Miehen naispuolinen ystävä

[ehdotus]

Mitä haluat oikein kirjoituksillasi sanoa, Neiti Äksäkö? Että sinulla on ollut ja on edelleen paljon miespuolisia "kavereita"? Luuletko todella, että tämä on jotain, mistä meidän muiden naisten pitäisi olla nk. kateellisia?

Olet kirjoituksissasi leimannut kaveripiirisi tyttöystävät epävarmoiksi, omistushaluisiksi ja mustasukkaisiksi pirttihirmuiksi, jotka estävät poikakavereitaan auttamasta sinua kotitöissäsi, koska sinun mielestäsi he ilmiselvästi pelkäävät, että viet heidän poikakaverinsa heiltä pois. Nyt sanot, että onneksi tällaisia pirttihirmu "vaimokkeita ja tyttöystäviä" ei esiinny omassa kaveripiirissäsi. Aika ristiriitaista. Ovatko nämä nykyiset tuntemasi naiset ihan ok siihen asti, kunnes taas luokittelet heidät vuorostaan nartuiksi, kun eivät päästä "väliaikaista-vain sinuta lainassa olevaa poikaystäväänsä" auttamaan sinua?

Kirjoitat, että teilläpäin on tapana autella porukoita, mutta samalla sanot, että sinua ei auteta niin usein kuin haluat, koska tyttöystävät pelkäävät päästää poikaystäviään sinun luoksesi. Kirjoitat tarvitsevasi apua muutossa ja ilmeisesti muissakin asioissa muutenkin aika useasti, mutta kuitenkin sanot seurustelevasi. Ihminen tarvitsee yleensä erotessaan tai muun osoitteen vaihtuessa muuttoapua. Miksi muutat niin usein? Ja mikä muu homma kuin muutto on niin monimutkaista, että et naisena osaa sitä itse hoitaa, ja et tarvitset nimenomaan miehen siihen hommaan?

Tuntuu, että haluat olla 1. nainen näiden poikakavereiden elämässä, joita kutsut "vain kavereiksi". Heidän "vaimokkeensa" on kakkonen. Minä en ylpeilisi sillä, että tuntee paljon miehiä, jotka eivät pysty sitoutumaan, että kaveriporukka vaihtuu useasti, koska henkilökemiasi eivät toimi näiden kanssa, ja että tarvitsee muiden ihmisten apua jatkuvasti.

 

[Sinkkunaisen ystävät]

Sinkkunainen, sinä olet kaikkien miesten paras kaveri, miksi sinulla ei ole omaa miestä? Jos olisi pakko parisuhe jonkun noista esimerkkimiehistäsi, eli kavereistasi kanssa luomaan, niin kenet ottaisit, ihan hypoteettisesti?

Nimimerkillä, ihan ite oon samanmoinen -ystävä monen miehen kanssa ja tätä ei kaikki jaksa ymmärätää.

Se, että en ole tällä hetkellä parisuhteessa, taitaa olla monen asian summa, kuten monilla sinkuilla. Elän kiireistä vaihetta elämässä, olen aika työkeskeinen, minulla ei ole pakottavaa tarvetta seurustella (vaikka toisinaan kainaloon kaipaankin), miesmakuni on ehkä jollain mittapuulla erikoinen...Varmasti omaa osaansa näyttelee myös se, että olen usein liikkeellä miesseurassa, mikä kummasti karsii yrittäjiä. Miespuoleiset kaverini tosin tunnollisesti esittelevät kavereitaan minulle

Ajatusleikki ystävien ja/tai entisten poikakavereiden "ottamisesta" puolin tai toisin tuntuu aika hankalalta. Tapoihini kuuluu kunnioittaa parisuhdetta, joten kaikki varatut ovat automaattisesti poissa laskuista. Ja eksienkin kanssa on erottu ihan syystä. Lisäksi oikeastaan kaikissa ystävissäni (niin miehissä kuin naisissa), on ominaisuuksia, jotka eivät hidasta ystävyyttä, mutta olisivat vaikeita sulattaa parisuhteessa: tietsikkapeliaddiktioista rahankäytöön ja elämän arvoihin (maalla vai kaupungissa, kristinusko vai ateismi, lapsia vai ei lapsia, auto&omakotitalo vai matkustelu&juurettomuus). Mutta selittelyjen jälkeen lähden peliin ja valitsen jomman kumman eksistäni. Näiden kanssa olisi olemassa edes pieni toivo jonkinlaisesta kipinästä, mitä ei varmasti muiden kanssa löytyisi.

"Sinkkunaisen ystävät"
Kenen kanssa sinä sitten seksiä harrastat? Tuntemattomien irtopanojen vai jokun "ystävän" kanssa?

tällä hetkellä en harrasta seksiä kenenkään kanssa. Tapailen toki (listani ulkopuolisia) miehiä aivan kuten muutkin sinkut, ja mikäli juttu toimii, niin sitten harrastetaan seksiäkin.

Ja pakko vielä lisätä tähän Neiti Äksän löylytyskamppanjaan puolustukseksi muutama sananen... Ei kai kukaan nyt ole tosissaan vaatimassa, että 1) ystävien muuttoon tai muuhun elämään ei saa osallistua kuten ennenkin, sen jälkeen kun alkaa seurustella? 2) vastakkaista sukupuolta olevan ystävän on oltava se aktiivinen osapuoli uuden mies/naisystävän tapaamisessa (ymmärrän, että kieltäytyminen toistuvasti tapaamisesta on toinen juttu, jos tästä on olemassa kiistatonta näyttöä)? Eiköhän tämä ole sen oman puolison harteilla. 3) ystävien kanssa ei saa puhua omasta parisuhteesta lainkaan (toki kunnioittaen kaikkia osapuolia)? 4) että kohtuuton mustasukkaisuus johtuu yleensä vastakkaista sukupuolta olevan ystävän käytöksestä?

 

[Theofano]

Ei kai kukaan nyt ole tosissaan vaatimassa, että 1) ystävien muuttoon tai muuhun elämään ei saa osallistua kuten ennenkin, sen jälkeen kun alkaa seurustella? 2) vastakkaista sukupuolta olevan ystävän on oltava se aktiivinen osapuoli uuden mies/naisystävän tapaamisessa (ymmärrän, että kieltäytyminen toistuvasti tapaamisesta on toinen juttu, jos tästä on olemassa kiistatonta näyttöä)? Eiköhän tämä ole sen oman puolison harteilla. 3) ystävien kanssa ei saa puhua omasta parisuhteesta lainkaan (toki kunnioittaen kaikkia osapuolia)? 4) että kohtuuton mustasukkaisuus johtuu yleensä vastakkaista sukupuolta olevan ystävän käytöksestä?

Kohta 1): Olisi outoa, jos osallistuminen ystävän elämään pysyisi täysin samanlaisena suhteen aloittamisen jälkeen. Suhde yleensä vie esimerkiksi aikaa, jota on näin ollen jaettavissa ystäville kuin aiemmin. On myös mahdollista, että puoliso ei arvosta kaikkia juttuja, joita kumppani on aiemmin ystäviensä kanssa tehnyt. Esimerkkeinä nyt vaikkapa vastakkaista sukupuolta edustavan ystävän kanssa sylikkäin nukkuminen (näitä ihmisiä on), huumeiden käyttö (esim. mari), runsaat ryyppyillat jne. Muutossa avustaminen on minusta sellainen asia, joka on täydellisesti hyväksyttävien juttujen listoilla ja pitäisin vähän kummallisena, jos joku ei suvaitsisi puolisonsa menevän muuttoavuksi - tietyin varauksin, joista lisää myöhemmin.

2 & 3) On olemassa tilanteita, joissa mustasukkaisuus on oikeasti ymmärrettävää ja minusta hyväksyttävääkin. Jos joku/jokin asia vaikuttaa selkeältä uhkalta suhteelle, mustasukkaisuus on aika ymmärrettävä reaktio sellaiseen. Se ei tarkoita, että mustasukkainen on kohtuuton pahis.

AP:n kohdalla vaikuttaisi olevan juuri niin, että mainittu naispuoleinen ystävä välttelee hänen tapaamistaan. Kyllä minäkin pitäisin sellaista epäilyttävänä. Olisi omituista olettaa, että vastakkaista sukupuolta edustava ystävä tekisi aloitteen tapaamiseen ja tutustumiseen, mutta omituista on sekin, jos tämä ystävä jatkuvasti kieltäytyy ja välttelee. Se olisi omituista silloinkin, jos kyseinen ystävä olisi samaa sukupuolta kumppanin kanssa. On melko tavanomainen tapa, että puoliso esitellään ystäville ja jos joku ystävistä välttelee tätä aktiivisesti, pitäisin sitä omituisena. Miksi hän välttelee? Joku syyhän siihen on oltava. Yksi kieltäytyminen ei tietenkään merkitse välttelyä, mutta lukuisat alkavat jo merkitä.

Mitä tulee muuttoapuun, pitäisin itse hiukan kummallisena sitä, jos joku mieheni naispuoleinen ystävä kutsuisi VAIN hänet apuun. En tiedä, oliko AP:n tilanteessa näin, mutta itse olen tottunut, että muuttaminen tapahtuu porukalla. Yleensä tavaraa on paljon ja kahden kesken kaikki kantaminen vie paljon aikaa. Omissa muutoissani on paikalla ollut yleensä 4-6 henkilöä, minä mukaan lukien. Jos joku nainen siis vonkaisi ainoastaan miestäni muuttoapuun ja tekisi sitä vieläpä suhteellisen usein, alkaisin kyllä kummastella asiaa.

Kun AP:n miehellä kerran on toinen naispuoleinen ystävä, joka ei AP:ta mitenkään vaivaa, pistäisin oman korttini kyllä jakoon sen puolesta, että kaikki ei ehkä ole aivan kohdallaan tämän vaivaavan naisystävän kanssa. Jos vaisto selkeästi sanoo jotain, sitä kannattaa kuunnella.

 

[Neiti Äksäkö]

Olen aina ihmetellyt naisia jotka hyökkäävät toisten naisten kimppuun, mutta päästävät omat äijänsä kuin koirat veräjästä.

Jos miehellä on naispuolinen ystävä joka nyt ihan varta vasten ei halua tulla näytille, niin eikö sitä asiaa voi kysyä mieheltä vaan pitää tulla tänne palstoille ihmettelemään mitä se nainen oikein miehestäni haluaa.
Jos siinä "ystävyydessä" on jotain hämärää, niin ei yksikään mies ole niin sokea ja kuuro palikka ettei huomaisi naispuolisen ystävän olevan muutakin vailla kuin kaveruutta. Silloin pitää miehessä olla selkärankaa lopettaa tuollainen.

Kyllä omaan mieheen pitää voida luottaa niin paljon, että antaa tämän itsenäisesti päättää ketä kaveria jeesaa ja millaisia naispuolisia kavereita tämä pitää lähellään. Ihmeellistä kontrollointia ja päsmäröintiä kun hyökätään suoraan toisia naisia kohtaan "uhkana" parisuhteelle.
Kyllä ensisijaisesti pahin uhka parisuhteelle on idiootti mies, joka ei tajua omalla toiminnallaan ja valinnoillaan suojella omaa parisuhdetta, vaan antaa taka-ajatuksilla varustettujen kottaraisten hyppiä silmille ja oma nainen kierii kotona mustasukkaisuuksissaan.

Ei ne miehet mitään tahdottomia apinoita ole, vaikka olen sellaisia muutaman tavannutkin. Jos tilanne tosiaan pääsee niin pahaksi, että tyttöystävä kokee mustasukkaisuutta miehen naispuolisista kavereista, niin kyse voi olla myös tyttöystävän omasta riittämättömyyden tunteesta jolle pitäisi henkisellä tasolla tehdä jotakin. Ongelmat on silloin oman pään sisällä, johon haetaan ratkaisua muiden ihmisten käytöstä muuttamalla... No, me kaikki tiedämme miten toimiva ratkaisu se pitemmän päälle on... Normaali kaveruus on kaveruutta, eikä siinä ole mitään hämäräperäistä.

Mun omien kaveruussuhteiden ruotiminen tällä palstalla on aivan turhaa, koska siitä lähinnä minä ja "juntti"-kaveripiiri saadaan vaan hyvät naurut, "tietävät ihmiset" -sarjassamme.

 

[sinkkunaisen ystävät]

Olen kanssasi enimmäkseen samaa mieltä Theofano. Viestini ei ensisijaisesti ollutkaan osoitettu AP:lle, vaan vastine Neiti Äksää parjanneille kirjoituksille ketjussa.

Kohta 1): Olisi outoa, jos osallistuminen ystävän elämään pysyisi täysin samanlaisena suhteen aloittamisen jälkeen. Suhde yleensä vie esimerkiksi aikaa, jota on näin ollen jaettavissa ystäville kuin aiemmin. On myös mahdollista, että puoliso ei arvosta kaikkia juttuja, joita kumppani on aiemmin ystäviensä kanssa tehnyt. Esimerkkeinä nyt vaikkapa vastakkaista sukupuolta edustavan ystävän kanssa sylikkäin nukkuminen (näitä ihmisiä on), huumeiden käyttö (esim. mari), runsaat ryyppyillat jne. Muutossa avustaminen on minusta sellainen asia, joka on täydellisesti hyväksyttävien juttujen listoilla ja pitäisin vähän kummallisena, jos joku ei suvaitsisi puolisonsa menevän muuttoavuksi - tietyin varauksin, joista lisää myöhemmin.

Totta. Viittasin lähinnä "erikoiskohteluun", jota jotkut kirjoittajat ovat valmiita soveltamaan ainoastaan naispuolisiin ystäviin seurustelun alettua, tyyliin "hommaa soittelukaveris, muuttoapus ja ystäväs vastedes muualta, mieheni ei voi enää osallistua elämääs". Ja sylikkäin nukkumisia tms. oikeuksia en ole tässä peräämässä. Pilven polttamisesta ja juopottelusta voikin olla jo montaa mieltä: näiden tapojen muuttaminen täytyy lähteä miehen omasta ymmärryksestä ja toiveesta. Mikäli on itse ottanut miehen tietyillä elintavoilla, ei kannata syytellä kavereita, jos nuo eivät muutukaan. Normaalit toisen ihmisen huomioimiset ja ajankäyttö ovat tietenkin asia erikseen, kaikki ystävät ja täysijärkiset seurustelevaiset ymmärtänevät tämän.

2 & 3) On olemassa tilanteita, joissa mustasukkaisuus on oikeasti ymmärrettävää ja minusta hyväksyttävääkin. Jos joku/jokin asia vaikuttaa selkeältä uhkalta suhteelle, mustasukkaisuus on aika ymmärrettävä reaktio sellaiseen. Se ei tarkoita, että mustasukkainen on kohtuuton pahis.

Totta. Viittasin aikaisempaan Neiti Äksän saamaan kommenttiin, jossa kehoitettiin katsomaan peiliin ja tekemään ratkaisut, jos miespuolisen ystävän tyttökaverit ovat mustasukkaisia! Huh! Mielestäni sinkkukaveri on tehnyt velvollisuutensa, jos pitää näppinsä erossa varatusta, eikä antaudu toisenkaan aloitteesta mihinkään, ja käyttäytyy asiallisesti ja ystävällisesti tyttöystävää kohtaan. Muut mustasukkaisuudet ovat sitten parisuhteessa olevien välinen asia.

AP:n kohdalla vaikuttaisi olevan juuri niin, että mainittu naispuoleinen ystävä välttelee hänen tapaamistaan. Kyllä minäkin pitäisin sellaista epäilyttävänä. Olisi omituista olettaa, että vastakkaista sukupuolta edustava ystävä tekisi aloitteen tapaamiseen ja tutustumiseen, mutta omituista on sekin, jos tämä ystävä jatkuvasti kieltäytyy ja välttelee. Se olisi omituista silloinkin, jos kyseinen ystävä olisi samaa sukupuolta kumppanin kanssa. On melko tavanomainen tapa, että puoliso esitellään ystäville ja jos joku ystävistä välttelee tätä aktiivisesti, pitäisin sitä omituisena. Miksi hän välttelee? Joku syyhän siihen on oltava. Yksi kieltäytyminen ei tietenkään merkitse välttelyä, mutta lukuisat alkavat jo merkitä.

Totta, monet kieltäytymiset ovat erikoisia, kuten kirjoituksessani mainitsinkin. Itse sain kuitenkin AP:n kirjoituksesta sen käsityksen, että ainoa "kieltäytyminen" oli tapahtunut AP:n soittaessa miehelleen, kun mies oli kaverinsa luona kylässä, että pyydäppäs tyttö leffaan tai kahveelle. Yhteen kieltäytymiseen voi olla lukuisia eri syitä. Ihan sivuhuomautuksena sanottakoon, että pidän tuollaista näytille pyytämistä hieman erikoisena. Kaverithan tavallisesti esitellään uusille seurustelukumppaneille ihan normaalielämän puitteissa (jos kaverit ovat sellaisia, joita ylipäänsä tavataan vapaalla): kutsutaan kekkereihin mukaan, törmätään kaupungilla, lähdetään kaveriporukalla ulos syömään/keikalle tms.

Mitä tulee muuttoapuun, pitäisin itse hiukan kummallisena sitä, jos joku mieheni naispuoleinen ystävä kutsuisi VAIN hänet apuun. En tiedä, oliko AP:n tilanteessa näin, mutta itse olen tottunut, että muuttaminen tapahtuu porukalla. Yleensä tavaraa on paljon ja kahden kesken kaikki kantaminen vie paljon aikaa. Omissa muutoissani on paikalla ollut yleensä 4-6 henkilöä, minä mukaan lukien. Jos joku nainen siis vonkaisi ainoastaan miestäni muuttoapuun ja tekisi sitä vieläpä suhteellisen usein, alkaisin kyllä kummastella asiaa.

Totta. Muutto on yleensä porukkahomma, ja näin oletin tässäkin tapauksessa olevan. Toisaalta jos aikaisemminkin ollaan puolin ja toisin auteltu esim. niissä tietokoneen asennuksissa, niin en pitäisi sitäkään mitenkään poissuljettuna seurustelun alettua. Ja tässä tämä apuun ruinaaminen tms. saattaa kyllä olla aika värittynyt ilmaisu todellisuudesta...En tiedä, kun en tapausta tunne.

Kun AP:n miehellä kerran on toinen naispuoleinen ystävä, joka ei AP:ta mitenkään vaivaa, pistäisin oman korttini kyllä jakoon sen puolesta, että kaikki ei ehkä ole aivan kohdallaan tämän vaivaavan naisystävän kanssa. Jos vaisto selkeästi sanoo jotain, sitä kannattaa kuunnella.

Voi olla. Kannattaa kuunnella vaistoaan, mutta toisaalta liiallinen mielikuvituksen laukkakin saattaa olla pahasta. Itselläni on seurustellessa iskenyt paniikki muutamissa vastaavissa tilanteissa ja myöhemmin nämä ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän hassuiksi ja turhiksi sydämentykytyksiksi. Niinhän se on, että pieni mustasukkaisuus vain kertoo siitä, että oikeasti välittää ja suhteessa on kipinää. Nämä vain mielestäni kannattaa pohtia kunnolla, ennen kuin rupeaa toista hätistelemään. Maailmassa on kuitenkin ihan hyviä ja uskollisia (ja toisaalta toisten parisuhdetta kunnioittavia) tyyppejä pilvin pimein! AP:n tilanteesta on tietysti vaikea sanoa juuta tai jaata, kun ei asianomaisia tunne. Itselleni vain jäi tuntuma, että kyseessä on rakastunut nainen, joka tuntee täysin normaalia puristusta sydämessä, kun miehen elämässä on kaverityttö ja itse ei vielä ole päässyt suhteeseen osalliseksi.

 

[Theofano]

Jos siinä "ystävyydessä" on jotain hämärää, niin ei yksikään mies ole niin sokea ja kuuro palikka ettei huomaisi naispuolisen ystävän olevan muutakin vailla kuin kaveruutta. Silloin pitää miehessä olla selkärankaa lopettaa tuollainen.

Tästä olen aika radikaalisti eri mieltä. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun olen kuullut/lukenut naisten kiroavan sitä, ettei mies vain tajua naisen olevan kiinnostunut ja lääpällään. On oikeasti aika paljon ihmisiä, jotka eivät lue sosiaalisia tilanteita hirveän hyvin, minkä lisäksi on paljon ihmisiä, jotka uskovat vakaasti, etteivät ole kovin kiinnostavia tai haluttavia. Tällaiset ihmiset eivät ihan aidosti havaitse kiinnostuksen merkkejä, joita heitä kohtaan osoitetaan.

 

[ehdotus]

Muutto- ja muut kotihommat pitäisi kyllä pystyä hoitamaan niin, ettei sotke niihin exiä, niiden nykyisiä tyttöystäviä tai ylipäätään ketään tuntemaansa ystävää, on tämä sitten mies, nainen, naimisissa tai sinkku. Kun palkkaa ammattilaisen muuttamaan tai vuokraa tältä auton vaikka 12-24 h , niin maksaahan se toki, mutta totta kai siitä pitääkin maksaa. Ei se auton käyttö ja tankkaus mitään ilmaista ole. Miten aiotte korvata ystävillenne tämän avun vastaavalta ajalta, maksatteko bensat, vai grillaatteko vain muutamat makkarat? Ei voi myöskään olettaa, että koska te autoitte häntä aiemmin muutossa, että tämän pitäisi olla valmis auttamaan teitä vastaisuudessa.

Jos ylipäätään pitää exien osoitteita, puhelinnumeroita kalenterissa, ja tarvitsee muutenkin soitella kokoajan näitä ja muita kavereita apuun, niin silloin on kyllä vika siinä soittajassa. Ja jos tämä peruspiiri pyörii kokoajan toistensa ympärillä, ja vain näiden kumppanit vaihtuvat, niin silloin on kyllä jotain pahasti pielessä koko asetelmassa. Varsinkaan jos tässä tilanteessa, jossa soittajalla on ollut useita exiä ja nykyisiä kavereita, on aika vaarallista alkaa saarnata "normaalista kaveruudesta", miten parisuhteessa pitäisi oikeasti käyttäytyä, onko mies idiootti vai naisensa pelkuri, vai molemmat, ja miten oma näytille tuleminen vähentää toisen pelkotilaa ja epävarmuutta? Ylipäätään pitäisi tajuta pysyä erossa toisten parisuhdeasioista, vaikka kuinka olisi näiden ex, etenkin jos on ex, tai vain kaveri.

 

[Jepjep]

Muutto- ja muut kotihommat pitäisi kyllä pystyä hoitamaan niin, ettei sotke niihin ... ylipäätään ketään tuntemaansa ystävää, on tämä sitten mies, nainen, naimisissa tai sinkku... Miten aiotte korvata ystävillenne tämän avun vastaavalta ajalta, maksatteko bensat, vai grillaatteko vain muutamat makkarat? Ei voi myöskään olettaa, että koska te autoitte häntä aiemmin muutossa, että tämän pitäisi olla valmis auttamaan teitä vastaisuudessa.

No huh huh. Sellaisiahan ne kaverit ja ystävät on, aina vaan sotkemassa omaa parisuhdetta, joten parempi kun eivät soittele. Ja jos apua annetaan niin lasku laitetaan perästä. Voi hyvät hyssykät.

 

[Amor]

Itse olen sitä mieltä, että saa olla eri sukupuolta olevia ystäviä, mutta se ei päde exiin. Tai saavathan he erota ystävinä, kunhan eivät tapaa toisiaan tai pidä yhteyttä. En sietäisi sitä, että kumppanini edelleen tapaisi exäänsä "ystävänä" siten, että en itse ole paikalla. Etsiköön uusia ystäviä.

Eri asia on se, jos on yhteisiä lapsia. Siinä tapauksessa lasten kautta se toinen tulee aina olemaan läsnä elämässä.

 

[ehdotus]

No huh huh. Sellaisiahan ne kaverit ja ystävät on, aina vaan sotkemassa omaa parisuhdetta, joten parempi kun eivät soittele. Ja jos apua annetaan niin lasku laitetaan perästä. Voi hyvät hyssykät.

Me ainakin käydään ihan vakituisessa työssä ja viikonloppuna pitää joskus tehdä työjuttuja, ja silloin kun on ansaittu vapaat, meillä on ihan tasan muuta puuhaa kuin autella muita näiden Omissa Asioissa. Jos ei osaa kantaa muutamaa boksia itse, niin ei tarvitse tulla pyytämään meiltäkään apua.

 

[Theofano]

Me ainakin käydään ihan vakituisessa työssä ja viikonloppuna pitää joskus tehdä työjuttuja, ja silloin kun on ansaittu vapaat, meillä on ihan tasan muuta puuhaa kuin autella muita näiden Omissa Asioissa. Jos ei osaa kantaa muutamaa boksia itse, niin ei tarvitse tulla pyytämään meiltäkään apua.

Aivan. Ja on aivan VÄÄRIN, jos muut elävät elämäänsä eri tavalla, koska on VAIN yksi ja ainoa oikea tapa ja se on se, että töitä tehdään viikolla ja viikonloppuna ollaan puolison kanssa. Kaverit? Mitkä kaverit? Kavereiden AUTTAMINEN? Onko se syötävää?

Hei haloo, herää vähän.

 

[ei mikään unelma]

Kannattaa miettiä todellakin. Minun mieheni piti "peliä" sellaisen pari kolme vuotta selkäni takana, jonka vahingossa paljastin. Nyt sai valita, joko minä tai toinen nainen. Minähän sen sellaista paskaa katsele vierestä. Mielestäni ei ole normaalia, että toisen kanssa lähettelee helliä tekstiviestejä. Sellaista tekevät parisuhteessa olevat. Hankkikoon ämmä oman miehen, jonka kanssa moista tekee tai hommailisi sitä vapaan miehen kanssa, jos on niin kivaa. Varatut voisi ihan suosiolla jättää rauhaan ja ymmärtää kunnioittaa parisuhdetta.

Ystäviähän siis saa olla, mutta jos ylitetään toisen osapuolen hyväksyntää mennään vaarallisille vesille. Sinä asetat rajan, samoin kuin mies sinulle. Jos mies ei hyväksy sinun rajaasi, niin ei ole parisuhteen arvoinen. Mies voi asettaa sinulle korkeammalle rajan jonka hän hyväksyy, mutta todellinen raja on siinä, jonka sinä sallit ja kestät - ei se, johon suostutaan, kuten yleisesti ottaen luullaan. Minä tiesin oman rajani, mies ja hänen ystävänsä menivät sen yli. Mies asetti korkeamman rajan ystävyyden ja parisuhteen erolle. Seurauksena minä sairastuin. Se oli sen lopun alku sille ystävyyssuhteelle. Nyt vain toivon, että paranisin, ja ettei mies enää koettele terveyttäni. En sano, että kaikki sairastuvat, mutta se voi olla yksi esimerkki, joka syntyy, jos toisen rajoja ei kunnioiteta.

 

[ehdotus]

Aivan. Ja on aivan VÄÄRIN, jos muut elävät elämäänsä eri tavalla, koska on VAIN yksi ja ainoa oikea tapa ja se on se, että töitä tehdään viikolla ja viikonloppuna ollaan puolison kanssa. Kaverit? Mitkä kaverit? Kavereiden AUTTAMINEN? Onko se syötävää?

Hei haloo, herää vähän.

Täytyy todellakin kyseenalaistaa ihmisten motiivit, mitä he oikein haluavat ystäviltään ja tuttaviltaan . Minulle he ovat ennenkaikkea kivaa seuraa, enkä odota enkä tarvitse heiltä mitään. Heilläkin kun on vakituinen työpaikka, eikä tulisi mieleenkään soitella perään muka-kahvin varjolla ja sitten pyydellä ilmaista palvelusta.

 

[Neiti Äksäkö]

Kannattaa miettiä todellakin. Minun mieheni piti "peliä" sellaisen pari kolme vuotta selkäni takana, jonka vahingossa paljastin. Nyt sai valita, joko minä tai toinen nainen. Minähän sen sellaista paskaa katsele vierestä. Mielestäni ei ole normaalia, että toisen kanssa lähettelee helliä tekstiviestejä. Sellaista tekevät parisuhteessa olevat. Hankkikoon ämmä oman miehen, jonka kanssa moista tekee tai hommailisi sitä vapaan miehen kanssa, jos on niin kivaa. Varatut voisi ihan suosiolla jättää rauhaan ja ymmärtää kunnioittaa parisuhdetta.

Ystäviähän siis saa olla, mutta jos ylitetään toisen osapuolen hyväksyntää mennään vaarallisille vesille. Sinä asetat rajan, samoin kuin mies sinulle. Jos mies ei hyväksy sinun rajaasi, niin ei ole parisuhteen arvoinen. Mies voi asettaa sinulle korkeammalle rajan jonka hän hyväksyy, mutta todellinen raja on siinä, jonka sinä sallit ja kestät - ei se, johon suostutaan, kuten yleisesti ottaen luullaan. Minä tiesin oman rajani, mies ja hänen ystävänsä menivät sen yli. Mies asetti korkeamman rajan ystävyyden ja parisuhteen erolle. Seurauksena minä sairastuin. Se oli sen lopun alku sille ystävyyssuhteelle. Nyt vain toivon, että paranisin, ja ettei mies enää koettele terveyttäni. En sano, että kaikki sairastuvat, mutta se voi olla yksi esimerkki, joka syntyy, jos toisen rajoja ei kunnioiteta.

Niin ja mieshän tässä siis oli se paskiainen joka antoi tämän tapahtua? Minä olisin potkaissut tuollaisen peliä selän takana pitävän ukon pellolle, sillä ole mitään tekemistä ystävyyden/kaveruuden kanssa. Miksi se toinen nainen kunnoittaa parisuhdetta jos se oma mieskään ei niin tee. Ovat toisensa ansainneet!

 

[JepJep]

Täytyy todellakin kyseenalaistaa ihmisten motiivit, mitä he oikein haluavat ystäviltään ja tuttaviltaan . Minulle he ovat ennenkaikkea kivaa seuraa, enkä odota enkä tarvitse heiltä mitään. Heilläkin kun on vakituinen työpaikka, eikä tulisi mieleenkään soitella perään muka-kahvin varjolla ja sitten pyydellä ilmaista palvelusta.

Hyvä ehdotus, pyydän sinua ymmärtämään että kaikilla ei ole sellaista hienoa ja rahakasta tukiverkkoa mitä sinulla. Meillä köyhimyksillä on tapana myös auttaa toista, emmekä tunne siitä laillasi katkeruutta. Ja onpa ihmeellisiä mielleyhtymiä avun pyynnöstä, "kahvin varjolla" tai että muuton voi hoitaa ihan itse kantamalla "muutaman boxin". Näkisinpä sinunkin roudaavan isoa kirjahyllyä kämpästä ulos ihan itseksesi, kun et kerran apua tarvitse. Ainiin, mutta teillähän onkin rahaa ihan muuttofirmaan, sori mä unohdin. Voi itse siinä siemailla kahvia kun miehet tekee raskaat työt. Kelpais mullekin.

 

[ehdotus]

Hyvä ehdotus, pyydän sinua ymmärtämään että kaikilla ei ole sellaista hienoa ja rahakasta tukiverkkoa mitä sinulla. Meillä köyhimyksillä on tapana myös auttaa toista, emmekä tunne siitä laillasi katkeruutta. Ja onpa ihmeellisiä mielleyhtymiä avun pyynnöstä, "kahvin varjolla" tai että muuton voi hoitaa ihan itse kantamalla "muutaman boxin". Näkisinpä sinunkin roudaavan isoa kirjahyllyä kämpästä ulos ihan itseksesi, kun et kerran apua tarvitse. Ainiin, mutta teillähän onkin rahaa ihan muuttofirmaan, sori mä unohdin. Voi itse siinä siemailla kahvia kun miehet tekee raskaat työt. Kelpais mullekin.

Missä viestissäni kirjoitin muka, että meillä on rahakas tukiverkko? En ole missään mielestäni kertonut, että tunnemme paljon rikkaita. Kirjoitin vain, että käymme töissä ja tuttavamme käyvät töissä. Tarkoitin tällä myös sitä, että MEILLÄ ei ole aikaa soitella kavereille viikolla ja viikonloppuna, koska meillä on töitä. Meidän ei tarvitse myöskään pyydellä heiltä apua, jos joskus kerran 10 vuodessa muutamme. Mihin te muut tarvitsette ystävienne apua? Mikä voi olla niin raskasta, että pitää olla aina auttamassa? Ja jos teillä on rahaongelmia, ei todellakaan ole reilua sitä ystävää kohtaan, että laitatte tämän maksajaksi.

Muuttoauton vuokra maksaa meilläpäin noin 100 euroa/ 24h + dieselit päälle. Ja jos muuttaa, sanotaan kerran 10 vuodessa, ja muuttoauton vuokraa pariksi päiväksi, niin kustannus ei todellakaan ole suuri. Me olemme mieheni kanssa kantaneet muuttotavarat ihan kaksistaan. Emme ole ottaneet miehiä muuttofirmasta. Ja Kyllä, ne naapurit näkivät minun raahaavaan mm. sänkyä, sohvaa ja kirjahyllyä, nekun sai osina ulos asunnostamme, ja telkunkin kannoin.

Olen viesteissäni yrittänyt sanoa, että jos pyytää kavereita apuun, niin siitä pitää maksaa saman verran kuin sille ammattilaiselle. Vai otatteko yhteyttä kaveriin, jotta te pääsette halvemmalla, ettette joudu maksamaan tälle täyttä hintaa?

 

[Theofano]

Täytyy todellakin kyseenalaistaa ihmisten motiivit, mitä he oikein haluavat ystäviltään ja tuttaviltaan . Minulle he ovat ennenkaikkea kivaa seuraa, enkä odota enkä tarvitse heiltä mitään. Heilläkin kun on vakituinen työpaikka, eikä tulisi mieleenkään soitella perään muka-kahvin varjolla ja sitten pyydellä ilmaista palvelusta.

Jos kaikilla ystävyksillä on suhteellisen samantyyliset odotukset, miksi ihmeessä heidän pitäisi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä, kuten SINÄ haluat? Meillä on puolison kanssa täysin normaalia, että ihmisiä autellaan muutoissa ja muissakin asioissa. Se on yksi syy, miksi ystävät ovat olemassa: että he voivat AUTTAA toisiaan. En väitä, että tämä on aina tarpeellista, kukin saa elää, kuten tahtoo, mutta miksi ihmeessä sinä haluat työntää oman elintapasi muiden kurkusta alas? Jos sinä et halua auttaa muita muutoissa, hyvä. Jos se ei sinusta kuulu ystävyyteen, hyvä, älä auta ihmisiä muutoissa. Mutta jos se joidenkin muiden mielestä on osa ystävyyttä, miksi se on sinulle ongelma?

Olen viesteissäni yrittänyt sanoa, että jos pyytää kavereita apuun, niin siitä pitää maksaa saman verran kuin sille ammattilaiselle. Vai otatteko yhteyttä kaveriin, jotta te pääsette halvemmalla, ettette joudu maksamaan tälle täyttä hintaa?

Joo. Ja jos kutsuu kaverin kahville, sille pitää varmaan maksaa saman verran kuin seuralaispalvelun edustajalle.

Me maksamme takaisin samalla mitalla; auttamalla kavereita muutossa, kun he tarvitsevat. Ja kyllä, meillä on aikaa kavereillemme jopa keskellä viikkoa. Erityisesti on aikaa pitää heihin yhteyttä keskellä viikkoa. Onpa kamalaa.

 

[ehdotus]

Ei näköjään saa kritisoida avun tarvitsemista, se kun on normaalia nykyelämässä, että ihminen ei selviä yksin. Ennemminkin herättää närkästystä sellainen ihminen, joka tunnustaa pärjäävänsä yksin ja herra jestas, vie kahville eikä pyydä ystävältään mitään. Ei edes kyytiä kotiin.

Minusta ystävät eivät ole mitään pakollisia auttajia, enkä tunne tarvetta haalia ympärilleni mitään erikoisalan osaajia, että yhdeltä kysyn nettijutuista ja toiselta raha-asioista. Ei ole mielestäni todellakaan reilua häiritä remppamiestä tai it-tyyppiä näiden vapaa-ajalla.

Se ei todellakaan tarkoita, että en osaisi olla hyvä ystävä tai että meillä ei mieheni kanssa olisi hyviä suhteita ystäviimme. Meillä vaan on eri käsitykset siitä, mitä ystävältä on ok vaatia ja mitä häneltä voi odottaa. Minulle riittää, että jos tarvitsemme muuttoauton, vuokraan sen. Jos pankkiin on asiaa, lähetän sinne postia. En tiedä mitään sellaista asiaa, johon tarvitsisin ystävän apua, josta en itse selviytyisi. Tässä on samat ystävät pyörineet ympärillä jo lapsuusiästä asti, ja useimmat muut ovat olleet seuranamme yli 15 v.

Minkähän takia teillä on tarvetta kärjistää asiat näin äärimmilleen? Missä esim. olen sanonut, että en halua auttaa muutoissa? En edes muista, milloin viimeksi kaveripiirissäni muutettiin, ja en väkisin ala ehdottelemaan, että teidän pitäisi muuttaa. Ja edelleen, ystäviä on hyvä olla olemassa, mutta ei voi olettaa, että he Voivat Auttaa Toisiaan. Ei se avun tarve ole ainakaan syy siihen, miksi meillä on mieheni kanssa ystäviä. Meillä on ystäviä, joiden kanssa tulemme toimeen, se on se tärkein syy, ei se, että heistä joskus mahdollisesti voisi olla jotain fyysistä hyötyä. Henkisestikään emme kuormita ystäviämme, meidän asiamme eivät kuulu ystävillemme. Riittää, että he ovat olemassa.

Mikä tässä maailmassa on vikana, kun ystäviin liitetään aina vain se, miten heistä voisi hyötyä ja sitten eräät eivät näe tässä mitään vikaa? Miten te ehdotatte kiltisti ystävillenne, että heidän pitäisi taas tulla vahtimaan muksujanne, koirianne?

Ei ihme, että ihmiset eroavat, kun eivät osaa kohdella edes ystäviään oikein.

 

[Theofano]

Ehdotus: Sinulta on tainnut jäädä huomaamatta se usein toistettu juttu, että me muut olemme moneen kertaan sanoneet, että olemme valmiita auttamaan ystäviämme siinä missä hekin auttavat meitä. Minä olen valmis auttamaan muutoissa, kuuntelemaan ystävieni murheita, tukemaan heitä vastoinkäymisissä, toimimaan makutuomarina vaatekaupoilla, keittämään kahvia ja laittamaan ruokaa ja niin edelleen.

Itse uskon, että ihminen ei ole saari, joka pärjäisi kaikessa yksikseen. Minä kaipaan joskus apua ja kyllä, lasken ystävien kuuluvan siihen joukkoon, joilta apua saa. En osaa ajatella, että minun pitäisi pärjätä kaikessa rahalla, palkata muuttoapu, psykiatri, sisustaja, tyylineuvoja, seuralainen tai niin edelleen. Ystävät ja minä toimitamme sellaisten virkaa toisillemme. Kyse ei ole hyötymisestä vaan VASTAVUOROISUUDESTA. Ihmisten välinen kanssakäyminen yleisesti ottaen perustuu sille, että annetaan ja saadaan. Ihmiset valitsevat, mitä haluavat antaa ja saada.

Kritisoida saa, mutta miksi on niin yllättävää, jos ja kun saa vastineita kritiikkiin? Jostain syystä tuo "eikö nyt saisi edes kritisoida" -kortti vedetään esiin heti, kun kritiikkiä ei nielläkään sellaisenaan vaan siihen vastataan. Sinä kritisoit, me olemme vastanneet kritiikkiisi. Minusta ainakin se on aiheetonta ja pohjaa sille, että sinusta kaikkien pitäisi elää, kuten sinä elät ja muut tavat ovat väärin. Itse en ajattele niin.

 

[ehdotus]

Kuten itse sanoit: olette valmiita auttamaan ystäviänne siinä Missä Hekin Auttavat Teitä. Sinäkin siis asetat ehtoja ystävyydelle, eli tämän vastavuoroisuuden. Entä jos huomaisit, Etteivät he auttaisi sinua muutossa, Eivät kuuntelisi murheitasi, Eivät tukisi sinua vastoinkäymisissä jne, tuskin sietäisit sitä? Ei ketään pidä yksipuolisesti autella, kuskata, eikä kuunnella tämän murheita ja tukea joka asiassa. Ei se ole oikein. Ja jos molemmilla on vain ongelmia, ei mitään positiivista sanottavaa, niin millainen ystävyyssuhde se on?

Ei ystävien kuulu tietää kaikkia mahdollisia asioita toisten elämästä, koska sillä ystävälläkin voi olla samoja ongelmia. Eikä yhtään tiedä, kenelle tämä ne asiat kertoo, kuinka lojaali itseasiassa on. Jos tulee eroja liitoissakin, niin samalla tavalla voivat ystävät erota. Tai kasvaa erilleen.

Ei ystävä ole mikään terapeutti, jolle mennä juttelemaan, kun maailma mättää. Minä käyn kaupoissa tyttökaverieni kanssa, tarjoan kahvit ja välillä ruoat. Ja jos minulla on jotain kerrottavaa, esim. työpaikan tai asunnonvaihdosta, kerron sen vasta sitten, kun asia on jo päätetty yhdessä mieheni kanssa,, enkä ota ystäviäni siihen varsinaiseen päätöksentekoon millään tavoin todellakaan mukaan. Aivan sama periaate, joka koskee myös niitä työpaikan työntekijöitä tai sukulaisiani. Jos on jotain tärkeää mietittävää, niin en sotke siihen ulkopuolisia.

Jos elää parisuhteessa, niin minusta puolisolle pitää ensisijassa kertoa ne murheet ja tämän pitää tukea vastoinkäymisessa. Ja vaikka eläisi yksin, niin ei kukaan jaksa vain kuunnella toisten murheita joka ainoalla kahvihetkellä. Ei murheiden kertominen ja toisten murheiden kuunteleminen ole mitään "antamista", se vaan ottaa, vie energiaa siitä suhteesta. Ei niillä ongelmilla kuulu ystäviään rasittaa. Ja entä jos ystävän ja toisen ystävän ja puolison neuvot eroavat toisistaan? Mitä sitten tehdään? Kummalle on lojaalimpi, ystävälle, sille toiselle ystävälle vai puolisolle?

Mun mielestä mitä vähemmän ihmiset tietävät toisten asioista, sitä parempi.

 

[Theofano]

Meidän käsityksemme ystävyydestä selkeästi eroavat hyvin rajusti. En jaksa edes jatkaa keskustelua näillä premisseillä, joiden mukaan Ehdotuksella on valta määritellä, mitä ystävät voivat ja saavat toisiltaan odottaa ja muu on väärin.

Voin ehkä elää sen kanssa, että jonkun anonyymin nettihahmon mielestä elän väärin.

 

[Reetu]

Omat vanhempani ovat eläkeiässä ja ovat olleet naimisissa lähes 50 vuotta. Ainakin tyttärenä olen saanut kuvan, että he ovat olleet onnellinen pari ylä- ja alamäkineen. Kun luen näitä nykyajan parisuhdejuttuja facebookeineen, chatteineen, kaverisuhteeineen, niin täytyy ihmetellä, että vain puolet avioliitoista päätyy eroon, eikä prosentti ole vieläkin korkeampi.

Kyllä kannattaisi ihmisten varoa tulella leikkimistä. En olisi voinut kuvitellakaan, että isälläni olisi ollut kaikenmaailman Ritvoja ja Kaijoja ja Sinikoita kavereina, joiden luona isä olisi hypännyt ja kirjoitellut heille kirjeitä ja soitellut ja kahvitellut ja käynyt kaljalla. En olisi voinut kuvitella kenenkään elävän tällaista nykyisen tyylistä elämää. Ei parisuhteet kestä, jos ihmisillä on tällaisia vahvoja siteitä eri sukupuolta oleviin, joiden kanssa vietetään aikaa ja ollaan milloin muutto- milloin muussa avussa ja vapaa-ajanvietossa jne.

Olen kai auttamattoman vanhanaikainen, kun olen sitä mieltä, että tällainen toiminta ajaa ihmiset levottomaan liikehdintään ja uusien kumppanien etsintään - sehän on jo tosiasia. Syitä on mm. tällainen liiallinen suvaitsevaisuus. Saahan sitä toki olla vaikka kuinka suvaitsevainen, muttei sitten pidä ihmetellä, jos liitto ei kestä.

 

[ehdotus]

Olen viesteissäni tuonut erittäin selkeästi esille oman määritelmäni ystävyydestä. Aivan kuten tekin. Kummallakaan meistä ei tietenkään ole mitään valtaa vaikuttaa siihen, miten elämme ja kuinka tiiviit välit olemme luoneet ystäviimme. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kukaan meistä ei voi määritellä, miten oikea ystävä käyttäytyy, voimme vain tehdä sen, mikä tuntuu itsestä oikealta taustamme, tunteidemme ja tarpeittemme mukaan. Jotkut vaan haluavat olla enemmän, jotkut vähemmän mukana toisten arjessa. Jotkut tarvitsevat sitä sosiaalista verkostoa enemmän, jotkut taas viihtyvät paremmin omassa rauhassaan. Koska kuulun jälkimmäiseen ryhmään, en periaatteideni mukaisesti myöskään facebookkaa, chattaa enkä twittaa.

Minusta, huom. siis minun mielestäni, noiden medioiden ylisosiaalisuus on erittäin, no, epäsuomalaista, teennäistä ja tarkoituksenmukaista. Jotkut twittaavat solmiakseen uusia suhteita, joiden kautta löytävät uuden työpaikan. Osa sukuloi ja facebookkaa näyttääkseen aktiivisemmalta kuin onkaan, ja haluaisi viettää edes yhden joulun oman kodin rauhassa, muttei ei kertakaikkiaan kehtaa sanoa ei sukulaisille. Olemme perinnöltämme ja geeneiltämme kuitenkin metsä-, ja eräkansaa, joka ryntäsi joen yläjuoksulle kirves kädessä, kun näki nuotion loimun. Raivasimme suohon hirsitalon mahdollisimman kauas naapurista, pystytämme omakotitalomme reunuksille tuuhean kuusiaidan, joka estää muiden näkyvyyden reviirillemme. Unelmoimme saaristomökistä luonnonrauhassa, mutta kammoamme yllätysvieraita.

Good fences make good neighbours.

 

[5365643]

Mitenkäs Ellit suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen? Ollaan oltu kohta vuosi yhdessä (asutaan yhdessä). Olemme noin 30 v kumapainenkin. Kaikki pääpiirteissään hyvin ja suunnitellaan jopa yhteisen asunnon ostoa jne, mutta minua häiritsee yksi asia. Miehellä on naispuolinen ystävä. Puhutaan tästä nyt neiti X:nä. Tiedän, että heillä on muutama vuosi sitten ollut intiimi suhde, joka minulle on kerrottu. Kun mieheni on seurustellut edellisen naisen kanssa on hän silloin kun ollut taukoa käynyt vehtailemassa tämän neiti X:n kanssa. Omien sanojensa mukaan ovat nykyään vain kavereita.

Nooh.. neiti X:ltä tulevat viestit ovat mielestäni jotain muuta kuin kaverillisia. Mieheni on ne minulle usenmiten näyttänyt. Olen sanonut, että jos olette kavereita, niin miten voivat olla viestit tasoa ai lav juu siltä naiselta. Mieheni ei ole meidän suhteen aikana tätä naista tavannut. Ovat välillä facebookissa kirjoitelleet ja tekstiviesteillä. Välillä näistä viesteistä on minulle puhuttu ja välillä ei. Nyt joulun aikaan sitten mieheni kävi siellä, koska nainen oli pyytänyt ulkomaan matkalta ostamaan mieheni jotain tiettyä tuotetta (väitän, että tämä oli vain tapa saada mieheni käymään). Miehen sitten piti viedä tämä tuote hänelle. Sanoin, että pyydä tätä naista leffaan/syömään kanssamme. Ylläri.. eipä nainen lähtenyt. No.. uusimpana on nyt, että nainen muuttaa, niin pitäisi miehen lähteä häntä muuttamaan. Olen sanonut useasti, että itse ainakin tuon reilusti ystäväni miehellenikin esiteltäväksi. Mielestäni ystävyys oli se miehen tai naisen välistä on sitä, että voi reilusti tuoda ja tavata myös toisen kumppanin. Jotenkin homma vituttaa armottamasti, mutta mies vaan sanoo, että miksi hänellä ei saisi olla naispuolisia kavereita. Olen sanonut useasti, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, kunhan se on reilua ja asiallista kaveruutta ja että myös minut esitellään tälle neiti X:lle.

Jotenkin kun suhteemme on näin alussa, niin mietin, että pitäisikö nämä pelimiehet jättää oman onnensa nojaan ja antaa pelailla pelejään sellaisten tyyppien kanssa, jotka eivät sitä näin pahalla katsele kuin minä.

Minulla on itseasiassa samanlainen tilanne. mutta naisia ei ole vain yksi! Niin monta oikeastaan että olen mennyt jo laskuissa sekaisin enkä edes tiedä kaikkien nimiä (älkää sanoko: jätä mies, hän pettää sinua, koska näin asia ei ole.)
Juttu alkoi niin, että tapasin miehen silloin kun hän itse oli vielä varattu, joten olimme vain hyviä ystäviä. He erosivat, mutta olimme silti vielä monta kuukautta ystäviä, vaikka olin alusta asti "ihastunut" häneen. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka vaihtaa miehiä yhtä usein kuin vaatteita, enkä halunnut tulla hänen ja hänen silloisen tyttöystävänsä väliin, enkä heti iskeä kiinni kun hän oli vapaa. Mutta kun monet muut naiset huomasivat, että hän on vapaa, niin kaikki iskivät kiinni häneen yhtäaikaa. Mieheni ajatteli jo silloin (omasta mielestään tiesi) että minä pidin hänestä ja hän piti minusta. Nykyään hän sanoi, että jos minäkin olisin ollut heti hänen kimpussaan, emme olisi yhdessä. Odotin muutaman kuukauden (oikeastaan sitä että uskalsin kertoa hänelle että pidän hänestä kovasti) ja hän oli edelleen sinkku. Hän ehdotti seurustelua ja siitä se sitten lähti! Nyt olemme kihloissa ja samoin kuin sinä, kohta muuttamassa yhtään ja kovasti yhteistä tulevaisuutta suunnittelemassa. Tämä, meidän seurustelumme (ja varsinkin kihloilihin meno!!!) oli monille hänen naisystävilleen SHOKKI. Ihan todella! Siitä vasta se varsinainen viestipommitus alkoi. Kaikki naiset yrittivät yhtäaikaa tehdä minut mahdollisimman mustasukkaiseksi ja jättämään mieheni, jotta he voisivat itse yrittää saada hänet. Kohta meille tulee vuosi täyteen ja tämä hullu käytös jatkuu edelleen.
Ongelmani ei ole siis mieheni vaan se että naiset yrittävät. Ehkä tämä nainen josta kerrot, pitää miehestäsi ja yrittää saada hänet itselleen tavalla tai toisella.

Kun me aloimme seurustella, naisilta tuli sellaisia viestejä kun: "Onko sulla taas joku uus? Te eroatte kuitenkin heti. Ei noin nuorena kannata mennä kihloihin. Et sä sitä kuitenkaan rakasta. Tule käymään täällä, mennään kaksin baariin <3." Ja kaikkea muuta tällaista mukavaa. Ja voin vielä sanoa liioittelematta, että sydämiä oli paljon ja joka toisessa viestissä. Se oli pidemmän päälle rasittavaa... Mutta nykyään viestit ovat vähentyneet, tosin sitkeimmät jaksavat vieläkin yrittää saada mieheni toiselle puolelle suomea heitä tapaamaan, enkä minä jostain kumman syystä saisi tulla mukaan. Joskus he haluavat tulla sinne missä mieheni asuu mutta jos minä olen siellä tulee vastaus: "Minulla onkin todella tärkeää menoa, sori, en voikaan tulla..."

Mutta kyllä sen kestää, kyllä ne naiset ajan mittaan huomaavat kuinka tosissaan toiset seuruatelevat! Tsemppiä sinulle!

 

[paju]

Ymmärrän ketjun aloittajan hämmennyksen. Minulle on juuri selvinnyt, että miehelläni on ollut koko meidän monivuotisen suhteen ajan naispuolinen ystävä, josta hän ei ole _koskaan_ puhunut minulle tai yrittänytkään esitellä. Tiedän että jokaisella meillä on omat pikku salaisuutemme, mutta itsellänipä ei satu olemaan salaisia ystäviä, ei miehiä eikä naisia. Ei siis sellaisia joihin pidän säännöllisesti yhteyttä, mutta joista en kerro miehelle mitään. Minua loukkaa tämä piiloleikki.

Mieheni sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja mitä olen huomannut, niin yhteydenotot tähän naiseen ajoittuvat ns. vauhtikausiin. Olen huomannut tämän, koska olen siis alentunut kyyläksi ja tutkinut miehen puhelinta. Joojoo, tiedän sen olevan laitonta ja loukkaavaa, mutta ainakin olen huojentunut siitä, että nainen vastaa viesteihin asiallisesti. Kuittaan tämän siis miehen typeryydellä ja sairaudella. Eroamme silti, koska miehen sairaus ja omat ongelmani ovat joka tapauksessa tuhonneet tämän suhteen.