Marrasmammat 2008

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja misai82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Täällä viikko alkoi sitten flunssalla. Siivoilin eilen autoa t-paitasilleen ja kurkkuhan siitä tuli kipeeksi. Tänään on ollutkin aika lahjakkaan tukkoinen olo. Niisk. Noh, ei hätiä mitiä vielä, sain nukuttua pari tuntia töiden jälkeen ja nyt on ihan ok olo. Huolimatta siitä, että pää tuntuu olevan täynnä jotain ylimääräistä...

Samat odotukset täällä barbalalan kanssa, tän viikon jälkeen alkaa loma! Tosin nyt on vain viikko ja loput saan pitää heinäkuussa. Ihan kiva, että saa vähän hengähtää, että jaksaa sitten heinäkuuhun asti. Se tuntuu olevan vielä niiiin kaukana, vaikka ensi viikolla on jo kesäkuu!

Minulla tuli hinku alkaa kutomaan pikkuiselle tumppuja tms. Olen aika vasta-alkaja tuossa kutomisessa, sukat ja lapaset menee, mutta isompiin töihin ei riitä hermo. Valmista kun pitäisi saada heti. Olen selaillut netistä ohjeita ja haluttaisi alotella jo. Onhan vauva talvivauva ja tarvitsee tumppuja sun muita ;) Itsellä on aina ollut pienenä hyvät määrät villasukkia, lapasia ja villavaatteita, ja osaan arvostaa sitä. Haluaisin, että omalla vauvallani olisi jotain itsetehtyä. Nyt vaan vähän on arveluttanut kutomisen aloittaminen, kun se vetää niskat ja hartiat aika jumiin ja tuota päänsärkyä on ollu muutenki nyt niin paljon.. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, en malta kauaa vastustaa kiusausta.

Olen alkanut miettiä, miltä ne liikkeet tuntuu.. En osaa kuvitellakaan.. Maha on esillä, välissä huimaa ja päätä särkee - Paljon! Muuten ei ole huono olo. Uni vaan edelleen maistuu, se vaan voi olla geeneistäkin kiinni :D Meillä ollaan aina oltu kovia nukkumaan!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille

Tuulen Poikanen rv 13+6
 
Mukavaa maanantaita naiset!

Me olemme ajatelleet, että emme välttämättä halua tietää tulokkaan sukupuolta ennen syntymää. Huomaan että moni haluaa asian selvittää (tai siis 4d:ssä tms. kysellä). Vaunuasiat ei edelleenkään sytytä eikä niin villasukatkaan - luulen että kunhan kesäkuu ja heinäkuu hujahtaa niin jo alkaa minullakin hankinnat pyöriä mielessä. Nyt tuntuu että on niin paljon kaikkea muutakin, kun on tämä uusi työkin.

Töissä on muuten mennyt jo paremmin. Viime perjantaina kakosin pomolle että lokakuussa olisin jäämässä pois. Ensin meni vähän hiljaiseksi, mutta sitten onnitteli ja tarjosi jo töitä vanhempainvapaan jälkeiseen elämään (olen siis määräaikaissessa työsuhteessa). Tuntui hyvältä että pitävät siis siellä ja haluavat takaisin, kunhan ensin saattelen maailmaan tämän pienen ihmeen, joka kasvattaa masua.

Sain juuri kuulla että paras ystäväni odottaa myös!!Olen niin onnellinen, he yrittivät jonkin aikaa ja nyt tärppäsi. Hänellä LA noin. 20.1!! Voi miten onnelliseksi tulinkaan, nyt meillä on edessä samat elämänmuutokset - paljon jaettavaa ja tukea toisesta! Muutenkin kaveripiiri sikiää hurjasti...mun opiskeluporukasta (jossa viisi kaverusta) kaikki raskaana, ensimmäisen LA 26.5 (eli siellä saatetaan olla jo salissa :) sitten minun viimeisenä marraskuussa :) Hupaisaa kun kaikki parin kuukauden välein pukkaa jälkikasvua... :) Se on tämä ikä!

Ihanaa lomaa kaikille jotka jo nyt pian lomalle kirmaavat! Mulla on loma vasta Heinäkuussa, siihen tuntuu olevan pirun pitkä aika...no nopiasti se menee kun tässä on tätä muutosta ilmassa :)

HUomenna alkaa uusi rv - jee!!

Helmi ja Papu 14+6
 
Tervehdys kaikille!

Helmin kanssa täällä paukutellaan viikkoja, jee!

Tuulen poikaselle pikaista paranemista!

Kävin taas tänään yhdessä veriseulassa, tällä kertaa AFP-pitoisuutta selvitetään. Ensin jo mietimme, että ei mennä, mutta ajateltiin sitten että osaapahan varautua, jos testissä jotain epätavallista ilmenee. Jos pitoisuudessa olisi jotain häikkää seuraavana olisi vuorossa lapsivesitutkimus, johon emme ole vielä valmiit riskien, vaikka pienienkin, takia. Katsotaan sitten, jos tarvetta on.

Loma alkaa virallisesti vasta heinäkuussa, mutta ensi viikosta alkaen olen tod. näk. säännöllisen epäsäännöllisesti työpaikalla. Kiva kun on työ, jossa voi itse määrittää työaikansa ja paikallaolot, kunhan hommat tulee tehtyä.

Muutamalla onkin neuvola lähiaikoina. Meillä vasta seuraavan kerran juhannusviikolla, edellinen kerta oli pari viikkoa sitten.

Liikkeistä ei vielä mitään tietoa...

t. S & Ö rv 15+0
 
Ihanaa, Helmipelmi! Ystävän kanssa odottaminen -- ja äitiysloman vietto -- on yli tuplasti hauskempaa kuin yksin! Ja onnea myös työkuvion järjestymisestä.

Kysymys: miten suhtaudutte tulevaan synnytykseen? Itse olen nimittäin vähän huolestunut. Ensimmäisen raskauden aikana olin aika huoleton: eiköhän se suju kun muutkin naiset siitä selviävät. Jumppasin ja venyttelin ynnämuuta. Synnytys ei kuitenkaan mennyt yhtään piirustusten mukaan ja jouduin hätäsektioon. No, mikäs siinä, toivuin hyvin, eikä vauvalla ollut synnyttyään mitään hätää.

Nyt kun olen tietoisempi riskeistä, synnytys mietityttää enemmän: lähinnä minulla on pieni pelko siitä, että jos synnytyksestä tulee pitkä ja vaikea, lapselle voi tulla mahdollisesti peruuttamatonta vahinkoa. Pitää varmaan puhua tästä neuvolassa; johan siellä kyselivät, jäikö ensimmäisestä synnärikokemuksesta jotain traumoja, mutta kielsin pontevasti. Nyt on ollut aikaa pohtia asiaa enemmän ja kieltämättä se vähän kaivelee.

Ei tietysti pitäisi maalata piruja seinälle: oikein otavat käyvät, taiten tähdet taivahalla!

t. Tirl ja Vaavi 14+3
 
täällä alko viikko oksennustaudissa :( poika oksensi sunnuntain ja minä sitten eilisen :(
hiukan on hutera olo edelleen vaikka huomattavasti parempi kuin eilen.
No ollaan tässä kotosalla vielä ainakin tämä päivä, huomenna ois pojan neuvolassa käynti ja itellä torstaina sokerirasitus...neuvolakin taitaa olla jo ensi viikolla
niin ja tuosta sukupuolesta, et en kyllä ite haluais tietää...esikoisen kohdalla tiesin, nyt haluan pysyä jännityksessä loppuun asti :)
 
Moi!!

Mulla oli tässä pari päivää lomaa asioitten järjestelyyn, ensi viikolla kun alkaa se vakituinen työsuhde. On hypätty työterveydessä ja labrassa pariinkin otteeseen. Ensin kolesteroliarvot ja vielä tänään lisäksi äitiysneuvolan kautta veriseulaan uusiksi. Multa kun ei ole oikein helppo tuota verta saada, niin olivat saaneet neuvolassa liian vähän putkiloihin. Nytkin on viisi eri pistoskohtaa ja kahdesta kohtaa on vain saatu verta.=)

Nyt kävin myös vihdoin lääkärissä, kun on flunssa vaivannut pyöreesti seitsemän viikkoa jo. No diagnoosina oli poskiontelotulehdus ja antibiootti kuuri. Varmistin vielä apteekistakin että saan noita antibiootteja ntÿt sitten ottaa. Toivottavasti nyt alkaa tauti helpottaa.

Käytiin tutustumassa myös esikon tulevaan hoitsuun, ihan hyvältä vaikuttaa, no toisaalta jo ennestään tiedettiin, kun kollegoita ollaan vielä.=)

Mutta onhan lomalla ehditty nukkuakin, oltiin viikonloppu mökillä ja vedettiin koko perhe 12 tunnin yöunet ja parin tunnin yöunetkin. Muutenkin esikko on ollut väsyneempi kun iski tuo räkätauti ja yskä.

Ja neuvolassakin käytiin eilen, multa on tippunut nyt kaikkiastaan 4 kiloa lähtöpainosta, JEE!!! Muutenkin kaikki oli hyvin, kauhee touhuilu alkoi masussa heti, kun sydänääniä kuunneltiin. Esikko seiso vieressä ja kuunteli tarkasti, että mitäs se vauva sieltä huutelee...=)

Synnytyksestä...esikon synnytys kesti papereiden mukaan 10h 36min, mut siinä lauantaista keskiviikkoon kärvistelin epäsäännöllisiempien epäsäännöllisten supistuksien kanssa ja keskiviikkona päivällä alkoi supparit 10-15min välein. Perjantaiaamulla puoli kolmen aikaan alkoi alle 5min välein supparit, viiden aikaan sairaalassa olin jo kiitettävät 5cm auki. Sain kohdun kaulapuudutuksen, joka helpotti hetkeksi, mutta vuoroon tullut kätilö löi mulle tipan käteen ja taas alkoi kivut. No, 12.30 alkoi ponnistusvaihe, loppumetreillä loppui supistukset kesken ja pyysin imukuppia. Kätilö ei siihen suostunut vaan yritti jatkaa vielä. Lopuksi supistuksia ei tahtonut enää millään tulla, joten käytettiin imukuppia. Siinähän tuli repeytymiä+ tietenkin episiotomia haava. Tyttö syntyi 13.06 ja kätilö ja lääkäri poistuivat kahden aikaan raportille, mä jäin synnytysasentoon siihen pedille, tyttö masun päällä, joka nyt tietysti söi onnellisena jo tissiä. Seuraava vuoroon tullut kätilö päästi mut kolmen aikaan pois pedistä ja suihkuun. Selkä oli ihan turtana.

Tän kokemuksen jälkeen haluaisin mukavemman kätilön ja helpomman synnytyksen, aika näyttää miten meikäläisen käypi. Mut ensisynnyttäjät, tää on vain yksi kokemus, kaikista parasta olisi mennä synnytykseen ilman ennakko-odotuksia, synnytysvaiheessa kaikki kuitenkin etenee omalla painollaa.

Mutta kuitenkin, ihanan aurinkoista toukuun viimestä viikkoa kaikille!!=)
-Misai&rv16+6-
 
Moikka naiset!

Meillä on töissä koulutusta ja joudun istumaan tunkkaisessa luokassa 8h! Ihan kauheeta - vielä olis kaksi päivää jäljellä.Arvoistan toki työnantajaamme joka haluaa meitä kouluttaa ja on hankkinut meille hienon kalliin kouluttajan, mutta joku raja! Ulkona paistaa aurinko ja keväinen tuuli tuudittaa puidenlatvoja kauniisti, ja meillä vedetään verhoja eteen että näkyisi kalvot paremmin !! :) no kaikanlaista valittamista :)

Synnytyksestä: Olen ajatellut asiaa paljon. Pelkään kipuja ja kaoottisuutta joka tilanteeseen vaikuttaisi liittyvän, olen kuullut synnyttäneltä naisilta monenlaisia kokemuksia. Hyvissä tapauksissa kivut ovat varmasti olleet yhtä kauheat kun niissä ikävissäkin kokemuksissa, mutta synnytyksen kesto tuntuu vaikuittavan suuresti siihen, millaisen kokemuksen synnytys naiselle jättää. En siis voi tietää, mutta näin olen tulkinnut...Olen ajatellut että en halua kauheasti suunnitella synnytystä, sillä uskon että asiat eivät keskimääräisesti mene niin kun on ajatellut. Elämää kun ei voi suunnitella, se on pakko elää ja kokea...myös synnytys. Toivon nopeaa ja "helppoa" synnytystä, mutta kaikkea ei voi saada mitä haluaa - täytyy vaan yrittää luottaa siihen että lopuksi kaikki olisi hyvin.

Ihanaa uutta raskausviikkoa Sonatar!!

Helmipelmi & Papuliini 15+0!!!
 
Moikka! Voi, täälläpä nyt sairastellaan :/. Koittakaahan potilaat parantua oksennustaudeista, flunssista ja poskiontelontulehduksesta mahdollisimman pian!! Meilläkin töissä kevät-tautien kourissa pyöriskelee yksi jos toinenkin.. Tosin onhan tää koko "talvi" ollut aikamoista pöpöjen riemujuhlaa. Toivottavasti kesä vie inhottavat pöpöt mennessään :).

Meillä oli siis aamulla neuvola ja siellä se oman pikkuisen rakkaan sydän jumpsutti hienosti! Aivan ihanaa oli taas ja mies hekotteli tyytyväisenä vieressä, vertasi ääniä junan puksutukseen. Saatiin myös aikatauluja eri valmennuksiin ja mua kehoitettiin menemään hammaslääkärillekin. Täytyy sitten varailla aika jossain vaiheessa.

Ihana ilma ulkona ja alkaa taas olemaan lämmintäkin :). Taidan tästä mennä koirien kanssa ulos.

baralala ja pikkuinen rv 16+2
 
Synnytyksestä: Aikoinaan, joskus lapsena/nuorena olen kuullut synnytyksestä niin kauheita juttuja, että olin vielä nuorenakin pitkään sitä mieltä, että en tule koskaan tekemään lapsia. Jossain vaiheessa tulin sen verran vastaan, että voin tehdä lapsia, jos saan synnyttää ne keisarinleikkauksella (luulin tuolloin, että itse saa päättää, että miten tehdään). Nykyään vasta pelkoni on helpottanut. Tosin olen ajatellut, että toivottavasti en järkyty synnytyksen vaikeutta ja kivuliaisuutta, koska minulla on tosi matala kipukynnys! Meinaan, ettei jää sitten ainoaksi synnytykseksi. Onneksi olen kavereiltani kuullut helpottavia tarinoita heidän omista synnytyksistään, heillä on sattunut mukavempia synnytyskokemuksia.

Minulla oli eilen jokin ihme masennus päivä.. Mietiskelin, että osaankohan olla pienelle niin hyvä äiti, kun hän ansaitsee ja tarvitsee. Aloin huolehtia, miten osataan ja miten pärjätään jne. Illalla oli tosi paha mieli. Vieläkin on joskus hanakalaa ymmärtää, että todella olen raskaana vaikka mahakin jo vähän näkyy.

Minulla on ollut parina päivinä ihme tuntemuksia tuolla...hmmm... mikähän paikka se olisikaan :) voisikohan se olla kohtua tms. Kuitenkin kyykystä tms. noustessa tai jotakin nostellessa tulee tuonne alas ja sisälle sellaisia nippailuja, jotka tuntuu jo vähän ilkeämmiltä kuin aiemmin. Olen pohtinut, että onkohan se normaalia raskauden etenemisen tuntemuksia vai pitäisiköhän vähän hiljentää tahtia... Olen töissä paikassa jossa nostelua ja kyykkimistä tulee paljon. Tosin lapsia meillä nostellaan, ei sen painavempia :D Meillä on myös piiitkästi portaita, joita tulee rampattua edes takaisin useita kertoja päivässä.
Iltaisin myös vatsani kovenee, aluksi ihmettelin, että miksi vatsani menee kovalle iltaisin, mutta tajusin, ettei sillä ole ruuansulatuksen kanssa tekemistä. Ovatko ne niitä harjoitussupistuksia? Kuinka aikasin ja kuinka useasti niitä yleensä tulee? Päivittäin?

Tuulen Poikanen rv 14+1
 
Synnytyksestä: Aikoinaan, joskus lapsena/nuorena olen kuullut synnytyksestä niin kauheita juttuja, että olin vielä nuorenakin pitkään sitä mieltä, että en tule koskaan tekemään lapsia. Jossain vaiheessa tulin sen verran vastaan, että voin tehdä lapsia, jos saan synnyttää ne keisarinleikkauksella (luulin tuolloin, että itse saa päättää, että miten tehdään). Nykyään vasta pelkoni on helpottanut. Tosin olen ajatellut, että toivottavasti en järkyty synnytyksen vaikeutta ja kivuliaisuutta, koska minulla on tosi matala kipukynnys! Meinaan, ettei jää sitten ainoaksi synnytykseksi. Onneksi olen kavereiltani kuullut helpottavia tarinoita heidän omista synnytyksistään, heillä on sattunut mukavempia synnytyskokemuksia.

Minulla oli eilen jokin ihme masennus päivä.. Mietiskelin, että osaankohan olla pienelle niin hyvä äiti, kun hän ansaitsee ja tarvitsee. Aloin huolehtia, miten osataan ja miten pärjätään jne. Illalla oli tosi paha mieli. Vieläkin on joskus hanakalaa ymmärtää, että todella olen raskaana vaikka mahakin jo vähän näkyy.

Minulla on ollut parina päivinä ihme tuntemuksia tuolla...hmmm... mikähän paikka se olisikaan :) voisikohan se olla kohtua tms. Kuitenkin kyykystä tms. noustessa tai jotakin nostellessa tulee tuonne alas ja sisälle sellaisia nippailuja, jotka tuntuu jo vähän ilkeämmiltä kuin aiemmin. Olen pohtinut, että onkohan se normaalia raskauden etenemisen tuntemuksia vai pitäisiköhän vähän hiljentää tahtia... Olen töissä paikassa jossa nostelua ja kyykkimistä tulee paljon. Tosin lapsia meillä nostellaan, ei sen painavempia :D Meillä on myös piiitkästi portaita, joita tulee rampattua edes takaisin useita kertoja päivässä.
Iltaisin myös vatsani kovenee, aluksi ihmettelin, että miksi vatsani menee kovalle iltaisin, mutta tajusin, ettei sillä ole ruuansulatuksen kanssa tekemistä. Ovatko ne niitä harjoitussupistuksia? Kuinka aikasin ja kuinka useasti niitä yleensä tulee? Päivittäin?

Tuulen Poikanen rv 14+1
 
Heips!

Tuulen Poikanen, se vatsa koveneminen on kohdun supistelua. Jos ne ovat kivuttomia niin ei pitäisi olla haitallisia. Kipujen uskoisin olevan kohdun kasvuun liittyviä. Jos askarruttaa ja huolestuttaa, kannattaa kertoa vaivoista terkalle niin voi sitten tarvittaessa laittaa lääkärille tarkistuttamaan kohdun suun tilannetta. Kyllähän sitä itsekin miettii monesti onko riittävän hyvä äiti nykyisille ja tulevalle lapselle, mutta jokainen äiti on varmasti omalleen se kaikkein paras äiti... Tällaisia kun eivät ne äidit jotka oikeasti laiminlyövät lapsiaan, edes välttämättä ymmärrä ajatella..

Synnytyksestä; mulla ensimmäinen oli tosi rankka ja vaikea kokemus, kesti pidempään kuin kellon ympäri ja kun ponnistusluvan sain niin vielä reilu 2h sain tosissani punnertaa. Lapsi tuli lopulta ulos yhden hoitohenkilökuntaan kuuluvan painaessa vatsan päältä ja toisen vetäessä imukupilla. Poika kärsi hapenpuuttesta, ehti vetää lapsivettä keuhkoon, sai infektion ja joutui teholle. Mielestäni olisi pitänyt turvautua sektioon aiemmin, koko komppania oli siinä jo valmiudessa, mutta hoitivat homman loppuun noin. Itse olin todella kipeä. Homma jäi kaivelemaan, että jos lapselle olisi jäänyt pysyviä vammoja, olisin kyllä pannut sen piikkiin ettei sektioon ryhdytty ajoissa. Loppu hyvin kuitenkin, fiksu murkkuikäinen poika nyt:) Toinen meni sitten normaalisti vaikken helpoksi sanoisi sitäkään, kun jälleen piti pitkään ponnistella. Nyt edellisestä on jo niin kauan aikaa, että pelkäämpä olevani samalla viivalla kuin ensisynnyttäjä:(

No, älkää nyt säikähtäkö ensikertalaiset, tarinoita on niin monia ja todella positiivisia kokemuksia. Minä ja lapsenikin olemme siitä hengissä selvinneet vaikka vaikeaa olikin:)

henriikka + omppu 16+3
 
pitää minunkin tuosta synnytyksestä kirjottaa...
mulle jäi esikoisesta tosi positiiviset kokemukset...heti kun sain epiduraalin niin ei koskenu mihinkään :) kauan kai se synnytys kesti, mut siinähän tuo aika meni tukihenkilön kanssa ruptellessa ja kätilökin oli perhetuttu :)
mulla oli muuten mies puolinen kaveri tukihenkilönä :) jokaiselle joutu selittelemään et ei se isä oo :D ilm.miespuoliset ystävät synnytyksessä ei oo ihan normaali käytäntö :D
ite olin vajaa 4vuotta sitten kummipojan synnytyksessä mukana...
 
Heippa taas! Oottekos muuten treenanneet lantionpohjan lihaksia? Itse täytyy myöntää, että on jäänyt aika harvaksi nuo treenauskerrat, vaikka fysioterapiavalmennuksessa sen tärkeyttä niin korostettiin:-/

Pahoinvointi on täällä taas hiukan helpottanut ja olokin on hiukan pirteämpi. Masu on alkanut näkymään ja liikkeitä odotellaan:-) Voi kyllä olla, että niitä jo tuntuu, mutta en 100 %:sti niitä tunnista.

oona ja 17+3
 
heippa,
olen itsekin kiinnostunut missä vaiheessa on hyvä aloittaa lantionpohjan lihasten treenaus, ennen vai jälkeen synnytyksen? Eräs ystäväni kertoi ettei tehnyt niitä esikoisen kanssa ja kärsi hieman virtsankarkailusta, nyt kuukausi sitten sai kakkosen ja aloitti jo sairaalavuoteella jumpan, ja kehui että ei pääse tippaakaan karkuun. Mutta sanoi myös että siis synnytyksen jälkeen aloitetaan.

Sitten toinen kysymys: Tiedättekö Turun alueella hyvÄä 4D-ultrapaikkaa? Tarkoitus olisi se tehdä vko 17-19 välillä, olisiko kellään hyviä neuvoja?

Räkätaudista selvisin ilman troppeja, muille pikaisia paranemisia!

Bombera ja pikku-bombo 16+1
 
Pikaista paranemista kaikille! Toivottavasti pääsette pian nauttimaan kauniista keleistä, kun niitä vihdoin on tännekin suotu!

Barbalala, oli varmasti ihana kuulla pikkuisen sydänäänet! Niitä kävisi kyllä mielellään kuuntelemassa vaikka joka viikko!

Synnytyksestä: Minulle tämä on ensimmäinen kerta ja jotenkin en osaa murehtia koko asiaa, ainakaan vielä. Kipua en pelkää, minulla on korkea kipukynnys ja olen tottunut elämään kivun kanssa migreenin takia koko aikuisiän. En anna esim. puuduttaa hammaslääkärissä jne. Tosin synnytys on ihan omaa luokkaansa voimakkuutensa ja kestonsa suhteen ja siellä varmasti turvaudun johonkin kivunlievitykseen, mutta etukäteen en huoli asiasta. Katsotaan sitten jälkeenpäin, mikä on fiilis... :)

Ihanaa, kohta on kesäkuu!
t. S & Ö rv 15+2
 
No, siellä valmennuksessa missä kävin, sanottiin, että treenaus pitää aloittaa jo nyt. Lantionpohjan lihakset kun kannattelee koko tuota vatsan sisältöä:-) Pahimmassa tapauksessa voi tulla ulosluiskahduksia:-O Ja sitten synnytyksen jälkeen treenausta jatketaan. Mutta enhän mä enää muista, että missä vaiheessa synnytyksen jälkeen;-)

Onko kellekään muulle käynyt nyt niin, että jotenkin arveluttaa kertoa uusille ihmisille raskaudesta. Mahahan kyllä alkaa jo näkyä, mutta kun ei ole vielä käynyt rakenneultrassa, niin jotenkin hirvittää.
 
Heips taas,

neuvolassa käytiin täälläkin eilen ja sydänäänet kuului komeasti, ja verenpaineetkin mitä parhaimmat (esikoista odottaessa oli koholla koko ajan). Hemoglobiini oli aika alhainen, jos vielä laskee joudun rautakuurille mutta toistaseksi mennään näin.
Noista synnytysjutuista, meillä kävi esikoisen kanssa niin että ihan loppumetreillä kävi ilmi pojan olevan perätilassa ja niinpä hän tuli maailmaan sektiolla. Siitä jäi ihan positiiviset fiilikset, tärkeintä oli saada lapsi turvallisesti maailmaan ja itse toivuin leikkauksesta melko nopeasti. Nyt siis edessä on tavallaan ensisynnytys täälläkin, jos ei sitten katsota että taas tarvii leikata. Mulla on automaattisesti sillon rv 36 se synnytystapa-arvio neuvolalääkärin sijasta äippäpolilla, tarkistavat esim sektiohaavan että se varmasti kestää synnytyksen rasitukset. Joten saa nähdä mihin päädytään, en sitä kuitenkaan osaa vielä jännittää.

Hyviä vointeja ja kauniita kesäpäiviä kaikille,
toivottelevat Rouva H ja mönkiäinen rv 15+3
 
Rouva H (joka olen muuten itsekin ;) ), mukavia neuvolakuulumisia sinulla. Mehän menemmekin ihan yhtä matkaa viikoissa, joten peilaan sinun kuulumisia itseeni. Nyt on varmasti mukava lähteä kohti viikonloppua!

Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille! Me suuntamme mökille nautiskelemaan säästä ja grilliherkuista!

t. Sonatar rv 15+3
 
Ihanaa kun suhtaudutte synnytykseen yleisesti ottaen niin rauhallisesti. Olen samaa mieltä: sujuu miten on sujuakseen, ja parhaansa ne kätilöt ja lääkärit siellä (yleensä!) tekevät. Pelkkä asiasta kirjoittaminen rauhoitti mieltä kummasti, kommenteista puhumatakaan, joten kiitos!!! Vinkkinä muuten: itsellä synnytyksen pysähtymiseen saattoi vaikuttaa se, että epiduraali annettiin niin varhaisessa vaiheessa. Koettakaa välttää samaa virhettä!

15-vk neuvolassa kävin torstaina ja niitä sydänääniä täälläkin kuunneltiin. Kauniit olivat! Paino on toistaiseksi sen kun laskenut -- pitänee yrittää syödä tukevammin. Parina viime päivänä on TAAS tullut vähäistä vuotoa. Tällä kertaa se on ollut niin ruskeaa, että lienee jämiä siitä edellisestä, jotka nyt vaan päättivät lirahtaa ulos. En ole kovasti huolestunut.

(Millä muulla keskustelupalstalla voisi selostaa jostain ruskeasta vuodosta ja olettaa, että se ketään pätkän vertaa kiinnostaisi..;) Pakkoko sen on täälläkään kiinnostaa, mutta ainakin näihin 'tilityksiin' on lupa!!! Sikäli mukava keksintö tämä.)

Huomenna vaihtuu viikko, hip hei!

t.Tirl ja Vavvi 14+6
 
Heippa!

Tuosta synnytyksestä: eli en oikein osaa suhtautua mitenkään, kun ei ennen ole sitä kokenut. Luotan sairaalan osaaviin asiantuntijoihin ja otan vastaan, mitä tulee. Onneksi mies tulee sitten mukaan, saa turvautua hänen huolenpitoonsa, jos itse on siinä tilassa, ettei saa sanaa suustaan ;)..

Niin ja noita lantiopohjan lihaksia olen yrittänyt treenailla, mutta aika satunnaistahan tuo on vielä. Pitänee vähän terästäytyä sen suhteen.

Olen niin onnellinen tästä vauvamahasta ja siitä tietoisuudesta, että kasvatan uutta elämää sisälläni. Eilen oli vähän jomottelua ja arkuutta alavatsalla, mutta meni onneksi kunnon levolla ohi. Nyt taas hyvä olla.

Tirlin vuodot onneksi vaarattomia, joillahan voi vuotoa tulla aika useinkin, plussasta huolimatta. Ns. valemenkkoja niihin aikoihin, kun normaalisti tulisi vuotoa. Eihän ne koskaan kovin kivoja ole, mutta pääasia kuitenkin, että masuasukilla kaikki hyvin.

Nyt alkoi se loma ja yli 2 kk saa kasvatella pikkuista rauhassa! Nämä ovat näitä kasvatus- ja opetusalan ehdottomia plussia :). Toivottavasti pääsee pian lomafiiliksiin, on aika epätodellinen tunne tällä hetkellä tästä loman alkamisesta..

Aurinkoista ja lämmintä viikonlopun jatkoa!

barbalala ja pikkuinen rv 16+4
 
Moikka kaikille!

Kävin tänään ystäväni kanssa kahvilla ja olen itse kovinkin varma siitä että masuni on kasvanut, sillä äippähousuja jo joudun käyttämään. Niin ystäväni liittyy tähän tarinaan sillä tavalla, että minusta tuntuu että hän ei jotenkin osaa olla puolestani onnellinen (tavalla, jolla toivoisin hänen olevan). Sanoin hänelle jotain masustani tyyliin, että ihanaa kun alkaa jo näkyä tämä raskaus. Hänpä tokaisi siihen että no ei tuo nyt kyllä näy yhtään, tai en ainakaan kehtais kysyä et olenko raskaana jos ei tuntis. Mä sit vaihdoin puheenaihetta sanomalla vaan et niin no mä varmaan vaan elän niin todeksi tätä odotusta...Mulle jäi sellainen fiilis että pieni pieni kateuden kajo olis mun ystäväni mieltä kaivertanu...pahalta tuntuu.Miksi ei osaa olla onnellinen, ei tämä ole keneltäkään pois. No mut jätin asian siihen ja alettiin puhua muusta.

Muuten on ollut kiva viikonloppu. Oltiin maalla toukotöissä ja makkaraa maisteltiin :)
Juhannus alkaa lähestyä, mut meidän Jussin pilaa yhdet puolitutun häät!!Fu## kun ärsyttää - juhannushäät pitäisi kieltää lailla. (Anteeksi jos jollain on suunnitelmissa, mutta olisi mielestäni mukavampi juhlia jussia läheisten kanssa - ei puolitutun häissä, sinne kun on vaan pakko mennä kun sattuu sulho olemaan "velipuoli"..mutta en tunne ollenkaan...

No olisikohan nyt jo jonkun positiivisemman teeman vuoro :) Niin kävin kirpputorilla viikonloppuna ja ensimmäistä kertaa vertailin vähän noita vaunuja - oli hauskaa! KAi sitä alkaa innostua pohtimaan millaiset rallit tämä meidän Papu saa.

Niin mun mies haluaa tietää rakenneultrassa tulevan vauvamme sukupuolen. NO me päätettiin että jos se siinä selviää niin ei nyt varsinaisesti kielletä kertomasta...Tuo mies taitaa olla malttamattomampi kuin minä :)

Mutta ihanaa LoMaa kaikille opeille ja muillekkin joilla vapaus koittaa jo näin suvivirren soitua.

Helmipelmi ja papu 15+5
 
Huhuu :), missäs muut marraskuiset? No ymmärtäähän sen, että on niin kauniit ilmat että ei kauheasti tule netissä roikuttua..

Helmipelmi: Uskon, että tuntui vähän pahalle tuo kaverin kommentti. Onko hänellä itsellään lapsia? Jos ei ole, niin voihan olla, että on yrittänyt raskaaksi tuloa, mutta ei ole onnistanut ja siksi ei osaa aidosti iloita raskaudestasi. Tai syitä voi toki olla moniakin, jos vaan ei yhtään ajatellut sanomistaan tms. Mutta niin kuin sanoit, ei se teidän onnenne ole keneltäkään muulta pois. Toivottavasti asia selviää ja voit iloiten puhua raskaudestasi myös ystäväsi kanssa.

Olin äskettäin kukkakaupoilla ja istutin kesäkukat pihan penkkiin. Nyt näyttää hyvältä ja kesäfiilis tuli puutarhaankin. Vielä pitää hommata parit valkoiset Marketat ja sitten on valmista. Kyllä muuten saa kukistakin maksaa aika mansikoita! Nytkin meni 50e niin että suhina vaan kävi, vaikka käivin kaupunkimme edullisimmalla puutarhalla kukat ostamassa. No kerran vuodessa tämä rahanmeno vaan on ja saahan sen rahan tuhlattua johonkin turhempaankin, näistä on iloa sentään koko kesän (ainakin toivottavasti). Uusi pihakeinu pitää vielä jossain vaiheessa hankkia, ehkä sitten ensi tilistä.

Päivänjatkoja!

barbalala ja pikkuinen rv 16+6 (huomenna jo 17 viikkoa täynnä :D!!)
 
Barbalalan kanssa näköjään meillä sama "aikataulu".. Niin se aika menee äkkiä kun huomenna tosiaan alkaa vko 17, aamulla otetaan verikoe ilmeisesti se on se veriseulaa vastaava täällä. Sitten matkalaukku iltapäivällä valmiiksi ja keskiviikkona kahdeksi viikoksi lomalle sinne koti-Suomeen!

Onkin jo yli vuosi hurahtanut viime käynnistä. Mies tuleekin sitten vasta toisella viikolla kun ei työn puolesta pääse kahdeksi viikoksi. Olen aivan varma että äitini on siellä jo ostanut jotain vauvalle, rattaat lupasi lahjaksi mutta ne ostetaan sitten täältä espanjasta lähempänä H-hetkeä.

Voihan olla että se helmipelmin kaveri on vain kade, sehän on se vanha sanonta kenellä onni on, se onnen kätkeköön tai sinnepäin.. Minäkin näen että oma vauva sitä vatsaa kasvattaa mutta ulkopuolisen silmään ei vielä se näy, vielä hiukan pitää odottaa että se tulee kunnolla esiin!
 
hei vaan kaikki!

Juuri tulin koiran kanssa tunnin lenkiltä ja kyllä sen jo huomaa, ettei kunto ole ihan entisellään. Alavatsaa alkoi loppumatkasta nippailla ja hengästytti tavallista enemmän. Noh, hyvää se vaan tekee. Oli ihana ulkoilla kun paistoi aurinko!

Ihanaa, barbalala on saanut laittaa kesäkukkasia. Meillä ei ole tässä asunnossa pihaa, saatika parveketta, joten tältä kesältä jää kesäkukat laittamatta.

Helmipelmi, voi kun ystäväsi töksäytti kylmästi. Ymmärrän reaktiosi!

Minulla on tämä viikko lomaa sitten kolme viikkoa töitä ja sitten kuukauden loma. Ihanaa! Itseasiassa tuon kuukauden loman jälkeen jään pois töistä, määräaikaisuuteni loppuu ja minulle tulee siihen saumaan muutto. Olen asustanut töiden takia viikot toisella paikkakunnalla ja nyt palaan kotiin kasvattelemaan masua. Luulen että kahden kaupungin väliä ajaminen tulee syksyllä liian rankaksi ison masun kanssa.

Ihanan aurinkoisia päiviä kaikille!

Tuulen Poikanen rv 14+6 (niin ne viikot vaan etenee)
 

Yhteistyössä