Miehen naispuolinen ystävä

[jännä juttu]

tuo joidenkin naisten avunpyytäminen parisuhteessa olevilta miehiltä. Ja ystävyyden rakentaminen nimenomaan varattuihin miehiin.

Yhä duunikaveriani, eronnut vähän yli 30v nainen, jo yli 10 vuotta seuranneena olen huomannut, että kaava on aina sama. Hän pyrkii olemaan hyvä ystävä vain ja ainoastaan nimenomaan parisuhteessa olevien miesten kanssa. Vapaat ei häntä kiinnosta vaikka olisi ilmeisesti ottajia silläkin rintamalla. Yleensä on yksi kerrallaan kierroksessa. Kaikki varatut käy, ulkonäöllä ei ole suurtakaan väliä, eikä sillä onko miehellä lapsia vai ei.
On kokeillut työpaikan kaikki mahdolliset miehet, on yritättänyt työkaverinaisten miehiä.

Homma alkaa aina avun pyytämisellä ensin tältä duunikaverilta, naiselta, voisiko sinun "petterisi" tulla auttamaan kun mulla on sitä ja sitä enkä itse osaa. No eihän sitä alussa kukaan kehdannut kieltääkään. Niistä tehdyistä töistä palkittiin miestä saman illan aikana kaljatuopillisella lähikuppilassa tai lähettämällä työkaverin kautta hänen miehelleen jonkun pikku lahjan kiitokseksi avusta. Jos mies lähti leikkiin mukaan...

Parin viikon päästä apua tarvitaan toisessa pikku hommassa jne.. Avun pyynnöt tihenevät ja yhteydenpito kiivastuu. Kehuu aina kierroksessa olevaa miestä maasta taivaaseen. Kuinka hyvin se osaa tehdä sen ja sen homman, kuinka ilman apua hän ei olisi pärjännyt.
Puseron kaula-aukot alkavat hipoa napaa, meikkien määrä lisääntyy, vaatteet muuttuvat joka kerran seksikkäämmiksi. Jos mies on hyvillään toisen kehuista, homma jatkuu sinne saakka kunnes miehen vaimo kiipeää seinille. Kukaan ei ole eronnut, riitoja on kyllä saanut aikaan ties kuinka monessa perheessä. Sen tiedän.

Ja duunikaveri ottaa uuden kierrokseen kun se edellinen menee puihin. Kerran hänellä oli kiikarissa työpaikkamme juniori. Prätkistä tykkäävä aviossa oleva nuorempi mies. Rouva vaihtoi päälleen nahkaa ja niittejä. Vaihtoi kampauksen rokkivariaatioon. jne...No ei tärpännyt.

Nyt jo kaikkia säälittää ko. ihminen. Ei ole kovinkaan suosittu henkilö.

Itse olen hyvin itsenäinen enkä koskaan ole pyydellyt, enkä tule pyytämään apua kenenkään mieheltä. Ihan periaatteesta. Minulla itselläni pysyy työkalut käsissä siinä kuin miehilläkin. Enemmänkin tarvitsen apua naisellisissa jutuissa naisystäviltäni. Minulla on siitä huolimatta useita miesystäviä vaikka en apua heiltä haikailekaan.

Miesystäviäni tapaan avoimesti heidän puolisoidensa edessä. Käyn heidän lastensa synttäreillä, olen kutsuttuna henkilönä perhejuhlissa jne. Me olemme todellakin ystäviä, vain ystäviä. En uhkaa millään lailla ystävieni parisuhdetta eikä heidän vaimonsa tunne minun läsnäoloani uhkaksi. Ystävyytemme on neutraalia. Enkä ole mikään seinästä reväistyn näköinen.
Meidän ystävyytemme on täysin avoin kaikkien muidenkin edessä, harrastuksiin tai työhön liittyviä. Voin olla isossa miesporukassa se yksi jätkä lisää. Vaikka minullakin olisi niitä ottajia, siinä kaveripiirissäkin, minun oma käytökseni on vain ja ainoastaan kaverin ja ystävän käytöstä. Ei mitään flirttiä eikä vamppaamista eikä avuttomana inisemistä.

Enkä esim. kuuntele miesten valituksia vaimoistaan, totean vain että, kuule se asia sun pitää hoitaa xxxx kanssa, ei ole minun asiani neuvoa sinua parisuhteessasi. Mutta jos apua haluat tämän pakosarjan paikoilleen laittamisessa, niin toki autan.

 

[parisuhteessa]

Mielestäni saa olla kavereita parisuhteessa ihan sama kumpaa sukupuolta.
Kysymys on kuitenkin siitä avoimuudesta.
Jos se on sellaista seläntakana vehkeilyä, en tykkää.

On minullakin monta miespuolista ystävää, mutta he ovat sellaisia jotka voivat tulla kotiini mieheni läsnäollessa tai voimme kaikki lähteä mökkeilemään kimpassa. Ei ystäväni ole mieheni kavereita, mutta voivat silti olla samoissa bileissä jne. heidän kanssaan. Tulevat toimeen.

Sille joka puolusteli kaveruussuhteita ja paasasi siitä naisten mustasukkaisuuskohtauksista...
Se riippuu niin tapauksesta. Jos sinä olet sellainen "piilokaveri" jota ei viedä omalle eukolle näytettäväksi koska s i n ä et halua...on se epäilyttävää.
Minä myös kerroin miehelleni kolme vaihtoehtoa kun näytti kaveeraavan eksänsä kanssa aika tiivisti. Siksi että ex ei sustunut tapaamaan minua, eikä koskaan tullut rapujuhliin tai mihinkään kun kutsuttiin, vain kahdenkeskinen aika mieheni kanssa kelpasi.

Mielestäni siinä oli jotn epäilyttävää. Vihelsin pelin poikki omalta osaltani. Mies on niin kiltti (ja tyhmä suhdesopissa) ettei osannut koskaan sanoa juuta tai jaata. Ymmärsi pointin vasta kun kerroin mitä ajattelen. Jos me eroamme, niin senkun palaa takaisin sen mimmin kainaloon, mutta niin kauan kun minä olen kuvioissa, en hyväksy sitä tällälailla tehtynä..
Annoin kuitenkin kolme vaihtoehtoa. Nainen olisi saanut tulla meille ja tutustua minuuun niin asia olisi ollut ok, mies olisi saanut valita sen naisen, mutta valitsi nyt sitten kuitenkin minut.
Reilu peli, puolin ja toisin.

Ja kun minun kavereillani on perheita ja vaimoja, olen mielelläni tutustunut myös heihin. Ei ole minulta pois jos jonkun vaimo tykkää minusta ja silloin en myös aiheuta mielipahaa hänelle. Aika pieni asia (mies) ystävälle tehtynä.

Mutta jos se kaverinaikkonen on sellainen ettei suostu mihnää miehen perheen tai vaimon kanssa niin kyllähän se jotain kuvastaa.

Ja ps. en ole pätkääkään mustis, i have a life, mutta vehtaaminen on ihan perseestä.

 

[paju]

Ymmärrän ketjun aloittajan hämmennyksen. Minulle on juuri selvinnyt, että miehelläni on ollut koko meidän monivuotisen suhteen ajan naispuolinen ystävä, josta hän ei ole _koskaan_ puhunut minulle tai yrittänytkään esitellä. Tiedän että jokaisella meillä on omat pikku salaisuutemme, mutta itsellänipä ei satu olemaan salaisia ystäviä, ei miehiä eikä naisia. Ei siis sellaisia joihin pidän säännöllisesti yhteyttä, mutta joista en kerro miehelle mitään. Minua loukkaa tämä piiloleikki.

Mieheni sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja mitä olen huomannut, niin yhteydenotot tähän naiseen ajoittuvat ns. vauhtikausiin. Olen huomannut tämän, koska olen siis alentunut kyyläksi ja tutkinut miehen puhelinta. Joojoo, tiedän sen olevan laitonta ja loukkaavaa, mutta ainakin olen huojentunut siitä, että nainen vastaa viesteihin asiallisesti. Kuittaan tämän siis miehen typeryydellä ja sairaudella. Eroamme silti, koska miehen sairaus ja omat ongelmani ovat joka tapauksessa tuhonneet tämän suhteen.

Lisäys tähän omaan viestiini, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että miehen kaksisuuntaisuus on lievää, vauhtikausia on harvakseltaan, ettei mies (tietääkseni..!) ole pettänyt minua ainakaan menemällä sänkyyn kenenkään kanssa ja ettei hänellä kai ole tän salaisen ystiksen lisäksi muita salaisia naispuoleisia ystäviä reservissä. Voin toki yrittää lohduttautua sillä, että minä sentään olen ollut miehen kanssa myös vaikeina hetkinä ja mies voi näyttää minulle pahan olonsa. Kyllä se silti vaan kirvelee, kun mies sitten lirkuttelee jollekin toiselle ja näyttää hänelle parhaat puolensa.

Mut niin, miksi piilotella asioita, jos niissä ei kerta ole mitään syitä piilotteluun. Avoimuus kunniaan parisuhteessa, sillä luottamus on loppujen lopuksi aika häilyvä tila.

 

[mustasukka]

Miehesi on osoittanut sinulle olevansa luotettava kertoessaan naisesta avoimesti ja jopa näyttäessään naisen viestit sinulle. Hän on luultavasti siis asiassa avoin ja rehellinen. Kysymys kuuluukin, luotatko mieheesi? Onko suhteenne vakaalla pohjalla vai onko sinulla syytä epäillä, että miehesi pettäisi tai olisi sinulle epärehellinen? Jos koet, että teidän suhteenne on hyvällä pohjalla, hyvinvoiva, rehellinen ja avoin, sinuna lakkaisin murehtimasta naisen motiiveja.

Ethän elä suhteessa tuon naisen kanssa, eikä tuolla naisella ole mitään velvoitteita sinua kohtaan. Hänellä on oikeus vikitellä ketä tahansa, on sitten miehesi vastuulla pitää huoli omasta uskollisuudestaan. Ja jos luotat mieheesi, ei sinulla ole huolen häivää. Anna naisen lirkutella, miehesi kyllä tietää rajansa ja osaa halutessaan sanoa ei.

Jos taas miehesi tuntee vetoa tuota toista naista kohtaan ja haluaa valita hänet sinun sijastaan, se on sitten sellainen asia, jolle sinä et mahda yhtikäs mitään. Toista ihmistä ei voi omistaa ja jos toisen tunteet alkavat yllättäen roihuta toiseen suuntaan, siihen sinulla ei valitettavasti ole valtaa. Asia ei siis millään tavalla ole sinun hallinnassasi tai vallassasi, joten sinuna luovuttaisin murehtimisen ja nauttisin vain siitä omasta parisuhteesta ja luottaisin mieheen. Jos asiat ovat sitten joskus mennäkseen pieleen, kyllä sinä sen sitten huomaat. Joten nyt turhat murheet pois.

 

[ainokainen]

Komppaan edellistä kirjoittajaa täysillä. Tuossa on hyviä neuvoja.

Tämä on ollut tosi hyvä keskustelu. Minua jäi vähän mietityttämään tällaisen naisen motiivit, joka väen vängällä haluaa olla varattujen miesten ystävä. En siis tarkoita kohdistaa tätä nimimerkkiin "sinkkunaisen ystävät" vaan pohdiskelen ihan yleisellä tasolla.

Tuli mieleen, onko siinä kyse jonkinlaisesta keskenkasvuisuudesta. Onko tällainen nainen jäänyt jonkin lapsuudenaikaisen kolmiodraaman (oidipaalivaihe) vangiksi?

Onko tällaisen ihmisen vaikea kestää sitä, että jää kahdenvälisen ihmissuhteen ulkopuolelle?
Toisten keskinäistä suhdetta ei kunnioiteta, vaan tungateaan siihen väliin, ikään kuin tämä ystävä olisi kuitenkin se ykkönen, ja se ikävä, mustasukkainen vaimo vasta kakkonen.

Ystävänainen haluaa pitää kynsin hampain tästä käsityksestään kiinni, vaikka se ei vastaisi todellisuutta lainkaan. Mieshän saattaa pitää naisen soittoja ja yhteydenottoja jopa kiusallisina ja säälittävinä, mutta ei kehtaa olla vastaamatta, varsinkin jos naisen viesteissä on syyllistävä sävy (kuten ex-tyttöystävillä usein on tapana...)

Jotenkin sillä ystävänaisella on hirveän kova tarve "voittaa" se ikävä tunkkainen vaimo jossain ihme kilpailussa (jonka on kehitellyt omassa päässään) ja todistautua paremmaksi kuin se rupsahtanut, ikävä vaimo siellä kotona. Ysätvänaisen heikkoa itsetuntoa vahvistaa ajatus siitä, että hän on kaunis, villi ja vapaa, kun taas vaimo on hapan, ikävä, nariseva ja kontrollifriikki.

Freudilaisesti ajateltuna tämä vastaa asetelmaa, jossa äiti ja tytär kilpailevat isän huomiosta.
Herää kysymys, minkälainen isäsuhde ystävänaisella on, ja minkälainen kokemus vanhempiensa parisuhteesta hänellä on.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Jatkakaa...

 

[Tai jospa...]

"Tämä on ollut tosi hyvä keskustelu. Minua jäi vähän mietityttämään tällaisen naisen motiivit, joka väen vängällä haluaa olla varattujen miesten ystävä."

Jospa nainen haluaa olla varattujen miesten ystävä juuri siksi, että uskoo heidän olevan vaarattomia, että he eivät tunkisi suuhun ja liiveihin kaiken aikaa?

 

[ainokainen]

Tällainen nainen siis kuvittelee, että sinkkumiehet haluaisivat häneltä vain seksiä, mutta varatut miehet ovat turvallisia?
Minusta tuo selitys ontuu. Kyllä varatutkin miehet vonkaavat seksiä, tämän tietää jokainen nainen ihan tasan tarkalleen.
Sitä paitsi, jos sinkkunaisella on noin huono käsitys miehistä, miksi hän ylipäänsä haluaa ystäviksi miehiä?

Ihmetyttää, miksi sinkkunaiselle kelpaa ystäväksi vain miehet, ja vieläpä mieluiten varatut.
Missä sinkkunaisen naisystävät ovat? Onko heitä?
Onko sinkkunaisella vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita naisten kanssa?
Onko sinkkunainen aina kilpailuasemissa toisten naisten kanssa? Tarvitseeko sinkkunainen jatkuvaa tunnetta siitä, että on parempi kuin muut naiset, ja siksi haluaa olla varatulle miehelle tärkeä ja "parempi", tärkeämpi kuin miehen oma kumppani?

 

[saatan olla]

pakko nyt sanoa paju sinulle että et kyllä ole luottamuksen arvoinen kun kyyläät viestitkin jotka on norm. kahville kutsuja ?

Siis kyllämies vaistoaa voiko naiselle kertoa vai ei. Minun vaikean eron jälkeen jäi tämmöinen tuttavuus eläämääni ja voin sanoa että jaksan nousta pahan masennuskaudenkin jälkeen ylös juuri tään tuttavuuden vuoksi. Jos mies siis kertoisi vaimolleen että käy minua tsemppaamassa tiedän että tappo listalla olisin. Muutenkin minua loukkaisi jos mies minun asioista puhuisi nk. naisystävilleen. Hänellä on siis paljonkin naisystäviä ja yks vaimo ,tietääkseni...

Lisäys tähän omaan viestiini, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että miehen kaksisuuntaisuus on lievää, vauhtikausia on harvakseltaan, ettei mies (tietääkseni..!) ole pettänyt minua ainakaan menemällä sänkyyn kenenkään kanssa ja ettei hänellä kai ole tän salaisen ystiksen lisäksi muita salaisia naispuoleisia ystäviä reservissä. Voin toki yrittää lohduttautua sillä, että minä sentään olen ollut miehen kanssa myös vaikeina hetkinä ja mies voi näyttää minulle pahan olonsa. Kyllä se silti vaan kirvelee, kun mies sitten lirkuttelee jollekin toiselle ja näyttää hänelle parhaat puolensa.

Mut niin, miksi piilotella asioita, jos niissä ei kerta ole mitään syitä piilotteluun. Avoimuus kunniaan parisuhteessa, sillä luottamus on loppujen lopuksi aika häilyvä tila.

 

[pajulle &]

lisäksi tiedän että hän käy ajelemassa muiden kanssa mitä tekee ei kuulu minulle. sen tiedän että nämä kyydit ei kuitenkaan txt säännöllisesti hänelle niin kuin minä teen.

emme pane vaan puhumme.

hieronut olen kyllä selkää ja troppia antanut mutta eikö niin tee jokainen yst.välittävä ihminen

pakko nyt sanoa paju sinulle että et kyllä ole luottamuksen arvoinen kun kyyläät viestitkin jotka on norm. kahville kutsuja ?

Siis kyllämies vaistoaa voiko naiselle kertoa vai ei. Minun vaikean eron jälkeen jäi tämmöinen tuttavuus eläämääni ja voin sanoa että jaksan nousta pahan masennuskaudenkin jälkeen ylös juuri tään tuttavuuden vuoksi. Jos mies siis kertoisi vaimolleen että käy minua tsemppaamassa tiedän että tappo listalla olisin. Muutenkin minua loukkaisi jos mies minun asioista puhuisi nk. naisystävilleen. Hänellä on siis paljonkin naisystäviä ja yks vaimo ,tietääkseni...

 

[paju]

Kerronpahan vielä taustaa kyyläksi syyttelijöille, että ihan oikeassa olette.

mies on alkoholisti ja sairastaa kaksisuuntaista, johon kuuluu masennus sekä ns. vauhtikaudet. Itse olen meidän monen yhteisen vuoden aikana muuttunut iloisesta ja itsenäisestä ihmisestä epävarmaksi, ylihuolehtivaksi läheisriippuvaiseksi. Vaikka suhde ja sen osapuolet ei ole terveitä, niin luotin miehen uskollisuuteen katoamistempuista sun muista huolimatta siihen saakka, että yhteiset kaverit alkoivat vaivihkaa kertoilla nähneensä miehen usein baarissa saman naisen kanssa. Kyse ei muuten ole siis mistään kahvittelusta, vaan ryyppäämisestä.

Kuten jo sanoin, tiesin tekeväni väärin kytätessäni miehen puhelinta, ja äskettäin tunnustin sen hänelle. Kysyin suoraan tästä ystävästä, mutta vastaus oli punastunutta kiemurtelua. Kännykästä hän ei sanonut mitään, kun on ite jäänyt pari kertaa kiinni tietokoneeni penkomisesta..!

Että se siitä luottamuksesta, olikohan sitä koskaan riittävästi kummallakaan. ollaan vaan iloisia kun tää suhde loppui ja pääsen ainakin ite toipumaan. Olen silti sitä mieltä, että hyvät ystävät pitäisi voida esitellä kumppanille.

 

[saatan olla salainen]

NO joo.Paju sulla on sitten eri ongelmat kuin norm. mustasukkaisella vaimokkeella joka vahtii puhelinta. Tuo että kadotaan ja selkeesti ryypätään saman naisen kanssa kertoisi minulle että mies tekee muutakin sitten kun vaan viettää aikaa.

Kenenkään tähden ei kuitenkaan pidä alkaa ylihuolehtivaksi. Juoppo keksii juuri sinunlaiset huolehtijat sinne kotiin .Syytä onkin siis erota ennen kuin sinäkin alat juomaan tai masennut.
Juoppo kun jää yksin sitten vasta saattaa olla että alkaa huolehtimaan. Alkoholisti on aina tunteeton, vielä kun mukaan lisätään tuo mieliala ongelma niin on mahdoton yhtälö.

Kerronpahan vielä taustaa kyyläksi syyttelijöille, että ihan oikeassa olette.

mies on alkoholisti ja sairastaa kaksisuuntaista, johon kuuluu masennus sekä ns. vauhtikaudet. Itse olen meidän monen yhteisen vuoden aikana muuttunut iloisesta ja itsenäisestä ihmisestä epävarmaksi, ylihuolehtivaksi läheisriippuvaiseksi. Vaikka suhde ja sen osapuolet ei ole terveitä, niin luotin miehen uskollisuuteen katoamistempuista sun muista huolimatta siihen saakka, että yhteiset kaverit alkoivat vaivihkaa kertoilla nähneensä miehen usein baarissa saman naisen kanssa. Kyse ei muuten ole siis mistään kahvittelusta, vaan ryyppäämisestä.

Kuten jo sanoin, tiesin tekeväni väärin kytätessäni miehen puhelinta, ja äskettäin tunnustin sen hänelle. Kysyin suoraan tästä ystävästä, mutta vastaus oli punastunutta kiemurtelua. Kännykästä hän ei sanonut mitään, kun on ite jäänyt pari kertaa kiinni tietokoneeni penkomisesta..!

Että se siitä luottamuksesta, olikohan sitä koskaan riittävästi kummallakaan. ollaan vaan iloisia kun tää suhde loppui ja pääsen ainakin ite toipumaan. Olen silti sitä mieltä, että hyvät ystävät pitäisi voida esitellä kumppanille.

 

[paju]

NO joo.Paju sulla on sitten eri ongelmat kuin norm. mustasukkaisella vaimokkeella joka vahtii puhelinta. Tuo että kadotaan ja selkeesti ryypätään saman naisen kanssa kertoisi minulle että mies tekee muutakin sitten kun vaan viettää aikaa.

Kenenkään tähden ei kuitenkaan pidä alkaa ylihuolehtivaksi. Juoppo keksii juuri sinunlaiset huolehtijat sinne kotiin .Syytä onkin siis erota ennen kuin sinäkin alat juomaan tai masennut.
Juoppo kun jää yksin sitten vasta saattaa olla että alkaa huolehtimaan. Alkoholisti on aina tunteeton, vielä kun mukaan lisätään tuo mieliala ongelma niin on mahdoton yhtälö.

Kiitos. Mun ei olis kannattanut ottaa osaa koko keskusteluun, kun omalla kohdallani kyseessä ei ole terveet ihmiset eikä terve suhde. suutuspäissäni kirjoittelin, kun niin otti päähän. Muutan pois ja tää suhde on ohi, hyvä niin. Toivottavasti sun masennus ei uusiudu, ja on oikeasti hienoa ett ystäväsi on ollut tukemassa sua.

mustasukka-nimimerkillä oli niin hyvät kommentit että toivottavasti jokainen joka on mustis ja epäilee jotain tapahtuvan selkänsä takia, lukee sen ja miettii tilannetta laajemmin. Se on ainakin kaunis periaate. Tällaiset alko- ja mt-ongelmaiset pariskunnat on asia erikseen. Pitäkää hyvä huoli itsestänne ja hoitakaa itsetuntoanne!

 

[Oikeesti Aikuinen]

Miehesi on osoittanut sinulle olevansa luotettava kertoessaan naisesta avoimesti ja jopa näyttäessään naisen viestit sinulle. Hän on luultavasti siis asiassa avoin ja rehellinen. Kysymys kuuluukin, luotatko mieheesi? Onko suhteenne vakaalla pohjalla vai onko sinulla syytä epäillä, että miehesi pettäisi tai olisi sinulle epärehellinen? Jos koet, että teidän suhteenne on hyvällä pohjalla, hyvinvoiva, rehellinen ja avoin, sinuna lakkaisin murehtimasta naisen motiiveja.

Ethän elä suhteessa tuon naisen kanssa, eikä tuolla naisella ole mitään velvoitteita sinua kohtaan. Hänellä on oikeus vikitellä ketä tahansa, on sitten miehesi vastuulla pitää huoli omasta uskollisuudestaan. Ja jos luotat mieheesi, ei sinulla ole huolen häivää. Anna naisen lirkutella, miehesi kyllä tietää rajansa ja osaa halutessaan sanoa ei.

Jos taas miehesi tuntee vetoa tuota toista naista kohtaan ja haluaa valita hänet sinun sijastaan, se on sitten sellainen asia, jolle sinä et mahda yhtikäs mitään. Toista ihmistä ei voi omistaa ja jos toisen tunteet alkavat yllättäen roihuta toiseen suuntaan, siihen sinulla ei valitettavasti ole valtaa. Asia ei siis millään tavalla ole sinun hallinnassasi tai vallassasi, joten sinuna luovuttaisin murehtimisen ja nauttisin vain siitä omasta parisuhteesta ja luottaisin mieheen. Jos asiat ovat sitten joskus mennäkseen pieleen, kyllä sinä sen sitten huomaat. Joten nyt turhat murheet pois.

Juuri näin.

Joku kirjoittaja oli laittanut miehen valitsemaan exänsä (piti yhteyttä mieheen mut ei halunnut tätä uutta tavata) ja itsensä välillä. Ei itku miten lapsellista. Kyllä aikuinen mies ihan saa itse valita ketä tapailee ja miksi. Jos ei "ymmärrä" exän yrittävän sotkea välejä, sitten ei ymmärrä. Onko sillä väliä jos mies ei kuitenkaan exänsä kanssa enää vehtaa vaan on valinnut toisen. Ei mitään väliä.

Sen sijaan JOS exällä oli ikäviä taka-ajatuksia, hän ainakin sai rahoilleen vastinetta saadessaan tuon uuden akan kiihtymään. Ja juuri päinvastoin: kun ei siihen suhteeseen puutu, viestittää exälle että "Meidän suhde kestää sun roikkumises".

Jos taas mies vehtaa exänsä kanssa, niin ei miehen tunteet siitä muutu vaikka uusi akka kieltää suhteilemasta. Ei se siitä yhtään sen enempää uutta akkaa rakasta tai vanhaa vähemmän, jos on ketään rakastaakseen.

Entisillä kumppaneilla voi suhteen päättymisen jälkeen olla ystävyyttä jota muut ei ymmärrä. (allekirjoittaneella on, vaikka fyysinen vetovoima kaikkosi vuosia sitten. meidän nyksät ei ole kieltäneet kummaltakaan välejämme tai muutakaan).

Nainen joka alkaa määräillä kenen kanssa mies saa seurustella, käydä ulkona, soitella, tekstailla, mesettää facebookata... on lapsellinen nainen, jonka itsetunto ei ole kohdallaan. Äidit ohjailevat pikkupoikiaan, mutta ei ole vaimon tehtävä ohjailla aikuista miestä. Tiedän eräänkin pariskunnan jotka ovat aikanaan ajautuneet eroon ja vasta eron jälkeen mies on kertonut kavereilleen millainen komentelija se nainen oli ollut.

Jos ei puolisonne + niiden kaverit miellytä, älkää jatkako sellaisia suhteita.

 

[hmmm]

Jos elää parisuhteessa, niin minusta puolisolle pitää ensisijassa kertoa ne murheet ja tämän pitää tukea vastoinkäymisessa. Ja vaikka eläisi yksin, niin ei kukaan jaksa vain kuunnella toisten murheita joka ainoalla kahvihetkellä. Ei murheiden kertominen ja toisten murheiden kuunteleminen ole mitään "antamista", se vaan ottaa, vie energiaa siitä suhteesta. Ei niillä ongelmilla kuulu ystäviään rasittaa. Ja entä jos ystävän ja toisen ystävän ja puolison neuvot eroavat toisistaan? Mitä sitten tehdään? Kummalle on lojaalimpi, ystävälle, sille toiselle ystävälle vai puolisolle?

Mun mielestä mitä vähemmän ihmiset tietävät toisten asioista, sitä parempi.

Aika jännä logiikka sinulla. Puolisonko yksin pitäisi sitten jaksaa kuunnella kaikki murheet? Tuo käsityksesi ystävistä on aika outo. Ei tokikaan minunkaan mielestäni ystävät ole vain "hyötymistä" varten, mutta tavallaanhan kaikki on vastavuoroista hyötymistä, sekin että joku on kivaa seuraa (ja sitten sinä kai vastavuoroisesti kivaa seuraa hänelle).

Jos on niin paljon ongelmia, että ei muuta ystävien kanssa teekään kuin vuodata murheitaan, niin on hyvä joko miettiä asennoitumistaan tai todellisessa tarpeessa suunnata ammattiauttajalle. En tosiaankaan ole samaa mieltä kanssasi siinä, että mitä vähemmän ihmiset tietävät toistensa asioista, sitä parempi :O Elämään kuuluu kivoja ja vaikeita asioita, eikä se enää ole realistista jos sulkee läheisistä suhteista ne vaikeat asiat pois. (Tai sitten sinä et koe ystävyyssuhteita läheisiksi.)

Hassuinta on, että sitten puolisolle mielestäsi kuitenkin pitää voida kertoa murheet. On siinä puolisolla sitten kuuntelemista, jos hän on ainut jonka kanssa näin voi tehdä... Minä ainakin koen ystävänikin niin läheisiksi, että voin kertoa heille rehellisesti miten minulla menee. Samaten kuin he voivat kertoa minulle. Vastavuoroisuus on mielestäni ihan terve ja luonnollinen ajatus, ei tokikaan niin että jokaisen murheen kuuntelemisesta toinen jää jotain "velkaa" vaan sillä tavalla luonnollisesti, niin että yleisesti ottaen kumpikin osapuoli antaa ja kumpikin saa. Jos ajattelet todella niin kuin tuossa kirjoitit, taitavat ystävyyssuhteesi olla melko pintapuolisia.

 

[pajulle]

Kiitos. Mun ei olis kannattanut ottaa osaa koko keskusteluun, kun omalla kohdallani kyseessä ei ole terveet ihmiset eikä terve suhde. suutuspäissäni kirjoittelin, kun niin otti päähän. Muutan pois ja tää suhde on ohi, hyvä niin. Toivottavasti sun masennus ei uusiudu, ja on oikeasti hienoa ett ystäväsi on ollut tukemassa sua.

mustasukka-nimimerkillä oli niin hyvät kommentit että toivottavasti jokainen joka on mustis ja epäilee jotain tapahtuvan selkänsä takia, lukee sen ja miettii tilannetta laajemmin. Se on ainakin kaunis periaate. Tällaiset alko- ja mt-ongelmaiset pariskunnat on asia erikseen. Pitäkää hyvä huoli itsestänne ja hoitakaa itsetuntoanne!

Kiitos viestistäsi paju. Totta, rakastakaa itseänne sen verran että eroatte raastavista suhteista ajoissa.
Minä ainakin voin sanoa että elän ehkä vain eräiden ihmisten tähden. He juuri tulivat ja kävivät kun ovi pysyi kiinni ja oltiin murheen laaksossa. Nimenomaan tämä yks ukkomieskin.
Masennusta pitää yllä jos olet elämäntilanteessa jossa et näe ulospääsyä. Voin sanoa että aina se ovi tulee eteen kun aikaa menee. Sen avautuminen taas maailmalle vaan kestää.

 

[Tympääntynyt]

Tällainen nainen siis kuvittelee, että sinkkumiehet haluaisivat häneltä vain seksiä, mutta varatut miehet ovat turvallisia?
Minusta tuo selitys ontuu. Kyllä varatutkin miehet vonkaavat seksiä, tämän tietää jokainen nainen ihan tasan tarkalleen.
Sitä paitsi, jos sinkkunaisella on noin huono käsitys miehistä, miksi hän ylipäänsä haluaa ystäviksi miehiä?

Ihmetyttää, miksi sinkkunaiselle kelpaa ystäväksi vain miehet, ja vieläpä mieluiten varatut.
Missä sinkkunaisen naisystävät ovat? Onko heitä?
Onko sinkkunaisella vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita naisten kanssa?
Onko sinkkunainen aina kilpailuasemissa toisten naisten kanssa? Tarvitseeko sinkkunainen jatkuvaa tunnetta siitä, että on parempi kuin muut naiset, ja siksi haluaa olla varatulle miehelle tärkeä ja "parempi", tärkeämpi kuin miehen oma kumppani?

Kirjoitinkin tuolla toisessa ketjussa vastaavanlaisesta aiheesta ja löysin täältä lisää juttua ja samoja asioita ihmetteleviä ihmisiä. Et voisi paremmin ajatuksiani tiivistää.

 

[ymmärtänet myös]

Kirjoitinkin tuolla toisessa ketjussa vastaavanlaisesta aiheesta ja löysin täältä lisää juttua ja samoja asioita ihmetteleviä ihmisiä. Et voisi paremmin ajatuksiani tiivistää.

Itse itsenäisenä sinkkunaisena voin teille kertoa että ainakin tällä sinkkunaisella on tapana pitää yhteyksiä ihmisiin sen mukaan miten kemiat kohtaa synkkaa on sitten nainen tai mies. Varattu tai vapaa.

Itseäni ei vähääkään kiinnosta pitääkö vaimo tai mies minua parempana. Itseään parempana kuin minä tms. Jos ystävyys toimii ilman ongelmia niin se ei kuulu juoru akoille. Näin se vaan on.

 

[Tympääntynyt]

Itse itsenäisenä sinkkunaisena voin teille kertoa että ainakin tällä sinkkunaisella on tapana pitää yhteyksiä ihmisiin sen mukaan miten kemiat kohtaa synkkaa on sitten nainen tai mies. Varattu tai vapaa.

Itseäni ei vähääkään kiinnosta pitääkö vaimo tai mies minua parempana. Itseään parempana kuin minä tms. Jos ystävyys toimii ilman ongelmia niin se ei kuulu juoru akoille. Näin se vaan on.

Jos ottaa ihmiset lähtökohtaisesti vain ihmisinä, eikä miehinä/naisina/sinkkuina/varattuina, niin sehän on vain mahtava juttu ja siitä tsemppiä sinulle! Aika harva on kuitenkaan liikkeellä noin vilpittömin aikein. Sinkkunainen saattaa kelpuuttaa avukseen ja ystäväkseen vain ukkomiehiä, juuri edellä mainittujen syiden vuoksi.

Ja mitkä ihmeen juoruakat? On paljon naisia ja miehiä, jotka ovat ihan syystä huolissaan siitä, että kumppanilla on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Etenkin jos nämä ystävät ovat salattuja eikä heistä pääse selville.
Se on taivaan tosiasia, että kahden vastakkaista sukupuolta olevien heteroiden välille kehittyy lähes aina jotain seksuaalista, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Ne on ne vetovoiman lait katsos. Miehen ja naisen välinen platoninen ystävyys on ihan uusi juttu ja sallittua vasta ihan viime vuosikymmeninä. Omien vanhempiemme ja isovanhempiemme nuoruudessa mitään nais- ja mies kavereita ei todellakaan olisi katsottu hyvällä.

 

[ymmärtänet myös]

Jos ottaa ihmiset lähtökohtaisesti vain ihmisinä, eikä miehinä/naisina/sinkkuina/varattuina, niin sehän on vain mahtava juttu ja siitä tsemppiä sinulle! Aika harva on kuitenkaan liikkeellä noin vilpittömin aikein. Sinkkunainen saattaa kelpuuttaa avukseen ja ystäväkseen vain ukkomiehiä, juuri edellä mainittujen syiden vuoksi.

Ja mitkä ihmeen juoruakat? On paljon naisia ja miehiä, jotka ovat ihan syystä huolissaan siitä, että kumppanilla on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Etenkin jos nämä ystävät ovat salattuja eikä heistä pääse selville.
Se on taivaan tosiasia, että kahden vastakkaista sukupuolta olevien heteroiden välille kehittyy lähes aina jotain seksuaalista, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Ne on ne vetovoiman lait katsos. Miehen ja naisen välinen platoninen ystävyys on ihan uusi juttu ja sallittua vasta ihan viime vuosikymmeninä. Omien vanhempiemme ja isovanhempiemme nuoruudessa mitään nais- ja mies kavereita ei todellakaan olisi katsottu hyvällä.

ei helvata. mikä ihmeen syystä huolissaan.. se on juuri sitä juoruamisen halua jonka haluaa verhota jotenkin siistiksi luonteenpiirteeksi. Miksi ei nainen voi uskoa että se mies kyllä lähtee jos olisi oikeasti seksuaalisesti niin toisen naisen pauloissa. jota ainakaan minä en anna ystävä miesteni edes tuntea. Liika iholle tulo ja väistelen viikkoja. Seksuaalisesti voisin olla kiinnostunut mutta järki yleensä toimii että ei hyvää yhteisymmärrystä todellakaan halua sotkea.
Oikeastaan on säälittävää että mies pysyy näiden vauhko akkojen elämässä ja ihannoi kaverina itsenäistä naisystävää.

 

[Tympääntynyt]

ei helvata. mikä ihmeen syystä huolissaan.. se on juuri sitä juoruamisen halua jonka haluaa verhota jotenkin siistiksi luonteenpiirteeksi. Miksi ei nainen voi uskoa että se mies kyllä lähtee jos olisi oikeasti seksuaalisesti niin toisen naisen pauloissa. jota ainakaan minä en anna ystävä miesteni edes tuntea. Liika iholle tulo ja väistelen viikkoja. Seksuaalisesti voisin olla kiinnostunut mutta järki yleensä toimii että ei hyvää yhteisymmärrystä todellakaan halua sotkea.
Oikeastaan on säälittävää että mies pysyy näiden vauhko akkojen elämässä ja ihannoi kaverina itsenäistä naisystävää.

Sinulla on nyt aika mustavalkoinen käsitys parisuhteesta, ihmisistä ja luottamuksesta. Johtuu varmasti siitä, ettei itselläsi näiden asioiden suhteen hirveästi kokemusta ole?
Jos asiat todella olisivat noin, kuten sinä sen ilmaiset, kukaanhan ei pettäisi ketään, kaikki puhuisivat aina suoraan ja kaikki voisivat luottaa toisiinsa ilman huolen häivää. Eivät ihmissuhteet toimi noin. Emme koskaan voi täysin tietää toisesta, emme edes itsestämme.

Eikä huolissaan olevia naisia tarvitse leimata "vauhkoakoiksi" sen perusteella, että joukkoon mahtuu kenties yksi tai kaksi sairaalloisen mustasukkaista ihmistä, joka vahtii kumppanin jokaista liikettä. Pieni mustasukkaisuus on tervettä ja kuuluu parisuhteeseen.