Miehen naispuolinen kaveri ihastunut häneen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tympääntynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen myöskin sitä mieltä, etteivät mies ja nainen voi olla "vain ystäviä". Mielipiteeni pohjautuu omaan kokemukseeni, eikä siis ole yleistettävissä.

Eräässä parisuhteessa ollessani silloisella avomiehelläni oli myös naispuolisia ystäviä. Itsestäni asia oli ok, vaikka se mietityttikin. Suhteemme päättyi sittemmin siihen, että yksi hänen naispuolinen ystävänsä soitti minulle ja kertoi olleensa seksisuhteessa silloiseen avomieheeni meidän suhteemme aikana.

Olin kai kuvitellut olevani reilu, kun en ollut nipottanut mieheni ajankäytöstä, vaikka tiesinkin hänellä olevan naispuolisia ystäviä. Eroa tehdessämme kuulin, että mieheni mielestä käytökseni oli ollut välinpitämättömyyttä (!!).

Ex-avokkini ei kuitenkaan aloittanut suhdetta tähän naispuoliseen ystäväänsä, vaan olisi halunnut olla yhteydessä minuun vuosiakin eromme jälkeen. Naispuolista ystäväänsä hän jopa haukkui minulle ja syyllisti tätä.

Mielipiteeni onkin, että jos miehesi ystävyys tähän naisen mietityttää, on siinä kenties jotain viallla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;10673305:
Tokihan minua kiinnostaa sellaisen naisen (tai miksei miehenkin) näkökulma, joka varattuja vokottelee. Enkä ole kieltänyt sitä, etteikö tangoon tarvittaisi aina kaksi.

Miksi ne varatut kiinnostavat? Nimenomaan siksikö, että he ovat varattuja?
Entä onko sinulla omaatuntoa tai moraalia? Nämä kaksi ovat useimmille ihmisille tuttuja.
Itse ajattelen niin, että jos tapaisin mukavan miehen josta kiinnostun, ja kävisikin ilmi hänen olevan varattu, niin todella suuttuisin ja jättäisin hänet saman tien. Kyllä sitä järkeäkin pitää osata ihmisten kanssa käyttää, eikä pelkää jalkoväliä.

Ymmärrän kyllä jännityksen hakemisen ja muun, kuitenkin meillä kaikilla on loppujen lopuksi samat vietit ja tarpeet. Se, mikä meidät erottaa eläimistä on järki ja moraali. Miettikäämme sitä.


Vaikutat fiksulle ja avomieliselle naiselle. On hienoa, että haluat pitää mielesi avoinna etkä ala väittää Kamillan tavoin, että sinä yksin olet oikeassa ja toisin ajattelevat ovat säälittäviä luusereita joista ei kannata välittää. Harmi, että miehesi on sokaistunut huomiosta. Niin käy helposti, se on tietenkin imartelevaa, kun joku ihan ok tyyppi osoittaa kiinnostusta. Mutta valintahan se on miten siihen reagoi. Jos mies kokee, että hänelle on mahdollista jatkaa nykyistä tilannetta, miksei hän niin tekisi. Seksi ja raha, ne ovat kaksi parasta ja vanhinta sokaisijaa ja motivaattoria. Mies kokee itsensä ihailluksi ja se pönkittää hänen miehistä egoaan. Hänellähän kaikki on hyvin, miksi hän pyrkisi muuttamaan tilannetta. Hänen mielensä on heikko, hän kaipaa huomiota, hyväksyntää ja ihailua, tuntemista itsensä tarpeelliseksi - emmekö me kaikki... Hän saa ihailijalta hyvää mieltä.

Järki ja moraali, olet ihan oikeassa. Mies tuskin kokee toimivansa moraalisesti väärin. Hän pelaa siinä moraalin rajoilla ja mitä enemmän rajalla heiluu, sitä pidemmälle rajan tuntee omalla kohdallaan venyvän. Ite olin nuorempana varsinainen moralisti, pitää erota jos seksi jonkun toisen kanssa alkaa tuntua niin kiinnostavalle, että pettäminen tulee mieleen. En edes osaa sanoa mitä tapahtui. Alkoi vaan halut viedä mukanaan ja vähän kerrassaan sitä sallii itselleen enemmän ja enemmän. Olisihan se tavallaan hienoa toimia moraalisesti oikein, mutta... Se on vähän sama kuin herkkujen kanssa, otan vaan ihan vähän ja sitten lopetan kohta. Sitten sitä on koukussa siihen hyvänolon tunteeseen minkä siitä saa. Ja kun se on tapa, se ei enää aiheuta morkkiksia. Aluksi sitä kiroaa itseään ja omaa paskamaisuuttaan, mutta kaikkeen tottuu.

Toivon todella että saatte asianne selviksi, ei se noinkaan voi jatkua. Molemmille pitäisi olla samat asiat sallittuja. Ja taas se moralisti astuu esiin, en itsekään sallisi miehelleni sitä mitä itselleni....
 
Vaikutat fiksulle ja avomieliselle naiselle. On hienoa, että haluat pitää mielesi avoinna etkä ala väittää Kamillan tavoin, että sinä yksin olet oikeassa ja toisin ajattelevat ovat säälittäviä luusereita joista ei kannata välittää. Harmi, että miehesi on sokaistunut huomiosta. Niin käy helposti, se on tietenkin imartelevaa, kun joku ihan ok tyyppi osoittaa kiinnostusta. Mutta valintahan se on miten siihen reagoi. Jos mies kokee, että hänelle on mahdollista jatkaa nykyistä tilannetta, miksei hän niin tekisi. Seksi ja raha, ne ovat kaksi parasta ja vanhinta sokaisijaa ja motivaattoria. Mies kokee itsensä ihailluksi ja se pönkittää hänen miehistä egoaan. Hänellähän kaikki on hyvin, miksi hän pyrkisi muuttamaan tilannetta. Hänen mielensä on heikko, hän kaipaa huomiota, hyväksyntää ja ihailua, tuntemista itsensä tarpeelliseksi - emmekö me kaikki... Hän saa ihailijalta hyvää mieltä.

Järki ja moraali, olet ihan oikeassa. Mies tuskin kokee toimivansa moraalisesti väärin. Hän pelaa siinä moraalin rajoilla ja mitä enemmän rajalla heiluu, sitä pidemmälle rajan tuntee omalla kohdallaan venyvän. Ite olin nuorempana varsinainen moralisti, pitää erota jos seksi jonkun toisen kanssa alkaa tuntua niin kiinnostavalle, että pettäminen tulee mieleen. En edes osaa sanoa mitä tapahtui. Alkoi vaan halut viedä mukanaan ja vähän kerrassaan sitä sallii itselleen enemmän ja enemmän. Olisihan se tavallaan hienoa toimia moraalisesti oikein, mutta... Se on vähän sama kuin herkkujen kanssa, otan vaan ihan vähän ja sitten lopetan kohta. Sitten sitä on koukussa siihen hyvänolon tunteeseen minkä siitä saa. Ja kun se on tapa, se ei enää aiheuta morkkiksia. Aluksi sitä kiroaa itseään ja omaa paskamaisuuttaan, mutta kaikkeen tottuu.

Toivon todella että saatte asianne selviksi, ei se noinkaan voi jatkua. Molemmille pitäisi olla samat asiat sallittuja. Ja taas se moralisti astuu esiin, en itsekään sallisi miehelleni sitä mitä itselleni....


Usein kaikkein korkeimman moraalisienkin ihmisten moraalin takana on kiinnijäämisen pelko. Jos minkäänlaista mahdollisuutta "narahtamiseen" ei ole, saattaa korkeinkin moraali rappeutua...

Takavuosina heitin tälle palstalle gallupin aiheesta: "Mistä summasta olisit valmis pettämään puolisoasi, jos kiinnijäämisen vaaraa ei olisi?" En tehnyt tilastoa keskustelusta, mutta n. vain viisi prossaa oli ehdottomasti sitä mieltä, että mikään maailman kulta ei saisi heitä vieraisiin. Muiden summat vaihtelivat tonnista sataan miljoonaan, mutta joku konkreettinen summa kuitenkin löytyi.

Olipa osa sitä mieltä, että ilmaiseksikin voisi antaa - ilman jälkiseuraamuksia. Muutama oli jopa valmis itse maksamaan vähän.

Se siitä moraalista...
 
Viimeksi muokattu:
Usein kaikkein korkeimman moraalisienkin ihmisten moraalin takana on kiinnijäämisen pelko. Jos minkäänlaista mahdollisuutta "narahtamiseen" ei ole, saattaa korkeinkin moraali rappeutua...

Takavuosina heitin tälle palstalle gallupin aiheesta: "Mistä summasta olisit valmis pettämään puolisoasi, jos kiinnijäämisen vaaraa ei olisi?" En tehnyt tilastoa keskustelusta, mutta n. vain viisi prossaa oli ehdottomasti sitä mieltä, että mikään maailman kulta ei saisi heitä vieraisiin. Muiden summat vaihtelivat tonnista sataan miljoonaan, mutta joku konkreettinen summa kuitenkin löytyi.

Olipa osa sitä mieltä, että ilmaiseksikin voisi antaa - ilman jälkiseuraamuksia. Muutama oli jopa valmis itse maksamaan vähän.

Se siitä moraalista...

Ei tässä siitä ollutkaan kyse, että moraali olisi jokin staattinen tila, joka on ja pysyy vuosikymmenet. Samalla tavalla kuin luottamustilaa parisuhteessa, sitäkin on tarkistettava vähän väliä. Ei sellaista ihmistä olekaan, joka ei koskaan edes ajattelisi pettämistä. Se on kuitenkin valinta. Päätät itse, petätkö vai et.
Itse ajattelen kuitenkin niin, etten ymmärrä ihmisiä jotka kitkuttavat suhteessa ja kuitenkin pettävät koko ajan. Miksi he sitten seurustelevat? Eikö tuollaisten ihmisten olisi parempi viettää vain sinkkuelämää, niin saa rauhassa paneksia ilman omantunnontuskia siitä, että kotona odottaa mustasukkainen puoliso?
 
Viimeksi muokattu:
^ Olen ollut yli 20 vuotta parisuhteessa, eikä pettäminen ole käynyt mielessä koskaan, ehkä siksi, koska en kiinnosta miehiä jostain syystä. Olen ihan viehättävä, hoikka, harrastan liikuntaa ja pukeudun kivasti ja minulla on pitkät vaaleat hiukset, siis etten nyt ulkoisesti ole niin luotaantyöntävä, että pelottaisin miehet kauaksi. Minulle ole vielä koskaan flirttaillut kukaan, en saa katseita, minua ei haeta tanssimaan, minulle ei jutella baarissa jne. En tiedä syytä. Oma mieheni siis riittää minulle muutenkin, mutta tuli vaan mieleen, että pettäminen käy ehkä niiden mielessä, joita ns. yritetään. Olen aika onnekas, ettei minulle tule edes kiusausta! Mutta että tällaisiakin on, joilla pettäminen ei käy mielessä...jo olosuhteiden pakostakin ;-)
 
^ Olen ollut yli 20 vuotta parisuhteessa, eikä pettäminen ole käynyt mielessä koskaan, ehkä siksi, koska en kiinnosta miehiä jostain syystä. Olen ihan viehättävä, hoikka, harrastan liikuntaa ja pukeudun kivasti ja minulla on pitkät vaaleat hiukset, siis etten nyt ulkoisesti ole niin luotaantyöntävä, että pelottaisin miehet kauaksi. Minulle ole vielä koskaan flirttaillut kukaan, en saa katseita, minua ei haeta tanssimaan, minulle ei jutella baarissa jne. En tiedä syytä. Oma mieheni siis riittää minulle muutenkin, mutta tuli vaan mieleen, että pettäminen käy ehkä niiden mielessä, joita ns. yritetään. Olen aika onnekas, ettei minulle tule edes kiusausta! Mutta että tällaisiakin on, joilla pettäminen ei käy mielessä...jo olosuhteiden pakostakin ;-)
Hakisin sinut tanssoamaan "Emmanuelin tahissa" illan viimestä hijasta ja samalla kuiskisi lemmeloruja suoraa sinu korvaan....
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;10675410 begin_of_the_skype_highlighting**************10675410******end_of_the_skype_highlighting:
Ei tässä siitä ollutkaan kyse, että moraali olisi jokin staattinen tila, joka on ja pysyy vuosikymmenet. Samalla tavalla kuin luottamustilaa parisuhteessa, sitäkin on tarkistettava vähän väliä. Ei sellaista ihmistä olekaan, joka ei koskaan edes ajattelisi pettämistä. Se on kuitenkin valinta. Päätät itse, petätkö vai et.
Itse ajattelen kuitenkin niin, etten ymmärrä ihmisiä jotka kitkuttavat suhteessa ja kuitenkin pettävät koko ajan. Miksi he sitten seurustelevat? Eikö tuollaisten ihmisten olisi parempi viettää vain sinkkuelämää, niin saa rauhassa paneksia ilman omantunnontuskia siitä, että kotona odottaa mustasukkainen puoliso?


Ei kyse ole siitä, että suhteessa kitkutettaisiin. Minulla on ainakin ihan hyvä parisuhde, paljon rakkautta. Mutta ei se välttämättä yksistään riitä koko elämää. Miten yksi ihminen voisi vastata kaikkiin tarpeisiini, ei se ole minusta edes mahdollista. Miksi sellaista pitäisi vaatia toiselta tai itseltään? En halua olla sinkku.
 
AP tässä pitkästä aikaa.
Palasin tähän viestiketjuun muistettuani sen yhtäkkiä. En ole vieläkään ottanut asiaa esille mieheni kanssa, koska olen yksinkertaisesti ajatellut, että olen vain käsittänyt jotakin väärin, tehnyt väärin katsoessani viestiä (vaikka tein sen koska epäilin jotain), enkä uskalla riskeerata suhdettamme nostamalla meteliä asiasta, joka on todennäköisesti ihan harmiton.

No. Aikaahan tässä on nyt kulunut 1,5 vuotta. Olen säännöllisin väliajoin voinut pahoin pohtiessani asioita, soimannut itseäni, pelännyt, kohauttanut olkiani.
Mies vaihtoi puhelintaan ja jostain syystä tallensi edellisen luurinsa viestit koneelle omaksi tiedostokseen. Löysin tiedoston, kun etsin jotain omia juttujani ja tajusin heti mikä se on. Tarkistin, löytyykö listalta tuo minua vaivannut viesti. Ja kyllä löytyi.

Näin se siis sanatarkasti menee:

"Sä oot aina ollu mulle ihan hirmu tärkeä, ihan siitä hetkestä lähtien ku ekan kerran nähtiin "X-baarissa" ku "Matti" meidät sinne vei. Etkä sen jälkeen oo ollu niin ku muut kaverit tai ystävät vaan aina jotain vähän enemmän. Vaikka osasin odottaa että sulla on jotain kerrottavaa niin sä osaat jotenki aina vetää multa jalat alta ja mä en vieläkään
osaa suhtautua siihen... Edes tällä 8 vuoden kokemuksella ;) toinen juttu missä oot hyvä on se, että et koskaan tuota pettymystä, ja jo sen takia kaikki menee hyvin ku tiedät etten kestäis että sulle tapahtuis enää mitään pahaa:) Jos es yrität mitään hidasta toipumista niin saat tuta niin ison halin että oot hetkessä entisellään.
Mulle oli iso asia että kerroit<3" (*Matti, heidän yhteinen kaverinsa, jonka minäkin tunnen)

Toipumisella tässä viitataan siihen, kun syksyllä 2009 paikkeilla mieheni sairastui pitkäksi aikaa ja oli sen jälkeen muutamia kertoja sairaalassa. Ensin yritin rauhoitella itseäni, että tässä on kyse vain tuosta, toinen yrittää olla tukena.
Mutta jokin ääni sisälläni sanoo, että jotain mätää tässä on.

Äsken tarkistin pari miehen FB-viestiä kun hänellä jäi se lähtiessään auki. Ja siellä on viestejä tältä samalta naiselta vaikka kuinka monta, ovat jopa hiljattain useita kertoja tavanneet ja mies on minulle valehdellut olleensa kavereiden kanssa jossain.

Onkohan tämä nyt selvä peli sitten? Äsken räjähdin itkemään ihan hysteerisenä, tärisen vieläkin kuin horkassa. En muista koska viimeksi olisi ollut näin ... jäinen olo.
Ilmeisesti tänään on vihdoinkin pakko keskustella, mutta se taitaa mennä riidaksi, huutamiseksi ja itkuksi, eikä millään jaksaisi.. ei vaan jaksaisi.
 
Yleensä nämä miehet ehdottomasti kieltävät kaiken ja kyselijästä tulee vainoharhainen. Todella vaikea tilanne.
Hysteerisyys on pahasta itsellesi ja koita selkeyttää asiat ja mieti mitä todella haluat. Onko se henkilö jonka kanssa olet, se henkilö joka tuo turvan ja varmuuden.
Miksi sitten kiusata itseään, jos tuntuu pahalta olla.
Katso miestä uusin ajatuksin, mikä hän todella on, tai ei ole.
Hysteerisyys osuu yleensä omaan nilkkaan ja itku ym. kohtauksissa menee itse vain sekaisin järkeviltä ajatuksilta.
Mies menettää, sinä et.
 
Yleensä nämä miehet ehdottomasti kieltävät kaiken ja kyselijästä tulee vainoharhainen. Todella vaikea tilanne.
Hysteerisyys on pahasta itsellesi ja koita selkeyttää asiat ja mieti mitä todella haluat. Onko se henkilö jonka kanssa olet, se henkilö joka tuo turvan ja varmuuden.
Miksi sitten kiusata itseään, jos tuntuu pahalta olla.
Katso miestä uusin ajatuksin, mikä hän todella on, tai ei ole.
Hysteerisyys osuu yleensä omaan nilkkaan ja itku ym. kohtauksissa menee itse vain sekaisin järkeviltä ajatuksilta.
Mies menettää, sinä et.

Kiitos sanoistasi.
Soitinkin jo tunnin puhelun ystävälle ja tilitin asiaa, nyt on hiukkasen parempi ja selkeämpi olo. Mies tulee kohta kotiin ja asia pitäisi ottaa puheeksi, mutta en vieläkään tiedä miten.
 
Viimeksi muokattu:
...mutta ne parantavat taudin. Näin toteaa vanha kiinalainen sananlasku.
Tiedän kyllä vähän kokemuksestakin, ettet ole ihan kaikkein helpoimman tehtävän edessä, mutta toivon ihan itsesi takia, että uskallat ja jaksat tehdä sen, mikä nyt on välttämätöntä.
Tarvitset kaikkia voimiasi lähitulevaisuudessa, älä siis tuhlaa niitä turhanpäiväiseen epävarmuuden ja pelon sietämiseen.
Todennäköisesti teillä on edessänne joko ero, tai sitten useammanvuotinen suhteen paikkailuprojekti. Ennenkuin käyt hänen kimppuunsa, mieti tarkkaan, kumpaa haluat. Ja millä ehdoilla olet valmis jatkamaan hänen kanssaan.
Tällaisessa tilanteessa kun tapahtumat useinkin karkaavat hallitsemattomiin. Jos olet epävarma, mitä pitäisi sanoa ja miten, kirjoita vaikka etukäteen lista ensisijaisesti esillevedettävistä asioista. Tällainen sotku ei nimittäin selviä yhdellä keskustelulla, joten vain tärkeimmät asiat ensin, mutta ne sitten pohjia myöten.
Lisäksi olisi sinulle eduksi, jos pystyisit vain kyselemään, syytteleminen kun yleensä ärsyttää meitä miehiä ja suoranaista riitaa kannattaa välttää mahdollisimman pitkään. Myöskin kannattaa mielestäni muistaa, että väsyneenä tällaisten asioiden selvitys tuskin onnistuu kovinkaan hyvin. Väsyneenä on ärtyinen ja päästelee suustaan vähän mitä sattuu. Sellaistakin, mitä joutuu myöhemmin katumaan.
Tiedän myös, että haän iskee mitä todennäköisemmin heti akuunsa sinulle epäluottamuskortin nokan alle, mutta voit vain asiallisesti todeta, että nyt olettekin sitten samalla viivalla. Kaikkeen, mitä hän sanoo, kannattaa nyt suhtautua erittäin epäilevästi. ja lisäksi hänen ensi reaktionsa kannattaa painaa mieleensä. kun sitä sitten pohdiskelee taustana hänen puheilleen, pääsee jo melko hyvin selville todellisuudesta.
Joka tapauksessa, teet mitä hyvänsä, yritä säilyttää malttisi ja itsekunnioituksesi.
 
Pahoin pelkään että olen ajan saatossa samassa tilanteessa kuin alkuperäinen kirjoittaja. Minulle on ok jos mies näkee (naispuoleisia) ystäviään esim parin kuukauden välein. Mutta olen varma, että jos "sallin" näitä näkemisiä ja vierailuita yhteisessä kodissamme, niin pian siellä on vieraita joka viikonloppu tai useammin. Mies ei ymmärrä näkökulmaani ollenkaan. Mietin jo tässä vaiheessa, että riittääkö rakkaus, jos minulla on muuten niin paha olla naisystävien takia. Siis minun mies on juuri samanlainen, että on liian kiltti kaikille, eikä todellakaan tule sanomaan "ystävilleen" ettei saa tulla kyläilemään. Joku ketjussa kirjoitti että miksi syyttää niitä naisia. Mieshän sen päätöksen tekee, kuka on hänen elämässään se ykkönen.

"Olen säännöllisin väliajoin voinut pahoin pohtiessani asioita, soimannut itseäni, pelännyt, kohauttanut olkiani."

Näinpä. Ja avainsana on pahoinvointi. En todellakaan halua enää koskaan masennuskierteeseen, jotka olen saanut jätettyä taakseni. Miehelle kai turha yrittää asiasta puhua, kun tyylinsä on leimata minut sairaalloisen mustasukkaiseksi ja saan vain haukut päälleni.
 
Monetkin miehet ovat idiootteja, kun eivät ymmärrä mitä kumppani puhuu. Miehet tekevät mitä heitä itseään huvittaa näillä ystävyysmarkkinoilla. Silloin on toinen ääni kellossa, jos oma nainen tekee samoin kuin he.
On mukavaa kun se oma nainen on kotona odottamassa ja sitten kyselee, kyselee ja on mustasukkainen. Miehille se on mannaa ja valtaa. Omistaa ansarikukan, jota ei kuitenkaan vaalita. Kaikki kukathan nuupahtavat huonosta hoidosta.
Itse aloin olemaan välinpitämätön ja en kysellyt. Aloin olemaan itsellinen, enkä missään nimessä miehestä riippuvainen. Annoin ymmärtää, ette hän ole se tärkeä ykkönen.
 
Monetkin miehet ovat idiootteja, kun eivät ymmärrä mitä kumppani puhuu. Miehet tekevät mitä heitä itseään huvittaa näillä ystävyysmarkkinoilla. Silloin on toinen ääni kellossa, jos oma nainen tekee samoin kuin he.
On mukavaa kun se oma nainen on kotona odottamassa ja sitten kyselee, kyselee ja on mustasukkainen. Miehille se on mannaa ja valtaa. Omistaa ansarikukan, jota ei kuitenkaan vaalita. Kaikki kukathan nuupahtavat huonosta hoidosta.
Itse aloin olemaan välinpitämätön ja en kysellyt. Aloin olemaan itsellinen, enkä missään nimessä miehestä riippuvainen. Annoin ymmärtää, ette hän ole se tärkeä ykkönen.

No hei, syytät miehiä ja sitten itse alat käyttäytymään samoin. Mitä sillä voitetaan?

Tai on se tiedossa, että tänä tasa-arvon päivänä, naiset osaavat kyllä pelata myös...
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;11159886:
AP tässä pitkästä aikaa.
Palasin tähän viestiketjuun muistettuani sen yhtäkkiä. En ole vieläkään ottanut asiaa esille mieheni kanssa, koska olen yksinkertaisesti ajatellut, että olen vain käsittänyt jotakin väärin, tehnyt väärin katsoessani viestiä (vaikka tein sen koska epäilin jotain), enkä uskalla riskeerata suhdettamme nostamalla meteliä asiasta, joka on todennäköisesti ihan harmiton.

No. Aikaahan tässä on nyt kulunut 1,5 vuotta. Olen säännöllisin väliajoin voinut pahoin pohtiessani asioita, soimannut itseäni, pelännyt, kohauttanut olkiani.
Mies vaihtoi puhelintaan ja jostain syystä tallensi edellisen luurinsa viestit koneelle omaksi tiedostokseen. Löysin tiedoston, kun etsin jotain omia juttujani ja tajusin heti mikä se on. Tarkistin, löytyykö listalta tuo minua vaivannut viesti. Ja kyllä löytyi.

Näin se siis sanatarkasti menee:

"Sä oot aina ollu mulle ihan hirmu tärkeä, ihan siitä hetkestä lähtien ku ekan kerran nähtiin "X-baarissa" ku "Matti" meidät sinne vei. Etkä sen jälkeen oo ollu niin ku muut kaverit tai ystävät vaan aina jotain vähän enemmän. Vaikka osasin odottaa että sulla on jotain kerrottavaa niin sä osaat jotenki aina vetää multa jalat alta ja mä en vieläkään
osaa suhtautua siihen... Edes tällä 8 vuoden kokemuksella ;) toinen juttu missä oot hyvä on se, että et koskaan tuota pettymystä, ja jo sen takia kaikki menee hyvin ku tiedät etten kestäis että sulle tapahtuis enää mitään pahaa:) Jos es yrität mitään hidasta toipumista niin saat tuta niin ison halin että oot hetkessä entisellään.
Mulle oli iso asia että kerroit<3" (*Matti, heidän yhteinen kaverinsa, jonka minäkin tunnen)

Toipumisella tässä viitataan siihen, kun syksyllä 2009 paikkeilla mieheni sairastui pitkäksi aikaa ja oli sen jälkeen muutamia kertoja sairaalassa. Ensin yritin rauhoitella itseäni, että tässä on kyse vain tuosta, toinen yrittää olla tukena.
Mutta jokin ääni sisälläni sanoo, että jotain mätää tässä on.

Äsken tarkistin pari miehen FB-viestiä kun hänellä jäi se lähtiessään auki. Ja siellä on viestejä tältä samalta naiselta vaikka kuinka monta, ovat jopa hiljattain useita kertoja tavanneet ja mies on minulle valehdellut olleensa kavereiden kanssa jossain.

Onkohan tämä nyt selvä peli sitten? Äsken räjähdin itkemään ihan hysteerisenä, tärisen vieläkin kuin horkassa. En muista koska viimeksi olisi ollut näin ... jäinen olo.
Ilmeisesti tänään on vihdoinkin pakko keskustella, mutta se taitaa mennä riidaksi, huutamiseksi ja itkuksi, eikä millään jaksaisi.. ei vaan jaksaisi.

Mikä tuossa viestissä on niin kauheaa?? Eihän se vielä todista sitä, että heillä olisi suhde.

Voihan miehesi tykätäkin tuosta naisesta hiukan "sillä tavalla" , mutta ei kuitenkaan ole tehnyt mitään konkreettista.

Yritä keskustella asiasta miehesi kanssa,mutta muista ettet omista häntä joten uhkaukset tyyliin " joko tuo nainen tai minä" voivat vain ärsyttää. Ei kukko käskemällä laula, etkä sinä voi pakottaa häntä luopumaan ystävyysuhteistaan.


Vaikka olisi onnellisessakin liitossa, voi samalla tykätä jostain toisesta. Eri asia on , jos homma muuttuu rakkaussuhteeksi. Siinä vaiheessa on sinun asiasi miettiä haluatko paikata liitoanne vai et.
 
Kyllähän sen tajuaa, ettei uhkailu, kiukuttelu ja mökötys mitään auta, pahentaa vain tilannetta. Mutta miten oppia sitten elämään tämän asian kanssa itse? Onko ero ainoa vaihtoehto, jos tilanne aiheuttaa itselle niin pahaa henkistä pahoinvointia? Jos saisin valita itse niin en tuntisi mitään mustasukkaisuutta ketään kohtaan, mutta se on jokapäiväistä sisäistä taistelua sitä vastaan. Tosin jos tilanne olisi tuollainen kuin ap:llä niin en voisi kyllä jäädä suhteeseen. Aika raastava tieto, että mies haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa, ketkä selvästi toivovat meidän eroa. En todellakaan voi olla sellaisten ihmisten kanssa itse tekemisissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;11159990:
Kiitos sanoistasi.
Soitinkin jo tunnin puhelun ystävälle ja tilitin asiaa, nyt on hiukkasen parempi ja selkeämpi olo. Mies tulee kohta kotiin ja asia pitäisi ottaa puheeksi, mutta en vieläkään tiedä miten.

Olette nyt jo olleet aika kauan yhdessä. Minkälainen olo sinulla on miehen kanssa, puhutteko tulevaisuudesta? Haen siis lähinnä sitä, että osoittaako mies sinulle, että sinä olet se tärkein.

Minä olisin jo silloin puolitoista vuotta sitten laittanut miehen valinnan eteen, joko minä tai ystävä. Koska ihastuneen ystävän ympärillä pyöriminen ei todellakaan ole mukavaa. Toki voit vielä nytkin laittaa miehen valinnan eteen, sillähän sitä saa tietää oletko tärkeä. Eihän sitä muutoin tarvitse määräillä miehen kavereista, en minäkään kaikista mieheni ystävistä pidä, mutta jos joku on ihastunut niin sitten on minusta aiheellista ottaa etäisyyttä.

Toivottavasti saitte puhuttua ja tilanne on selvinnyt - suuntaan tai toiseen. Asioiden selvittäminen ja oikean kannan tietäminen on kuitenkin parempi pitkällä tähtäimellä kuin vuosikausia kärvistellä ja voida pahoin.
 
Se,ettei hän ole kertonut sinulle, että ovat tapailleetkin livenä ja ihan hijattain.

Varsinkin jos suhteessa on ollut epäilyjä, niin silloin tuollainen tulisi rehellisesti tuoda julki. Salailu vain pahentaa tilannetta ja saa miettimään,mehkä turhaankin,mitä kaikkea muuta toinen kirkkain silmin salailee.

Salailu on aina toisen luottamuksen pettämistä, oli syy tai aihe ihan mitä vaan. Varsinkin kun tietää, että toinen loukkaantuu. Kunnioituksen puutetta.

Voimia sinulle selvittelyynmsuhteen tilastanne jansalailun syistä!
 
Paha tilanne ja minun silmissäni näyttää siltä, että vispilänkauppaahan siellä selkäsi takana käydään.

Kun kerran kaikki yhteydenpito heidän välillään on sinulta salattua ja mies säästää naiselta saamansa viestit, on syytä epäillä että jauhot hänen pussissaan ovat aikaa sitten jo mädäntyneet.

Nyt äkkiä se suu auki ja mies seinää vasten!
 
Viimeksi muokattu:
Nimimerkki Kamilla, niinpä minullekin kävi samoin.
Perhetutun vaimo kertoi murheensa ja samalla piti auttaa kaikenlaisessa puuhastelussa, tietysti puolin ja toisin oli kiinnostusta. Sain sitten selville ja en edelleenkään kyttää, vaikka luottamus meni pitkäksi aikaa.
Mutta kihla-ja vihkisormusta en enää pidä..

Tuolla tyylillä on minunkin elämä edennyt miehen kanssa. Nyt kun on jo ikää eikä vehje oikein pelitä, niin on niin kotosalla viihtyvää ja nöyrää poikaa että huh huh.

Itse olen vielä täydessä vireessä ja kauniskin edelleen. Sormusta ei myöskään sormessani enää nähdä sen vuoksi kun käytöksellään aina loukkasi minua.Toiset oli puheissaan ja silminnähdenkin parempia , vaikka eivät tosiasiassa olleet hääppösiä . Mitä kylvää , sitä niittää !
 
Viimeksi muokattu:
Aloittaja täällä taas hei, pitkästä aikaa. Aihe on ollut niin rankka, että siihen paneutuminen ylipäätään on ollut todella vaikeaa.
Otin asian rauhallisesti puheeksi mieheni kanssa ja myönsin lukeneeni tuon viestin hänen kännykästään silloin kaksi vuotta sitten (en kuitenkaan kertonut lukeneeni myös hänen FB-viestejään joista siis lopulta päättelin, että hän on hiljattain tuota naista tavannut minulta salaa). Kerroin kaikki tunteeni jne. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja hiljainen ja nähdäkseni yllättynyt siitä, että tunsin mitä tunsin.
Hän kiisti että tämän naisen kanssa olisi koskaan ollut mitään. Mahdollisuuksiakin olisi kuulemma ollut, mutta häntä ei kiinnostanut vaikka naista kiinnosti. Tekstiviestissä oli kuulemma kyse ihan vain siitä, että nainen oli otettu kun mieheni uskoutui hänelle sairaudestaan. Uskon kyllä kaiken edellisen, mutta minulle jäi silti vahva tunne siitä, että JOTAIN outoa tuossa on ollut taustalla, koska ei kai kukaan kirjoita tuohon sävyyn (ks. pari kommenttia taaksepäin, jossa lainasin viestin kokonaisuudessaan) jos kyseessä ei ole mitään romanttista: "viet jalat alta... oot aina ollu enemmän kuin ystävä"
Oikeasti, miten tuon voi ymmärtää väärin? Jos te olisitte minun sijassani ja löytäisitte miehenne kännykästä tuollaisen viestin, niin miten suhtautuisitte siihen? Joku edellä ihmetteli, mitä outoa nyt tuollaisessa viestissä on... No, jos joku ei näe tuossa mitään outoa, niin ihmettelen ko. ihmisen sokeutta.

Minua jäi sekin kaivelemaan, miten niissä FB-viesteissä oli vihjailtu ja kirjoiteltu siihen tapaan, että niistä saattoi päätellä heidän tavanneen aivan vasta. Tyyliin "nähdään siellä sitten" (mikä ei tietenkään todista heidän todella tavanneen) mutta niistä ajattelin, että jotain tapaamisia on ollut.

Ja korostan vielä samaa mitä sanoin miehellekin: minulla ei ole mitään vastakkaista sukupuolta edustavia kavereita vastaan, onhan minullakin miespuolisia kavereita, mutta salailua ja vispilänkauppaa en siedä! Koko homman on oltava reilua ja läpinäkyvää, toimin niin itse ja odotan samaa toiselta. Ei se ole liikaa vaadittu eikä mitään typerää mustasukkaisuutta.

Mielestäni sekin on merkillepantavaa, ettei tämä nainen ole koskaan pyytänyt minua FB-kaverikseen, vaikka hän kaikki muut mieheni kaverit on lisännyt jo aikaa sitten. Ei sillä että vartavasten haluaisin kaveriksi hänelle, mutta olenpahan vain kiinnittänyt huomiota asiaan, kuten kaikkeen muuhunkin mikä tähän koko tilanteeseen liittyy.

Nyt on kuitenkin miehelleni erittäin selvää, mikä mielipiteeni on. En vain tiedä pääsenkö tästä yli, luulen että joudun vielä kertaalleen ottamaan asian esille ja varmistamaan, sillä luottamukseni on kokenut aikamoisen kolauksen. Tuntuu pahalta. Ja tunnen itseni toisinaan idiootiksi ollessani niin helvetin lojaali toiselle kaikessa kun hän ei vaikuta toimivan samoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt;11264199:
Aloittaja täällä taas hei, pitkästä aikaa. Aihe on ollut niin rankka, että siihen paneutuminen ylipäätään on ollut todella vaikeaa.
Otin asian rauhallisesti puheeksi mieheni kanssa ja myönsin lukeneeni tuon viestin hänen kännykästään silloin kaksi vuotta sitten (en kuitenkaan kertonut lukeneeni myös hänen FB-viestejään joista siis lopulta päättelin, että hän on hiljattain tuota naista tavannut minulta salaa). Kerroin kaikki tunteeni jne. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja hiljainen ja nähdäkseni yllättynyt siitä, että tunsin mitä tunsin.
Hän kiisti että tämän naisen kanssa olisi koskaan ollut mitään. Mahdollisuuksiakin olisi kuulemma ollut, mutta häntä ei kiinnostanut vaikka naista kiinnosti. Tekstiviestissä oli kuulemma kyse ihan vain siitä, että nainen oli otettu kun mieheni uskoutui hänelle sairaudestaan. Uskon kyllä kaiken edellisen, mutta minulle jäi silti vahva tunne siitä, että JOTAIN outoa tuossa on ollut taustalla, koska ei kai kukaan kirjoita tuohon sävyyn (ks. pari kommenttia taaksepäin, jossa lainasin viestin kokonaisuudessaan) jos kyseessä ei ole mitään romanttista: "viet jalat alta... oot aina ollu enemmän kuin ystävä"
Oikeasti, miten tuon voi ymmärtää väärin? Jos te olisitte minun sijassani ja löytäisitte miehenne kännykästä tuollaisen viestin, niin miten suhtautuisitte siihen? Joku edellä ihmetteli, mitä outoa nyt tuollaisessa viestissä on... No, jos joku ei näe tuossa mitään outoa, niin ihmettelen ko. ihmisen sokeutta.

Minua jäi sekin kaivelemaan, miten niissä FB-viesteissä oli vihjailtu ja kirjoiteltu siihen tapaan, että niistä saattoi päätellä heidän tavanneen aivan vasta. Tyyliin "nähdään siellä sitten" (mikä ei tietenkään todista heidän todella tavanneen) mutta niistä ajattelin, että jotain tapaamisia on ollut.

Ja korostan vielä samaa mitä sanoin miehellekin: minulla ei ole mitään vastakkaista sukupuolta edustavia kavereita vastaan, onhan minullakin miespuolisia kavereita, mutta salailua ja vispilänkauppaa en siedä! Koko homman on oltava reilua ja läpinäkyvää, toimin niin itse ja odotan samaa toiselta. Ei se ole liikaa vaadittu eikä mitään typerää mustasukkaisuutta.

Mielestäni sekin on merkillepantavaa, ettei tämä nainen ole koskaan pyytänyt minua FB-kaverikseen, vaikka hän kaikki muut mieheni kaverit on lisännyt jo aikaa sitten. Ei sillä että vartavasten haluaisin kaveriksi hänelle, mutta olenpahan vain kiinnittänyt huomiota asiaan, kuten kaikkeen muuhunkin mikä tähän koko tilanteeseen liittyy.

Nyt on kuitenkin miehelleni erittäin selvää, mikä mielipiteeni on. En vain tiedä pääsenkö tästä yli, luulen että joudun vielä kertaalleen ottamaan asian esille ja varmistamaan, sillä luottamukseni on kokenut aikamoisen kolauksen. Tuntuu pahalta. Ja tunnen itseni toisinaan idiootiksi ollessani niin helvetin lojaali toiselle kaikessa kun hän ei vaikuta toimivan samoin.

Olisit aivan hyvin voinut ottaa esille myös
 
Sinua selkeesti vaivaa ja harmittaa miehesi ja naisen ystävyys. Vaivaat sillä päätäsi ja se tekee sinulle pahan olon. Mikset kertoisi miehellesi tunteistasi? Kerro, ettet pidä siitä, että miehellä on naisouolinen ystävä, jota tapailee ilman sinua.

Miehesi varmasti arvostaa teidän suhdettanne ja haluaa sinun olevan onnellinen. Jos kerran mies ja ystävänsä ei tapaa edes kovin usein, niin ei luulisi olevan vaikeaa miettiä kumpi painaa enemmän vaakakupissa - suhde sinuun vai kaveriinsa.

Jos pystyt unohtamaan tuon löytämäsi tekstiviestin, niin älä kerro siitä, että luit sen. Jos taas et, niin kysy siitä ihmeessä. Miehen ilmeestä pystyt varmasti päättelemään paljon, onko jotakin ollut tekeillä vai ei. Kerro, että katsoit vain sen yhden ainoan kerran heikkona hetkenä. Pyydä anteeksi. Kyllä suhteen pitää kestää tuollainen asia. Jos ei kestä, niin ei ollut kovan vahvalla pohjalla alunperinkään.
 
Tiedätkö kuule, pahin virhe jonka olet tehnyt ei ole se, että luit miehen viestin. Vaan se, että et puhu siitä. Et puhu miehelle. Et siis ole rehellinen. Puhumattomuudesta ei koskaan seuraa hyvää, sen tietää varmasti jokainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärpänen;11264424:
Tiedätkö kuule, pahin virhe jonka olet tehnyt ei ole se, että luit miehen viestin. Vaan se, että et puhu siitä. Et puhu miehelle. Et siis ole rehellinen. Puhumattomuudesta ei koskaan seuraa hyvää, sen tietää varmasti jokainen.

Ähh, luin loppuun ketjun ja olitkin hienosti jo kertonut viestin lukemisesta. Mutta mikset kerro kkaikesta muustakin. Sano, että jätit FB:n auki ja menin koneelle ni sattu silmään pari kommenttia. Ole edes sinä rehellinen! Sano, että hänen ja naisen ystävyys tekee sinut älyttömän surulliseksi ja että miehen on tehtävä valinta: sinä tai se toinen. Vai pekäätkö ettet tule valituksi?
 

Yhteistyössä