Mies kävi juhlimassa.. ikäviä asioita.

[joskus..]

Tässä tapauksessa miettisin miehen kaverin motiiveja.

A) Hänellä on joku syy olla miehelle vihainen, koska kertoo tälläisen asian
B) Hän on seurannut jo kauan miehen toilailuja, ja nyt tuli viimeinen tikki.

Ehkä kaveri(t) on myös naisen kavereita.
Luulin aikoinaan, et pojat on toisilleen lojaaleja, mutta eräs puhelu aamuyöllä opetti, että ne ei oikeesti oo, jos ne pitää naista hyvänä tyyppinä. "meistä sä oot hyvä kaveri ja sun ei pidä järkyttyä kun meet teijen tyhjään kämppään". Tuli ajettua megaylinopeuksia ja kyllä, romahdettua. Ja lähdettyä saman aamun aikana.

 

["..."]

Tuskin ne nyt aamu kaheksaan asti on pusutellu ja toisiaan kädestä pidelly. Eikä myönnä tietenkään, kun kukaan ei voi käräyttää.

 

[nii varmaan]

joo ja jos myöntää et anto pusun niin on ne vähintään vaihtanu sylkee ja kielareita kiihkeesti oikein kunnolla.ei kukaan vaan anna pusua tossa tilanteessa.varmasti kiehnätty ja nuoltu kunnolla.valitettavasti.
ja ainakin mun mies sais kenkää "pusuttelusta"..

 

[ekohippi]

Ei tossa ole paljon vaihtoehtoja kuin miettiä, onko kyse tunneliitosta vai taloudellisesta yhteenliittymästä lastenkasvatusta varten.

Tunneliitolle ei tosta ole kuin suunta alaspäin. Jos taas "Järkiliitossa" ruokaa riittää ja laskut tulee maksettua, niin miksei tota voisi kattoa sormien välistä.

 

[ap..........]

Tunneliitto. Yritän unohtaa asian, mut en näköjään voi. En aiheesta ole ny miehelle puhunu, kun silloin asian tultua ilmi tenttasin suutuspäissäni. Nyt siitä tuskin mitään irtoaa.
Olen kuin olisin asian unohtanut, mutta on niin jumalattoman pahaolo, en saa unta, ruoka ei maistu.. liki 2v tupakattomuus päättyi, kädet tärisee. Yrittää vaan pitää itseä kasassa ja olla kuin asia ei vaivaisi. Mutta vaivaa se.. ja tiedän, ettei näin voi jatkua. Huomenna alan puhumaan avioerosta. Tekee kipeää, mutta aika parantaa haavat. Saman ihmisen en anna toista kertaa satuttaa.

 

["vieras"]

Tunneliitto. Yritän unohtaa asian, mut en näköjään voi. En aiheesta ole ny miehelle puhunu, kun silloin asian tultua ilmi tenttasin suutuspäissäni. Nyt siitä tuskin mitään irtoaa.
Olen kuin olisin asian unohtanut, mutta on niin jumalattoman pahaolo, en saa unta, ruoka ei maistu.. liki 2v tupakattomuus päättyi, kädet tärisee. Yrittää vaan pitää itseä kasassa ja olla kuin asia ei vaivaisi. Mutta vaivaa se.. ja tiedän, ettei näin voi jatkua. Huomenna alan puhumaan avioerosta. Tekee kipeää, mutta aika parantaa haavat. Saman ihmisen en anna toista kertaa satuttaa.

Alat puhumaan miehen kanssa avioerosta joidenkin kuulopuheiden perusteella? Lienee tosiaan paras erota, koska et selvästi ole valmis elämään parisuhteessa.

 

[ap..............]

[QUOTE="vieras";23840802]Alat puhumaan miehen kanssa avioerosta joidenkin kuulopuheiden perusteella? Lienee tosiaan paras erota, koska et selvästi ole valmis elämään parisuhteessa.[/QUOTE]

Ei vain kuulopuheiden perusteella, vaan on itse sitä mukaa asioita tunnustanut, mitä selville muutaman tunnin aikana sain.

 

[ap........]

En saa nukuttua ja pitäisi vauvaa jaksaa hoitaa

 

[juupsis]

huh mitä tekstiä.

Ihan ekaks, ap: voimia!! sun on pakko yrittää puhua sun miehen kanssa... muuten tuo asia jää vaivaamaan sua... Onko mies puhunu sulle mitään?

Mä en hyväksy pettämistä missään muodossa enkä kovin helpolla anna sitä anteeksi. Tämä(kin) on pitänyt kantapään kautta opetella. Ex mieheni petti mua ekan kerran kun oltiin seurusteltu joku kuukausi. Pelkästä pususta silloinkin oli kyse, kännipäissään (vaikka se ei puolustus olekaan) ja vielä itse tunnusti, mutta se satutti. Olisi pitänyt silloin ymmärtää... Toisen kerran mies petti vuoden seurustelun jälkeen. Olin hajalla. Mua eniten satutti ajatus siitä, että ihminen, joka tuntee mut, joka tietää tasan tarkkaan miten se mua satutti, teki sen silti. ja vielä selvinpäin... Loppujen lopuksi en tiedä montako kertaa mies mua petti, suhde loppui vuosia sitten, ylläri ylläri, toisen naisen takia. Jälkeenpäin ajateltuna, annoin anteeksi miehelle ne teot teoriittisella tasolla, mutta se, että mies teki sen tietäen, miten paljon se mua loukkasi... sitä en voi antaa anteeksi.

Nykyisen miehen kohdalla yksinkertaisesti tiedän, että hän ei petä. Me ollaan naimisissa, meillä on pieni tyttö. Mies rakastaa meitä valtavasti, kuten me miestä. Voin olla naivi, haluan olla naivi, mutta olen siitä varma, voin lyödä vaikka vetoa, että viidenkymmenen vuoden päästä (mikäli tässä vielä olen), voin olla yhtä varma siitä, että mies ei petä, eikä ole pettänyt. Me ollaan yhdessä tähän lähdetty, yhdessä sovittu, toisillemme luvattu, että tässä on meidän perhe, tälle me halutaan olla uskollisia. Ketään ei pidetä pallo jalassa, mutta monesti kumpikin valitsee mieluummin sen koti-illan kun poikien/tyttöjen saunaillan. Tämä sopii meille ja toimii hyvin.

 

[Sapfo]

Kyllä tuollaisissa hieman epäselvissä jutuissa on usein takana jonkinsortin uskottomuutta. Ja usein myös naisen oma vaisto on oikeassa. Kyllä sen nyt näkee jos omassa miehessä on jotain outoa tai antaa outoja selityksiä asioille.

Ap, älä lähde elämään liitossa jossa ei ole luottamusta. Jotta luottamusta voidaan rakentaa uudelleen se vaatii mieheltä paljon. Mm. ymmärrystä ja halua, ehdottomasti koko asian tunnustamista.

 

["vieras"]

Jos asia painaa mieltäsi noin paljon niin sun varmaan kannattaa vaan rohkeesti istua alas miehesi kanssa ja ottaa asia puheeksi, kerrot että tämä asia on jäänyt painamaan mieltäsi jne. kerrot tunteesi suoraan hänelle ja vaikka sitten tivaat asiasta. Jos hän kieltäytyy puhumasta tai meinaa suuttua ni sanot vaan ettet saa mielenrauhaa jos asiaa ei käydä läpi.

Näen melko vaikeana jatkaa suhdetta jos roikut tuollaisessa epätietoisuudessa ja menetät sen vuoksi yöunet ja olet epäluuloinen miestäsi kohtaan. Jos hän vaan aina kieltää pettäneensä, niin sinä joko unohdat asian ja jatkat elämää tai sitten roikut löysässä hirressa ja aina mietit miehesi tekemisiä. Jos mies tunnustaa niin sitten teet omat päätökset myös siitä, eli ero? Jos annan asian anteeksi niin silloin sinun tulee myös oikeasti "unohtaa" asia, eli et voi enää koskaan ottaa asiaa puheeksi, muuten suhde ei tule toipumaan.

 

["vieras"]

huh mitä tekstiä.

Ihan ekaks, ap: voimia!! sun on pakko yrittää puhua sun miehen kanssa... muuten tuo asia jää vaivaamaan sua... Onko mies puhunu sulle mitään?

Mä en hyväksy pettämistä missään muodossa enkä kovin helpolla anna sitä anteeksi. Tämä(kin) on pitänyt kantapään kautta opetella. Ex mieheni petti mua ekan kerran kun oltiin seurusteltu joku kuukausi. Pelkästä pususta silloinkin oli kyse, kännipäissään (vaikka se ei puolustus olekaan) ja vielä itse tunnusti, mutta se satutti. Olisi pitänyt silloin ymmärtää... Toisen kerran mies petti vuoden seurustelun jälkeen. Olin hajalla. Mua eniten satutti ajatus siitä, että ihminen, joka tuntee mut, joka tietää tasan tarkkaan miten se mua satutti, teki sen silti. ja vielä selvinpäin... Loppujen lopuksi en tiedä montako kertaa mies mua petti, suhde loppui vuosia sitten, ylläri ylläri, toisen naisen takia. Jälkeenpäin ajateltuna, annoin anteeksi miehelle ne teot teoriittisella tasolla, mutta se, että mies teki sen tietäen, miten paljon se mua loukkasi... sitä en voi antaa anteeksi.

Nykyisen miehen kohdalla yksinkertaisesti tiedän, että hän ei petä. Me ollaan naimisissa, meillä on pieni tyttö. Mies rakastaa meitä valtavasti, kuten me miestä. Voin olla naivi, haluan olla naivi, mutta olen siitä varma, voin lyödä vaikka vetoa, että viidenkymmenen vuoden päästä (mikäli tässä vielä olen), voin olla yhtä varma siitä, että mies ei petä, eikä ole pettänyt. Me ollaan yhdessä tähän lähdetty, yhdessä sovittu, toisillemme luvattu, että tässä on meidän perhe, tälle me halutaan olla uskollisia. Ketään ei pidetä pallo jalassa, mutta monesti kumpikin valitsee mieluummin sen koti-illan kun poikien/tyttöjen saunaillan. Tämä sopii meille ja toimii hyvin.

Näinpä. Ja tätä palstaa kun lukee,niin yllättävän moni on tosi kyyninen parisuhdeasioissa. "Kaikki miehet pettää joskus,kyllä sä vielä tuut näkemään,jokainen mies haluu nuoremman ja nätimmän". Ja sit jos mies viihtyy kotona perheensä kanssa,niin vaimo on nalkuttava diktaattori joka yrittää kahlita miestä,sillä jokainen oikea mies kyllä viettää aikansa mielummin jossain muualla. Mies kaipaa tilaa ja vapaata perheestään ja jos ei,niin mies on nössö,homo tai ruma ja epätoivoinen. Tärkeintä on että rahaa tulee ja on kiva talo,muuten on ihan sama vaikka eläis kämppiksinä. Sinänsä surullista,että rakkausliitot tuntuvat olevan jotenkin väheksytty ja lapsellisena pidetty asia.

 

["Mies"]

Kyynisiä ja kaksnaamaisia. Se on totta. Täältä olen tavannut kaksi sellaista ihmistä jotka haukkuvat miehiä pettäjiksi mutta kuitenkin kumpikin kanssani ovat päätyneet harrastamaan seksiä. Toinen jopa aviovuoteessaan! Turha miehiä haukkua, naisetkin pettävät!

 

[isoäiti mölykylästä]

En saa nukuttua ja pitäisi vauvaa jaksaa hoitaa

voimia. mitäs jos kuitenkin muuttaisitten eriosoitteisiin, eihän ole pakko heti erota. vaan kun on etäisyyttä, niin ehkä pystytte sitten keskustelemaan asioista. ja saatte ne selviämään, niin että voitte palata yhteen. ja kyllä nykyisin pärjää lapsen kanssa yksinkin, ei siihen pettävää miestä tarvita.

 

["Kenguru"]

[QUOTE="vieras";23840997]Näinpä. Ja tätä palstaa kun lukee,niin yllättävän moni on tosi kyyninen parisuhdeasioissa. "Kaikki miehet pettää joskus,kyllä sä vielä tuut näkemään,jokainen mies haluu nuoremman ja nätimmän". Ja sit jos mies viihtyy kotona perheensä kanssa,niin vaimo on nalkuttava diktaattori joka yrittää kahlita miestä,sillä jokainen oikea mies kyllä viettää aikansa mielummin jossain muualla. Mies kaipaa tilaa ja vapaata perheestään ja jos ei,niin mies on nössö,homo tai ruma ja epätoivoinen. Tärkeintä on että rahaa tulee ja on kiva talo,muuten on ihan sama vaikka eläis kämppiksinä. Sinänsä surullista,että rakkausliitot tuntuvat olevan jotenkin väheksytty ja lapsellisena pidetty asia.[/QUOTE]

Ihan samaa mieltä! Jotenki on vallalla sellainen mentaliteetti, että pettäminen on normaalia, pienet syrjähypyt sallittuja, eikä pusut ole edes pettämistä.

Itse en olisi suhteessa, jossa kumpikin ei olisi sitoutunut tuohon suhteeseen, ilman mitään häröilyjä. En ole pirttihirmu, ja meillä kummallakin on tässä suhteessa hyvä olla. Pettäminen ja tuollaiset pusuttelut tarkoittaa sitä, ettei kunnioita toista, enkä itse pystyisi, tai näe mitään järkeä olla suhteessa, jossa ei ole kunnioitusta puolisoa kohtaan.

 

[---]

Tällä miehen kaverilla on selkeästi jokin taka-ajatus.
Onko AP:llä ja miehen kaverilla on ollut jonkinlaista "sutinaa", silmäpeliä tms. flirttiä?
Jospa kaveri luulee että AP:n saisi sänkyyn kun mies on toilaillut ja AP on lohduttajaa vailla...
Ei mökkireissuista kaverit mene vaimoille raportoimaan!!!

 

["Kenguru"]

[QUOTE="Kenguru";23841315]Ihan samaa mieltä! Jotenki on vallalla sellainen mentaliteetti, että pettäminen on normaalia, pienet syrjähypyt sallittuja, eikä pusut ole edes pettämistä.

Itse en olisi suhteessa, jossa kumpikin ei olisi sitoutunut tuohon suhteeseen, ilman mitään häröilyjä. En ole pirttihirmu, ja meillä kummallakin on tässä suhteessa hyvä olla. Pettäminen ja tuollaiset pusuttelut tarkoittaa sitä, ettei kunnioita toista, enkä itse pystyisi, tai näe mitään järkeä olla suhteessa, jossa ei ole kunnioitusta puolisoa kohtaan.[/QUOTE]

Siis en pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa...

 

[ap.......]

Tällä miehen kaverilla on selkeästi jokin taka-ajatus.
Onko AP:llä ja miehen kaverilla on ollut jonkinlaista "sutinaa", silmäpeliä tms. flirttiä?
Jospa kaveri luulee että AP:n saisi sänkyyn kun mies on toilaillut ja AP on lohduttajaa vailla...
Ei mökkireissuista kaverit mene vaimoille raportoimaan!!!

Raivoissani kirjoitin asian noin, mutta.. Kaveri on siis nainen ja hänen miehensä oli mieheni kanssa siellä pelikauden päättäjäisissä. Mieheni on tuntenut heidät jo kauan ennen kuin meistä tuli pari.. miehen kautta olen heihin tutustunut.

Kaikki tunnesgaalan tunteet käynyt läpi, pettymys, viha, suru, raivo jne.

Mietin myös mitä näiden neitosten siipat asiasta ajattelisi, jos tietäisivät että ne n. 6-10 neitosta on pitäny aamuyön/aamun aikana hauskaa pelaajaporukan kanssa. Ja että joku(t) oli palannu omaan mökkiin vasta aamulla klo8 aikoihin kera pusun tai pusujen. Nämä naisten polttarit oli siis tahkolla (nilsiässä) n. 21-22.5.

Jostakin syystä haluaisin nyt tavata naisen, jonka mieheni on aamulla saattanut mökilleen ja jolle mies on pusun antanut. Eikä tehtävä lieneen vaikea, kun joitakin nimiä jo olen selville saanut...

Ja mitä opinkaan.. luottaminen on perseestä.

 

[Oisku]

Jostakin syystä haluaisin nyt tavata naisen, jonka mieheni on aamulla saattanut mökilleen ja jolle mies on pusun antanut. Eikä tehtävä lieneen vaikea, kun joitakin nimiä jo olen selville saanut...

Mitä sä sillä saavuttaisit? Ainoa millä on väliä on se mitä sun miehes on tehnyt. Tämä neitonen hoitakoot asiat oman siippansa kanssa, jos hänellä sellainen on, miten parhaaksi näkee. Jos hän taas on sinkku niin silloin hän ei ole tilivelvollinen kenellekään. Onhan miehes voinut vaikka valehdella olevansa sinkku tai jotain muuta.

Mun on hirveän vaikea ymmärtää sitä miksi olisi niin tärkeää tavata tuntematon nainen jonka kanssa toinen on pitänyt peliään. Kun häntä ei voi asiasta syyttää, syyllinen on se joka on parisuhteessa ja rikkoo yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Ihan sama vaikka nainen olisi mikä malli ja kekkaloinut alasti siellä miesten joukossa. Olkoot vaan, mutta rajoja ei silti ylitetä.