Miehen naispuoleiset kaverit

[ap...]

[
Eikä ole. Ystävien tehtävä on mm. huomauttaa, jos seurusteluehdokas vaikuttaa epäsopivalta.

?????????

Eikö ystävien tehtävä ole nimenomaan pitää turpansa kiinni, eikä latoa mielipiteitään siitä, kenen kanssa toinen seurustelee? Kaikilla on erilainen maku, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Tuollainen naamansa rääpiminen ja toisen kumppanin valintaan puuttuminen, se vasta epäsopivaa on.

Jokainen tekee itse valintansa, eikä siihen pitäis kenenkään puuttuman.
Vai haluatko, että ystäväsi sanoo sinulle nykyisestä kumppanistasi vaikka tyyliin: " En kehdannut aiemmin sanoa, mutta musta tuo sun mies on ruma, tyhmä, vammanen, karvanen, haisee pahalta, ja se on ihan vitun typerä muutenki".

 

[Ari..]

No miehillä on usein niin, että jos kaverit ei tykkää naisesta, niin kaverien mielipide painaa aika lailla..

 

[karmee plösö]

No miehillä on usein niin, että jos kaverit ei tykkää naisesta, niin kaverien mielipide painaa aika lailla..

Entä miten yli 18-vuotiailla?

 

[hohho..]

No miehillä on usein niin, että jos kaverit ei tykkää naisesta, niin kaverien mielipide painaa aika lailla..

Entä miten yli 18-vuotiailla?

Ari varmaan kysyy kaikilta kavereiltansa aina, että kannattaako jotain naista tapailla, kertoo vielä kuppikoon, karvaisuus-asteen ja kenkien numeronkin. SItten istutaan yhdessä kantakuppilan pöytään miettimään että kantsisko tohon nyt koskea.

Yli 18-vuotiaat miehet ei osaa tehdä vielä tuossakaan iässä päätöksiä itse. Jos kavereilta ei tule kommenttia, niin sitten kysytään äiskältä.

Typerää, jos kavereiden mielipiteet vaikuttaa seurusteluun. Tuolla menolla Ari & Co ei tule koskaan saamaan naista.

 

[Ari..]

Ihan tiedoksenne en ole teini, tekstistä päätellen taidatte olla sitä itse. Reilu parikymppinen kundi liikkuu paljon kavereiden kanssa ja jos nainen ei tule toimeen kavereiden kanssa ollenkaan, niin on se aika hankalaa. En kysy kavereiden mielipidettä, mutta kyllä se asiaan vaikuttaa. Kaverit on ollut kuitenkin ehkä jo vuosia, lapsuudesta asti ja nainen tullut juuri kuvioihin. Ja jos nainen ei nyt elämäni naiselta aivan täysin vaikuta (kuten ei ap nyt vaikuta olevan miehensä elämän nainen, sori vaan), niin kyllä ne kaverien mielipiteet merkkaa.
Ai niin, ja itselläni on elämäni nainen jo hankittuna, ei tarvitse teidän sitä huolehtia.

 

[Voi hele....]

No entäs jos KAVERI tulee myöhemmin kuvioihin, ja vaimo ei siitä kaverista tykkääkään? Lähteekö kaveri käpyttelemään?

Kyllä on keskenkasvuista porukkaa, jos kaverien mielipiteen mukaisesti edetään. "Reilu parikymppinen" ei kyllä kuulostakaan vielä kovin miehen iässä olevalta, suurin osa on ihan kakaroita vielä aina kolmekymppisiksi asti, varsinkin nämä nykymiehet. Ja kavereitten sana painaa, voi jaasus.

Minulla on aina ollut omat aivot joilla osaan ajatella, ja omat mieltymykset, joiden mukaan elän. Kaverit on VAIN kavereita, he ei ole elämänkumppaneita, joiden kanssa on tarkoitus jakaa koko elämä, elää yhteisessä kodissa ja saada yhteisiä lapsia.

Ystävyys on hieno juttu, mutta ei korvaa puolisoa. Ihanne tilanne on, jos puoliso on myös se paras ystävä. Siihen jokaisen pitäisi pyrkiä. Sellaiset liitot yleensä kestää, ja niissä on lastenkin hyvä olla. Typerimpiä on ne liitot, joissa puolisot on kuin sotajalalla keskenään, aivan kuin eri puolilla koko ajan, ja molempien ystävät vielä siinä sohlaa väilssä kuka mitäkin neuvojaan ja mielipiteitään tyrkyttämässä. Enkä ymmärrä sellaisia liittoja, joissa toiselta pyritään salaamaan jotain. Jos ihminen ei voi edes tälle yhdelle ihmiselle olla rehellinen, kenelle hän sitten voi olla? Kyllä täällä kauheasti kohkataan puolisoiden omista ystävistä ja omista elämistä, mutta unohdetaankohan tässä nyt jotain aivan olennaista. Miksi ylipäänsä mennään avo- tai avioliittoon, siis parisuhteeseen? Sillä asialla on merkityksensä, ja jos siihen ei ole valmis, silloin ei pidä tehdä päätöstä yhteen menemisestä.

Eihän kukaan voikaan omistaa ketään, koska ihminen ei ole esine, mutta parisuhteessa on olemassa tietty sitovuustaso eikä se ole aivan mitätön. Jos siihen ei pysty, pitäisikö harkita yksinelämistä? Silloin ei ainakaan loukkaisi ketään.

Minulla ja monilla ystävilläni on aivan erilaiset mieltymykset vastakkaisen sukuolen suhteen. Jos olisin heitä kuunnellut, en olisi kenenkään kanssa pystynyt seurustelemaan enkä olisi tätä nykyä naimisissa. Avioliittoni on luultavasti onnellisin, mitä yhdelläkään kaverillani.

 

[JustNii!]

No entäs jos KAVERI tulee myöhemmin kuvioihin, ja vaimo ei siitä kaverista tykkääkään? Lähteekö kaveri käpyttelemään?

Kyllä on keskenkasvuista porukkaa, jos kaverien mielipiteen mukaisesti edetään. "Reilu parikymppinen" ei kyllä kuulostakaan vielä kovin miehen iässä olevalta, suurin osa on ihan kakaroita vielä aina kolmekymppisiksi asti, varsinkin nämä nykymiehet. Ja kavereitten sana painaa, voi jaasus.

Minulla on aina ollut omat aivot joilla osaan ajatella, ja omat mieltymykset, joiden mukaan elän. Kaverit on VAIN kavereita, he ei ole elämänkumppaneita, joiden kanssa on tarkoitus jakaa koko elämä, elää yhteisessä kodissa ja saada yhteisiä lapsia.

Ystävyys on hieno juttu, mutta ei korvaa puolisoa. Ihanne tilanne on, jos puoliso on myös se paras ystävä. Siihen jokaisen pitäisi pyrkiä. Sellaiset liitot yleensä kestää, ja niissä on lastenkin hyvä olla. Typerimpiä on ne liitot, joissa puolisot on kuin sotajalalla keskenään, aivan kuin eri puolilla koko ajan, ja molempien ystävät vielä siinä sohlaa väilssä kuka mitäkin neuvojaan ja mielipiteitään tyrkyttämässä. Enkä ymmärrä sellaisia liittoja, joissa toiselta pyritään salaamaan jotain. Jos ihminen ei voi edes tälle yhdelle ihmiselle olla rehellinen, kenelle hän sitten voi olla? Kyllä täällä kauheasti kohkataan puolisoiden omista ystävistä ja omista elämistä, mutta unohdetaankohan tässä nyt jotain aivan olennaista. Miksi ylipäänsä mennään avo- tai avioliittoon, siis parisuhteeseen? Sillä asialla on merkityksensä, ja jos siihen ei ole valmis, silloin ei pidä tehdä päätöstä yhteen menemisestä.

Eihän kukaan voikaan omistaa ketään, koska ihminen ei ole esine, mutta parisuhteessa on olemassa tietty sitovuustaso eikä se ole aivan mitätön. Jos siihen ei pysty, pitäisikö harkita yksinelämistä? Silloin ei ainakaan loukkaisi ketään.

Minulla ja monilla ystävilläni on aivan erilaiset mieltymykset vastakkaisen sukuolen suhteen. Jos olisin heitä kuunnellut, en olisi kenenkään kanssa pystynyt seurustelemaan enkä olisi tätä nykyä naimisissa. Avioliittoni on luultavasti onnellisin, mitä yhdelläkään kaverillani.

Hyvä,hyvä! Kiteytit tähän juuri kaiken sen mitä itse en saanut krijoitettua! Miinus etten ole naimisissa, muuten olen täysin samaa mieltä.

 

[totuus on että]

Ystävät pysyy aina, puoliso/seurustelukumppani voi vaihtua.

 

[riitta 36v]

Ihan tiedoksenne en ole teini, tekstistä päätellen taidatte olla sitä itse. Reilu parikymppinen kundi liikkuu paljon kavereiden kanssa ja jos nainen ei tule toimeen kavereiden kanssa ollenkaan, niin on se aika hankalaa. En kysy kavereiden mielipidettä, mutta kyllä se asiaan vaikuttaa. Kaverit on ollut kuitenkin ehkä jo vuosia, lapsuudesta asti ja nainen tullut juuri kuvioihin. Ja jos nainen ei nyt elämäni naiselta aivan täysin vaikuta (kuten ei ap nyt vaikuta olevan miehensä elämän nainen, sori vaan), niin kyllä ne kaverien mielipiteet merkkaa.
Ai niin, ja itselläni on elämäni nainen jo hankittuna, ei tarvitse teidän sitä huolehtia.

Juuri tuon takia seurustelin joskus 17-20 vuotiaana itseäni huomattavasti vanhempien miesten kanssa. Sellaisella 25+ on jo joku oma käsitys ja näin, ettei tarvi niiltä kamuilta kysellä kenen kanssa seurustelee. Nyt kun olen 36 olen jo asunut avoliitossa ikäiseni miehen kanssa 6v.

 

[sivusta seuraaja!]

Tyypillistä nuorille naisille. Suuttuvat kun kuulevat totuuden.

 

[nainen -70]

Ihan tiedoksenne en ole teini, tekstistä päätellen taidatte olla sitä itse. Reilu parikymppinen kundi liikkuu paljon kavereiden kanssa ja jos nainen ei tule toimeen kavereiden kanssa ollenkaan, niin on se aika hankalaa. En kysy kavereiden mielipidettä, mutta kyllä se asiaan vaikuttaa. Kaverit on ollut kuitenkin ehkä jo vuosia, lapsuudesta asti ja nainen tullut juuri kuvioihin. Ja jos nainen ei nyt elämäni naiselta aivan täysin vaikuta (kuten ei ap nyt vaikuta olevan miehensä elämän nainen, sori vaan), niin kyllä ne kaverien mielipiteet merkkaa.
Ai niin, ja itselläni on elämäni nainen jo hankittuna, ei tarvitse teidän sitä huolehtia.

No mitä jos seukkaat jonkun kauniin, herttaisen, mielenkiintoisen, ihanan, fiksun jne jne kaikin puolin täydellisen doriksen kanssa ja sun kaveri Pera sanoo että "ihan p** muija, jätä tuo horatsu" niin mistäs oot varma ettei Pera ole sulle mustankipeä upeasta dooriksestasi...

Näitäkin on nähty eli omat aivot rules!

 

[Ari..]

Ihan tiedoksenne en ole teini, tekstistä päätellen taidatte olla sitä itse. Reilu parikymppinen kundi liikkuu paljon kavereiden kanssa ja jos nainen ei tule toimeen kavereiden kanssa ollenkaan, niin on se aika hankalaa. En kysy kavereiden mielipidettä, mutta kyllä se asiaan vaikuttaa. Kaverit on ollut kuitenkin ehkä jo vuosia, lapsuudesta asti ja nainen tullut juuri kuvioihin. Ja jos nainen ei nyt elämäni naiselta aivan täysin vaikuta (kuten ei ap nyt vaikuta olevan miehensä elämän nainen, sori vaan), niin kyllä ne kaverien mielipiteet merkkaa.
Ai niin, ja itselläni on elämäni nainen jo hankittuna, ei tarvitse teidän sitä huolehtia.

No mitä jos seukkaat jonkun kauniin, herttaisen, mielenkiintoisen, ihanan, fiksun jne jne kaikin puolin täydellisen doriksen kanssa ja sun kaveri Pera sanoo että "ihan p** muija, jätä tuo horatsu" niin mistäs oot varma ettei Pera ole sulle mustankipeä upeasta dooriksestasi...

Näitäkin on nähty eli omat aivot rules!

Ei nyt ihan pilkkua viilaten, tietysti aina harkinta ihan oma mukana. Lähinnä tarkoitin jos nainen ei tule kavereiden kanssa ollenkaan toimeen..ja ystävät ei yleensä ala iskemään sitä kaverin naista, ihan tiedoksi.
Teille naisille saa välillä rautalangasta vääntää..

 

[Danii]

[/quote]

Eikö ystävien tehtävä ole nimenomaan pitää turpansa kiinni, eikä latoa mielipiteitään siitä, kenen kanssa toinen seurustelee? Kaikilla on erilainen maku, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Tuollainen naamansa rääpiminen ja toisen kumppanin valintaan puuttuminen, se vasta epäsopivaa on.

Jokainen tekee itse valintansa, eikä siihen pitäis kenenkään puuttuman.
Vai haluatko, että ystäväsi sanoo sinulle nykyisestä kumppanistasi vaikka tyyliin: " En kehdannut aiemmin sanoa, mutta musta tuo sun mies on ruma, tyhmä, vammanen, karvanen, haisee pahalta, ja se on ihan vitun typerä muutenki".[/quote]

Todellakin haluan! Koin hyvin loukkaavana nuorena, kun seurustelin idiootin kanssa, ja kaikki ystäväni (yhtä lukuunottamatta, joka siis ilmaisi mielipiteensä valinnastani jo seurusteluaikana) totesivat vasta jälkeen päin, että "huh toivoinkin että eroaisitte". Mielestäni kunnioittavampaa minua kohtaan oli kertoa mielipide kumppanistani jo seurusteluaikana. Jos olen eri mieltä kavereideni kanssa, pystyn tekemään itsenäiset päätökseni kuitenkin, mutta arvostan kovasti heidän näkemystään, he kuitenkin tuntevat hyvin ja vuosien takaa.

Se, teenkö ratkaisuni kavereiden mielipiteiden pohjalta on täysin eri asia. Omassa kaveripiirissäni ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä, ne voidaan ilmaista, ja näistä eroista huolimatta pysytään ystävinä. Kenenkään ei tarvitse vastentahtoisesti nyökytellä toisten tekemisille, jos tuntuu että niissä on jotain mätää. Tietenkään ei pidä pyrkiä varta vasten loukkaamaan, mutta epäkohdista on tavattu puhua.

Eli siis toisin sanoen: Jos ystävät eivät tykkää kumppanistani, niin en minä häntä ole sen vuoksi jättämässä. Mutta joskus kaverien kommentit saattavat myös avata silmät. Tai vähintääkin se pakottaa itseni miettimään, ovatko kaverit oikeassa vai eivät. Muutamat ystävät ovat epäilleet myös uravalintaani, mutta olen heille argumentoinut miksi pidän uravalintaani itselleni sopivana. Ja ovat sen jälkeen ymmärtäneet ratkaisuni. Mielestäni kuitenkin nämä "ootko nyt ihan varma" -keskustelut ovat olleet erittäin tärkeitä ajatusteni selventämisessä.

Ja kyllä, jos deittailisin rumaa, tyhmää, vammasta ja pahalta haisevaa miestä, niin toivoisin todella, että itselleni läheiset ihmiset edes pyytäisivät harkitsemaan.

En todellakaan ymmärrä, mikä funktio ystävillä on, jos he eivät saa sanoa, kun näyttää siltä että metsään ollaan menossa. Vähän kuin ei saisi puuttua kaverin liialliseen juomiseen, vaan tarjota sille vaan kiltisti olutta vaikka näkee että ongelmasta on kyse.

Ja kysehän ei nyt ollut siitä, onko kumppanini ystävieni mielestä heitä miellyttävä. Toki makuja on erilaisia. Ja saa ollakin. Ja niistä voi ja pitääkin puhua. Toisen valintoja voi kunnioittaa, vaikka ilmaisisikin epäilynsä niiden suhteen.

Ja toinen juttu on sitten se, että jos joku ystävistäni ihastuu minuun (tai kumppanin ystävistä häneen), niin siinäpähän ihastuu. Sopii yrittää tulla väliin.

 

[Danii]

Kaksi ylintä kappaletta siis lainausta.

 

[Naiiveja mielipiteitä monilla...]

Ystävät pysyy aina, puoliso/seurustelukumppani voi vaihtua.

Siksin sen puolison onkin tarkoitus olla se PARAS ystävä Ettei tarvitse vaihtaa.

Ja minulla ainakin on ystävätkin vaihtuneet elämän kuljettaessa, puoliso on onneksi pysynyt vierellä!

 

[ap...]

Toivoisin että kommentit kuitenkin pysyisivät alkuperäisen ongelman piirissä. Totta kai jos kumppani on jollain tavalla epäilyttävä kuten väkivaltainen, päihteiden liikakäyttäjä tai muuten selvästi haitallinen ystävälle voisi kaveri varoittaa. Mutta jos kaveri vaikuttaa onnelliselta ja tällä tyttöystävällä on muuten positiivinen vaikutus. Ja pitääkö olla super täydellinen yli-ihminen voidakseen ylipäänsä seurustella? Sitäpaitsi kauneus on katsojan silmissä eikä rumia ihmisiä ole olemassa. Mutta on silmät jotka näkevät kauniitkin asiat rumina.

 

[Danii]

Ei tarvi olla super täydellinen yli-ihminen. Mutta kannattaa silti miettiä, onko suhde oikea juuri sinulle, jos sinusta usein tuntuu että olet tilanteessa "tuo loppuu tai minä lähden".

Jos kaveri vaikuttaa onnelliselta, ja tyttöystävällä on positiivinen vaikutus, niin silloin kavereiden varoitukset ovat aiheettomia. Kateutta ystäviltä tietysti voi olla ilmassa. Se ei silti tarkoita, etteikö ystävänä saisi vähän osoittaa mieltään.

Ellei mitään aihetta ylenkatsomiseen ole, niin kyllä se luultavasti aikanaan loppuu. Yksi kumppanini boheemeista kavereista jaksoi vihata minua ensimmäiset puoli vuotta. Emme siihen kiinnittäneet kumpikaan sen enempää huomiota, ja nykyään ollaan hyvissä väleissä. Ja jos puolisosi mielummin kuuntelee tätä naispuolista kaveriaan tai uskoo häntä, niin kannattaako ko. mieheen panostaa? Ei sinunkaan toki tule kaikkea sietää. Kumppanin painostaminen siihen, että hän lopettaisi yhteydenpidon kaveriin, tuskin on millään tavoin hedelmällinen tie.

 

[voi ap, on sulla paljon opittavaa]

Toivoisin että kommentit kuitenkin pysyisivät alkuperäisen ongelman piirissä. Totta kai jos kumppani on jollain tavalla epäilyttävä kuten väkivaltainen, päihteiden liikakäyttäjä tai muuten selvästi haitallinen ystävälle voisi kaveri varoittaa. Mutta jos kaveri vaikuttaa onnelliselta ja tällä tyttöystävällä on muuten positiivinen vaikutus. Ja pitääkö olla super täydellinen yli-ihminen voidakseen ylipäänsä seurustella? Sitäpaitsi kauneus on katsojan silmissä eikä rumia ihmisiä ole olemassa. Mutta on silmät jotka näkevät kauniitkin asiat rumina.

Oot sä ap aika tyranni! Nytkin alat jo täällä jahkaamaan että puhutaan vaan sun ap ongelman piirissä. Voi pieni, kun siihen sun ongelmaan nämäkin asiat liittyy! Et ole miehesi paras kaveri selvästikään. Sä nyt et anna miehes vaan kulkea kavereidensa kanssa, koska ne on naisia. Se on se ongelma. Ja miehen hyvät ystävät ei pidä susta. That's it.

 

[ap---]

Tyranni!? Etkö sä ole lukenut mitä olen kirjoittanut tänne? Kerroin että tulen toimeen hyvin sen toisen naispuolisen ystävän kanssa. Sinä et tunnu tajuavan mikä tässä on ongelma, ja puhut asian vierestä.

Olen tullut tulokseen, että tässä on kaksi vaihtoehtoa, eli joko minä ylireagoin, tai mies ei ole tosissaan.

 

[??!!]

No voi tsiisushh, nuoripari ei ole seurustellut ilmeisesti kovin kauaa eikä edes asu yhdessä ja nyt jo alkaa olla ongelmia jos miehellä on vastakkaista sukupuolta edustavia ystäviä! Ja miksiköhän mmies tapaa ystäviään myös ílman tuoreehkoa tyttistään. Mutta eiii, eihän siinä ap:ssä varmaan mitään vikaa ole...NOOOT MInkäs ikäinen pariskunta olikaan kyseessä? Vähän teinixxxx-meiningiltä kuulostaa.

Ei tuohon teiniyttä tarvita. Varsinkin jos on ollut ennen sellaisissa suhteissa, missä mieheen ei ole voinut luottaa, on valehdellut ja pettänyt, ja ns. "naispuoliset kaverit" ovatkin paljastuneet menneiksi tai nykyisiksi panoiksi.

Kaikki sympatiani ap:lle.

Olen itse ollut tilanteessa, jossa toiseen oli mahdottomuus luottaa sen takia, kun oli sen verran huonoja kokemuksia menneistä suhteista, ja kyllä se minun aavistukseni ainakin osui täysin oikeaan. Onneksi en luottanut.

Eli ihminen jota on petetty ja kusetettu, ei vain PYSTY luottamaan täysin siihen toiseen vaikka kuinka tahtoisi, ja tuollaiset tyttökavereiden kanssa menemiset ilman että itse on mukana, saa kyllä epäilykset nousemaan pintaan.

Te, jotka täällä noin ilkeästi kirjoitatte, ette ilmeisesti ole kokeneet sitä parisuhteiden nurjaa puolta. Ei pidä eikä saakaan olla liian sinisilmäinen ihmisten suhteen.

Jos SINÄ et pysty luottamaan johonkin niin tarkoittaako se että tämän epäluottamuksen kohteen on luovuttava ystävistään? Ei tarkoita. Sinun kyvyttömyytesi luottaa on sinun ongelmasi ja kaiken lisäksi on erittäin väärin rangaista nykyistä siitä että joku ex on ollut epäluotettava.

Voi olla että luottaessa pettyy ja toinen käykin vieraissa. Mitä sitten? Muuttuuko tilanne johonkin sillä että et luota? Olisiko mies jättänyt käymättä vieraissa jos et olisi häneen yhtään luottanut?

Jos miehet noudattaisivat sinun logiikkaasi niin yhteenkään naiseen ei olisi luottamista. On nimittäin niitäkin naisia jotka ovat pettäneet miehiä. Mikä estäisi miehiä yleistämästä kuten sinä teet?

 

[Kylläpä kiivastuitte]

[
Eikä ole. Ystävien tehtävä on mm. huomauttaa, jos seurusteluehdokas vaikuttaa epäsopivalta.

?????????

Eikö ystävien tehtävä ole nimenomaan pitää turpansa kiinni, eikä latoa mielipiteitään siitä, kenen kanssa toinen seurustelee? Kaikilla on erilainen maku, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Tuollainen naamansa rääpiminen ja toisen kumppanin valintaan puuttuminen, se vasta epäsopivaa on.

Jokainen tekee itse valintansa, eikä siihen pitäis kenenkään puuttuman.
Vai haluatko, että ystäväsi sanoo sinulle nykyisestä kumppanistasi vaikka tyyliin: " En kehdannut aiemmin sanoa, mutta musta tuo sun mies on ruma, tyhmä, vammanen, karvanen, haisee pahalta, ja se on ihan vitun typerä muutenki".

Meniköhän muutamallakin lukijalla nyt vähän Daniin kommentti ohi. Ei ollut kyse mistään naaman rääpimisestä vaan keskustelusta.

Itse ainakin haluaisin kuulla jos kaverini tietäisivät miehestäni jotain minkä takia hän on epäsopiva kumppaniksi, esim. pettämise joista itse en tiedä. Tai jos mieheni joisi liikaa, löisi minua jne. Toivoisin että ystäväni herättelisivät minua näkemään tilanteen, itse kun ei aina näe kun on tilanteessa mukana.

Tuskin Danii tarkoitti lapsellista "en tykkää poikaystäväs farkuista"-juttua.

 

[ap....]

Ihan kiinnostavaa olisi tietää, mitä tuo kärkäs "totuutta on vaikeaa myöntää" olisi itse tehnyt jos olisi minun asemassani, mennessä tapaamaan rakastetun kaveria joka ihan alussa on välttelevä, vihjailee, etten ole ollut kuvioissa yhtä pitkään kuin eräs miehelleni tärkeä juttu, katselee kateellisena meidän koskettelua ja kommentoi siitä terävästi.. Mitä sinä olisit tehnyt siinä tilanteessa? Ehkä olisit osannut sanoa jotain osuvaa, minä sanoin vain että en olekaan ollut kuvioissa pitkään mutta haluan oppia tuntemaan tätä juttua, mikä on ollut kauemmin kuvioissa. Olisitko sinä siis häipynyt saman tien, tai osannut sanoa jotain osuvampaa?

 

[voi hele:lle]

"Kyllä on keskenkasvuista porukkaa, jos kaverien mielipiteen mukaisesti edetään. "

Ei ollut puhe mistään kavereiden mielipiteiden mukaan etenemisestä vaan siitä että kyllä sillä kavereiden mielipiteellä on väliä. Ei se mielipide eroon johda, mutta väliä sillä silti on.

"Minulla on aina ollut omat aivot joilla osaan ajatella, ja omat mieltymykset, joiden mukaan elän. Kaverit on VAIN kavereita, he ei ole elämänkumppaneita, joiden kanssa on tarkoitus jakaa koko elämä, elää yhteisessä kodissa ja saada yhteisiä lapsia. "

Jepjep, uhrataan kaikki läheiset ympäriltä kunhan saavutetaan tuo taivaallinen parisuhteen tila.

"Ystävyys on hieno juttu, mutta ei korvaa puolisoa. Ihanne tilanne on, jos puoliso on myös se paras ystävä. Siihen jokaisen pitäisi pyrkiä. Kyllä täällä kauheasti kohkataan puolisoiden omista ystävistä ja omista elämistä, mutta unohdetaankohan tässä nyt jotain aivan olennaista. Miksi ylipäänsä mennään avo- tai avioliittoon, siis parisuhteeseen? Sillä asialla on merkityksensä, ja jos siihen ei ole valmis, silloin ei pidä tehdä päätöstä yhteen menemisestä. "

Parisuhde ja yhteen meneminenkö tarkoittaa yhdeksi ihmiseksi muuttumista? Sitä että kummallakin on siitä eteenpäin samat toiveet? Kumpikaan ei KOSKAAN halua lähteä ilman puolisoa mihinkään, ei edes kahville parhaan ystävän kanssa. Omaa aikaa ei kumpikaan tarvitse. Seuraavan kerran kun olet yksin kotona, ilman perhettä, eikä kukaan vaadi tai pyydä sinulta mitään ja nautit olostasi niin muistathan ettei niin pidä tehdä. Olet osa pariskuntaa ja voit tuntea onnea vain silloin kun mies on paikalla. Omaa aikaa et tarvitse. (Muista samalla ettei maan päällä ole ainuttakaan miestä joka ei nauttisi siitä että saa silloin tällön olla kotona ilman vaimoa, juoda rauhassa kaljan, nostaa jalat pöydälle ja olla ilman yhtäkään velvollisuutta.)

"Minulla ja monilla ystävilläni on aivan erilaiset mieltymykset vastakkaisen sukuolen suhteen. Jos olisin heitä kuunnellut, en olisi kenenkään kanssa pystynyt seurustelemaan enkä olisi tätä nykyä naimisissa. Avioliittoni on luultavasti onnellisin, mitä yhdelläkään kaverillani. "

Oliko mielestäsi kysymys siitä että kavereiden mielipidettä pitäisi totella tai että kavereiden pitäisi kertoa jos miehelläsi on väärän värinen tukka? Kysehän oli siitä pitääkö ap:n poikaystävän luopua kavereistaan seurustelun takia tai seurustelusta kavereiden takia. Kumpaakaan ei pitäisi joutua tekemään mutta ap kovasti sitä yrittää.

 

[ap:lle]

Ihan kiinnostavaa olisi tietää, mitä tuo kärkäs "totuutta on vaikeaa myöntää" olisi itse tehnyt jos olisi minun asemassani, mennessä tapaamaan rakastetun kaveria joka ihan alussa on välttelevä, vihjailee, etten ole ollut kuvioissa yhtä pitkään kuin eräs miehelleni tärkeä juttu, katselee kateellisena meidän koskettelua ja kommentoi siitä terävästi.. Mitä sinä olisit tehnyt siinä tilanteessa? Ehkä olisit osannut sanoa jotain osuvaa, minä sanoin vain että en olekaan ollut kuvioissa pitkään mutta haluan oppia tuntemaan tätä juttua, mikä on ollut kauemmin kuvioissa. Olisitko sinä siis häipynyt saman tien, tai osannut sanoa jotain osuvampaa?

Tarvitseeko siinä tehdä jotain ihmeellistä jos toinen noin käyttäytyy? Miksi ylipäätään välität? Joidenkin ihmisten kanssa tulee toimeen, joidenkin ei. Miksi sillä on niin väliä? Olisiko perimmäinen ongelma kuitenkin se että sinua nyppii kun sinusta ei pidetä?

 

[ap...]

Nyppii se, että olin silloin mennyt pitkän matkan takaa tapaamaan poikaystävääni, ja tuon ajan minkä olin tämän ihmisen seurassa, joka jo kättelyssä päätti ettei minusta pidä, olisi voinut käyttää paremmin.