Mikä neuvoksi: 3-vuotias on mahdottoman omapäinen, rajoja kokeileva, uhmakas..??

[3v:n äiti]

Olemme molemmat miehen kanssa kohta aivan neuvottomia tuon 3v tytön kanssa. Hän on ainoa lapsemme (toinen tulossa talvella). Uhmakkuus alkoi joskus reilu 2v paikkeilla ja pahentunut vaan ja on mielestämme nyt aika mahdotonta. Tyttö on joka asiassa vastaan, varmaan ihan periaatteesta. "Keksii" kyllä kiukuttelun aiheen asiasta kuin asiasta. Jossain vaiheessa pystyi neuvottelemaan asiasta, nyt ei aina onnistu sekään - tai syy voi olla myös siinä, että olemme niin uupuneita jatkuvaan kiukutteluun ja uhmaan, ettemme jaksa enää edes neuvotella, vaan suutumme pienemmästäkin.

Itseäkin harmittaa, kun pinna meinaa palaa nykyään helpommin. On kokeiltu "jäähypenkkiä" yms. keinoja, mutta ei auta... ainakaan pitkäkestoisesti. Tiedän, että pitäisi vain yrittää jaksaa olla johdonmukainen ja jämäkkä joka tilanteessa... mutta pelkään, että epäonnistumme siinä, kun tyttö koettelee meitä koko ajan.

Vähän on alkanut huolettaa sekin, miten tyttö suhtautuu sitten uuteen tulokkaaseen. Pienempien/heikompien lasten kiusaamista nimittäin on ollut (sekä päiväkodissa että sukulaisten/tuttujen luona käydessä).

Mikä olisi hyvä linja tällaisen omapäisen ja tempperamenttisen lapsen kasvattamisessa?? Osittain ongelmana myös se, että esim. kaupassa minä kyllä pidän oman pääni ja lapsi saa huutaa vapaasti, kun ei saa esim. karkkia. Mutta mies ei kehtaa antaa lapsen huutaa ja mieluummin lahjoo tämän karkilla...

 

["mä"]

Tärkeintä olisi nyt keskittää kaikki loput voimavaranne tuohon johdonmukaisuuteen. Joka ikinen kerta lelu jäähylle ja hyvällä käytöksellä sen voi ansaita takaisin. Ja jos lapsella on tuhottomasti tavaraa niin kerralla sitten useampi pois. Niin että oikeasti tuntuu joltain eikä ole lapselle vain hällä väliä. Myös tv käyttökieltoon, samoin muut kivat asiat. Hyvällä käytöksellä voi sitten ansaita niitä takaisin.

Teidän pitää nyt alkuun mahdollistaa lapselle hyvän käytöksen tilanne. Eli sellainen, mistä tiedätte lapsen suoriutuvan varmasti ja saavan siitä palkkion. Näin lapsi huomaa, ettei se lelun takaisin ansatseminen vaadi mahdottomia ja miten kivalta se sitten tuntuu.

Nyt vain kovat keinot käyttöön, jotta saatte tilanteen rauhoittumaan ennen vauvan syntymää. Voimia teille oikein kovasti!

 

["Kaisa"]

Mä oon meidän 2½V:n kans lukenu näitä sivuja.. auttaskone suaki.

Meil jäähypenkistä ei ole mitään hyötyä, laps koki lähinnä sen mukavanapaikkana.

Mä luulen "et parhain" linja on se että sovitte ne asiat mitkä on ehdottomasti EI ja mitkä on sellaisia missä joustetaan ja neuvotellaan. Esim. meil ehdoton on ettei ruokapöydässä pelleillä (ruoka lähtee toisen kehoituksen jälkeen roskiin), mut esim. annan sitten tytölle kaksi paitaa ja annan valita niistä kumman laittaa. Myös koti on sellainen että isän työhuone on ehdoton paikka mihin ei mennä, mut sit taas muuten saa touhuta aika vapaasti. Sen minkä levittää myös sit yhdessä siivotaan.

Meil aikapaljon temperamenttiset tilanteet ja muu "tyhmäily" liittyy siihen et äiti touhuaa jotain sellaista mihin ei lapsi pääse mukaan (Esim. istuu tähän tietokoneelle, tai laittaa ruokaa). Mut sit taas otan lasta mukaan ripustamaan pyykkejä narulle ja tyhjentämään astiapesukonetta.

Tytölle syntyi pikkusisko kun se oli 1v10kk ja sen otti todella lämpimästä vastaan, mut nyt mietityttää et miten reagoi kun perheeseen syntyy kolmas lapsi.

 

["Kaisa"]

niin linkki jäi http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_on_uhmaiassa/

 

["Kaisa"]

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_kokeilee_rajoja/

 

["kolmen pienen äiti"]

Edelliselle kirjoittajalle, "mä", sanoisin, että ei ne kovat keinot sitä uhmaikää poista. Rajoja testataan jne vielä pitkään. Meillä ainakin riippuu uhmiksen perustemperamentista että miten hyvin noi rangaistukset tai palkitseminen tehoaa. Pitää kuulostella lasta ja toimia lapsen kehitysvaiheen, ymmärryken ja temperamentin mukaan.

Meillä o uhmakkaat, kohta 4 v kaksoset, ja 6 kk ikäinen vauva. Vaikka tuplat ovat pahassa uhmassa edelleen, ei heillä ole ollut ongelmia vauvan suhteen. Kaksoset ovat olleet nätisti vauvan kanssa. Ongelmat ovat lähinnä siinä, että on vaikea komentaa ja olla täysin johdonmukainen isojen kanssa kun on kitisevä vauva koko ajan kainalossa ja itsellä hurjat univelat. Silloin tällöin tulee siksi mentyä siitä mistä aita on matalin, eli lahjottua telkkariohjelmilla ja kekseillä, huoh.

 

["Kaisa"]

[QUOTE="mä";22070335]Tärkeintä olisi nyt keskittää kaikki loput voimavaranne tuohon johdonmukaisuuteen. Joka ikinen kerta lelu jäähylle ja hyvällä käytöksellä sen voi ansaita takaisin. Ja jos lapsella on tuhottomasti tavaraa niin kerralla sitten useampi pois. Niin että oikeasti tuntuu joltain eikä ole lapselle vain hällä väliä. Myös tv käyttökieltoon, samoin muut kivat asiat. Hyvällä käytöksellä voi sitten ansaita niitä takaisin.

Teidän pitää nyt alkuun mahdollistaa lapselle hyvän käytöksen tilanne. Eli sellainen, mistä tiedätte lapsen suoriutuvan varmasti ja saavan siitä palkkion. Näin lapsi huomaa, ettei se lelun takaisin ansatseminen vaadi mahdottomia ja miten kivalta se sitten tuntuu.

Nyt vain kovat keinot käyttöön, jotta saatte tilanteen rauhoittumaan ennen vauvan syntymää. Voimia teille oikein kovasti![/QUOTE]

Mä en lähtis tuohon kaupantekoon, eli tuhmuudesta lelu lähtee, kiltteydestä sen saa takaisin. Vaan että tuhmuudesta lelu lähtee, ja se palaa seuraavana päivänä jos käytös on ollu ok, mut jos ei ni sit jäähy jatkuu ja joku toinenki lelu lähtee jäähylle.

Meil itellä 2½v:n kans tuo lelujen jäähy ei toimi eikä myöskään yleensä se että tehdään jotain mukavaa jos esim. siivoat huoneesi.

 

[tuttua]

Voi, niin tutun kuuloista. Meilläkin saman ikäinen tyttö.Hänellä tosin vanhempi veli, jonka läsnä ollessa varsinkin on aivan mahdotonta tytön käytös. Kun on yksin niin on kuin eri tyttö. Ollaan ajateltu, että se on vaan huomion hakua, kun toinen on läsnä niin huomio pitää hakea siten kun se parhaiten saa, eli kiukkuamalla. Johdonmukaisia ollaan mekin koitettu olla ja ollaan oltukin mutta on se vaan niin pirun raskasta kun se johdonmukaisuuskaan ei tunnu tepsivän! Ollaan koitettu mahdollisimman paljon antaa tytölle kahdenkeskistä aikaa, että ei tarvitsisi kilpailla huomiosta, eli käyty puistoissa, uimassa, tehty kotona kaikkea jne mitä nyt milloinkin. Yks kaveri sanoi, että niiden tyttö oli alkanut rauhoittuun vasta joskus 5v kun alkoi enemmän olla omia kavereita ja ns.omia juttuja. Sitä odotellelssa Voimia teillekin jaksaa pienen rakkaan kanssa! Ai niin ja ei kannata pitää ennakkoluuloja vauvaan suhtautumisen kanssa, se voi mennä ihan hyvinkin, siis että isosisko voi ottaa "omaan" vauvaan ihan erilailla huomiovan ja huolehtivan otteen!

 

[leijona76]

Olemme molemmat miehen kanssa kohta aivan neuvottomia tuon 3v tytön kanssa. Hän on ainoa lapsemme (toinen tulossa talvella). Uhmakkuus alkoi joskus reilu 2v paikkeilla ja pahentunut vaan ja on mielestämme nyt aika mahdotonta. Tyttö on joka asiassa vastaan, varmaan ihan periaatteesta. "Keksii" kyllä kiukuttelun aiheen asiasta kuin asiasta. Jossain vaiheessa pystyi neuvottelemaan asiasta, nyt ei aina onnistu sekään - tai syy voi olla myös siinä, että olemme niin uupuneita jatkuvaan kiukutteluun ja uhmaan, ettemme jaksa enää edes neuvotella, vaan suutumme pienemmästäkin.

Itseäkin harmittaa, kun pinna meinaa palaa nykyään helpommin. On kokeiltu "jäähypenkkiä" yms. keinoja, mutta ei auta... ainakaan pitkäkestoisesti. Tiedän, että pitäisi vain yrittää jaksaa olla johdonmukainen ja jämäkkä joka tilanteessa... mutta pelkään, että epäonnistumme siinä, kun tyttö koettelee meitä koko ajan.

Vähän on alkanut huolettaa sekin, miten tyttö suhtautuu sitten uuteen tulokkaaseen. Pienempien/heikompien lasten kiusaamista nimittäin on ollut (sekä päiväkodissa että sukulaisten/tuttujen luona käydessä).

Mikä olisi hyvä linja tällaisen omapäisen ja tempperamenttisen lapsen kasvattamisessa?? Osittain ongelmana myös se, että esim. kaupassa minä kyllä pidän oman pääni ja lapsi saa huutaa vapaasti, kun ei saa esim. karkkia. Mutta mies ei kehtaa antaa lapsen huutaa ja mieluummin lahjoo tämän karkilla...

Ei siinä auta kun se johdonmukaisuus ja seuraamukset. Uhmakkaan kanssa ei voi kokeilla sitä ja tätä, se vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitä johdonmukaisuutta kasvatuksessa. Meillä on kohta 3v poika ja myöskin todella jäärä+vilkas eikä uskos mitään ja ketään.Ryskyttää rajoja loputtomiin vaikka periksi ei saa ja aina seuraa jäähy jne. Ja toi on tärkeä asia että vanhemmat vetää samaalinjaa. Lapsi ei tiedä mitä saa ja ei jos toinen antaa periksi siinä mitä toinen kieltää. Jos karkkia ei tule niin sitä ei tule vaikka miten toinen karjuis.
Selvät säännöt, ei kuitenkaan liikaa sääntöjä, johdonmukainen rangaistus aina ja positiivista huomiota paljon aina kun lapsi on toivotulla tavalla.

 

[Ooo]

Mikä olisi hyvä linja tällaisen omapäisen ja tempperamenttisen lapsen kasvattamisessa??

En sanoisi näin. Lapsesi on ns. normaali 3-vuotias. Hermojaraastava ja vanhemmat loppuun ajava normaali lapsi uhmaiässä. Erityisen raskasta on varmasti olla samaan aikaan raskaana ja murehtia tosiaan tuota aikaa kun toinen on vauva, ja vanhempana joutuu kohtaamaan tuplahaasteen. On ihan oletettavaa, että uhma ei ainakaan pikkusisaren syntymään lopu, todennäköisesti päinvastoin. Tai tulee uusia tapoja olla "hankala". Siksi lainausmerkit, koska lapsi ei kai ole hankala, vaan aikuset kokevat hänet sellaiseksi, taantumaa, mustasukkaisuutta jne. Ei tähän osaa kauheasti neuvoja antaa, sen vain, että jaksaisi rakastaa. Lasta ja miestä, olla yhdessä johdonmukainen ja ajatella, että lopussa kiitos seisoo kun nyt jaksaa. Kasvatus on haastellista ja vaikeaa, sen kai tietää etukäteenkin, mutta ymmärtää vasta kun on liian myöhäistä. Ja myöhemmin tekisi kuitenkin saman uudelleen... Aika kultaa muistot. Tukea kannattaa itsekin hakea ennenkuin ihan uupuu. Että jaksaa toisenkin kanssa. Tuo pienempien ja heikompien kiusaaminen on huolestuttavaa ja ajettelisin, että siitäkin voisi olla hyvä keksutella. Perheneuvolasta voisi saada tukea itselle jaksamiseen sekä ihan kasvatukseen.

 

["mä"]

[QUOTE="Kaisa";22070395]Mä en lähtis tuohon kaupantekoon, eli tuhmuudesta lelu lähtee, kiltteydestä sen saa takaisin. Vaan että tuhmuudesta lelu lähtee, ja se palaa seuraavana päivänä jos käytös on ollu ok, mut jos ei ni sit jäähy jatkuu ja joku toinenki lelu lähtee jäähylle.[/QUOTE]

Siis et tekisi kuten kirjoitin, mutta teet niin silti? Nyt en ihan ymmärtänyt.

"Kolmen pienen äiti": Ei ne kovat keinot uhmaikää poista (onneksi), mutta opettaa lapselle syy-seuraus-suhteita, joka kattaa läpi elämän. Mitä hyötyä on sellaisesta rangaistuksesta, joka ei tunnu lapsesta miltään? Esimerkkinä sellainen, että jos 5 vuotias karkailee jatkuvasti ulos niin pistetään värikynät jäähylle ja annetaan silti pinkoa pihalla... Ei se tunnu lapsesta rangaistukselta ja on täysin turha.