Miehen naispuolinen kaveri ihastunut häneen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tympääntynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;11264199:
Hän kiisti että tämän naisen kanssa olisi koskaan ollut mitään. Mahdollisuuksiakin olisi kuulemma ollut, mutta häntä ei kiinnostanut vaikka naista kiinnosti. Tekstiviestissä oli kuulemma kyse ihan vain siitä, että nainen oli otettu kun mieheni uskoutui hänelle sairaudestaan. Uskon kyllä kaiken edellisen, mutta minulle jäi silti vahva tunne siitä, että JOTAIN outoa tuossa on ollut taustalla, koska ei kai kukaan kirjoita tuohon sävyyn (ks. pari kommenttia taaksepäin, jossa lainasin viestin kokonaisuudessaan) jos kyseessä ei ole mitään romanttista: "viet jalat alta... oot aina ollu enemmän kuin ystävä"
Oikeasti, miten tuon voi ymmärtää väärin? Jos te olisitte minun sijassani ja löytäisitte miehenne kännykästä tuollaisen viestin, niin miten suhtautuisitte siihen? .

Omalle kohdalle ajateltuna tuollainen keskinäinen suhde mikä miehelläsi ja ystävättärellään on, olisi aika omituinen ja raskaskin; että jompi kumpi on sitkeästi ja yksipuolisesti ihastunut varattuun ystäväänsä jota tapailee silloin tällöin, salaa. Muka-ymmärtämistä mieheltäsi sinua kohtaan, kuitenkin jatkaa samaan malliin?
Jotainhan miehesi tuosta tilanteesta saa, jollei muuta niin ainakin hivelee itsetuntoaan ylläpitämällä kuviota. Samoin ystävätär, joka haluaa roikkua miehessäsi elätellen romanttisia ajatuksia.

Sallimista korostetaan kovasti, mutta vastakkaista sukupuolta olevien (jos toinen tai molemmat on varattu) läheinen ystävyys on aika monitahoinen juttu. Se vaatii todella läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä paitsi puolisolle, myös itselle.

Kysyt suhtautumista vastaavaan; en sietäisi noinkaan kuin sinä, enkä jättäisi venymään yhtään enää vaan pyrkisin täyteen selyyteen, mm. kertoisin lukeneeni tekstiviestin kävi kuinka kävi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;11159886:
"Sä oot aina ollu mulle ihan hirmu tärkeä, ihan siitä hetkestä lähtien ku ekan kerran nähtiin "X-baarissa" ku "Matti" meidät sinne vei. Etkä sen jälkeen oo ollu niin ku muut kaverit tai ystävät vaan aina jotain vähän enemmän. Vaikka osasin odottaa että sulla on jotain kerrottavaa niin sä osaat jotenki aina vetää multa jalat alta ja mä en vieläkään
osaa suhtautua siihen... Edes tällä 8 vuoden kokemuksella ;) toinen juttu missä oot hyvä on se, että et koskaan tuota pettymystä, ja jo sen takia kaikki menee hyvin ku tiedät etten kestäis että sulle tapahtuis enää mitään pahaa:) Jos es yrität mitään hidasta toipumista niin saat tuta niin ison halin että oot hetkessä entisellään.
Mulle oli iso asia että kerroit<3" (*Matti, heidän yhteinen kaverinsa, jonka minäkin tunnen)

Toipumisella tässä viitataan siihen, kun syksyllä 2009 paikkeilla mieheni sairastui pitkäksi aikaa ja oli sen jälkeen muutamia kertoja sairaalassa. Ensin yritin rauhoitella itseäni, että tässä on kyse vain tuosta, toinen yrittää olla tukena.
Mutta jokin ääni sisälläni sanoo, että jotain mätää tässä on.

Vaikuttaa ihan teiniviestiltä. Toinen osapuoli on teinimäisen ihastunut, ja toinen vain sitten jollain tavalla käyttää sitä hyväkseen. Ihan kaverisuhteelta tuo nyt ei kuulosta tai sitten nainen on jollain tavalla puolivaloilla kulkeva.
 
Vastaan kaikille yhteisesti.
Kiitos kommenteista.

Kuten edellä mainitsin, olen tähän mennessä puhunut miehelleni tunteistani tämän asian tiimoilta todella paljon ja olen ollut rehellinen vaikka en ihan kaikkea ole kertonutkaan. Asian ottaminen esille uudelleen (vaikka se on jossain vaiheessa tehtävä kun tämä vaivaa edelleen) tuntuisi siis saman vanhan veivaamiselta, joka ei johda mihinkään.
Minullakin on vähän sellainen fiilis koko jutusta, että mieheni ilmeisesti nauttii siitä, että tämä toinen nainen on ihastunut häneen ja paistattelee mielellään tilanteessa, vaikka mitään varsinaista pettämistä tuskin on tapahtunut. En hyväksy sellaistakaan enkä itse kykenisi tuollaiseen miespuolisten ystävieni kanssa - tilanne olisi yksinkertaisesti liian vaivaannuttava. Kerran pistin välit poikki miespuoliseen ystävään, koska hän ryhtyi liian lemmekkääksi minua kohtaan ja tein mielestäni ihan oikein. Vaikeaa ymmärtää, miten joku voi jäädä vastaavaan tilanteeseen ja jatkaa ystävyyttä aivan kuin mitään asiaan kuulumatonta ei olisi taustalla.

Tuntuisi kuitenkin pahalta vaatia miestä katkaisemaan kaveruussuhde naiseen kokonaan, enhän minä siitä määrää ja tuntuisi jotenkin tosi lapselliselta vaatia, että "tuo ystävä tai minä", kun mitään pettämistä ei kerran ole tapahtunut - tai ainakin hän oli hyvin vakuuttava sanoessaan asian olevan näin ja minä uskon häntä. En vain tajua miten häntä ei toisen ihastus tai kylmyys minua kohtaan häiritse yhtään.
Mieheni siis kieltää naisen olevan enää ihastunut häneen. Saattaahan se olla tottakin, mene ja tiedä.

Jos joku minun miespuolinen ystäväni (vaikka ei olisi ihastunut minuun) käyttäytyisi minun miestäni kohtaan tuolla tavalla ylimalkaisesti ja viileästi, kyllä minä huomauttaisin asiasta. Tällaisten ajatusten takia tunnen itseni välillä ihan tyhmäksi lojaalisuudessani: siinä, miten arvostan seurustelukumppaniani enkä antaisi kenenkään ystäväpiirissäni käyttäytyä häntä kohtaan kuin hän olisi ilmaa. Miksi hän ei toimi samoin? Vaikka rakastaa minua ja näyttää sen kyllä?

Aistin myös sen, että hän on kyllästynyt tähän koko aiheeseen. Niin, on se varmaan vaikeaa kun suurin osa ystävistä on naisia ja tyttöystävällä on ongelma aiheen kanssa (eikä sitä olisi, jos kaikki olisi täysin avointa).
Vasta pari päivää sitten yhteisessä illanvietossa törmäsin ihan kokonaan uuteen naiseen ja hänen puheistaan kävi ilmi, että on miestäni usein viime aikoina tavannut. Tämä nainen oli aivan loistava tyyppi ja tykkäsimme toisistamme heti, joten häntä vastaan minulla ei ole mitään. Myöhemmin kuitenkin ihmettelin miehelleni, miksi hän on taas salannut minulta ystävänsä, jos mitään salattavaa ei kerran ole? Mies itse tenttaa minulta kaikki menemiseni ja mitä kenenkin kanssa teen.

Suutuin tuosta niin kovasti, etten taida itsekään tästä lähtien enää kertoa missä menen ja kenen kanssa, jos en kerran saa samaa takaisin. Jos kehtaisin ja se tuntuisi oikealta, voisin jopa flirttailla vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, mutta kai minä sitten olen liian hyväuskoinen ja uskollinen typerys tehdäkseni niin. Ajatuskin sellaisesta tuntuu ihan väärältä. Minulle riittäisi oman mieheni huomio. Välillä tuntuu, että jos peilaisin hänen omaa käytöstään takaisin, niin hän sitten vasta tajuaisi miltä sellainen minusta tuntuu. Joillekin ei auta muu kuin se, että joutuu maistamaan omaa lääkettään.

Tiedän miten hölmöltä tämä kuulostaa ja ulkopuolisten on tottakai vaikeaa vain näiden kirjoitusten perusteella päästä millään tavalla sisälle tilanteeseen ja sen monisyisiin ongelmiin. Tämä on kuitenkin minulle ainoa paikka purkaa tuntojani, sillä olen niin rauhaa rakastava ihminen, että vaikeiden asioiden esille ottaminen kestää minulla kauan ja tarvitsen hirveästi henkisiä voimavaroja mahdolliseen riitelyyn. On kuitenkin ollut voimauttavaa huomata, että joillakin muilla on ollut samankaltaisia ongelmia.

Omasta mielestäni en ole sairaalloisen mustasukkainen, en yleensä edes kovin paljoa. Silloin kun aihetta on. Jos miehellä ei naisystäviä olisi, mitään ongelmiakaan ei olisi. Ärsyttävää että pitää olla tällaisia ongelmia tai että mies pitää kynsin hampain kiinni naisystävistään jolle varmaan avaa kaikki sielunsa sopukat. Miespuolisia kavereitakin hänellä on runsaasti, mutta omien sanojensa mukaan eivät ole kovin läheisiä eikä heille voi mistään todella henkilökohtaisesta puhua.

Tämän aiheen tiimoilta en saa miehestä enää oikein mitään irti. Tiedän saavani, jos korottaisin ääntäni ja suuttuisin oikeasti sen sijaan että yritän rakentavasti keskustella kuten olen tähän asti tehnyt. En vain jaksaisi, aina alkaa vain itkettää ja ahdistaa kun mietin että pitäisikö riidellä tästä nyt vai.
Kun viimeksi kyselin siitä uudesta naiskaverista, sain vain jotain murahduksia vastaukseksi.
 
mulla on monta veljeä, olen ainoa tyttö.
Paras ystäväni 4 vuotiaasta asti on ollut poika. Meillä synkkasi leikit ja jutut vaan yhteen. Sama ammatti, sama kaveripiiri kummallakin.

Nainen ja mies voivat minun mielestäni olla hyviä ystäviä keskenään.
Mutta se vaatii todellakin sen, että kumpikin kokee ystävyyden ystävyytenä eikä ole salaa rakastunut toiseen.

Ihmetyttää jos sun niehen kaikki naisystävät ovat miehen eksiä tai jollakin tapaa ihastuneita mieheen.
Miksi miehelläsi on niin hirveä naisten miellyttämisen tarve, ettei hän osaa tehdä pesäeroa parisuhteen ja kaveruuden välille?

Miksi miehelläsi on niin hirveä tarve saada ympärilleen näitä avuttomia naisia joita joutuu jelppaamaan?

Onko miehelläsi huono itsetunto vai mikä siellä taustalla on kun hänen pitää roikottaa kavereina kaikki mahdolliset ja mahdottomat naiset?

Ilmeisesti miehesi on yltiösosiaalinen työtön juoppo. Jos tämä tilanne ei miestäsi pätkän vertaa haittaa, niin ei se asia kyllä tule muuttumaan miksikään vaikka jatkuvasti miehen kännykällä olisit.
 
Ähh, luin loppuun ketjun ja olitkin hienosti jo kertonut viestin lukemisesta. Mutta mikset kerro kkaikesta muustakin. Sano, että jätit FB:n auki ja menin koneelle ni sattu silmään pari kommenttia. Ole edes sinä rehellinen! Sano, että hänen ja naisen ystävyys tekee sinut älyttömän surulliseksi ja että miehen on tehtävä valinta: sinä tai se toinen. Vai pekäätkö ettet tule valituksi?


Tuo nyt on typerintä mahdollista käytöstä kun ap ei edes tiedä mikä heidänsuhteensa laatu on.

AP. jauhaa täällä naisen lähettämän viestin tyyliä. On totta, että nainen vaikuttaa ihastuneelta, mutta mieshän jo kertaalleen sanoi, ettei ollut kiinnostunut naisesta "sillä tavalla".

Ei kai ole miehen syy, jos nainen on ihastunut häneen. Ketäpä ei imartelisi saada tuollaisia viestejä, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että mies tuntee samoin naista kohtaan ja vaikka tuntisikin, niin mies on kuitenkin edelleen ap. kanssa. Miksiköhän??

Ap. n pitää joko luottaa miehen sanaan tai alkaa "vakoilemaan" (ei suositeltavaa). Noita viestejä tulkitsemalla ei pääse pitkälle.
 
Viimeksi muokattu:
"Mies itse tenttaa minulta kaikki menemiseni ja mitä kenenkin kanssa teen."

Seuraavalla kerralla, kun mies alkaa tentata, kysäise ihan asiallisesti, miksi hän tenttaa sinua. Suutuspäissään on hyödytöntä osoittaa mieltään, mutta oikeassa kohdassa tehtyyn kysymykseen joutuu antamaan vastauksen.

Aikanani tein itse noin ja nikotteluksihan se meni. Olin aina tehnyt tiliä menemisistä ja tulemisista, mutta mies kulki omia aikataulujaan ja menojaan selittelemättä. Tajusin, jotta koska hänen reissunsa eivät aina päivänvaloa sietäneet, hän epävarmuuksissaan tenttasi minun menemiseni tarkasti, koska ei luottanut niiden viattomuuteen.

Tuon jälkeen ilmoitin, jotta edelleenkin kerron koska lähden ja tulen, mutta muuta en kerro, jollen katso tarpeelliseksi. Ilmoitan siksi, jotta ei tarvitse huolehtia ja odottaa epätietoisena ja siksi, että yhdessä asuessa sellainen kuuluu ottaa huomioon.

Olisiko kyse teidänkin tapauksessanne siitä, jotta mies hyväksyy naispuoliset ystävät itselleen, mutta ei luota siihen, että sinulla voisi olla miespuolisia ystäviä ilman tunnevirittelyitä?
 
Vastaan kaikille yhteisesti.
Kiitos kommenteista.

Kuten edellä mainitsin, olen tähän mennessä puhunut miehelleni tunteistani tämän asian tiimoilta todella paljon ja olen ollut rehellinen vaikka en ihan kaikkea ole kertonutkaan. Asian ottaminen esille uudelleen (vaikka se on jossain vaiheessa tehtävä kun tämä vaivaa edelleen) tuntuisi siis saman vanhan veivaamiselta, joka ei johda mihinkään.
Minullakin on vähän sellainen fiilis koko jutusta, että mieheni ilmeisesti nauttii siitä, että tämä toinen nainen on ihastunut häneen ja paistattelee mielellään tilanteessa, vaikka mitään varsinaista pettämistä tuskin on tapahtunut. En hyväksy sellaistakaan enkä itse kykenisi tuollaiseen miespuolisten ystävieni kanssa - tilanne olisi yksinkertaisesti liian vaivaannuttava. Kerran pistin välit poikki miespuoliseen ystävään, koska hän ryhtyi liian lemmekkääksi minua kohtaan ja tein mielestäni ihan oikein. Vaikeaa ymmärtää, miten joku voi jäädä vastaavaan tilanteeseen ja jatkaa ystävyyttä aivan kuin mitään asiaan kuulumatonta ei olisi taustalla.

Tuntuisi kuitenkin pahalta vaatia miestä katkaisemaan kaveruussuhde naiseen kokonaan, enhän minä siitä määrää ja tuntuisi jotenkin tosi lapselliselta vaatia, että "tuo ystävä tai minä", kun mitään pettämistä ei kerran ole tapahtunut - tai ainakin hän oli hyvin vakuuttava sanoessaan asian olevan näin ja minä uskon häntä. En vain tajua miten häntä ei toisen ihastus tai kylmyys minua kohtaan häiritse yhtään.
Mieheni siis kieltää naisen olevan enää ihastunut häneen. Saattaahan se olla tottakin, mene ja tiedä.

Jos joku minun miespuolinen ystäväni (vaikka ei olisi ihastunut minuun) käyttäytyisi minun miestäni kohtaan tuolla tavalla ylimalkaisesti ja viileästi, kyllä minä huomauttaisin asiasta. Tällaisten ajatusten takia tunnen itseni välillä ihan tyhmäksi lojaalisuudessani: siinä, miten arvostan seurustelukumppaniani enkä antaisi kenenkään ystäväpiirissäni käyttäytyä häntä kohtaan kuin hän olisi ilmaa. Miksi hän ei toimi samoin? Vaikka rakastaa minua ja näyttää sen kyllä?

Aistin myös sen, että hän on kyllästynyt tähän koko aiheeseen. Niin, on se varmaan vaikeaa kun suurin osa ystävistä on naisia ja tyttöystävällä on ongelma aiheen kanssa (eikä sitä olisi, jos kaikki olisi täysin avointa).
Vasta pari päivää sitten yhteisessä illanvietossa törmäsin ihan kokonaan uuteen naiseen ja hänen puheistaan kävi ilmi, että on miestäni usein viime aikoina tavannut. Tämä nainen oli aivan loistava tyyppi ja tykkäsimme toisistamme heti, joten häntä vastaan minulla ei ole mitään. Myöhemmin kuitenkin ihmettelin miehelleni, miksi hän on taas salannut minulta ystävänsä, jos mitään salattavaa ei kerran ole? Mies itse tenttaa minulta kaikki menemiseni ja mitä kenenkin kanssa teen.

Suutuin tuosta niin kovasti, etten taida itsekään tästä lähtien enää kertoa missä menen ja kenen kanssa, jos en kerran saa samaa takaisin. Jos kehtaisin ja se tuntuisi oikealta, voisin jopa flirttailla vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, mutta kai minä sitten olen liian hyväuskoinen ja uskollinen typerys tehdäkseni niin. Ajatuskin sellaisesta tuntuu ihan väärältä. Minulle riittäisi oman mieheni huomio. Välillä tuntuu, että jos peilaisin hänen omaa käytöstään takaisin, niin hän sitten vasta tajuaisi miltä sellainen minusta tuntuu. Joillekin ei auta muu kuin se, että joutuu maistamaan omaa lääkettään.

Tiedän miten hölmöltä tämä kuulostaa ja ulkopuolisten on tottakai vaikeaa vain näiden kirjoitusten perusteella päästä millään tavalla sisälle tilanteeseen ja sen monisyisiin ongelmiin. Tämä on kuitenkin minulle ainoa paikka purkaa tuntojani, sillä olen niin rauhaa rakastava ihminen, että vaikeiden asioiden esille ottaminen kestää minulla kauan ja tarvitsen hirveästi henkisiä voimavaroja mahdolliseen riitelyyn. On kuitenkin ollut voimauttavaa huomata, että joillakin muilla on ollut samankaltaisia ongelmia.

Omasta mielestäni en ole sairaalloisen mustasukkainen, en yleensä edes kovin paljoa. Silloin kun aihetta on. Jos miehellä ei naisystäviä olisi, mitään ongelmiakaan ei olisi. Ärsyttävää että pitää olla tällaisia ongelmia tai että mies pitää kynsin hampain kiinni naisystävistään jolle varmaan avaa kaikki sielunsa sopukat. Miespuolisia kavereitakin hänellä on runsaasti, mutta omien sanojensa mukaan eivät ole kovin läheisiä eikä heille voi mistään todella henkilökohtaisesta puhua.

Tämän aiheen tiimoilta en saa miehestä enää oikein mitään irti. Tiedän saavani, jos korottaisin ääntäni ja suuttuisin oikeasti sen sijaan että yritän rakentavasti keskustella kuten olen tähän asti tehnyt. En vain jaksaisi, aina alkaa vain itkettää ja ahdistaa kun mietin että pitäisikö riidellä tästä nyt vai.
Kun viimeksi kyselin siitä uudesta naiskaverista, sain vain jotain murahduksia vastaukseksi.
...Ovatko tämän tyyppiset miehet persoonallisuushäiriöisiä, huomiohakuisia?... Ei ole harvinaista nykyään. Miehistä on tullut naismaisia, siksi viihtyvät kanalaumassa. Plus se, että ko. miehet eivät arvosta naisia. Tunneäly puuttuu.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä