mies uhkailemalla haluaa mut pariterapiaan... :(

[Halinappi]

Kun luin tuon sun selvennyksen teidän taustasta, niin mä olisin lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten. Miehesihän ihan selvästi alistaa sinua ja ajaa sinut swekä fyysisesti että ehnkisesti loppuun. Mm. se että hän on sitä mieltä että yksin hoidat lapsen kun sellaisen olet halunnut. Kyllä sulla on oikeesti varmasti parempi yh:na ja löydät jostain paremman miehen. Se kun kävit pettämässä ja tuntsit seuraavana aamuna itsesi onnelliseksi kun sait olla oma itsesi niin sekin jo kertoo jotain.
Mene sinne pariterapiaan miehesi kanssa että pääsette siellä sopimaan kuinka eroatte sovussa. :hug: :hug:

 

[LisaMarie]

Mun mielestä sinä olet terapian tarpeessa. Meinaatko että se paha olo ja ahdistus ja viallisuuden tunne katoaa eroamalla. Ei katoa, se pahenee, koska mukaan tulee syyllisyys lapsen puolesta. Se pariterapia on hyvä ensimmäinen askel, ja päädyitte sitten eroon tai ei, niin toivottavasti saat sietlä ohjausta eteenpäin itsellesi :hug:

 

[vieras]

Siitä terapiasta voi olla hyötyä teille molemmille ihan yksilöinä. Kuulostaa siltä, että teillä molemmilla on ongelmia.

 

[ymmällään]

niinkait sitten... mä en vaan enää jaksais yrittää.. mutta kait alan selvittään sitten että miten sinne terapiaan päästään..

 

[ymmällään]

sille en vaan voi mitään että tilanne on nyt sellanen että mulla on ranteet auki fiilis.. kaikesta siitä mitä se sanoo, mitä muu perhe sanoo...
nytkin mies suuttui kun tänne kirjoitan... tuli tohon selän taakse katselemaan, ja kun pyysin ettei lukisi mitä kirjoitan, suuttui.. kun yritin selittää että yritän saada mun omaa päätä selväksi kirjoittamalla, niin kommentti oli: ehkä sun pitäis alkaa ajttelemaan muitakin kuin vaan itseäs!!!
eli olen itsekäs kun haluan saada oman pään kuntoon jotta pojalla olisi jatkossa normaalisti toimiva ja ajatteleva äiti.. ilman että on paloarpia käsissä ja jaloissa.. ilman että tunnen tukehtuvani tähän... mutta ihan sama.. mennään sinne terapiaan.. jos jossain olen hyvä niin siinä että esitän kaiken olevan hyvin, että olen kunnossa... jatkan vain samaan tapaan kuin tähänkin asti.. otan kaiken syyn niskoilleni ja nielen kaiken.. silloin on taas muut tyytyväisiä ja elämä jatkuu radallaan..

 

[clarissa82]

Mulle tuli mieleen että oot tosi väsynyt ja ehkä masentunutkin..Ootko itse huomannut? Jos sulla on tosi paha olla itsesi kanssa niin ymmärrän hyvin että myös suhteessa menee huonosti. Mutta MIKÄÄN ei oikeuta kuitenkaan myöskään miehesi sanoja joita olet joutunut kestämään. Se terapia ehkä voisi olla hyväkin asia,siltäkin kannalta että jos eroon päädytte niin se voi auttaa miestäsi ymmärtämään tilannetta myös sinun kantilta katsottuna... Paljon Voimia!!!

 

[Olivia]

Kaikki mitä sä olet kirjoittanut on niin tuttua. Mä tunsin ihan samanlailla, kunnes nöyrryin ja myönsin että olen masentunut ja tartten apua. Olen käynyt 3v psykologilla ja syönyt lääkkeitä ja nykyään olen onnellinen, tasapainoinen. Tiedän nyt etten ole niin vaikea ja huono ihminen kuin äitini väittää, ja olemme onnellisia mieheni kanssa (vaikka meilläkin kaikkea paskaa takana).

Sinä ET OLE itsekäs, kun yrität saada elämäsi kuntoon. Sinun täytyy nimenomaan ajatella itseäsi, sitä kautta ajattelet myös lastasi: onnellisella äidillä on onnellinen lapsi. Ala arvostamaan itseäsi (tiedän, se on niin helppo sanoa) ja anna itsellesi aikaa..

:hug:

 

[LisaMarie]

jos jossain olen hyvä niin siinä että esitän kaiken olevan hyvin, että olen kunnossa... jatkan vain samaan tapaan kuin tähänkin asti.. otan kaiken syyn niskoilleni ja nielen kaiken.. silloin on taas muut tyytyväisiä ja elämä jatkuu radallaan..

Just tota sä et saa siellä terapiassa mennä tekemään |O |O |O !!!!!
Mä tein sitä monta vuotta ja kun se kulissi lopulta romahti, olin aika ku´nnossa kolmessa kuukaudessa =)

 

[ymmällään]

Mulle tuli mieleen että oot tosi väsynyt ja ehkä masentunutkin..Ootko itse huomannut? Jos sulla on tosi paha olla itsesi kanssa niin ymmärrän hyvin että myös suhteessa menee huonosti. Mutta MIKÄÄN ei oikeuta kuitenkaan myöskään miehesi sanoja joita olet joutunut kestämään. Se terapia ehkä voisi olla hyväkin asia,siltäkin kannalta että jos eroon päädytte niin se voi auttaa miestäsi ymmärtämään tilannetta myös sinun kantilta katsottuna... Paljon Voimia!!!

lääkäri oli sitä mieltä että se on enemmän ahdistusta mutta pieni masennuskin siellä on takana.. mutta siis itse olen terapiaan menossa heti kun vaan pääsen...
tuntuu vaan niin kovin rankalta käydä kahdessa terapiassa samaan aikaan, ja kun mun om apää on niin sekaisin niin on vaikea silloin miehen kanssa mitään selvittää...
ja kyllä siinä haluttomuudessa lähteä pariterapiaan on takana sekin että tiedän ettei mies enää pysty luottamaan.. joten en halua myöskään elää jatkuvan epäilyksen alla... enkä halua että alkaa mua ajan saatossa sen takia vihaamaan.. ja koska mies on mikä on ja minä oon mikä oon... ollaan niin erilaisia että epäilen tuleeko tästä koskaan toimivaa...
itse olen taipuvainen ajattelemaan että jos nyt muuttaisimme erilleen, selvittäisimme kumpikin ajatuksiamme.. ja mä saisin itseni kuntoon... niin ehkä meillä olisi joskus tulevaisuudessa mahdollisuus olla taas yhdessä... kun kumpikin tietäisi mitä elämältään haluais, ja miten...

 

[ymmällään]

jos jossain olen hyvä niin siinä että esitän kaiken olevan hyvin, että olen kunnossa... jatkan vain samaan tapaan kuin tähänkin asti.. otan kaiken syyn niskoilleni ja nielen kaiken.. silloin on taas muut tyytyväisiä ja elämä jatkuu radallaan..

Just tota sä et saa siellä terapiassa mennä tekemään |O |O |O !!!!!
Mä tein sitä monta vuotta ja kun se kulissi lopulta romahti, olin aika ku´nnossa kolmessa kuukaudessa =)

sitä nuo haluaa... niiden silmissä mulla ei ole enää oiekutta tuntea pahaa oloa kun olen miestäni loukannut pettämällä... aikaisemmin siskoni ja äitini oli mun tukena.. mutta nyt käänsivät kelkkansa... mä olen sen kaiken pahan alku ja juuri.... tämä on mun aiheuttama sotku.. ja koska en jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan nii taivun sitten siihen... otan syyt niskoilleni.. koska nyt en jaksa enkä pysty jatkamaan yksin, ilman perheeni tukea... joten jos ainut keino saada niiden tuki on tämä niin sittenhän se on niin mentävä...

 

[ymmällään]

Minkä ikäinen lapsenne on? Onko hän ainoa lapsi? Ehdotan, että ilmoitat miehellesi, ettet ole kykeneväinen lastanne hoitamaan. Katso, mitä mies tekee.

vuoden ikäinen on poika, todennäköisesti ottaa eron, vaatii huoltajuuden itsellen koska olen itsetuhoinen... saa sen silloin varsin helposti... varsinkin jos koko mun perhe ja sen perhe on sen tukena siinä.. ja kun mä olen kykeneväinen hoitamaan poikaa, se on kalleinta ja rakkainta mitä mulla on, se on ainut asia missä olen onnistunut elämässäni.. niin en halua otta sitä riskiä että pojan menettäisin..

 

[Neith]

Onko se mies nyt siinä katsomassa olan yli. Jos ei ole, käske tulla, nyt tulee sille viesti:

Mene itseesi, inhottava paska! Tuommonen, mitä sä teet vaimollesi, ei ole enää ihmisen toimíntaa. Johan sulle nauraa naurismaan aidatkin. Sä olet surkea. Oikeastaan sä et ole mitään, koska sä olet nolla.

ei se oo nyt kotona... lähti kauppaan kun mä ahdistan sitä...

 

[Neith]

mitenkäs sellaisen yksärin voi lähettää... oon vähän blondi...

 

[nykyään onnellinen]

Eikä mitään pariterapiaa teille, haloo... Tuota suhdetta ei nyt enää kannata alkaa "korjata" _kenekään_ uhkailujen tai mielipiteiden vuoksi. Terapiaa ja apua kyllä hyvinkin tarvitset, mutt yksilönä. Itsesi sinun pitää pelasta ja hoita kuntoon eikä suhdetta, jossa voit huonosti.


Mite kukaan kuvittelee, että ylipäänsä teillä ylipäänsä olisi olemassa joku suhde, jota voi kunnostaa, kun miestäsi ei kiinnosta olosi tai vointisi saati että haluaisi olla tukenasi ja käyttäytyä kun ihminen?

Nyt oikeasti et anna millekään uhkailulle periksi ja jätät sukulaistesi mielipiteet omaan arvoonsa (0). Muistutan vielä, että tämä on se sun oma, ainoa ja kallisarvoinen elämä.
Eikä sitä voi elää kenenkään muun kuin sellaisen kanssa, joka sen arvon ymmärtää. Se ei siis ole nykyinen miehesi.

 

[nykyään onnellinen]

[/quote]

Peesi. Mutta sitä en väitä, että nyksä olisi heivattava hiivattiin.

[/quote]

Ootkos lukenut tän ap:n muut asiaa käsittelevät ketjut? Hyvähän se on tietty tällä tavalla mennä tuntemattoman ihmise asioihin puuttumaan, mutta niiden perusteella imenomaan sanoisin, että paremmasta elämästä ei tuollaisen "kumppanin" kanssa ole toivoa.

Mulla on kokemusta aika vastavasta.. ja turhaa siinä on hankkia terapiaa itselleen ja parisuhteellen ja heittää elämänsä hukkaan toivoen, että toinen muuttuisi. Kyllä se vaan joskus on niin, että on ikäväkseen sattunut "suhteeseen" ihmisen kanssa, jonka kanssa se nyt vain on mahdotonta ja hajottavaa ja silloin se nimenomaan on heivattava hiivattiin.