vieras
Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
No toihan nyt on ihan NORMAALIA toimintaa, eihän se edes ole mitään riitelyä jos tossa tilanteessa kommentoisi miehen vitsin tyhmäksi vaan toisen tahallista loukkaamista. Mutta jos miehesi olisi esimerkiksi luvannut tulla tiettyyn aikaan kotiin ja tulisikin myöhemmin, niin sinäkö vain hiljaa myöntelisit että kivaa, kulta, kun tulit kotiin?Alkuperäinen kirjoittaja ap:no jos esimerkiksi mieheni kertoo tyhmän vitsin niin en koskaan sano että olipas tyhmä vaan kohteliaasti naurahdan jos on vaikka vieraita.näin en nolaa miestäni.samoin minä pidän voimakkaat mielipiteet omana tietona ja etsin kaikesta positiivista.tämä on siirtynyt lapsille-eivät varmana kiusaa ketään tai arvosteleAlkuperäinen kirjoittaja vieras:Harmooninen koti ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö siellä voisi olla erimielisyyksiä. Riippuu vain siitä et kuinka ne hoidetaan.Alkuperäinen kirjoittaja ap:on vain asennekysymys onko harmonista.me haluttiin antaa harmooninen koti jossa on aina hyvä olla.myös lasteni on mahdollista se saadaAlkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:Peesi. Muuten voi tosielämä jossain vaiheessa yllättää, kun ei elämä oikeasti olekaan yhtä harmonista kuim kotona.Alkuperäinen kirjoittaja Williviini:Minusta taas riidat yms kuuluu ihan normi elämään samoin se että ne selvitetään.Riitoja voi olla muullakin lailla kuin kurkkusuoraan toiselle huutamalla.
Minusta elämään kuuluu myös riidat ja erimielisyydet lasten kanssa.
Meinaatko että olet AINA ja KAIKESSA samaa mieltä miehesi kanssa, kun lapset ovat paikalla? Ja ettekö todellakaan puhu muusta kuin lasten kasvatuksesta? Ei meilläkään tule lasten kasvatuksesta erimielisyyksiä, koska ne säännöt on sovittu ja johdonmukaisuus on periaate, mutta kyllä me puhumme ja olemme kiinnostuneita muistakin asioista!
riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
Alkuperäinen kirjoittaja miten vaan:Ja taas kasvatetaan lisää puhumattomia suomalaisia joilla ei ole mitään keinoja käsitellä omia parisuhderistiriitojaan kun on pitänyt elää tuollaisessa kulissiperheessä.
Taidat olla nyrkin ja heelan välissä.. Tuollainen kuluttaa ihmistä ihan suunnattomasti! Kyllä oman mielipiteen täytyy voida sanoa!Alkuperäinen kirjoittaja ap:riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
Mitäs miehesi tekee sinun tyytyväisenä pitämiseksi? Ja seksi ei ole mikään velvoite vaan ilo.Alkuperäinen kirjoittaja ap:mieheni on aina kotona ja todella työteliäs mies.kun teen vaan ruuat ja hoidan aviolliset velvollisuuteni (mm.pidän itsestä huolta, seksiä on) niin meillä on tasapainoinen koti.mies on raitis ja työteliäs,mukava ja sosiaalinen.
Voi hyvä ihminen, minä en riitele, mutta se ei todellakaan tarkoita, että en sanoisi omaa mielipidettäni hyvinkin painokkaasti. Nyt pitäisi pitää erillään kaksi asiaa: riiteleminen ja oman mielipiteensä sanominen - ne siis oikeasti ovat kaksi eri asiaa. =)Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat olla nyrkin ja heelan välissä.. Tuollainen kuluttaa ihmistä ihan suunnattomasti! Kyllä oman mielipiteen täytyy voida sanoa!Alkuperäinen kirjoittaja ap:riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
tekee työtä,pitää perheestä huolta.on vakaa kuin kallio.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Mitäs miehesi tekee sinun tyytyväisenä pitämiseksi? Ja seksi ei ole mikään velvoite vaan ilo.Alkuperäinen kirjoittaja ap:mieheni on aina kotona ja todella työteliäs mies.kun teen vaan ruuat ja hoidan aviolliset velvollisuuteni (mm.pidän itsestä huolta, seksiä on) niin meillä on tasapainoinen koti.mies on raitis ja työteliäs,mukava ja sosiaalinen.
en minä tukahduta!jos olen pahasti eri mieltä mieheni kanssa niin sitten menen itseeni ja mietinnko asia sen arvoinen vai voisiko asennettani vähän muuttaa?Alkuperäinen kirjoittaja Candide:uskon, että on olemassa pariskuntia, jotka aidosti ovat asioista samaa mieltä, eikä heidän tarvitse riidellä. Ja mikäs sen hienompaa. En ollenkaan usko siihen, että pitäisi esittää riitelyä lapsille sen vuoksi, että saisivat jotain suhdemallia. Mutta se kuulostaa pahalle, että erimielisyyksien välttämiseksi toinen tai molemmat ovat hampaat irvessä samaa mieltä tai tukahduttavat ajatuksiaan, ettei vai mitään negatiivista näkyisi lapsille.
Hei ethän sä oo ap?Alkuperäinen kirjoittaja evita:Voi hyvä ihminen, minä en riitele, mutta se ei todellakaan tarkoita, että en sanoisi omaa mielipidettäni hyvinkin painokkaasti. Nyt pitäisi pitää erillään kaksi asiaa: riiteleminen ja oman mielipiteensä sanominen - ne siis oikeasti ovat kaksi eri asiaa. =)Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat olla nyrkin ja heelan välissä.. Tuollainen kuluttaa ihmistä ihan suunnattomasti! Kyllä oman mielipiteen täytyy voida sanoa!Alkuperäinen kirjoittaja ap:riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
Niin mutta ap:han nimenomaan painotti, että välttää omien mielipiteidensä sanomista, ettei tulee kitkaa..Alkuperäinen kirjoittaja evita:Voi hyvä ihminen, minä en riitele, mutta se ei todellakaan tarkoita, että en sanoisi omaa mielipidettäni hyvinkin painokkaasti. Nyt pitäisi pitää erillään kaksi asiaa: riiteleminen ja oman mielipiteensä sanominen - ne siis oikeasti ovat kaksi eri asiaa. =)Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat olla nyrkin ja heelan välissä.. Tuollainen kuluttaa ihmistä ihan suunnattomasti! Kyllä oman mielipiteen täytyy voida sanoa!Alkuperäinen kirjoittaja ap:riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
Niin mutta ne tuskin keskenään riitelee? :saint:Alkuperäinen kirjoittaja ap:lisään vielä että hengelliset arvot on meille tärkeitä ja riitely ei kuulu niihin ja vahvat jyräävät mielipiteet on kaiken pahan alku ja juuri.katsokaapa vaikka mikkosianko noin jyrkkien mielipiteiden keskellä hyvä kasvaa?
Määrittelepä nyt sitten se ero riitelemisen ja sen välillä että sanot asiasi hyvin painokkaastiAlkuperäinen kirjoittaja evita:Voi hyvä ihminen, minä en riitele, mutta se ei todellakaan tarkoita, että en sanoisi omaa mielipidettäni hyvinkin painokkaasti. Nyt pitäisi pitää erillään kaksi asiaa: riiteleminen ja oman mielipiteensä sanominen - ne siis oikeasti ovat kaksi eri asiaa. =)Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat olla nyrkin ja heelan välissä.. Tuollainen kuluttaa ihmistä ihan suunnattomasti! Kyllä oman mielipiteen täytyy voida sanoa!Alkuperäinen kirjoittaja ap:riitelyhän on rasite.miksi tuhlata elämää erimielisyyksiin kun voi elää tasapainoisesti yhdessä koko perhe. minua on kohdeltu huonosti mutta en ole ikinä katkera vaan ystävällinen esim. miehen siskolle joka minua haukkui.elämään saa iloa monista asioista,miksi olla negatiivinen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
No tottahan toki traumoja voi riidoista tulla, jos niitä on paljon ja jos ne on rajuja jne. Mutta tiedätkö, siitä sitä voi vasta traumoja tullakin, jos lapset opetetaan ihan pienestä pitäen siihen, ettei asioista voi olla erimieltä, ei voi ilmaista "riidan pelossa" omia mielipiteitään tai tunteitaan. Sillä tavalla ihmisen sisään kerääntyy kaikkea "tunnekuormaa" joka sitten jonain päivänä alkaa sieltä tulla yli ja seuraukset voi olla aikamoiset, joko fyysisesti tai psyykkisesti tai käyttäytymisen tasolla. Ja kun puhutaan ihmisen kasvusta, niin siihen kasvuun kuuluu se että tuntee itsensä kokonaisuudessaan ja HYVÄKSYY KAIKKI TUNTEET mitä ylipäätään elämään kuuluu. Elämässä on tarkoituskin olla erilaisia tunteita ja se on meille ihmisille iso rikkaus. On itseä ja muita kohtaan väärin, ellei halua tutustua tähän koko elämän tunneskaalaan esim. "riitojen pelossa". Ei sillä tavalla kasva ihmisenä niihin mittoihin, mihin ihminen on tarkoitettu kasvavaksi. Mutta elämä opettaa varmasti sinua ja/tai lapsiasi tässäkin asiassa ja ehkäpä sitten muistat tämän ketjun ja saamasi lukuisat vastaukset.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ystäväni on kasvanut perheessä jossa koskaan ei riidelty ja hän on kokenut nyt aikuisiän suhteissa sen rasitteena.
ja sinä psykologi:ystäväni perheessä riideltiin ja ystäväni on saanut traumoja.omat lapset kasvatan niin että riitely on huono asia ja voi oppia olemaan riitelemättä.esimerkiksi kun eräät sukulaiset usein harrastavat sanaharkkaa meilläkin niin kerron että se on sääli.
Näin minunkin mielestäni. On se kumma jos ei voi rehellisesti olla eri mieltä puolison kanssa ja siitä ei huutamatta selviä. Tottakai lapsi voi kuulla erimielisyyksiä, mutta siihen ei kuulu huutaminen, haukkuminen, eikä mikään mikä lasta pelottaisi.Alkuperäinen kirjoittaja Annuska:No ei meilläkään lapset (13 ja 5) ole kuulleet riitelyä saatikka tappelua. Voi olla että riitely on normaalia (tappelu mielestäni ei), mutta meillä pyritään siihen, että asiat ratkaistaan ilman riitelemistä.
No tuo kuulostaa oikeasti vielä pahemmalta, jos lähtökohtasi on se, että sinä olet väärässä. En taida nyt vaan ymmärtää sinua kuten olet tarkoittanut sanasi, pahoittelen.Alkuperäinen kirjoittaja ap:en minä tukahduta!jos olen pahasti eri mieltä mieheni kanssa niin sitten menen itseeni ja mietinnko asia sen arvoinen vai voisiko asennettani vähän muuttaa?