Rahan pyytäminen on ihan ok, jos sen tekee edes jollain tapaa tyylikkäästi. Ok, pyydätte rahaa, kakaiskaa reippaasti se tilinumero, niin minä kyllä maksan, mutta ÄLKÄÄ pistäkö siihen mitään viiden sivun mittaista runomuotoon puettua hurskastelua siitä, kuinka raha ei merkitse teille mitään ja ilman lahjaakin saa tulla ja mitäänhän me ei tarvita ja tärkein asia on vieraiden läsnäolo ja humppa humppa hei. Te pyydätte lahjaksi rahaa? Fine. Se tilinumero.
Toinen angsti on ne mukaleikkisät, joko runomuotoon tai muka-murteeseen kirjoitetut "hääohjesäännöt", jossa nillitetään joka jumalan pikkuasiasta, "morsiuspari ottaa ruokaa ensin", "hääpari tanssii häävalssin kaksin" tai jotain muuta yhtä älyvapaata. Ihan niinkun minä nyt ryykäisin morsiusparin ohi leikkaamaan hääkakkua, jos en ole muistanut lukea hääohjesäännön pykälää numero 123125434.
Hääruno:
"Me halutaan rahaa,
humppaa hei,
mut jos sen runossa sanoo,
se harmita ei,
on ajatus tärkein,
sen tiedäthän kai,
mutta toivottavasti kaikki
viestin perille sai,
jos luulet että maksamatta
häihiin voit tulla,
voimme kertoa jo nyt
turha luulo on sulla,
ja koska kaikki hyvät häärunot
toistaa sata kertaa -mme,
niin tileillemme sinä punot
ansaitun häälahjamme,
Elokuun iltana kun tahdon lausumme,
niin heti pian tämän jälkeen kirstuun kurkkaamme,
ja yhteen ääneen huokaamme kauhuissamme niin
kun häärahvas päätynyt on lahjavitosiin.
Rahaa toivomme,
häitä tanssimme,
juhlaa vietämme,
toisemme tahdomme,
kovasti humppaamme,
jatkopaikkaan siirrymme,
maljan nostamme
- ja mikä muu loppuu -mme?"