[/quote]
Eikö ystävien tehtävä ole nimenomaan pitää turpansa kiinni, eikä latoa mielipiteitään siitä, kenen kanssa toinen seurustelee? Kaikilla on erilainen maku, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Tuollainen naamansa rääpiminen ja toisen kumppanin valintaan puuttuminen, se vasta epäsopivaa on.
Jokainen tekee itse valintansa, eikä siihen pitäis kenenkään puuttuman.
Vai haluatko, että ystäväsi sanoo sinulle nykyisestä kumppanistasi vaikka tyyliin: " En kehdannut aiemmin sanoa, mutta musta tuo sun mies on ruma, tyhmä, vammanen, karvanen, haisee pahalta, ja se on ihan vitun typerä muutenki".[/quote]
Todellakin haluan! Koin hyvin loukkaavana nuorena, kun seurustelin idiootin kanssa, ja kaikki ystäväni (yhtä lukuunottamatta, joka siis ilmaisi mielipiteensä valinnastani jo seurusteluaikana) totesivat vasta jälkeen päin, että "huh toivoinkin että eroaisitte". Mielestäni kunnioittavampaa minua kohtaan oli kertoa mielipide kumppanistani jo seurusteluaikana. Jos olen eri mieltä kavereideni kanssa, pystyn tekemään itsenäiset päätökseni kuitenkin, mutta arvostan kovasti heidän näkemystään, he kuitenkin tuntevat hyvin ja vuosien takaa.
Se, teenkö ratkaisuni kavereiden mielipiteiden pohjalta on täysin eri asia. Omassa kaveripiirissäni ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä, ne voidaan ilmaista, ja näistä eroista huolimatta pysytään ystävinä. Kenenkään ei tarvitse vastentahtoisesti nyökytellä toisten tekemisille, jos tuntuu että niissä on jotain mätää. Tietenkään ei pidä pyrkiä varta vasten loukkaamaan, mutta epäkohdista on tavattu puhua.
Eli siis toisin sanoen: Jos ystävät eivät tykkää kumppanistani, niin en minä häntä ole sen vuoksi jättämässä. Mutta joskus kaverien kommentit saattavat myös avata silmät. Tai vähintääkin se pakottaa itseni miettimään, ovatko kaverit oikeassa vai eivät. Muutamat ystävät ovat epäilleet myös uravalintaani, mutta olen heille argumentoinut miksi pidän uravalintaani itselleni sopivana. Ja ovat sen jälkeen ymmärtäneet ratkaisuni. Mielestäni kuitenkin nämä "ootko nyt ihan varma" -keskustelut ovat olleet erittäin tärkeitä ajatusteni selventämisessä.
Ja kyllä, jos deittailisin rumaa, tyhmää, vammasta ja pahalta haisevaa miestä, niin toivoisin todella, että itselleni läheiset ihmiset edes pyytäisivät harkitsemaan.
En todellakaan ymmärrä, mikä funktio ystävillä on, jos he eivät saa sanoa, kun näyttää siltä että metsään ollaan menossa. Vähän kuin ei saisi puuttua kaverin liialliseen juomiseen, vaan tarjota sille vaan kiltisti olutta vaikka näkee että ongelmasta on kyse.
Ja kysehän ei nyt ollut siitä, onko kumppanini ystävieni mielestä heitä miellyttävä. Toki makuja on erilaisia. Ja saa ollakin. Ja niistä voi ja pitääkin puhua. Toisen valintoja voi kunnioittaa, vaikka ilmaisisikin epäilynsä niiden suhteen.
Ja toinen juttu on sitten se, että jos joku ystävistäni ihastuu minuun (tai kumppanin ystävistä häneen), niin siinäpähän ihastuu. Sopii yrittää tulla väliin.