Miksi jotkut kosii vasta kihlojen jälkeen, eikö vasta kosinta johda kihlaukseen!

["Kaulin"]

Me mentiin aika nopeesti ensitapaamisesta kihloihin. Se oli jo silloin meille molemmille merkki siitä että sitten jossain vaiheessa joskus mennään naimisiin, enemmänkin sellainen "me ollaan oikeesti vakavissaan tässä suhteessa". Kosiminen tuli sitten myöhemmin, ja sen jälkeen alettiin ihan oikeasti suunnitella häitä.

Meillä myös näin. Tosin kihlautuminen nyt ei hirveän nopsasti tullut, 1,5 v. seurustelua alle ja sormukset. Naimisiin mentiin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Näin myös siksi, että meillä ei ollut rahaa eikä juuri kiinnostustakaan järjestää häitä aiemmin. Itse en olisi halunnut juhlia, mutta mies ja suku halusi.

 

[Nanemone]

Joo onhan noita kaikenmaailman teinejä ja myöhäisteinejä jotka menee "kihloihin" tuhlaamatta ajatustakaan avioliitolle, koska se nyt vaan on niin siistii et on se pirun sormus siinä sormessa ja kaikki tietää et mul on nyt joku.

Esim isosiskoni oli joskus 18-vuotiaana "kihloissa", ja nykyään ite naureskelee sitä koko kuviota, että tulipa sitten oltua kihloissakin sen yhden urpon kanssa joopa joo. On siis nykyään kolmikymppinen ja naimisissa, tokalla kertaa hoiti asian niinku kuuluukin. Kävipä miehensä peräti isältämme kysymässä kättä.

Itse oon kans aika vanhanaikainen, ja todellakin pyörittelen silmiäni näille kaiken maailman epäkihlauksille. Kihloissa ollaan silloin kun naimisiin menosta ollaan sovittu. Ei sitä nyt päivän päälle tarvitse siinä vaiheessa päättää.. Pointtina ehkä se että kihloihin ei MENNÄ, vaan kihloissa ollaan sillon kun naimisiin ollaan menemässä. Aika yksinkertaista, luulis menevän jakeluun jopa niille ei niin teräville veitsille.

 

["vvieras"]

Oletan, että kun me nyt ollaan kihloissa, päätetään sitten yhdessä se päivä, kun mennään naimisiin. Ollaan siis sovittu naimisiin menosta tuolla kihloihin menemisellä (ihan sovittiin että naimisiin siis joskus halutaan mennä). Oletan, että joku päivä voin myös itse sanoa, että "mites jos kesällä mentäisiin naimisiin, kuulostaisiko hyvältä".

 

[vvviiiima]

No, sillähän ei ole paskaakaan väliä mitenpäin sen nykyään haluaa tehdä tai sanoa, vaikka se muita kuinka paljon "ärsyttäisi".

Minusta kositaan ja sitten mennään kihloihin, mutta ei mua haittaakkaan jos joku tekee toisinpäin

 

[vvviiima]

niin ja jos joku pyörittelee asialle silmiään kovinkin paljon, tulee lähinnä mieleen onko sillä ihmisellä joku neurologinen häiriö :/

 

[monta tarinaa]

Kukin tyylillään.

Meillä kihlauduttiin reilu 3 vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen perinteisesti miehen polvistuessa, ojentaessaan valitsemaansa sormusta ja kysyen tulenko vaimokseen. Samana päivänä mies esitti toiveen että hääpäivä olisi sama kuin kihlauspäivä ja häät sovittiinkin sitten seuraavalle vuodelle. Nyt keväällä astellaan avioon ja tuntuu että meidän kohdalla homma meni niinkuin kuuluikin, joskin olisin voinut itsekin kosia miestäni ellei mies olisi ehtinyt ensin ei se mikään miehen yksinoikeus ole.

Tärkeintä on että molemmat osapuolet ovat kartalla siitä mitä kihlaus juuri teidän suhteessa tarkoittaa. Jos olette kihloissa mutta odotat vielä kosintaa/miehen aloitetta häihin niin lienee kaikkien kannalta mukavaa jos myös mies tietää mitä häneltä odotetaan. Olen seurannut sellaistakin tapausta jossa mies kihlasi naisensa tarkoittaen ihan avioliittoaikeita mutta koska parin kommunikaatio tökki, odotti nainen vielä neljän vuodenkin jälkeen että mies kosii vielä erikseen ja että sitten pääsevät häitä järjestämään. Mies taas tahollaan ihmetteli että no eikö se kihlattu haluakaan naimisiin kun ei häistä mitään puhu vaikka kihloissakin ovat. Kumpikaan ei ottanut asiaa esille ja vasta eron jälkeen selvisi että kaikki ne vuodet oli molemmat odottaneet toiselta aloitetta, mies katsoi että oli kihlauksella oman osansa hoitanut mutta nainen odotti vielä sitä polvillaan kosintaa.