Meidän lapset ei koskaan kuule riitelyä-olen ylpeä:)

Minusta taas riidat yms kuuluu ihan normi elämään samoin se että ne selvitetään.Riitoja voi olla muullakin lailla kuin kurkkusuoraan toiselle huutamalla.

Minusta elämään kuuluu myös riidat ja erimielisyydet lasten kanssa.

Peesi. Muuten voi tosielämä jossain vaiheessa yllättää, kun ei elämä oikeasti olekaan yhtä harmonista kuim kotona.

on vain asennekysymys onko harmonista.me haluttiin antaa harmooninen koti jossa on aina hyvä olla.myös lasteni on mahdollista se saada

Harmooninen koti ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö siellä voisi olla erimielisyyksiä. Riippuu vain siitä et kuinka ne hoidetaan.

Meinaatko että olet AINA ja KAIKESSA samaa mieltä miehesi kanssa, kun lapset ovat paikalla? Ja ettekö todellakaan puhu muusta kuin lasten kasvatuksesta? Ei meilläkään tule lasten kasvatuksesta erimielisyyksiä, koska ne säännöt on sovittu ja johdonmukaisuus on periaate, mutta kyllä me puhumme ja olemme kiinnostuneita muistakin asioista!

no jos esimerkiksi mieheni kertoo tyhmän vitsin niin en koskaan sano että olipas tyhmä vaan kohteliaasti naurahdan jos on vaikka vieraita.näin en nolaa miestäni.samoin minä pidän voimakkaat mielipiteet omana tietona ja etsin kaikesta positiivista.tämä on siirtynyt lapsille-eivät varmana kiusaa ketään tai arvostele

Onko miehesi jotenkin täyskatastrofi vai miksi sinun pitää tukea häntä vaikka nauramalla hänen huonoille vitseilleen?

 

Siis eikö lapset tiedä, että saatatte olla eri mieltä?

Meillä kyllä räyhätään ja pyydetään sit anteeksi.

aina ollaan oltu lasten nähden samaa mieltä.johdonmukaisia. jos isä kieltää vaikka kylälle menon niin minä olen samaa mieltä.kaksin sitten keskustellaan ja mietitään jatkoon sääntöä.eikä mistään asiasta olla edes väitelty kipakasti lasten kuullen.olen halunnut olla hyvä vaimo enkä valita turhasta silti onnellinen

Oletko siis lasten kuullen aina samaa mieltä kuin miehesi,vaikka oikeesti olisitkin erimieltä?

kyllä tai sitten olen hiljaa ja myötäilen vaikka olen eri mieltä.koskaan en sano miehelleni vastaan lasten tai vieraiden kuullen.näin liitto pysynyt hyvänä jo 20 vuotta.

oletko sitten joku kynnysmatto vai mikä?

 

Aika erikoisen mallin annatte lapsillenne. Toivottavasti myös heillä on tulevaisuudessa mökit, jossa "saa" riidellä.

jos asuu vaan kolmiossa eikä mökkejä ole,niin voi voi. ei voi puhua asioista, joista eri mieltä, ennen kuin lapset áikuisia.

Ilmankos monet eroavat lasten muutettua pois kotoa =)

 

Eikös tuon pitäisi olla ihan normaalitilanne?

No ei todellakaan.

 

Voi harmi, todella : (
lapset ei ole nähneet riitelun mallia, miten selvitetään erimielisyydet kun koskaan ei ole ollut erimielisyyttä?
lapset pitää siis epänormaalina sitä että on erimielisyyttä?
mahtaako teidän lapsille tulla paljon avioeroja ja eroja jo ennen avioon pääsyä kun eivät tiedä että erimielisyyksiä on ja ne voidaan vieläpä selvittää.

Onko olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin räyhäperheet (niitä todella on liikaa!!) tai mykkäperheet.
Molemmat yhtä huonoja ja vahingolllisia vaihtoehtoja.

 

Faktahan on se, että vanhemmat antavat lapselle keinot käsitellä sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Unelmatilanne on perheessä, jossa sekä riidellään että rakastetaan. Negatiiviset tunteet selvästi esiin ja sitten selvästi sovitaan. Jos perheessä ei ikinä riidellä, lapselle muodostuu kuva, että negatiiviset tunteet on kiellettyjä ja epänormaaleja. Ja tää taas voi purkautua ikävällä tavalla myöhemmin lapsen elämässä, koska negatiivisia tunteita joka ihmisellä kyllä löytyy.

 

en missään tapauksessa ole kynnysmatto.sain miehen,lapset ja kodin ja saan harrastaa omia asioitani.ympärilläni on paljon rakkaita.mieheni on mahdollistanut minulle tämän,on raitis ja mukava ja sosiaalinen mies,joten miksi valittaisin turhasta?jyrkillä mielipiteillä saa vain pahaa aikaan.parempi myötäillä ja KUUNNELLA ja olla toitottamatta niitä omia mielipiteitä.

 

Meillä 3 lasta, 15v, 9v ja 5v eikä lapset ole koskaan kuullet että isällä ja äidillä olisi ollut erimielisyyttä tai riitaa eikä yhtäkään kirosanaa,huutoa tms.. . aina ollaan miehen kanssa onnistuttu peittämään erimielisyydet lapsilta.15vkin sanoi ettei koskaan ole nähnyt meitä riidoissa .erimielisyydet ollaan setvitty mökillä kaksin eikä lapset ole koskaan kuulleet niitä. olen tästä hyvin ylpeä sillä liian moni kasvaa räyhäperheissä.. onko muita?

Ja sit niistä tulee kun mun ex mies joka ei ollut koskaan kullut vanhempiensa riitelyä ja eipä osannut tuota taitoa itsekkään. Kun tuli erimielisyyttä tai jotain selvitetettävää hän lähti pois ja asioita ei koskaan selviyelty vaan ne jäi painamaan mieltä,no eihän siitä mitään tullut.

 

itse pidän harmoniaa ikäänkuin tasapainon synonyymina. teillä ei ole harmoniaa, vaan pikemminkin miehesi on yksinäinen auktoriteetti, sinä alistettu.

..koska ilmeisesti se olet aina sinä joka joustat ja mukailet miehen mielipiteiden mukaan. huh.

 

Minusta taas riidat yms kuuluu ihan normi elämään samoin se että ne selvitetään.Riitoja voi olla muullakin lailla kuin kurkkusuoraan toiselle huutamalla.

Minusta elämään kuuluu myös riidat ja erimielisyydet lasten kanssa.

Peesi. Muuten voi tosielämä jossain vaiheessa yllättää, kun ei elämä oikeasti olekaan yhtä harmonista kuim kotona.

on vain asennekysymys onko harmonista.me haluttiin antaa harmooninen koti jossa on aina hyvä olla.myös lasteni on mahdollista se saada

Harmooninen koti ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö siellä voisi olla erimielisyyksiä. Riippuu vain siitä et kuinka ne hoidetaan.

Meinaatko että olet AINA ja KAIKESSA samaa mieltä miehesi kanssa, kun lapset ovat paikalla? Ja ettekö todellakaan puhu muusta kuin lasten kasvatuksesta? Ei meilläkään tule lasten kasvatuksesta erimielisyyksiä, koska ne säännöt on sovittu ja johdonmukaisuus on periaate, mutta kyllä me puhumme ja olemme kiinnostuneita muistakin asioista!

no jos esimerkiksi mieheni kertoo tyhmän vitsin niin en koskaan sano että olipas tyhmä vaan kohteliaasti naurahdan jos on vaikka vieraita.näin en nolaa miestäni.samoin minä pidän voimakkaat mielipiteet omana tietona ja etsin kaikesta positiivista.tämä on siirtynyt lapsille-eivät varmana kiusaa ketään tai arvostele

meillä toimitaan noin myös. toki.
ei arvostella tai puhuta pahaa - kenestäkään- eikä nolata.
Mutta kyllä meillä joskus miehen kanssa kinaa lastenkasvatuksesta tai muusta tulee sanomista.

 

Mitä sitten kun lapset muuttavat pois? Alatko sanoa oman mielipiteesi asioihin, vai myötäiletkö edelleen miestäsi kaikessa? Itse en missään nimessä alistuisi moiseen, hyvä vaimo voi olla niinkin että on omat mielipiteet ja ne myös sanoo. Samoin lapsille pitäisi olla luonnollista että välillä ihmiset riitelevät ja sitten taas sovitaan. Tietysti jos teillä tulee heti lyöminen, niin asia on eri.

Oletko varma että pystyt peittämään tunteesi kokonaan? Lapset ovat hyviä vaistoamaan asioita, myös sen jos toinen vanhemmista ei olekaan pohjimmiltaan onnellinen. Pienet eleet, sanat, katseet jne. Ihmettelen suuresti jos olet onnellinen niin että tukahdutat omat mielipiteesi. Hyvä vaimo voi olla vaikka ei eläkään miehen tossun alla.

 

Meillä ei karjuta, ei heitetä tavaroita, ei solvata toista, jne.

Me ns. riidellään sivistyneesti eli keskustellaan, yritetään pitää volyymi normaalilla tasolla, ei alennuta nimittelemään vaan pysytään asiassa. Lapset toki kuulevat, kun ollaan jostain asioista eri mieltä, mutta en näe mitään syytä näyttää heille sellaista mallia, missä vanhemmat rääkyvät toisilleen kurkku suorana, pitävät mykkäkoulua, toinen osapuoli lähtee ovet paukkuen ulos...

No ihan just tuollainen on minusta tervettäja normaalia, ja uskoakseni kasvattaa lapsista tasapainoisempia aikuisia kuin ns. "pumpulissa kasvaneet".

Tämä tulee olemaan meilläkin tyylinä, kunhan tuo masukki syntyy ja kasvaa. Mutta kukin tyylillään, nuo asiat riippuvat tosi paljon jo ihan ihmisten perusluonteesta ja temperamentista, ei ole tuohon ole absoluuttista totuutta, muuta kuin että tietty sellainen kamala agressiivinen riitely ei ole hyväksi kenellekään.

 

Minä olen kasvanut perheessä, jossa ei koskaan riidelty. En koskaan kuullut vanhempien edes korottavan ääntään toisilleen. Minusta se ei ole hyvä. Parempaa perhe-elämää on sellainen, jossa saa näyttää tunteensa.

Ongelma jatkuu edelleen. Nyt omassa perheessäni vältetään tilanteita, joissa voisi tulla tunteenpurkauksia. Olisi paljon parempi jos elettäisiin normaalisti ja välillä riideltäisiinkin. Mitkään ääripäät eivät ole toimivia.

 

en missään tapauksessa ole kynnysmatto.sain miehen,lapset ja kodin ja saan harrastaa omia asioitani.ympärilläni on paljon rakkaita.mieheni on mahdollistanut minulle tämän,on raitis ja mukava ja sosiaalinen mies,joten miksi valittaisin turhasta?jyrkillä mielipiteillä saa vain pahaa aikaan.parempi myötäillä ja KUUNNELLA ja olla toitottamatta niitä omia mielipiteitä.

*nainen vaietkoon seurakunnassa, vai miten se nyt menikään* Tervetuloa 2000-luvulle...

 

en missään tapauksessa ole kynnysmatto.sain miehen,lapset ja kodin ja saan harrastaa omia asioitani.ympärilläni on paljon rakkaita.mieheni on mahdollistanut minulle tämän,on raitis ja mukava ja sosiaalinen mies,joten miksi valittaisin turhasta?jyrkillä mielipiteillä saa vain pahaa aikaan.parempi myötäillä ja KUUNNELLA ja olla toitottamatta niitä omia mielipiteitä.

siis palvot miestäsi? miten palvooko hän sinua ja kuuntelee ja myötäilee? meillä tytöt saavat sanoa mielipiteensä siinä missä miehetkin.

 

en missään tapauksessa ole kynnysmatto.sain miehen,lapset ja kodin ja saan harrastaa omia asioitani.ympärilläni on paljon rakkaita.mieheni on mahdollistanut minulle tämän,on raitis ja mukava ja sosiaalinen mies,joten miksi valittaisin turhasta?jyrkillä mielipiteillä saa vain pahaa aikaan.parempi myötäillä ja KUUNNELLA ja olla toitottamatta niitä omia mielipiteitä.

Mielestäni olet alistettu. Normaalissa, tasavertaisessa, parisuhteessa molemmat voivat sanoa mielipiteensä, ilman, et saa pahaa aikaan. Miksi juuri sinun täytyy kuunnella eikä miehesi tarvitse kuunnella sinua?? Aikamoisen roolimallin lapset saavat.

 

Entä jos mies on eri mieltä jostain, mitä sä sanot? Mitä tapahtuu?

 

Siis eikö lapset tiedä, että saatatte olla eri mieltä?

Meillä kyllä räyhätään ja pyydetään sit anteeksi.

Kai sitä voi erimieltä olla ilman riitelyä ja räyhäämistäkin?

Voi olla, mutta ei se mun mielestä ole normaalia, jos lapsen kuullen ei ole eri mieltä millään tavalla.

Niin ja sinä puhuit räyhäämisestä

 

Entä jos mies on eri mieltä jostain, mitä sä sanot? Mitä tapahtuu?

hän sanoo varmaan mökillä sitten, jos muistaa.

 

Siis eikö lapset tiedä, että saatatte olla eri mieltä?

Meillä kyllä räyhätään ja pyydetään sit anteeksi.

Kai sitä voi erimieltä olla ilman riitelyä ja räyhäämistäkin?

Voi olla, mutta ei se mun mielestä ole normaalia, jos lapsen kuullen ei ole eri mieltä millään tavalla.

Niin ja sinä puhuit räyhäämisestä

Niin, mä sanoin, et MEILLÄ räyhätään. En sanonut, et ap:n pitäs räyhätä, ihmettelin vaan sitä, että erimielisyyksiä peitellään.

 

Toi kuulostaa kyllä oikeesti pelottavalta :x

 

Entä jos mies on eri mieltä jostain, mitä sä sanot? Mitä tapahtuu?

tällaista tilannetta ei ole ollut.joustan ja myönnyn.ISOISTA asioista ollaan samaa mieltä joten erimielisyyksiä ei synny. ja esim.matkakohteet minä saan valita ja saan ostaa välillä kotiin esim.uusia huonekaluja.

 

Täällä kirjoittaa nyt ihan psykologi. Oletteko miettineet puolisosi kanssa seuraavia asioita (näitä tullut jo tässä ketjussa aiemminkin esille..)
* millä tavoin lapset sitten oppivat käsittelemään negatiivisia tunteita? Niitä on kaikilla ja ne ovat ihan SAMANARVOISIA tunteita kuin kaikki esim iloon, positiivisiin asioihin liittyvät tunteet. Jos kaikkien tunteiden käsittelyä ei opita kotona, niin jossain vaiheessa elämä lyö lujasti kasvoille.
* millä tavoin lapsenne oppivat käsittelemään riitoja ja erimielisyyksiä? Oppivat pyytämään anteeksi?
* Ja millä tavalla lapsenne kehittyvät YKSILÖIKSI, jotka arvostavat OMIA mielipiteitään, ja uskaltavat ne sanoa? Jos kerran kotona on malli että "omia mielipiteitä ei osaa olla"
* Tuollainen ei myöskään mielestäni kehitä lasten itsetuntoa "monipuolisesti"

Itse olen ylpeä siitä, kun jo 3-vuotiaani osaa ja uskaltaa sanoa "MINUN MIELESTÄNI" ja minä voin hällekin sanoa että "sinä ajattelet noin, minä näin, että ihmiset voivat ajatella asioista eri tavalla jne".

 

Entä jos mies on eri mieltä jostain, mitä sä sanot? Mitä tapahtuu?

tällaista tilannetta ei ole ollut.joustan ja myönnyn.ISOISTA asioista ollaan samaa mieltä joten erimielisyyksiä ei synny. ja esim.matkakohteet minä saan valita ja saan ostaa välillä kotiin esim.uusia huonekaluja.

Miksi joustat? Mikei miehesi kuuntele sinua? Mitä pelkäät??

 

Entä jos mies on eri mieltä jostain, mitä sä sanot? Mitä tapahtuu?

tällaista tilannetta ei ole ollut.joustan ja myönnyn.ISOISTA asioista ollaan samaa mieltä joten erimielisyyksiä ei synny. ja esim.matkakohteet minä saan valita ja saan ostaa välillä kotiin esim.uusia huonekaluja.

Mut lomamatkathan on just kiva valita yhdessä ja sellainen kohde tietty josta kummatkin tykkää.