet niitä lapsia. ja kun olen kysynyt että minkä takia ne on hankittu niin eivät ole osanneet vastata... joku on vastannut sillai että siksi kun ne kuuluu hankkia... siis mitäh??? kuuluuko lapset hankkia vaikkei niitä haluaisikaan???
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Mä osaan kaikkien paitsi mielisairaiden, koska niistä ei ole kokemusta. Mutta lapsista on kaikilla kokemusta, tavalla tai toisella.
[/quote]
Miksi olisi?
Tai no, onhan mulla kolme vuotta nuorempi pkkuveli, mutta muutoin en juuri (ennen omia) ole lasten kanssa ollut tekemisissä.
Ja toisaalta, lasten kai on myös suotavaa oppia tulemaan toimeen aikuisten kanssa?
L
Liinuska74
Vieras
Peesi.Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Yleensä tulen toimeen lasten kanssa ja lapset tykkää musta. mutta joskus olen tavannut lapsia, joiden kanssa en tiedä, miten pitäis olla.
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:Alkuperäinen kirjoittaja ringleader:
En minä oikein tiedä onko kyse tuosta. Onko semmoista määrää empatiaa ollutkaan koskaan ja onko semmoinen ollut tarpeenkaan... Varmaan mekin ymmärrämme asiat eritavalla, riitaa haastamatta
no kyllä mun mielestä maailma on tosi karsee paikka jos ei ole yhtään empatiaa. että jokainen aattelis vaan että: tuokin maatkoon ja mädätköön tuossa. mitäs meni saamaan sydänkohtauksen. vittuako yleensä kävelee täällä. ja ihan oma syynsä oli että tapettiin/raiskattiin/hakattiin, vitun tyhmä.
koska kokemukseni mukaan ne empatiakyvyttömän ihmiset ajattelevat juuri niinkuin edellä mainitsin.
en siis tarkoita sinua tällä. tuli vaan mieleeni tämä juttu jo heti ruisrockin jälkeen kun taas yksi nuori mies turussa katosi eikä kukaan välittänyt kertoa haivainnoistaan.
V
vieras
Vieras
Mäkään en osaa olla lasten kanssa, jos on aikuisia vieressä, kuten joku jo sanoikin. Lapsen kanssa kahden osaan rentoutua, leikkiä ja touhuta täysillä, mutta menen lukkoon, jos aikuisia on vieressä. Itseäni tämä häiritsee, eikä tämä ongelma ole täysin poistunut, vaikka on oma lapsi(jonka kanssa kyllä olen rento aikuistenkin läsnäollessa). Olen vaan jollain tavalla todella arka ja itsestäni epävarma, vaikka saatan koittaa antaa itsestäni muunlaista kuvaa.
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Mä osaan kaikkien paitsi mielisairaiden, koska niistä ei ole kokemusta. Mutta lapsista on kaikilla kokemusta, tavalla tai toisella.
[/quote]
Miten sä olet osannu olla esim. maahanmuuttajan kanssa ensimmäistä kertaa semmoisen tavattuasi, eihän sulla silloin ollut kokemusta asiasta? Kun et osaa ollaa mielisairaiden (*puistatus mikä sana*) kanssa, "koska niistä ei ole kokemusta"...
Välihuomautuksena anteeksipyyntä sanan "mielisairas" käyttöön.
Mä olen elänyt mielisairaalan naapurissa, se on mulle niin tuttu juttu, ja niin sitä silloin nimitettiin, etten osaa edes ajatella sitä negatiivisena.
Ihmisiä, tavallisia ihmisiä.
Mä olen elänyt mielisairaalan naapurissa, se on mulle niin tuttu juttu, ja niin sitä silloin nimitettiin, etten osaa edes ajatella sitä negatiivisena.
Ihmisiä, tavallisia ihmisiä.
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Niinpä, tavallisia ihmisiä. Se mielisairas-sanana mielletään niin negatiivisena, että mielisairaanhoitajat ovat nykyään psyk. sairaanhoitajia ja muutenkin panostetan mielenterveyden hoitoon.. Mut tämä oli ihan saivartelua tässä ketjussa...
Alkuperäinen kirjoittaja melle:Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Mä osaan kaikkien paitsi mielisairaiden, koska niistä ei ole kokemusta. Mutta lapsista on kaikilla kokemusta, tavalla tai toisella.
Miten sä olet osannu olla esim. maahanmuuttajan kanssa ensimmäistä kertaa semmoisen tavattuasi, eihän sulla silloin ollut kokemusta asiasta? Kun et osaa ollaa mielisairaiden (*puistatus mikä sana*) kanssa, "koska niistä ei ole kokemusta"...
[/quote]
En mä voi sanoa etten tulisi toimeen mielisairaiden kanssa, koska en ole tainnut sellaista tavata. Todennäköisesti tulisin toimeen kuten muidenkin ihmisten kanssa.
