Mies vaatii mua jäämään kotiin, vaikka ei ole itsekään valmis jäämään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiristää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";22485137]Jos sun luottamuksesi miessukupuoleen on tuota luokkaa, miksi viitsit elää ollenkaan kenenkään kaksilahkeisen kanssa?[/QUOTE]

En muuten olisi saanut maailman suloisimpia ja mahtavimpia muksuja
 
[QUOTE="vieras";22485058]Jos rintoja ei lasketa, äidillä ei ole yhtään mitään muuta sellaista mitä ei voisi olla isälläkin, jos tämä olisi vanhemmista se, joka viettää enemmän aikaa lapsen kanssa. Äidillä tietysti on pieni etumatka, mutta se on vain isän asenteesta kiinni, onko se joku este.[/QUOTE]

:laugh: Meinaatsä, että nainen ja mies ovat tasan samanlaisia rintoja lukuunottamatta? Että meillä olis tasan samanlaiset aivot ja hormonitoimintakin? Juu vissiin.

Tasa-arvo on tärkeä asia, mutta ei sen saavuttamiseksi tarvitse luopua älykkyydestään, tai vauvan tarpeiden tyydyttämisestä.
 
[QUOTE="vieras";22485027]No ratkaisee, jos lapsi jää miehelle, joka oletettavasti on sitä enemmän halunnutkin kun täytyi ihan kusettaa vaimoaan että saisi tämän suostumaan vauvantekohommiin.

Eli mies saa vauvan mitä kaipasikin ja ihan itse järjestää sille jonkun hoitajan, jos tahtoo jatkaa uraansa. Ap pääsee jatkamaan opiskeluja ja muuta elämäänsä.[/QUOTE]

Niin meinaat että mies, joka ei halua viettää paria kuukautta kotonaan ryhtyy onnellisesti yh-isiksi? Ootko ihan tosissas?
 
Lisään vielä että naisella ei kannata suunnitellakaan lapsentekoa jos ei ole valmis hoitamaan ja kasvattamaan tätä YKSIN. Mies on aina vain mies

Tästä mä olen vähän samaa mieltä, tosin koskee myös niitä miehiä. Lapsi ei ole parisuhteen osa vaan itsenäinen olento. Jos ette kykene sitoutumaan lapseen ihan lapsen itsensä vuoksi, niin älkää hankkiko lapsi. Tulee avioeroja, tapahtuu kuolemia, sairauksia yms. Lapsi ei ole mikään parisuhteen sisäinen rakkaudenosoitus joka heitetään roskiin jos parisuhde kaatuu tai loppuu. Lapsesta pitää voida nauttia yksinkin, ja jos ajatus tuntuu mahdottomalta, niin älkää hankkiko lapsia...
 
:laugh: Meinaatsä, että nainen ja mies ovat tasan samanlaisia rintoja lukuunottamatta? Että meillä olis tasan samanlaiset aivot ja hormonitoimintakin? Juu vissiin.

Tasa-arvo on tärkeä asia, mutta ei sen saavuttamiseksi tarvitse luopua älykkyydestään, tai vauvan tarpeiden tyydyttämisestä.

Erot keskimäärin naisten välillä ja keskimäärin miesten välillä aivojen toiminnassa ovat suurempia kuin keskimäärin naisten ja miesten välillä. Aivot eivät ole tasan samanlaiset, mutta erot eivät kuitenkaan ole tilastollisesti niin merkittäviä, että niillä olisi mitään väliä käytännön elämässä. Enemmän jonkun yksittäisen naisen aivot voivat poiketa muiden naisen aivoista kuin miesten aivoista ja toisinpäin.

Vuorovaikutus vauvan kanssa muuttaa myös miehen hormonitoimintaa, tästä on useita erilaisia todisteita. Naisella on synnytyksen ansiosta etumatkaa, koska se muuttaa hormonitoimintaa joka tapauksessa. Kuitenkin myös isän hormonitoiminta muuttuu, jos hän on mukana raskaudessa. Miehilläkin esiintyy baby bluesia, eli synnytyksenjälkeistä voimakasta herkistymistä vauvan tarpeille. Hormonitoiminta ei toimi missään tyhjiössä pelkkien geenien ohjaamana vaan ympäristö vaikuttaa siihen paljon. Itseasiassa miehen (ja synnyttämättömän naisenkin) hormonitoimintaa on ihan riittävän voimakkailla ja pitkään jatkuvilla nänniin kohdistuvilla ulkoisilla ärsykkeillä mahdollista jopa muokata niin, että imettäminen onnistuu häneltäkin joissain määrin (syöttämättä hänelle mitään hormoneja), joissain heimoissa myös isät ovat imettäneet lapsia lohtu- ja välipalamielessä. Hormonit joustavat tilanteen mukaan.

Tasa-arvo ei tarkoita millään tavalla älykkyydestä tai vauvan tarpeista luopumista. Ainoa juttu mikä vauvan kannalta tuossa ap:n järjestelyssä mättää, on se, että ensimmäisen vuoden ensisijaisen hoitajan olisi hyvä pysyä samana. Sen jälkeen vauva kykenee luomaan riittävän turvallisen kiintymyssuhteen useampaankin ihmiseen kuin yhteen. Sillä ei ole mitään merkitystä kiintymyssuhdeteorian kannalta, kuka tämä hoitaja on, kunhan hän on pysyvä ja vastaa vauvan tarpeisiin, sillä vauva voi luoda ensisijaisen kiintymyssuhteensa yhtälailla myös isään, jos isä on se, joka viettää enemmän aikaa hänen kanssaan ja useammin vastaa hänen tarpeisiinsa. Toisaalta hoitajan vaihtaminen vaikka puolen vuoden tai 8kk iässä on kehityspsykologisesti todella paljon pahempi juttu kuin muutaman kuukauden iässä.
 
mä ainakin olin valmis tekemää lapsia vasta kun pystyn ne elättämään. Äitiyspäiväraha-aika jne, tuntui synnilliseltä kun sain "ilmaista" rahaa. Naiset on vaan niin vastuuttomia kun olettavat, että jonkun muun tulee heidätkin elättää.

Oletusarvo vain tuntuu olevan, että naiset yleensä haluis olla kotona ja jos et halua, niin sussa on jotain vikaa. Kaikki kotiäidit eivät suinkaan ole hyviä vanhempia, kai hekin menevät gaussin käyrän mukaan.
 
Ahaa, täydellisten kotiäitien hyökkäys on alkanut...Kaikki nyt vaan ei halua olla kotona 3 vuotta...

Mie pistäisin ukolle jauhot suuhun ja tekisin selväks et sopimus on sopimus..Meillä isäntä alko äpättää kun suunnittelen pikkuhiljaa töiden etsimistä, tein hyvin selväks että kerta hän ei ole valmis kotiin jäämään, ei mun töihin menemiset tai menemättä jättämiset kuulu sen päätäntävaltaan.
Ja sunkaltaisia asenneämmiä petetään ja jätetään ihan helvetin hyvästä syystä. Tolla asenteella joudat ihan hyvin yksinhuoltajaksi.
 

Yhteistyössä