ap
siis JOSKUS ollaan eri mieltä mutta puhutaan ne niin ettei lapset kuule. seison mieheni takana vaikka mikä tulisi.
Millä tavalla se riitely kuuluu sitten normaaliin parisuhteeseen? On normaalia että joskus voi tulla riitaa, mutta onko se sitten epänormaalia jos hommat menee niin yksiin ettei erimielisyydet koskaan riidaksi asti paisu?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:pumpulilapsilla on karmea aikuisuus kun totuus iskee päin kasvoja. Millähän keinoin he ratkovat tulevat aviokriisinsä kun heillä ei ole siihen mitään mallia varmaan eroavat kun luulevat että riidat eivät kuulu parisuhteeseen.
En ole ap, kuinka niin? Vastasin vain omasta puolestani tälle, joka epäili riitelemättömän ihmisen olevan nyrkin ja hellan välissä. =)Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:Hei ethän sä oo ap?Alkuperäinen kirjoittaja evita:Voi hyvä ihminen, minä en riitele, mutta se ei todellakaan tarkoita, että en sanoisi omaa mielipidettäni hyvinkin painokkaasti. Nyt pitäisi pitää erillään kaksi asiaa: riiteleminen ja oman mielipiteensä sanominen - ne siis oikeasti ovat kaksi eri asiaa. =)Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat olla nyrkin ja heelan välissä.. Tuollainen kuluttaa ihmistä ihan suunnattomasti! Kyllä oman mielipiteen täytyy voida sanoa!Alkuperäinen kirjoittaja ap:riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
Vaikka miehesi uhkaisi antaa lapsille selkään? Etkö silloinkaan sanoisi, ettei se käy?Alkuperäinen kirjoittaja ap:siis JOSKUS ollaan eri mieltä mutta puhutaan ne niin ettei lapset kuule. seison mieheni takana vaikka mikä tulisi.
:flower:Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:Meillä ei karjuta, ei heitetä tavaroita, ei solvata toista, jne.
Me ns. riidellään sivistyneesti eli keskustellaan, yritetään pitää volyymi normaalilla tasolla, ei alennuta nimittelemään vaan pysytään asiassa. Lapset toki kuulevat, kun ollaan jostain asioista eri mieltä, mutta en näe mitään syytä näyttää heille sellaista mallia, missä vanhemmat rääkyvät toisilleen kurkku suorana, pitävät mykkäkoulua, toinen osapuoli lähtee ovet paukkuen ulos...
Tätä minäkin yritän ajaa takaa. =)Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:Näin minunkin mielestäni. On se kumma jos ei voi rehellisesti olla eri mieltä puolison kanssa ja siitä ei huutamatta selviä. Tottakai lapsi voi kuulla erimielisyyksiä, mutta siihen ei kuulu huutaminen, haukkuminen, eikä mikään mikä lasta pelottaisi.Alkuperäinen kirjoittaja Annuska:No ei meilläkään lapset (13 ja 5) ole kuulleet riitelyä saatikka tappelua. Voi olla että riitely on normaalia (tappelu mielestäni ei), mutta meillä pyritään siihen, että asiat ratkaistaan ilman riitelemistä.
Meillä ei ole tapana räyhätä toisillemme, ei ole ollut koskaan edes mitään syytä sellaiseen.
mieheni ei tee sitä -meillä on yhteiset arvot. sellaisia tilanteita ei ole ollut ettenkö voisi luottaa mieheeni.monet pettää,minun mies ei koskaan.tekee töitä kotona ja on kaiken vapaa-ajan kotona.Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:Vaikka miehesi uhkaisi antaa lapsille selkään? Etkö silloinkaan sanoisi, ettei se käy?Alkuperäinen kirjoittaja ap:siis JOSKUS ollaan eri mieltä mutta puhutaan ne niin ettei lapset kuule. seison mieheni takana vaikka mikä tulisi.
Alkuperäinen kirjoittaja Williviini:Minusta taas riidat yms kuuluu ihan normi elämään samoin se että ne selvitetään.Riitoja voi olla muullakin lailla kuin kurkkusuoraan toiselle huutamalla.
Minusta elämään kuuluu myös riidat ja erimielisyydet lasten kanssa.
Joo. Sun pitää tarjota miehellesi seksiä koska hän käy töissä, on sosiaalinen, raitis ja... vakaa peruskallio.. Hmmm.. miten tää kuulostaa niin tutulta?? Ai NIIN! Siitä puhuttiin niissä 1800-luvun avioliitto-oppaissa!! NYkyaikana puhuisimme näin... haluan harrastaa mieheni kanssa seksiä koska haluan antaa ja saada nautintoa...haluan huolehtia itsestäni jotta voisin itse paremmin.. minusta on kivaa kun mieheni on raitis, sosiaalinen ja blaa blaa blaa MUTTA silti minä EN OLE KYNNYSMATTO...Alkuperäinen kirjoittaja Marduk:Seksi on VELVOITE?! WHOOOOOT!!!??
Vähän olis muuten tylsää meillä jos oltais kaikesta samaa mieltä... Me ei jaksettais toisiamme jos oltais ihan samikset tai toinen myöntyis aina toisen mieliksi.
Okei, luulen ymmärtävinäni. Olet erilainen ihminen kuin minä. Minulle on tärkeää,että voin "seisoa mieheni rinnalla" ja olla sellainen kuin olen, mielipiteineni ja ajatuksineni ja meistä kumpikin voi ilmaista asiallisesti, jos onkin eri mieltä. Ei sitä tarvitse säästää sinne, missä kukaan muu ei näe. MUtta minulle passaa ja ymmärrän, että on olemassa toisella tapaa eläviä ja ajattelevia. Tärkeintähän lienee olla tyytyväinen siihen omaan tapaan elää *hymyilee*Alkuperäinen kirjoittaja ap:siis JOSKUS ollaan eri mieltä mutta puhutaan ne niin ettei lapset kuule. seison mieheni takana vaikka mikä tulisi.
Ei varmaan niin, yhtä pitkät ikäerot kuin meillä eikä koskan mene hermot. Osaamme keskustell ja sitä harjoiteltu lasten kanssa jo pinetä pitäen niin ei tule murkkunakaan ongelmia ettei olisi yhteyttä.Alkuperäinen kirjoittaja ulla:Meillä 3 lasta, 15v, 9v ja 5v eikä lapset ole koskaan kuullet että isällä ja äidillä olisi ollut erimielisyyttä tai riitaa eikä yhtäkään kirosanaa,huutoa tms.. . aina ollaan miehen kanssa onnistuttu peittämään erimielisyydet lapsilta.15vkin sanoi ettei koskaan ole nähnyt meitä riidoissa .erimielisyydet ollaan setvitty mökillä kaksin eikä lapset ole koskaan kuulleet niitä. olen tästä hyvin ylpeä sillä liian moni kasvaa räyhäperheissä.. onko muita?
Olet juuri oikeassa!Alkuperäinen kirjoittaja Candide:uskon, että on olemassa pariskuntia, jotka aidosti ovat asioista samaa mieltä, eikä heidän tarvitse riidellä. Ja mikäs sen hienompaa. En ollenkaan usko siihen, että pitäisi esittää riitelyä lapsille sen vuoksi, että saisivat jotain suhdemallia. Mutta se kuulostaa pahalle, että erimielisyyksien välttämiseksi toinen tai molemmat ovat hampaat irvessä samaa mieltä tai tukahduttavat ajatuksiaan, ettei vai mitään negatiivista näkyisi lapsille.
Vastasin nimenomaan ap:lle, koska hän painotti ettei koskaan sano mielipiteitään miehelleen, ettei tulisi kitkaa ja eripuraa. En sanonut sinulle mitään tai sinun tilanteestasi mitään. Ja ei, tosiaan eri mieltä voi olla riitelemättäkin. Mutta on erikoista, jos ei voi edes sanoa omaa mielipidettään ja jos on eri mieltä, niin ap:n täytyy mennä ITSEENSÄ. Miksi????Alkuperäinen kirjoittaja evita:En ole ap, kuinka niin? Vastasin vain omasta puolestani tälle, joka epäili riitelemättömän ihmisen olevan nyrkin ja hellan välissä. =)Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:Hei ethän sä oo ap?Alkuperäinen kirjoittaja evita:Voi hyvä ihminen, minä en riitele, mutta se ei todellakaan tarkoita, että en sanoisi omaa mielipidettäni hyvinkin painokkaasti. Nyt pitäisi pitää erillään kaksi asiaa: riiteleminen ja oman mielipiteensä sanominen - ne siis oikeasti ovat kaksi eri asiaa. =)Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat olla nyrkin ja heelan välissä.. Tuollainen kuluttaa ihmistä ihan suunnattomasti! Kyllä oman mielipiteen täytyy voida sanoa!Alkuperäinen kirjoittaja ap:riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
Ok, minä luin vain siinä yläpuolella olleen ketjun ja sen perusteella vastasin, en huomannut siinä mitään siitä, että ei sano lainkaan mielipidettään. =)Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Vastasin nimenomaan ap:lle, koska hän painotti ettei koskaan sano mielipiteitään miehelleen, ettei tulisi kitkaa ja eripuraa. En sanonut sinulle mitään tai sinun tilanteestasi mitään. Ja ei, tosiaan eri mieltä voi olla riitelemättäkin. Mutta on erikoista, jos ei voi edes sanoa omaa mielipidettään ja jos on eri mieltä, niin ap:n täytyy mennä ITSEENSÄ. Miksi????
JUURI NÄIN mitä ap sanot näihin asioihin?Alkuperäinen kirjoittaja psykologi:No tottahan toki traumoja voi riidoista tulla, jos niitä on paljon ja jos ne on rajuja jne. Mutta tiedätkö, siitä sitä voi vasta traumoja tullakin, jos lapset opetetaan ihan pienestä pitäen siihen, ettei asioista voi olla erimieltä, ei voi ilmaista "riidan pelossa" omia mielipiteitään tai tunteitaan. Sillä tavalla ihmisen sisään kerääntyy kaikkea "tunnekuormaa" joka sitten jonain päivänä alkaa sieltä tulla yli ja seuraukset voi olla aikamoiset, joko fyysisesti tai psyykkisesti tai käyttäytymisen tasolla. Ja kun puhutaan ihmisen kasvusta, niin siihen kasvuun kuuluu se että tuntee itsensä kokonaisuudessaan ja HYVÄKSYY KAIKKI TUNTEET mitä ylipäätään elämään kuuluu. Elämässä on tarkoituskin olla erilaisia tunteita ja se on meille ihmisille iso rikkaus. On itseä ja muita kohtaan väärin, ellei halua tutustua tähän koko elämän tunneskaalaan esim. "riitojen pelossa". Ei sillä tavalla kasva ihmisenä niihin mittoihin, mihin ihminen on tarkoitettu kasvavaksi. Mutta elämä opettaa varmasti sinua ja/tai lapsiasi tässäkin asiassa ja ehkäpä sitten muistat tämän ketjun ja saamasi lukuisat vastaukset.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
Parasta ois, ettei tulis huutoa, vaan erimielisyys sanottais ja sovittais. Ja jos huutoa tulee, niin pitäis sopia lasten kuullen ja mahdollisesti pyytää huutamista myös lapsilta anteeksi.Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:No te jotka olette riitelyn kannalla...
Riittääkö se teidän mielestänne, että lasten kuullen voidaan olla eri mieltä, sopia kompromissi ristiriitaan ja sitten kuitata asia huumorilla ja sopia?
Me ollaan kyllä miehen kanssa monestikin eri mieltä, mutta meillä ei ikinä ole huudettu toisillemme, ei olla haistateltu, haukuttu (yhdesti erimieltä ollessa sanoin miestä kusipäiseksi, se oli jo ennen lapsen syntymää), ei olla paiskottu ovia tai tavaroita, saati käyty toisiimme käsiksi.
Eli riittääkö se lapsen psyyken kannalta että oppii että eri mieltä voidaan olla ja siitä PITÄÄ VOIDA KESKUSTELLA? Jos ei keskustelu heti huutamatta onnistu, niin jutellaan sitten kun vähän aikaa ollaan pohdittu asiaa itseksemme?
Ei meilläkään paiskota tavaroita, nimitellä tms "rajua" riitaa, eihän sitä sillä tavalla varmaan kellekään ole "hyväksi" riidellä jos vaan pystyy olemaan asiallisemmin erimieltä asioista. Kyllä se lapsille välittyy että on lupa olla eri mieltä... ainakin luulen niin.Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:No te jotka olette riitelyn kannalla...
Riittääkö se teidän mielestänne, että lasten kuullen voidaan olla eri mieltä, sopia kompromissi ristiriitaan ja sitten kuitata asia huumorilla ja sopia?
Me ollaan kyllä miehen kanssa monestikin eri mieltä, mutta meillä ei ikinä ole huudettu toisillemme, ei olla haistateltu, haukuttu (yhdesti erimieltä ollessa sanoin miestä kusipäiseksi, se oli jo ennen lapsen syntymää), ei olla paiskottu ovia tai tavaroita, saati käyty toisiimme käsiksi.
Eli riittääkö se lapsen psyyken kannalta että oppii että eri mieltä voidaan olla ja siitä PITÄÄ VOIDA KESKUSTELLA? Jos ei keskustelu heti huutamatta onnistu, niin jutellaan sitten kun vähän aikaa ollaan pohdittu asiaa itseksemme?