Meidän lapset ei koskaan kuule riitelyä-olen ylpeä:)

Minusta huutaminen osoittaa äkkipikaisuutta ja kykenemättömyyttä kohtaamaan ristiriitoja. On normaalia että lapset huutavat riidellessään, mutta jos aikuisten ihmisten pitää karjua toisilleen, niin minua lähinnä huvittaa tai säälittää.

Juu, mutta jos niin kuitenkin käy, niin pitää näyttää lapselle, miten pyydetään anteeksi. Niin että lapsi näkee sen, kun vanhemmat sopii aj pyytää anteeksi.

 

Huh huh.

Muistan kokemukseni siitä, että mies ei osaa riidellä - hänen kotonaan vanhemmat pitivät mykkäkoulua. Itselleni taas hiljaksiin ja rauhassa oleminen oli mitä luontevinta, mutta jos en koko ajan puhellut hänen kanssaan, hän alkoi kiertää minua ja ihmetellä, mikä vialla - tulkitsi näet, että hiljaa oleminen on mököttämistä.

Sääliksi käy ehkä ap:n lapsia, mutta vielä enemmän sääliksi ap:tä itseään - tuollaisilla kulisseilla kun on kuitenkin ikävä tapa sortua... Sorry.

Hävetäänpä me muut, joiden lapset näkevät vanhempiensa erimielisyyttä ja riitaakin...

 

Tähän haluan kyllä lisätä sen, että jos mies löisi minua tai lasta tai jäisi pettämisestä kiinni, niin silloin mulla kielen kannat aukeis huutamiseen asti. Mutta normaalit arkipäivän erimielisyydet eivät todellakaan ole minusta niin suuria asioita että huutoriita pitäisi pystyttää =)

 

Minusta huutaminen osoittaa äkkipikaisuutta ja kykenemättömyyttä kohtaamaan ristiriitoja. On normaalia että lapset huutavat riidellessään, mutta jos aikuisten ihmisten pitää karjua toisilleen, niin minua lähinnä huvittaa tai säälittää.

Juu, mutta jos niin kuitenkin käy, niin pitää näyttää lapselle, miten pyydetään anteeksi. Niin että lapsi näkee sen, kun vanhemmat sopii aj pyytää anteeksi.

Joo, ja siinä vaiheessa kannattaa varmaan selittää lapselle että tulipa typerällä tavalla ilmaistua itseään?

 

Ei miellä ainakaan riitely ole huutamista ja tavaroiden paiskomista. Siis lasten kuullen. Ääni tietenkin kohoaa, mutta pystymme hillitsemään itsemme. Ja ei eri mieltä oleminen tarkoita riitelyä.

 

Miksihän ap aloitti tän ketjun? Siksikö että on ylpeä tästä asiasta? Vai siksikö, että asia ja esim. asemansa parisuhteessa kuitenkin häntä mietityttää. Itse olen sitä mieltä, että tällaiset "vakavampien" juttujen aloitukset voivat kertoa enempi ketjun aloittajasta kuin päälle päin näyttää. Vai mitä mieltä itse olet ap? Olisiko kuitenkin kyse siitä, että sisimmässäsi pohdit että onkohan tämä kuitenkaan hyvä tapa kasvattaa lapsia, elää parisuhdetta, ehkä mietit myös asemaasi parisuhteessa? Eihän sitä voi täällä julkisesti välttämättä "tunnustaa" mutta hyvä olisi jos edes itsellesi voisit. Sinun oma itsesi on arvokkainta mitä sinulla on, miksi et anna itsellesi mahdollisuuksia olla oma itsesi? Samalla välität lapsillesikin kulissi-kuvaa elämästä, parisuhteesta... kaikesta.

 

Riidelläkö lasten kuullen?

Ristiriitojen rakentava käsittely on yksi perhe-elämän koetinkiviä. Repivät riidat tekevät lapsen olon turvattomaksi. Erimielisyyksien käsittelyn välttäminenkään ei ole hyvä tila.

Lasten on hyvä oppia vaikeitten asioitten käsittelymallia jo kotonaan. Heidän mon nähtävä, että ristiriidat eivät ole uhka vaan normaaliin elämään kuuluva asia. Yhteiset ratkaisut ovat löydettävissä vaikka sanaharkan jälkeen.

Kun vanhemmat riitelevät lapsen kuullen, he joutuvat harkitsemaan sanojaan. Lapsi ja koira ovat hyviä ilmapuntareita. Molemmat ahdoistuvat repivästä riitelystä. Siksi erimielisyyksien käsittelyssä on karsittava pois toisen loukkaaminen, alistaminen, kaikki väkivalta ja muu ala-arvoinen käyttäytyminen.

Lasten on vaikea kestää vanhempien kahnauksia. Kuitenkin he joutuvat samantapaisiin tilanteisiin omassa elämässään kavereitten kanssa. Vanhempien rakentavan riitelyn näkeminen antaa lapselle eväitä käsitellä omia ristiriitatilanteita tovereitten kanssa. Hän voi oppia, että ristiriidat voi olla ystävyyden syvenemisen mahdollisuus.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisusarja 2005
Saara Kinnunen

http://www.vaasaevl.fi/Seurakuntayhtyma/Default.aspx?id=467259

 

selittäkääpä miten minä ja mieheni olemme elämässämme pärjänneet hyvin vaikkei ole riidelty paljoa kotona?tai no miehen kotona on riidelty ja hän ei todellakaan ole hyvillään asiasta!

 

Voi hyvät hyssykät taas!Kuka on ylpee mistäkin...mulla vanhin 20v ja nuorin 1v,välissä kolme muuta. Kyllä me riidellään lasten edessä ja ollaan eri mieltä asioista,mutta myös sovitaan asiat lasten edessä!Mielestäni se on tärkeä oppi lapselle,että voi olla eri mieltä asioista vaikka rakastaakin toista ja löytää se kompromissi sitten ja antaa anteeksi!
Ekaluokkalaisella tuli tuossa hirvee riita kaverinsa kanssa ja tuli kotiin itkien,kun olivat riidelleet.Pohdittiin yhdessä,että mitä tossa tilanteessa voi tehdä ja tyttö totes:No te ainaki huudatte toisillenne,sit ootte hiljaa kumpikin vähän aikaa ja sitten halaatte ja pyydätte anteeksi.Mitä te teette kun olette hiljaa?Kerroin,että kumpikin miettii sanomisiaan ja miltä se toisesta on mahtanu tuntua ja oliko se riita nyt oikeasti tarpeellinen jne. Yleensä asiat riitelee ei ihmiset.Jos lapset näkevät,kuulevat riidan heidät otetaan huomioon sovinnonteossakin! =)
20v on ainakin kiitellyt antamastani mallista...tulee vieläkin kertomaan riidoista kavereidensa kanssa ja mietitään olikohan siinä kuitenkin kummallakin pinna pikkasen kireellä jne.Mutta moni hänen kavereistaan ei osaa riidellä vaan sitten pitävät viikkotolkulla mykkäkoulua tai katkasevat kaveri-suhteen jonkun pikkuriidan takia! |O

 

Kuuluuko riitely olennaisena osana parisuhteeseen?

Omasta mielestäni se on NORMAALIA, mutta ei mikään OLENNAINEN asia...

Niin ja ehkä ap laittoi tämän, koska hän nimenomaan ja kertomansa mukaan on ylpeä asiasta - eikös täällä muutkin samansuuntaisesti kirjoittele... Ainakin sai kiivaasti keskusteluun meitä mukaan.

Nyt menen pyytämään anteeksi sekä lapsilta että mieheltä - jonka rinnalla minäkin mieluummin kuin takana.

 

selittäkääpä miten minä ja mieheni olemme elämässämme pärjänneet hyvin vaikkei ole riidelty paljoa kotona?tai no miehen kotona on riidelty ja hän ei todellakaan ole hyvillään asiasta!

No mutta MIKSI et voi sanoa omia mielipiteitäsi? Ei se tarkoita riitelyä! Vastaa jo, tätä on kysytty ehkä 100:ssa kommentissa..

 

Miksi pitää huutaa? Mä en näe siihen mitään syytä, ja eipä oo mieskään kyllä mulle huutanut. Kun kuullaan ihan normaalillakin äänellä sanotut eriävätkin mielipiteet.

Meillä jos ylipäätään joku vituttaa tai ärsyttää, niin on tullut tavaksi aloittaa se purnaus sanomalla "Nyt olis rakentavaa kritiikkiä", tuo lause kirvoittaa hymyn sekä palautteen antajan että vastaanottajan kasvoille ja tunnelataus on hyvä aloittamaan keskustelu aroistakin aiheista. Ja hyvin on huutamatta onnistuttu, puolin ja toisin. Vaikka ollaan todellakin eri mieltä oltu.

 

selittäkääpä miten minä ja mieheni olemme elämässämme pärjänneet hyvin vaikkei ole riidelty paljoa kotona?tai no miehen kotona on riidelty ja hän ei todellakaan ole hyvillään asiasta!

No mutta MIKSI et voi sanoa omia mielipiteitäsi? Ei se tarkoita riitelyä! Vastaa jo, tätä on kysytty ehkä 100:ssa kommentissa..

minulla ei ole vahvoja mielipiteitä. enkä näe syytä niitä toitottaa

 

Miksi pitää huutaa? Mä en näe siihen mitään syytä, ja eipä oo mieskään kyllä mulle huutanut. Kun kuullaan ihan normaalillakin äänellä sanotut eriävätkin mielipiteet.
.

Eihän täällä kukaan olekaan sanonut että pitää huutaa. Riidellä voi muutenkin kuin karjumalla, rikkomalla tavaroita ja nimittelemällä toista

 

Meidän lapset (kaksi täysi-ikäistä ja teini) eivät ole koskaan nähnyt vanhempiansa kännissä, ei edes pienen pienessä huppelissa. Kuulemma tuttavat ja kaverit eivät meinaa uskoa todeksi. Taidan olla ylpeä tästä poikkeavuudesta.

 

selittäkääpä miten minä ja mieheni olemme elämässämme pärjänneet hyvin vaikkei ole riidelty paljoa kotona?tai no miehen kotona on riidelty ja hän ei todellakaan ole hyvillään asiasta!

No mutta MIKSI et voi sanoa omia mielipiteitäsi? Ei se tarkoita riitelyä! Vastaa jo, tätä on kysytty ehkä 100:ssa kommentissa..

minulla ei ole vahvoja mielipiteitä. enkä näe syytä niitä toitottaa

MIKSI?? En voi ymmärtää, koska mielestäni tasapainoiseen parisuhteeseen kuuluu se, että asioista voidaan keskustella ja olla myös eri mieltä asioista. Mistä te sitten keskustelette, jos myötäilet kaikkea mitä miehesi sanoo?

 

Meidän lapset (kaksi täysi-ikäistä ja teini) eivät ole koskaan nähnyt vanhempiansa kännissä, ei edes pienen pienessä huppelissa. Kuulemma tuttavat ja kaverit eivät meinaa uskoa todeksi. Taidan olla ylpeä tästä poikkeavuudesta.

No mitä tämä nyt tähän kuuluu?

 

selittäkääpä miten minä ja mieheni olemme elämässämme pärjänneet hyvin vaikkei ole riidelty paljoa kotona?tai no miehen kotona on riidelty ja hän ei todellakaan ole hyvillään asiasta!

No mutta MIKSI et voi sanoa omia mielipiteitäsi? Ei se tarkoita riitelyä! Vastaa jo, tätä on kysytty ehkä 100:ssa kommentissa..

minulla ei ole vahvoja mielipiteitä. enkä näe syytä niitä toitottaa

MIKSI?? En voi ymmärtää, koska mielestäni tasapainoiseen parisuhteeseen kuuluu se, että asioista voidaan keskustella ja olla myös eri mieltä asioista. Mistä te sitten keskustelette, jos myötäilet kaikkea mitä miehesi sanoo?

me puhutaan usein arkisista asioista. muista asioista annan mieheni sanoa mielipiteensä ensin.

 

minulla ei ole vahvoja mielipiteitä. enkä näe syytä niitä toitottaa

No sitten on hyvä, että on mies, jota voi kokoajan peesata. Toivottavasti hän on aina elämässäsi, ettet vaan joudu koskaan missään kertomaan mielipiteitäsi. Surullista, että lapsista kasvatetaan ihmisiä, joilla ei ei ainoastaan puutu rohkeus ilmaista mielipiteitä, vaan ovat ihan mielipiteettömiä kerrassaan.

 

Meidän lapset (kaksi täysi-ikäistä ja teini) eivät ole koskaan nähnyt vanhempiansa kännissä, ei edes pienen pienessä huppelissa. Kuulemma tuttavat ja kaverit eivät meinaa uskoa todeksi. Taidan olla ylpeä tästä poikkeavuudesta.

No mitä tämä nyt tähän kuuluu?

Ei yhtään mitenkään. Jos vanhemmat riitelevät keskenään, ei se nyt tarkoita sitä, että vanhemmat ryyppäävät lapsien nähden. Ihan eri asia.

 

minulla ei ole vahvoja mielipiteitä. enkä näe syytä niitä toitottaa

No sitten on hyvä, että on mies, jota voi kokoajan peesata. Toivottavasti hän on aina elämässäsi, ettet vaan joudu koskaan missään kertomaan mielipiteitäsi. Surullista, että lapsista kasvatetaan ihmisiä, joilla ei ei ainoastaan puutu rohkeus ilmaista mielipiteitä, vaan ovat ihan mielipiteettömiä kerrassaan.

Aivan, olen samaa mieltä. Nykyään ei vain valitettavasti hyssyttelijät pärjää elämässä. Tai muut vie satanolla, ilman, et osaa sanoa vastaan mitään. Surullista.

 

Meidän lapset (kaksi täysi-ikäistä ja teini) eivät ole koskaan nähnyt vanhempiansa kännissä, ei edes pienen pienessä huppelissa. Kuulemma tuttavat ja kaverit eivät meinaa uskoa todeksi. Taidan olla ylpeä tästä poikkeavuudesta.

No mitä tämä nyt tähän kuuluu?

No mietipä sitä.

 

Meidän lapset (kaksi täysi-ikäistä ja teini) eivät ole koskaan nähnyt vanhempiansa kännissä, ei edes pienen pienessä huppelissa. Kuulemma tuttavat ja kaverit eivät meinaa uskoa todeksi. Taidan olla ylpeä tästä poikkeavuudesta.

No mitä tämä nyt tähän kuuluu?

No mietipä sitä.

No en todellakaan ymmärrä, et mitä se tähän kuuluu. Me riitelemme (ja sovimme) lastemme nähden, mutta emme ole koskaan olleet lasten nähden humalassa.

 

En lukenut kuin aloituksen, mutta tulipa eräs juttu mieleen..

Ystäväni tässä juuri minulle avautui, että hitsi kun ei ole kotona nähnyt vanhempien koskaan riitelevän, joten kun heidän suhteessa tuli ensimmäinen riita niin ystäväni meni ihan paniikkiin että MIKS ME RIIDELLÄÄN! Ystävien kanssa juttelemalla hänellekin selvisi, että riitely on normaalia. Hän ei tiennyt miten "pitää" riidellä, miten sopia, miten riidan jälkeen..?

Toinen juttu mikä tuli mieleen. Ensimmäistä lastani odottaessa kokenut kätilö kysyi riitelemmekö mieheni kanssa. Sanoin että emme. Kätilö sanoi, että on hyvä opetella riitelemään jo ennen lapsen syntymää ja että riitely on normaalia ja jopa välttämätöntä, että asiat saadaan hoidettua. (ei siis tarkoita, etteikö asioita voisi muuten hoitaa) Kätilö selitti, että riitely puhdistaa ilmaa ja on terveellistä riidellä.. kuitenkin niin, ettei menetä täysin kontrollia ja lautaset lentävät.

Nykyään riitelemme lasten kuullen ja myös pyydämme anteeksi lasten kuullen

 

minulla ei ole vahvoja mielipiteitä. enkä näe syytä niitä toitottaa

No sitten on hyvä, että on mies, jota voi kokoajan peesata. Toivottavasti hän on aina elämässäsi, ettet vaan joudu koskaan missään kertomaan mielipiteitäsi. Surullista, että lapsista kasvatetaan ihmisiä, joilla ei ei ainoastaan puutu rohkeus ilmaista mielipiteitä, vaan ovat ihan mielipiteettömiä kerrassaan.

Aivan, olen samaa mieltä. Nykyään ei vain valitettavasti hyssyttelijät pärjää elämässä. Tai muut vie satanolla, ilman, et osaa sanoa vastaan mitään. Surullista.

Surullista on se, että sellaiset ihmiset kasvattavat lapsia tällä tyylillä. Näin meilläkin, minut on kasvatettu vain aina olemaan hiljaa ja myötäilemään eikä nyt ainakaan kertomaan tai edes omaamaan mielipiteitä. Lopulta huomasin, että minulla niitä mielipiteitä on mutta en uskaltanut niitä ilmaista. Paljon piti tapahtua että opin huolehtimaan itsestäni ja tekemään muille selväksi omat mielipiteeni. Mutta silti en kyllä ryyppää lasten nähden niin kuin täällä nyt vihjaillaan. Itse asiassa.. en juo ollenkaan