En lukenut kuin aloituksen, mutta tulipa eräs juttu mieleen..
Ystäväni tässä juuri minulle avautui, että hitsi kun ei ole kotona nähnyt vanhempien koskaan riitelevän, joten kun heidän suhteessa tuli ensimmäinen riita niin ystäväni meni ihan paniikkiin että MIKS ME RIIDELLÄÄN! Ystävien kanssa juttelemalla hänellekin selvisi, että riitely on normaalia. Hän ei tiennyt miten "pitää" riidellä, miten sopia, miten riidan jälkeen..?
Toinen juttu mikä tuli mieleen. Ensimmäistä lastani odottaessa kokenut kätilö kysyi riitelemmekö mieheni kanssa. Sanoin että emme. Kätilö sanoi, että on hyvä opetella riitelemään jo ennen lapsen syntymää ja että riitely on normaalia ja jopa välttämätöntä, että asiat saadaan hoidettua. (ei siis tarkoita, etteikö asioita voisi muuten hoitaa) Kätilö selitti, että riitely puhdistaa ilmaa ja on terveellistä riidellä.. kuitenkin niin, ettei menetä täysin kontrollia ja lautaset lentävät.
Nykyään riitelemme lasten kuullen ja myös pyydämme anteeksi lasten kuullen