Mies kävi käsiksi riidellessä

[vierailija]

Olet idiootti jos annat anteeksi pahoinpitelyn. Suostut hakattavaksi kerran ---> lupa hakata jatkossa. Häpeäksi olet itsellesi ja kaikille muille.

 

[vierailija]

Surullinen tilanne. Huomautan kuitenkin, että ikävän moni äiti kohtelee lastaan samalla tavalla hermojen pettäessä. Pitäisikö lapsi silloin aina erottaa lopullisesti äidistään?

Mut se on parempaa väkivaltaa.

 

[Ärsyttävä tyyppi]

Ap kertoi aloitusviestissään, että ovat olleet yhdessä miehensä kanssa 15 vuotta ja lapsiakin on.

En jaksanut lukea. Liian tylsä aihe. Vastailen kun ei ole muutakaan tekemistä. Anteeksi sinulle kultaseni.

 

[vierailija]

Surullinen tilanne. Huomautan kuitenkin, että ikävän moni äiti kohtelee lastaan samalla tavalla hermojen pettäessä. Pitäisikö lapsi silloin aina erottaa lopullisesti äidistään?

Jos jotkut idiootit kaltoinkohtelevat lapsiaan, niin miksi sen pitäisi vaikuttaa aloittajaan yhtään mitenkään? Ei kai tarkoituksesi ollut vihjata, että aloittajan pitäisi sietää loppuelämänsä väkivaltaista miestä siksi, että joku muu jossain muualla sattaa myös syyllistyä samankaltaisiin tekoihin.

 

[vierailija]

Olisit samalla lämmittänyt saunan ja ottanut mukavat löylyt. Sen jälkeen sänkyyn ja haarukka auki!

 

[vierailija]

Kuulostaa tosiaan siltä että
a) miehellä on kovat paineet, stressi ja masennus jostain asiasta/asioista, ja se purkautui nyt pahasti. Ei oikeuta käytöstä tietenkään.
b) kyseessä alunperinkin liitto jossa henkistä väkivaltaa, eli mustasukkaisuutta yms. Aiemmin vaan purkautunut ei-fyysisesti. Jos näin, tilannne pahenee vaan.
Puhuisin ulkopuolisen kanssa. Ja miehen, jos rauhoittuu. Mutta huolestuttavaa on. Voimia ap!

 

[vierailija]

Nyky-Suomessa nainen saa vapaasti harjoittaa kodin seinien sisällä henkistä väkivaltaa miestä kohtaan aina siihen pisteeseen asti, että miehen henkinen sietokyky loppuu ja hän erehtyy käymään kerran naiseen käsiksi. Siinä vaiheessa haetaankin sitten kiireen vilkkaa kaksplussaa, poliisia, käräjätuomaria ja lastenvalvojaa selvittämään tilanne. Ja kenenkä puolelle kaikki mahtavat asettua?

Tämä on pelkkää sontaa. Sitä ihtiään. Ehtaa, höyryävää paskaa.

 

[vierailija]

Ap kertoi aloitusviestissään, että ovat olleet yhdessä miehensä kanssa 15 vuotta ja lapsiakin on.

Ei paljoa kuule paina mammafoorumeiden valamiehistölle tuollaiset. Ero on aina ainoa oikea ratkaisu kaikkiin parisuhteen ongelmiin ja haasteellisiin tilanteisiin! Yyhoona on mukavampi sitten jatkaa!

 

[vierailija]

Saatiin miehen kanssa keskusteltua asiasta rauhassa eilen ja hän todellakin ymmärsi tekonsa vakavuuden. Sanoi että järkyttyi teostaan niin pahasti ettei tiennyt heti jälkikäteen miten alkaisi kanssani asiaa selvittämään tai miten edes lähestyisi minua niin kamalan teon jälkeen.

Sanottakoon että mitään mustasukkaisuutta, alistamista tai eristämistä suhteessa ei aiemmin ole ollut, vaan ihan tasapainoista parisuhdetta ollaan eletty. Tällä hetkellä meillä on hyvin kuormittava elämäntilanne vakavasti sairaan lapsen kanssa, mikä omalta osaltaan varmasti selittää, miksi mies ajautui tämmöiseen "pimahdukseen". Mikään oikeutushan se ei tietenkään ole mutta selittävä tekijä kuitenkin.

-ap

 

[vierailija]

Hieman yhden laulun sanoja muutellen : Shame on you if you hurt me once, shame on me if you hurt me twice.
Ex-mieheni kävi minuun kerran käsiksi kun tivasin shekkivihkon käytöstä vaikka oli sovittu ettei shekkejä kirjoitella. Ei käynyt toista kertaa, lähdin pois kotoa ja palasin apuvoimien kanssa. Mies pihalle ja ero vireille.

 

[vierailija]

Nahkaremmi käyttöön vaan, sillä lyödessä ei tule vammoja mutta akka pysyy kurissa. Kokemusta on.

 

[Ihanoikeesti75]

Todella paha juttu, meni pidemmälle kuin saisi mennä. Mutta toisaalta jos 15 vuotta yhdessä ja eka väkivaltaisuus, niin uskaltaisin väittää ettei ole miehen perusluonteessa kuitenkaan. Asia kyllä pitäis käydä läpi. Jos pystytte käymään, ei ongelmaa. Uskon, että näissä todellisissa väkivaltaisissa parisuhteissa, sillä toisella on se kontrolli tuon väkivallan kautta niin kova, että asiasta ei todellakaan puhuta.

Minä olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta. Hänellä on suhteemme aikana ollut useita vaiheita, kun hermot ovat olleet kireällä 1-2 vuoden ajan. Oikeastaan voisi sanoa, että puolet siitä ajasta. Noina aikoina meillä on joskus ollut todella pahoja riitoja. Tilanne menee jotenkin lukkoon ja sitten ukko on jotain hajoittanut. Minä olen joskus heittänyt häntä jollain esiineellä myös.

Joskus kun riita on yltynyt hän vain hokee: "Anna mun vittu olla. Piste. Varoitan. Puhutaan kun rauhoitun..." ja en ole antanut olla... ja tiedän että sekin on väärin. Olen kertakaikkiaan painostanut häntä. Yleensä hän painuu pihalle. Jos silloin osun tielle, hän kyllä siirtää minut. EI nyt heitä, mutta tönäisee...

SIlti en ikinä ole kokenut, että hän uhkaisi minua. En kai muuten uskaltaisi ahdistaa häntä äärirajoille. Olemme sopineet nämä aina ja hän aina sanoo, että miksei voi olla turvasanaa, joka kieltäisi minun puhumisen...

Lapset eivät tätä ole paljoa nähneet, mutta ovathan he sitä joskus nähneet. Elämmekö me sellaisessa liitossa, jotka jotkut kokevat tuomituksi vai ei... Itse ne niin koe.

Lapset ovat 11-9-7. Pärjäävät koulussa hyvin. Vaikuttavat tasapainoisilta ja onnellisilta. Ja sellaisista, että kokevat olevansa turvassa. Tuntuu vaan, ainakin näiden keskustelupalstojen perusteella, että mekin kuulumme siihen ääriryhmään.

Täällä kun vaikuttaa siltä, että muiden riidat on sellaisia, että sovitaan kokous ja keskustellaan asiat. Pahimmassa tapauksessa joku korottaa ääntä tai mököttää...

 

[SiiriS_]

Mun mielestä on eri asia se, että joskus palaa pinna ja tekee jotain tyhmää. Mutta jos pinnan katketessa käy päälle fyysisesti oikeasti, niin se on eri asia

Mitä mä oon kaverien kanssa jutellut, niin melkein kaikilla on kotoa semmosia muistoja että joskus joku hajoitti jotain. Aika yleistä esim. se että naiset hajoittaa astioita. Ja kyllä kavereidenkin suhteissa on kaikenlaista tapahtunut.

Mutta sitten semmoista en tiedä, että käsiksi olisi kunnolla käyty. Toki hieman vanhemmissa tutuissa (60-luvulla syntyneissä, kenties alku70-lukukin) on niitä jotka ovat selkeäänsä saaneet.

 

[vierailija]

Nyky-Suomessa nainen saa vapaasti harjoittaa kodin seinien sisällä henkistä väkivaltaa miestä kohtaan aina siihen pisteeseen asti, että miehen henkinen sietokyky loppuu ja hän erehtyy käymään kerran naiseen käsiksi. Siinä vaiheessa haetaankin sitten kiireen vilkkaa kaksplussaa, poliisia, käräjätuomaria ja lastenvalvojaa selvittämään tilanne. Ja kenenkä puolelle kaikki mahtavat asettua?

Tämä on pelkkää sontaa. Sitä ihtiään. Ehtaa, höyryävää paskaa.

Koska suusanalliseen vastataan aina suusanallisesti, eikä fyysisesti. Miehen pitää erota naisesta, jonka sanat satuttavat ja tehdä se ENNEN kuin "sietokyky" loppuu. Ei ole miehelle tervettä käytöstä olla sellaisessa suhteessa jossa pimahtaa. Kun mies huomaa merkit niin eroaa. Ei ole mitään syytä antaa suhteen jatkua niin pitkään että tuntee tarvetta käydä käsiksi.

 

[vierailija]

Tämä käsiksi käyminen on muuttunut aivan suhteettomaksi tabuksi nykyään. Joku saattaa karjua toisella rumia asioita vaikka millä mitalla joka päivä, eikä se välttämättä vielä merkkaa paljoakaan, mutta yksikin fyysinen juttu (tyyliin pieni puristaminen) on maailmanloppu ja "osoitus" siitä, että siihen syyllistynyt on vähintäänkin potentiaalinen moottorisahamurhaaja.

 

[m1es]

Jos jotkut idiootit kaltoinkohtelevat lapsiaan, niin miksi sen pitäisi vaikuttaa aloittajaan yhtään mitenkään? Ei kai tarkoituksesi ollut vihjata, että aloittajan pitäisi sietää loppuelämänsä väkivaltaista miestä siksi, että joku muu jossain muualla sattaa myös syyllistyä samankaltaisiin tekoihin.

Ei, jatkuvasti väkivaltaista ihmistä (mies tai nainen) ei pidä sietää. Ap:n tapauksessa oli kuitenkin kysymys yhdestä ainoasta kerrasta 15 vuoden liiton aikana. Ja tuo ainoakaan kerta ei ollut selvästikään harkittua väkivaltaa vaan pinnan katkeaminen. Siksi vertasin tilannetta siihen, että vanhempi (äiti tai isä) lapsen/teinin kiukutellessa menettää hermonsa, nostaa lapsen/teinin ilmaan ja heittää/tiputtaa lattiaan. Jos ap:lle tapahtuneen pitäisi automaattisesti johtaa eroon, pitäisi kuvaamani kaltaisen lapsen kohtelun aina johtaa huostaanottoon lastensuojeluilmoituksen jälkeen.

Miehen demonisointi väkivaltaiseksi mieheksi, jota pitäisi sietää loppuelämä on erittäin liioiteltua yhden tapauksen perusteella. Se, että aloittaja sai mustelmia, johtuu fyysisistä eroista, miehen voimat riittävät tuohon nostoon ja heittämiseen. Mutta jos nainen hermostuessaan sanoisi miehelle "vittuun siitä sohvalta" ja sen jälkeen löisi miestä avokämmenellä poskelle tai yrittäisi työntää miehen alas sohvalta, olisi teko periaatteessa täysin vastaava, vaikka fyysiset seuraukset todennäköisesti paljon pienemmät olisivatkin. Nainen olisi väkivaltainen häirikkö, jota mies saa pelätä loppuelämänsä. Pitääkö siis jokaisen litsarin saaneen miehen jättää vaimonsa?

 

[vierailija]

Ei, jatkuvasti väkivaltaista ihmistä (mies tai nainen) ei pidä sietää. Ap:n tapauksessa oli kuitenkin kysymys yhdestä ainoasta kerrasta 15 vuoden liiton aikana. Ja tuo ainoakaan kerta ei ollut selvästikään harkittua väkivaltaa vaan pinnan katkeaminen. Siksi vertasin tilannetta siihen, että vanhempi (äiti tai isä) lapsen kiukutellessa menettää hermonsa, nostaa lapsen ilmaan ja heittää/tiputtaa lattiaan. Jos ap:lle tapahtuneen pitäisi automaattisesti johtaa eroon, pitäisi kuvaamani kaltaisen lapsen kohtelun aina johtaa huostaanottoon lastensuojeluilmoituksen jälkeen.

Miehen demonisointi väkivaltaiseksi mieheksi, jota pitäisi sietää loppuelämä on erittäin liioiteltua yhden tapauksen perusteella. Se, että aloittaja sai mustelmia, johtuu fyysisistä eroista, miehen voimat riittävät tuohon nostoon ja heittämiseen. Mutta jos nainen hermostuessaan sanoisi miehelle "vittuun siitä sohvalta" ja sen jälkeen löisi miestä avokämmenellä poskelle tai yrittäisi työntää miehen alas sohvalta, olisi teko periaatteessa täysin vastaava, vaikka fyysiset seuraukset todennäköisesti paljon pienemmät olisivatkin. Nainen olisi väkivaltainen häirikkö, jota mies saa pelätä loppuelämänsä. Pitääkö siis jokaisen litsarin saaneen miehen jättää vaimonsa?

Eräs läimi minua alkuaikoina korvalle todella lujaa.
Ilmoitin, että ei tuo vielä satu liikaa, mutta että minulta menee vähitellen kuulo, sillä korva vinkuu lyönnin jälkeen.
Ei se tilanne minusta johtunut, vaan aiempi elämä exänsä kanssa siirtyi aiheetta minuun.
Lopetti sen läimimisensä sitten siihen.