Voi hellanlettas.
Toivottavasti tämä ketju on provo eikä näin urpoa jengiä ole oikeasti olemassa... Ja jos tämä onkin totta, niin haluaisin todella uskoa, että AP on valmistunut siitä kuuluisasta Kosmisesta Yliopistosta tai kukaan ei voi enää edes leikillään esittää, että maisterinprujulla olisi yhtään enempää arvoa kuin vessapaperilla. Lohduttaudun edes ajatuksella, että AP on valmistunut humanistiksi...
Jokainen ihminen tuntee seksuaalista vetovoimaa muitakin kuin vain omaa kumppaniaan kohtaan. Joka muuta väittää, valehtelee tai on syystä taikka toisesta niin estoinen että torjuu tällaiset absoluuttisen luonnolliset tuntemukset "likaisina".
Sitä luulisi, että 60-luvun "vapaa rakkaus" (joka käytännössä tietysti palveli lähinnä miehiä) olisi jättänyt vähemmän neuroottisen suhtautumisen seksiin ja ylipäätään seksualisuuteen, mutta näinhän ei sitten käynytkään. Seuraavista sukupolvista tulikin aina vain konservatiisempia - sekä infantiilimpia - ja tämä trendi on jatkunut ihan näihin päiviin asti.
Vaikka kulttuurimme on nykyisin täysin seksin ja pornon läpikyllästämä, seksiä itse asiassa harrastetaan aina vain vähemmän. Siitä kyllä puhutaan ja sitä funtsitaan enemmän ja enemmän, mutta itse heteka narisee yhä harvemmin ja harvemmin. Planeetta tietysti kiittää.
Paitsi fantasiointi myös himotus kuuluu ihan perusbiologian piiriin ja on absoluuttisen normaalia, terveellistä. Koska olemme kuitenkin kaikki yksilöjä toiset ovat toki lähtökohtaisesti seksuaalisempia kuin toiset ja tätä seikkaa ei nyt vaan voi "korjata".
Joten siinä missä yksi tyytyy aina vain päiväunelmoimaan, toinen bylsii kerran/joskus/usein/aina kun siihen tulee tilaisuus. Jana on pitkä, ja harmaa alue määriytyy yksilöllisesti.
En voi itse edes ajatustasolla kieltää kumppaniani kokeilemasta seksiä jonkun toisen, tai toisten, kanssa jos hän kokee siihen tarvetta. En vain halua käydä siitä keskustelua (en halua älyllistää, teknistää ja sitä kautta desensitoida, seksiä ja seksuaalisuutta) enkä myöskään kuulla siitä mitään jälkikäteen ("avoimet" suhteet eivät toimi, sillä jos ne toimisivat niin tätä(kään) keskustelua ei tarvitsisi käydä vaan suuri osa, ellei peräti enemmistö, ihmissuhteista olisi tälläkin hetkellä avoimia).
Ymmärrän täysin, että rutiini käy puuduttavaksi, ja että vaihtelu virkistää. Näin on kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa, joten miksi juuri seksi tekisi tässä myyttisen poikkeuksen?
Maailma on täynnä viehättäviä ihmisiä, kauniita naisia ja komeita miehiä, hyviä rakastajia, ja huonoja rakastajia. Näitä asioita ei voi lukea kirjoista, ne on itse koettava sikäli mikäli tuntuu siltä, että on jäänyt jostakin paitsi.
Vaikka jokainen fantasioikin, niin aika harva lopulta kuitenkaan lihaan varsinaisesti yhtyy. Siksi se lienee useimmiten tuollaista enemmän tai vähemmän säälittävää säätöä eli ostetaan rihkamaa, juuaan kuppi kuumaa, tuijotellaan maagisia uusia tissejä sekä yritetään luoda muutamaksi hetkeksi sellainen rinnakkaistodellisuus jossa elämäsi voisikin olla tätä eikä sitä mitä se on.
Jengi ei vain oikein sisäistä sitä, että ihan jokainen ihminen voi olla hetken jos toisenkin miellyttävä ja himottava. Vaaleanpunaisten silmälasien takaa ei muistu mieleen se, että sama arkisen penseä rutiini tulisi vastaan uudessakin keississä - jos sitä siis päättäisi lähteä tavoittelemaan. Toki siinä olisi omat variaationsa, mutta peruskuvio ei muuttuisi siitä mihinkään.
Fantasiat eivät useinkaan muutu todeksi osin juuri siksi, että "pettäminen" on yhteiskunnassamme niin iso tabu, että seksin riemusta ei kuitenkaan uskallettaisi vapautuneesti nauttia kun oman estot lyövät tod.näk. kuitenkin päälle ennemmin tai myöhemmin ja monin eri tavoin. Ja päihtyneenä taas koko nautinto menee enemmän tai vähemmän hukkaan. Joten jengi oppii itsesensuroimaan itseään varsin efektiivisesti.
Monelle myös riittää "tieto" siitä, että on edelleen - ainakin joidenkin silmissä - haluttava. Että voisi nussia joltain tajun kankaalle ja/tai ottaa hänet hellästi (ihan miten vaan) jos sitä oikeasti haluaisi. Elämä kävisi sietämättömäksi jos pieni flirtti, tai rohkeakin sellainen, pyrittäisiin tietoisesti kieltämään.
Mutta yrittäkää nyt oikeasti aikuiset ihmiset erottaa toisistaan panetus, ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen. Vain teini-ikäisillä on oikeus sotkea nämä käsitteet keskenään.
Joku mies voi tosiaan olla niin hölmö, että menee ja ostaa viehättävälle naiselle lahjan - ehkä kalliinkin - kun ihastumis-panetuksissa on sössöttänyt hänelle kahvikupin/netin äärellä kaikkea eikä toisaalta yhtään mitään. Hän voi myös olla niin urpo, ettei ymmärrä pitää kaikkea tätä privaattina.
Tyhmyydestä ei olla perinteisesti tupattu sakottamaan kun yksilö ei sille itse oikein mitään voi...
Yrittäkää jokainen nuuskamuikkunen sisäistää se ajatus, että sinä et omista kumppaniasi vaan hän on ihan oma ainutlaatuinen yksilö - sen lisäksi että sattuu myös olemaan parisuhteessa kanssasi sekä mahdollisesti isä/äiti lapsillesi.
PS. Maailmanhistoriassa yksikään mies tai nainen ei ole pettänyt kumppaniaan ihmisen kanssa joka kaikilta tai edes valtaosin muistuttaisi nykyistä kumppaniaan. Ei samanlaisuudesta fantasioida vaan erilaisuudesta! Siksi sitä ylipäätään kutsutaan fantasiaksi. Tämä siis ystävällisenä tietona kaikille teille saatanan idiooteille...
