Meillä oli eilen yhteinen vapaapäivä miehen kanssa ja sen kunniaksi otimme hiukan viiniä. Minulla se meni -jälleen kerran- vähän överiksi ja ryhdyin haastamaan riitaa niinkuin melkein aina humaltuessani. No mies kuunteli sitä aikansa kärsivällisesti, mutta lopulta ilmoitti, että saisin piiskaa, jollei ääni muuttuisi kellossa. Lähdimme siten kävelylle kauniista hellepäivästä nauttimaan ja päätäni selvittelemään. Minulta unohtuivat melko pian lupaukseni "olla ihmisiksi" ja aloin huoltoasemalla ihmisten kuullen haukkua miestäni, kun olimme tupakkaostoksilla. Vaitonaisena hän talutti minut käsipuolesta pihalle ja lähti ohjaamaan kohti viereisen pyörätien takana avautuvaa metsikköä. Tiesin mitä tuleman piti, mutta en olisi uskonut hänen piiskaavan minua ulkosalla. Se kuitenkin tapahtui, ja pian olin polvillani maassa mieheni jalkojen välissä pylly pystyssä ja mies veti pitkän hameeni ylös ja pöksyt alas. Sanaakaan ei vaihdettu, kuulin vain vyönsoljen tutun kilahduksen, kun mieheni availi sitä ja veti vyön irti lenkeistä. Yritin peloissani pyristellä irti, mutta vahvat reidet pitivät minut aloillani jaa samantien remmi läiskähti ensimmäisen kerran paljaalle pyllylleni. Haukoin henkeäni ja jo parin seuraavan sivalluksen jälkeen aloin itkeä ja vaikertaa kivusta ja häpeästä. Remmi jatkoi armotonta tanssiaan ja aloin todella nöyrtyä... viimeisetkin riidanhalut katosivat ja aloin kiltisti pyytää anteeksi. Lopulta mieheni katsoi, että olin saanut tarpeekseni ja nosti minut olkapäistä ylös. Kompuroin vähän pikkupökyt nilkoissa ja yrtitin vetää niitä ylös, mutta mieheni kielsi ja käski niiden antaa olla. Sitten hän sanoi, että saisin vielä risusta "lisäopetusta" ja käski minun hakea sopivan piiskan. En uskaltanut juuri vastustaa, sillä tiesin, että joudn tottelemaan. Niinpä taitoin läheisestä koivusta tuuhean ja monihaaraisen oksan ja ojensin sen miehelleni. Itketti pelkkä ajatuskin ilkeännäköisen piiskan sivalluksista vyön jäljiltä aran takapuoleni iholla. Mieheni tarttui oksaan ja riipi siitä lehdet pois. Sitten hän tarttui leukaani ja katsoi minua silmiin. Sain pienen suukon ja käskyn käydä uudelleen kontileni. Tottelin vaieten. Pylly pystyssä ja vapisten odotin rangaistustani. Tunsin miten hameeni nostettiin taas selän päälle ja mies asettui jälleen jalat molemmin puolin vartaloani siltä varalta, että yrittäisin rimpuilla pois piiskan alta. Yritinkin, kun piiskaus alkoi; niin kipeää se teki ennestään aralla pyrstölläni. Sain oikein pperusteellisesti selkääni vielä uudelleenkin ja itkin ja nyyhkytin kasvot nurmikkoa vasten. Luulin, että selkäsauna kestäisi loputtomiin, mutta lopulta mieheni lopetti todeten "eiköhän tämä riitä" ja nosti minut ylös ja veti rintaansa vasten. Siinä sain siten vielä pienen nuhdesaarnan ja kehotuksen ottaa opikseni. Itkin helpottuneena ja lupasin muistaa käyttäytyä paremmin. Olin tosi helpottunut ja hiukan nolo edelleen, mutta mieheni silmistä näin, että hän ei ollut minulle enää vihainen, vaan jotain aivan muuta... niinkuin aina, kun hän on kurittanut minua. Hymyillen polvistuin hänen eteensä ja vedin farkkujen vetskarin auki....
