Mies vaatii mua jäämään kotiin, vaikka ei ole itsekään valmis jäämään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiristää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiristää

Vieras
Olemme 28-vuotias pariskunta ja meillä on 2kk ikäinen poika. Olen ollut nyt siis kaksi kk kotona ja tammikuun alussa lähden taas töihin ja mies jää kotiin. Tämä siis oli suunnitelma, mutta nyt mies on alkanut ehdotella, että jos minä jäisin vielä kesään asti kotiin, kun multa se sujuu:o.

Joo, ei nyt oikein käy, kun toista on sovittu, en tahdo, sillä mies on myös vanhempi ja olen jo pohjustanut kaiken sitä myöten, että työt alkavat tammikuussa. Tarkoitus oli, että pääsen hankkimaan työkokemusta alaltani, saan tehtyä muutaman kurssin ja voin aloittaa sitten jatko-opinnot seuraavana syksynä. Mielestäni tässä ei ollut mitään epäselvää, kun asioista puhuttiin, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut.

Tämä on mielestäni epäkyspää ja epäreilua käytöstä mieheltäni. Tuntuu, että hän ei arvosta elämääni ja tavoitteitani vaatimalla jäämään lapsen kanssa kotiin. Sopimus on sopimus, enkä olisi lapsen hankintaan edes suostunut, jos olisin tiennyt hänen oikeat ajatuksensa. Tietysti olisi ollut mukava, jos hän olisi ne rehellisesti tuonut julki aikoinaan, jotta nyt ei tarvitsisi kaikkien kärsiä.
 
en tajua mikset halua olla vauvan kanssa kotona, se on tosi pieni. lapsuus ei tule takaisin, vauva kasvaa nopeasti, nauttisin lapsesta enkä hötkyilisi töihin.. sulla on tod näk 40 vuotta aikaa tehdä töitä, vauva on vauva vaan ekan vuoden.
 
No huh huh, mä jäisin heti jos olis mahdollista. Mieskin olisi ollut jos olisi vain ollut mahdollista <3 rakas kultakimpaleemme! Oot ehkä sekasin kun et halua olla lapsesi kanssa. Voi lapsiraukkaa :(
Ja olisit jättänyt hankkimatta, et ansaitse lastasi,niin itsekeskeinen on ajattelumaailmasi.

Muokkaan vielä: silmiini pistää tuo lause, että en olisi hankkinut lasta jne..
MIKSI sitten teit lapsen? Asiat muuttuu, voit köyhtyä, erota jne lapsi on ja pysyy.
 
Viimeksi muokattu:
Jos olette sopineet isän jäävän kotiin niin silloin hänen tulee jäädä kotiin. Aika törkeää velvoittaa sua jäämään kotiin kun itse on ensin luvannut jäädä. Sama velvollisuus ja oikeus isällä on olla lapsen kanssa kotona kuin äidilläkin. www:lle sanoisin että mä en tajua miksi isä ei halua olla vauvan kanssa kotona ja nauttia lapsesta. Vauva on vauva vaan ekan vuoden myös isälle.
 
ihana lapsuus lapsella edessä kun on noin "haluttu"
mä oon kotona lasten kanssa ollut jo 3,5 vuotta, enkä päivääkään vaihtaisi pois. nautin kotiäitiydestä ja siitä että saan viettää aikaa lasteni kanssa. lapset kasvaa niin nopeasti, en todellakaan halua menettää tätä aikaa kun ovat pieniä. tätä aikaa kun heihin voi vaikuttaa ja siihen millaisia ihmisiä heistä kasvaa.
kasvakaa aikuisiksi ja miettikää miksi te sen lapsen teitte jos ette kumpikaan sitä halua. älkää ainakaan enempää tehkö lapsia jotka tuntevat olonsa ei-toivotuiksi kun vanhemmat tappelee siitä kumpi joutuu lasten kanssa olemaan. kaikenlaisia vanhempia sitä onki. ihmeellinen äiti joka vauvansa luota pois haluaa..
 
[QUOTE="diina";22479866]Jos olette sopineet isän jäävän kotiin niin silloin hänen tulee jäädä kotiin. Aika törkeää velvoittaa sua jäämään kotiin kun itse on ensin luvannut jäädä. Sama velvollisuus ja oikeus isällä on olla lapsen kanssa kotona kuin äidilläkin. www:lle sanoisin että mä en tajua miksi isä ei halua olla vauvan kanssa kotona ja nauttia lapsesta. Vauva on vauva vaan ekan vuoden myös isälle.[/QUOTE]

no meillä ei ainakaan isän rinnat maitoa eritä että se lienee jo hyvä sy sille miksi minä olen kotona ja mies töissä :D
 
Ahaa, täydellisten kotiäitien hyökkäys on alkanut...Kaikki nyt vaan ei halua olla kotona 3 vuotta...

Mie pistäisin ukolle jauhot suuhun ja tekisin selväks et sopimus on sopimus..Meillä isäntä alko äpättää kun suunnittelen pikkuhiljaa töiden etsimistä, tein hyvin selväks että kerta hän ei ole valmis kotiin jäämään, ei mun töihin menemiset tai menemättä jättämiset kuulu sen päätäntävaltaan.
 
Ahaa, täydellisten kotiäitien hyökkäys on alkanut...Kaikki nyt vaan ei halua olla kotona 3 vuotta...

3kk on hiukan eri kuin 3v.
Kyllä itsekin olen töihin menossa kun nuorempi täyttää 1-v. Mutta en olisi mistään hinnasta jättänyt 3kk vauvelia kotiin ja mennyt silloin töihin. Tissiähän sen ikäinen kaipaa. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.
 
no miehes pitäis pitää lupauksensa, mut kannattaisko keskustella miks haluu sun jäävän kotiin, siis et kertois sulle tarkemmin? osaako omasta mielestään hoitaa vauvaa? jos miehes ei uskalla jäädä kotia vauvan kaa kun pelkää ettei osaa hoitaa niin kuin sinä?

ja sit kysyn et mitä jos miehes ei suostu, jäätkö itse silloin kotiin pitkin hampain vai vietkö lapsen hoitoon?
mä miettisin kyl sitä lasta/vauvaa tässä kun tuntuu et hänestä ei välitä kukaan??? vai saako sun viestistä väärän kuvan?
 
3kk on hiukan eri kuin 3v.
Kyllä itsekin olen töihin menossa kun nuorempi täyttää 1-v. Mutta en olisi mistään hinnasta jättänyt 3kk vauvelia kotiin ja mennyt silloin töihin. Tissiähän sen ikäinen kaipaa. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.

No mitä jossei imetä?Miksei isä voi olla yhtä hyvä hoitaja kun äitikin?Vanhempainvapaan voi minun käsityksen mukaan käyttää kumpi vain?Jos tarkoituksena on pitää äiti ensisijaisena vanhempana aina ensimmäisen vuoden, lienee äitiysloma olis sit pidempi..

Eipä tuo ap ole ensimmäinen joka lähtee äitiysloman jälkeen töihin ja mies jää kotiin..
 
En ole täydellinen kotiäiti, olen töissä ja tyttäreni on 1.v. Ja 2kk ja aloitti juuri tarhan. Tekisin mitä tahansa, että olisi ollut mahdollisuus jäädö pidemmäksi aikaan himaan. Mutta se raha..
 
suosittelen selibaattia jos ette ehkäsyä osaa käyttää. eikä lapsia tehdä siksi kun kaikilla muillakin on, kyllä vanhampien on lapsi tosissaan haluttava. tiedätkö millainen nuori ja aikuinen lapsestasi kasvaa noin rakkaudettomassa kodissa. niin moni lapseton olisi valmis antamaan sinunkin lapsellesi rakastavan kodin, mitä jos tekisitte niin. sitten ei sun eikä miehesi tarvis lasta enää hoitaa ja voisitte keskittyä niihin omiin napoihinne. oon samanikäinen sun kanssa enkä tajua tollasta lapsellista asennetta. kyllä mulla menee lasten paras oman itteni edelle aina ja kaikissa tilanteissa.
 
[QUOTE="www";22479921]sulla saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus kun ei ole kiinnittymistä vauvaan oikein taoahtunut[/QUOTE]

Joo, ei tuo ihan normaalille kuulosta. Ap tuntuu kokevan vauvan taakkana, on "jo" 2kk joutunut olemaan kotona.
 
Kyse ei ole siitä, että en rakastaisi lastani. Kyse on siitä, että sovimme toista ja suhteessa molempien tulisi mielestäni saada toteuttaa tavoitteitaan tasapuolisesti. Maailma toki muuttuu lapsen tultua, mutta se ei voi pysähtyä, monestakin syystä. Juu, voin jäädä yksin lapsen kanssa ja voi tapahtua vaikka mitä, mutta sehän onkin sitten täysin eri asia.

Todennäköisesti olisin harkinnut lapsen hankkimista uudelleen, jos olisin tiennyt tämän. Mielestäni näkemysten tulee kohdata aika pitkälti niin merkittävässä asiassa. Se ei kuitenkaan vähennä rakkauttani lapseen, joka siis on jo elemassa. Järjetöntö logiikka olisi se.

Kun lähden tammikuussa töihin ja opiskelemaan, teen kuuden tunnin päivää, ei pitäisi olla ongelma. Ottaen huomioon, että mies tekee nyt itse normaalia 8 tunnin päivää. Vauva on pulloruokinnalla, joten imetys ei ole esteenä.
 
3kk on hiukan eri kuin 3v.
Kyllä itsekin olen töihin menossa kun nuorempi täyttää 1-v. Mutta en olisi mistään hinnasta jättänyt 3kk vauvelia kotiin ja mennyt silloin töihin. Tissiähän sen ikäinen kaipaa. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.

hoitaja se on isäkin..
MIKSI aina pitää ÄIDIN olla kotona??
tätä mä en vaan ymmärrä..kaikki kun ei tahdo,voi,kykene..
 
Moni tekis kaikkensa lapsen hyväksi, jos voisi saada lapsen ja sitten on tuollaisia itsekkäitä p**kiaisia, jotka ajattelevat vaan omaa napaansa, eikä lapsi sitten kiinnostakaan kun se syntyy...
Maailma on epäoikeudenmukainen!
 
Miksi ap halusit lapsen, jos työ on sinulle noin tärkeä, että et malta tuon kauempaa kotona vauvan kanssa olla...heti vaan työnnetään lapsi tarhaan...olisit miettinyt kaksi kertaa. Kyllä se tuossa vauva-iässä on se äiti lapselle tärkeämpi, isä voi mennä töihin.
 
hoitaja se on isäkin..
MIKSI aina pitää ÄIDIN olla kotona??
tätä mä en vaan ymmärrä..kaikki kun ei tahdo,voi,kykene..

En mäkään käsitä mikä siinä on kamalan väärin että isä on kotona lapsensa kanssa ja äiti on töissä. Ja se on sitten hienoa kun äiti on kotona lapsensa kanssa ja isä on töissä. Sama velvollisuus lapsen hoitoon ja kasvatukseen on isällä kuin äidilläkin. Se on ihan normaalia että isä ei halua jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta jos äiti ei halua, hän on heti sairas ja epänormaali eikä rakasta lastaan. Mitä jos lakattaisiin puhumasta isästä ja äidistä ja puhuttaisiin vanhemmasta? Vanhemman tulee olla pienen vauvan kanssa kotona, huolehtia hänestä ja rakastaa häntä, sekä myös huolehtia hänen elatuksestaan. Vanhemmat keskenään sopivat työnjaosta.
 
En mäkään käsitä mikä siinä on kamalan väärin että isä on kotona lapsensa kanssa ja äiti on töissä. Ja se on sitten hienoa kun äiti on kotona lapsensa kanssa ja isä on töissä. Sama velvollisuus lapsen hoitoon ja kasvatukseen on isällä kuin äidilläkin. Se on ihan normaalia että isä ei halua jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta jos äiti ei halua, hän on heti sairas ja epänormaali eikä rakasta lastaan. Mitä jos lakattaisiin puhumasta isästä ja äidistä ja puhuttaisiin vanhemmasta? Vanhemman tulee olla pienen vauvan kanssa kotona, huolehtia hänestä ja rakastaa häntä, sekä myös huolehtia hänen elatuksestaan. Vanhemmat keskenään sopivat työnjaosta.

Aamen.

Kettu kuittaa ja karkaa.
 
Mie pistäisin ukolle jauhot suuhun ja tekisin selväks et sopimus on sopimus..Meillä isäntä alko äpättää kun suunnittelen pikkuhiljaa töiden etsimistä, tein hyvin selväks että kerta hän ei ole valmis kotiin jäämään, ei mun töihin menemiset tai menemättä jättämiset kuulu sen päätäntävaltaan.

sun kanssa on varmaan kiva olla parisuhteessa... meillä kyllä molemmat saavat sanoa mielipiteensä mm. lasten hoitojärjestelyistä ilman, että toinen siinä olisi äpättäjä jolle pitää laittaa jauhot suuhun. :(
 
Joo, ei tuo ihan normaalille kuulosta. Ap tuntuu kokevan vauvan taakkana, on "jo" 2kk joutunut olemaan kotona.

En koe lastani taakkana, onhan hän toivottu lapsi. Pitääkö naisen todellakin olla valmis hylkäämään koko muu elämä, jos haluaa lapsen? Minusta homma ei voi toimia niin. Olenko kelvollinen vanhemmaksi vain siinä tapauksessa, jos olen valmis katsomaan kaiken sovitun sormien läpi (ja teen mukisematta kaiken itse), enkä vaadi isältä mitään vastuuta tai kiinnipitämistä sovituista, lapseen liittyvissä asioissa?

Lapsi on osa elämää (toki erittäin merkittävä osa), mutta se ei voi olla koko elämä ja pysäyttää koko maailmaa. Hänestä pidetään kyllä huolta ja on rakastettu, mutta nyt oli tosiaan kyse sopimuksesta miehen kanssa.

Ja ei, en kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, voin erittäin hyvin.
 
Kyse ei ole siitä, että en rakastaisi lastani. Kyse on siitä, että sovimme toista ja suhteessa molempien tulisi mielestäni saada toteuttaa tavoitteitaan tasapuolisesti. Maailma toki muuttuu lapsen tultua, mutta se ei voi pysähtyä, monestakin syystä. Juu, voin jäädä yksin lapsen kanssa ja voi tapahtua vaikka mitä, mutta sehän onkin sitten täysin eri asia.

Todennäköisesti olisin harkinnut lapsen hankkimista uudelleen, jos olisin tiennyt tämän. Mielestäni näkemysten tulee kohdata aika pitkälti niin merkittävässä asiassa. Se ei kuitenkaan vähennä rakkauttani lapseen, joka siis on jo elemassa. Järjetöntö logiikka olisi se.

Kun lähden tammikuussa töihin ja opiskelemaan, teen kuuden tunnin päivää, ei pitäisi olla ongelma. Ottaen huomioon, että mies tekee nyt itse normaalia 8 tunnin päivää. Vauva on pulloruokinnalla, joten imetys ei ole esteenä.

no ei se normaalilta äidinrakkaudelta kuulosta jos haluat vauvasta päivät erossa olla.
 

Yhteistyössä