A
Aaaaaaargh!
Vieras
Voi hemmetin hemmetin hemmetti että korpeaa.
Mies on puhunut kolmannesta lapsesta jotain vuoden. En ensin ottanut ollenkaan tosissani koska en tosiaankaan itse halunnut kolmatta lasta. Sanoin kuitenkin jo alussa, että älä viitsi jos et ole tosissasi koska tiedän että mut on helppo saada mukaan vauvakuumeeseen, enkä halua ensin saada itseäni siihen vaaleanpunaiseen olotilaan josta mut sitten revitään pois. Mies kuitenkin jatkoi jatkoi ja jatkoi höpötystä. Sitten tutustuin erääseen ystävään joka odottaa kolmatta lasta viimeisillään, ja ajatus virisi minunkin päähäni... ehkä mekin sittenkin? Kaksi ekaa ovat jo kasvaneet niin isoiksi että nukkuvat yönsä heräämättä eikä ole enää ketään vaipoissa tai edes pottaiässä. Ajankohta olisi hyvä koska pystyisin sitten olemaan kotona kun esikoinen menee kouluun.
Virisi tämä yhteinen projekti jossa aina iltaisin höpöteltiin vauvasta ja siitä milloin alettaisiin yrittää. Minä käyn läpi ensin hirveät pohdiskelut uskallanko enää yrittää, mitä jos tuleekin sairas lapsi jne. Mutta lopulta kerään itselleni sen rohkeuden ja olen valmis. Kutakuinkin vaunujen väriä jo valitsen. Niin nyt tämä sitten vetääkin suunnitelman takaisin kun hän haluaakin urheilullisen auton eikä sinne mahdu kolmea lasta.
Miehelle en aio sanoa asiasta (kuinka paljon mua ärsyttää) koska jos nyt sanon niin sitten siitä tulee sellainen painostuksen tuloksena tehty vauva (voihan olla että hän muuttaa vielä mielensä). Mutta ÄRSYTTÄÄ koska HÄN halusi sen kolmannen lapsen, pakko istuttaa se ajatus mun päähäni ja sitten vetää liinat kiinni. Juu, halusin vain purkautua.
Mies on puhunut kolmannesta lapsesta jotain vuoden. En ensin ottanut ollenkaan tosissani koska en tosiaankaan itse halunnut kolmatta lasta. Sanoin kuitenkin jo alussa, että älä viitsi jos et ole tosissasi koska tiedän että mut on helppo saada mukaan vauvakuumeeseen, enkä halua ensin saada itseäni siihen vaaleanpunaiseen olotilaan josta mut sitten revitään pois. Mies kuitenkin jatkoi jatkoi ja jatkoi höpötystä. Sitten tutustuin erääseen ystävään joka odottaa kolmatta lasta viimeisillään, ja ajatus virisi minunkin päähäni... ehkä mekin sittenkin? Kaksi ekaa ovat jo kasvaneet niin isoiksi että nukkuvat yönsä heräämättä eikä ole enää ketään vaipoissa tai edes pottaiässä. Ajankohta olisi hyvä koska pystyisin sitten olemaan kotona kun esikoinen menee kouluun.
Virisi tämä yhteinen projekti jossa aina iltaisin höpöteltiin vauvasta ja siitä milloin alettaisiin yrittää. Minä käyn läpi ensin hirveät pohdiskelut uskallanko enää yrittää, mitä jos tuleekin sairas lapsi jne. Mutta lopulta kerään itselleni sen rohkeuden ja olen valmis. Kutakuinkin vaunujen väriä jo valitsen. Niin nyt tämä sitten vetääkin suunnitelman takaisin kun hän haluaakin urheilullisen auton eikä sinne mahdu kolmea lasta.
Miehelle en aio sanoa asiasta (kuinka paljon mua ärsyttää) koska jos nyt sanon niin sitten siitä tulee sellainen painostuksen tuloksena tehty vauva (voihan olla että hän muuttaa vielä mielensä). Mutta ÄRSYTTÄÄ koska HÄN halusi sen kolmannen lapsen, pakko istuttaa se ajatus mun päähäni ja sitten vetää liinat kiinni. Juu, halusin vain purkautua.
