huh mitä tekstiä.
Ihan ekaks, ap: voimia!! sun on pakko yrittää puhua sun miehen kanssa... muuten tuo asia jää vaivaamaan sua... Onko mies puhunu sulle mitään?
Mä en hyväksy pettämistä missään muodossa enkä kovin helpolla anna sitä anteeksi. Tämä(kin) on pitänyt kantapään kautta opetella. Ex mieheni petti mua ekan kerran kun oltiin seurusteltu joku kuukausi. Pelkästä pususta silloinkin oli kyse, kännipäissään (vaikka se ei puolustus olekaan) ja vielä itse tunnusti, mutta se satutti. Olisi pitänyt silloin ymmärtää... Toisen kerran mies petti vuoden seurustelun jälkeen. Olin hajalla. Mua eniten satutti ajatus siitä, että ihminen, joka tuntee mut, joka tietää tasan tarkkaan miten se mua satutti, teki sen silti. ja vielä selvinpäin... Loppujen lopuksi en tiedä montako kertaa mies mua petti, suhde loppui vuosia sitten, ylläri ylläri, toisen naisen takia. Jälkeenpäin ajateltuna, annoin anteeksi miehelle ne teot teoriittisella tasolla, mutta se, että mies teki sen tietäen, miten paljon se mua loukkasi... sitä en voi antaa anteeksi.
Nykyisen miehen kohdalla yksinkertaisesti tiedän, että hän ei petä. Me ollaan naimisissa, meillä on pieni tyttö. Mies rakastaa meitä valtavasti, kuten me miestä. Voin olla naivi, haluan olla naivi, mutta olen siitä varma, voin lyödä vaikka vetoa, että viidenkymmenen vuoden päästä (mikäli tässä vielä olen), voin olla yhtä varma siitä, että mies ei petä, eikä ole pettänyt. Me ollaan yhdessä tähän lähdetty, yhdessä sovittu, toisillemme luvattu, että tässä on meidän perhe, tälle me halutaan olla uskollisia. Ketään ei pidetä pallo jalassa, mutta monesti kumpikin valitsee mieluummin sen koti-illan kun poikien/tyttöjen saunaillan. Tämä sopii meille ja toimii hyvin.