Marraskuun Mussukat 2014 *Lokakuussa*

Olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että sellaiset kutsut kuin on juhlakalukin. Ja kuten sanoin, se ilo, että sain olla hyvien ystävieni kanssa yhdessä pitkästä aikaa, on se mikä oli kaikkein parasta. Paljastin heille ajatuksiani ja he sanoivat pohtineensa pelejä, mutta tulleet tulokseen, että mennään ihan yhdessäolomeiningillä. Aikoinaan toivoin samaa polttareiltani, että jos sellaiset "täytyy järjestää" niin ei sitten mitään nolausjuttuja. Käytiin hieronnassa ja syömässä ja ihan vain istumassa iltaa.

Minullakin on "pieni" vatsa teidän vatsoihin verrattuna, mutta toisaalta pituudellakin voi olla merkitystä ja olenhan niitä viimoisia, joilla laskettu aika tässä ryhmässä on. En kuitenkaan hätäile, ihan mukava kun ei ole mikään jätti-iso, vaikka toisaalta onkin jo laskeutunut.
 
Kubix, eikös sf-mitan pieneneminen tosiaan voi tarkoittaa, että vauva on laskeutunut/kiinnittynyt, eli ainakin valmiimpi... Toivotaan! En kyllä usko, että sitä synnytystä voi viivyttääkään omilla ajatuksilla. Muuten, eka synnytys alkoi mulla alle vuorokauden päästä siitä, kun olin käynyt yhden kaverin luona, jolla 2 hyvin pientä lasta ja melkoinen hulina. Ei siinä mitään, mutta sama kävi kahdelle muulle tutulle kuukauden sisällä saman kaverin luona. Että kokeile vaikka HopLopia ;)

Minut yllätti vaateasioissa viimeksi se, että vaikka paino palautui todella nopeasti raskautta edeltävään lukemaan, vyötärö ei todellakaan niin tehnyt... Eli niitä kaipaamiani "omia" vaatteita pääsin käyttämään muistaakseni 2-3 kk:n päästä synnytyksestä. Tällä hetkellä mulla on käytössä aika paljon ei-äitiys-paitoja, toki väljiä malleja. Housut on kuitenkin olleet mallia mamma muistaakseni jostain viikolta 10 :D Lähinnä siksi, että tuntui niin epämukavaa painetta vatsalla. En tykkään äitiyshousuissakaan niistä, joissa vyötärö jää vatsan alle.
 
Kubix, siellä voi vauvan asentokin kyllä vaikuttaa mittaan, mutta mulla oli synnytyspäivänä kakkosesta mitta pudonnut keskikäyrälle kun tyttö oli laskeutunut. Tosin tästäkin oli mitta pysynyt samassa pari viikkoa, mutta nyt pomppasi sitten ylöspäin senkin edestä, oli taas eri asennossakin. Tsemppiä synnytyksen odotteluun, sitähän se taitaa lokakuisilla ja meillä alkukuun odottajilla pääasiassa olla jo ;)

(.) Neuvolasta taas. Paino samassa, ei nousua, ei laskua ja hyvä niin, vastahan viime perjantaina oli edellinen neuvola. Ei ole kakku vaikuttanut sittenkään :D Vauva oli vähän vaihtanut asentoa tosiaan ja sf-mitan kanssa mennään taas yläkäyrällä kuten on tytöistäkin ollut, vaikka nyt tää maha ihan erimallinen onkin. Nyt onkin sitten tiistaina se viimeinen ultra tulossa. Jos kaikki on ok, tulee lähete äitipolille laskettuna päivänä. Jospa se tämäkin tulis itsekseen kuitenkin :)

Mulla on joulu koko ajan mielessä, ostoksille tekisi mieli lähteä :snotty: Miten sekin tuntuu olevan lähempänä kuin synnytys :O Tai sitten en vaan jälkimmäistä uskalla vielä edes ajatella pahemmin..!

Ankka & Bebe 36+6
 
Äääh, kirjoitin äsken pitkän tekstin mut se katos, mut yritetään uudelleen... :D

Huomenna täälläkin ollaan täysaikaisia! Täysaikaisuutta juhlistetaan sypepolilla ja synnytystapa-arviossa. Vähän jännittää, et millainen möykky siellä mahassa jo on ja tuomio ulostulo reitistä. Mut jospa kaikki menis hyvin. :)

Mainitsiko joku täällä nimen Rennie? Se on mullekin täysin uusi tuttavuus ja meistä tuli heti hyvät ystävät. Ilman sitä en käy edes nukkumaan.. :D

Vauvajuhla ei minulle ole järjestetty enkä niitä ole kyllä odottanutkaan, kun eikö ne yleensä vain ekan lapsen kohdalla järkätä? Itse kävin yksillä vauva juhlilla ja ne oli kyllä kivat. Syömistä ja yhdessä oloo ja tulevan äidin hemmottelua. :)

Luettelo jutun Iltalehdestä, jossa oli juttua äitiydestä ja ystävyydestä. Mitä mieltä olitte? Että ystävät jää, kun tulee äidiksi... Itsellä kävi niin, että tipuin työpaikan kaveriporukasta pois kun tulin raskaaksi. En enää käynyt pihalla muiden kanssa niin jäin ulos inside jutuista eikä tullut juhlakutsuja kun "en tulisi kuitenkaan, kun en voi juoda!" Näin siis muut oli päättänyt mun puolesta. Onneksi om kuitenkin muitakin ystäviä ja olen saanut uusia nyt raskauden myötä, niin en ihan yksinäiseksi ole jäänyt. Kaveripiiri on vain vähän muuttunut. Tosin ei paljoa varmaan työkavereita kiinnosta kuunnella vauvan hikasta, liitoskivuista ja mielialan vaihteluista jos se ei ole heille ajankohtaista. Mut mielelläänhän sitä itse kuuntelis juttuja töistä ja ihmisistä joiden kanssa on ennen viettänyt aikaa ja kaverin kuulumisista. No aikansa kutakin. Tässä on vielä linkki juttuun. Toivottavasti toimii.
Äidit avoimina: "En saa enää kutsuja illanviettoihin"

Nyt tälläytyyn, kun lähden treffeille, kun mies ei ole kaupungissa! ;)

Miten 36+6
 
Mixed Täällä sama juttu. Työkaverien suhteen.. no ulkona kävin heidän kanssa mut vain seuran vuoks aina välillä usein kyllä he livisti ilman minua kylläkin sinne.. ja tuli muutenkin ulkopuolinen olo siel välillä ihan yleisesti. samaten se palkkasotku joka edelleen on niin mietin että palaanko sinne töihin vielä. Kumminkin omalla tavalla viihdyn siellä mut toisaalta on maku mennyt.
Onneksi minulla on työpaikan ulkopuolella ystäviä.. Suurimmalla osalla on lapsiakin jo, osalla ei ole mutta yhtä rakkaita ne minulle kaikki on :heart: ja toivon ettei meille lapsen tulo muuta mitään ystävyys suhteista :)

onnekseni katoin viime yönä kalenteriin... olin tänään menossa neuvolaan aamulla kun se onkin vasta huomenna. Ja hyvillä mielin sain sulkea herätyksen ja nukkua pitkään aamulla...

Tänään pakkaan sairaalakassin valmiiks pesen muutamat ikkunat ja vaihdan lakanat ja viritän omatekoisen patjan suojuksen varoiksi :) jotenkin on olo et mahtaako lasketulle ajalle mennä. siksi valmistaudun jo nyt kaikki jouluvalmisteluja ym et saan sitten vaavista nauttia :)


moon stars ja tirppa 33+6
 
Zarita ja WcAnkka kiitos vastauksistanne, taitaa tää sf-mitan "tippuminen" olla kuitenkin vaan tällaista toiveajattelua :) ja aika tehokkaan kuuloinen kyläilykohde sulla Zarita :LOL: harmi, kun Hoplop on vähän liian kaukana.. :D

Tuo ystäväpiirin katoaminen on kyllä inhottava juttu. Eihän raskaus ja juomattomuus tarkota sitä ettei vois mihinkään enää lähteä. Muistan kyllä, kun oltiin työporukalla jossain iltaa istumassa, niin sieltä tuli just kommenttia, että "et varmaan kauan jaksa olla meidän kanssa kun alkaa raskaana olevaa väsyttää." Kavereita nähdessä (joista useimmilla ei vielä lapsia) oon kyllä pyrkiny siihen etten puhu koko aikaa kaikesta raskauteen liittyvästä, koska tiedän että itteänikin ärsyttäis, jos jollain ei olis muuta puhuttavaa.

Nyt on varmaan otettava pienet päikkärit. Tuntuu, että viime yönä joka kerta herätessä oli päällä kestoharkkasupistus..tai sitten vain unenpöpperössä niin kuvittelin, kun en kuitenkaan valvonut vessareissujen välillä.
 
Vauvasta on tullut täällä yht äkkiä todella aktiivinen, tuntuu ettei istuminen oikein enää onnistu kun kokoajan tyyppi venyttelee masussa tai nyrkkeilee ja potkii joka suuntaan.

Ostoksista suurin osa tuli tehtyä kerralla kun mulla tuli nyt hirveä hamstraus-paniikki ennen mammalomalle jäämistä. Vielä vaippoja ja kosteuspyyhkeitä pitää varmaan jemmata kaappiin, mutta ajattelin keskittyä tän viimeisen kuukauden puhtaasti lomailuun :) Tosin kämppä vaatisi vielä siivousta, mutta sehän on kuulema mainio käynnistysmenetelmäkin ;)

Perhevalmennuksessa ollaan käyty kahdesti, mutta eipä siellä hirveästi mitään uutta asiaa noussut esiin…

http://tuliaisiahaikaralta.blogspot.com
 
Perhevalmennuksesta Meidän neuvolassa perhevalmennus on sen verta myöhään, että saas nähdä ennätänkö edes käymään niissä.. Alkavat 3 viikkoa ennen laskettua aikaa ja viimoinen on lasketun ajan seutuun. :D
 
Me skipattiin perhevalmennus kokonaan, ainoastaan osallistuttiin siihen synnäritutustumiseen. Ystäväpiirissä on onneksi tosi hyvin saatavilla vertaistukea, tänä vuonnakin monille on perheenlisäystä tullut tai tulossa.

( . ) Eilen illalla alkoi rintoihin sattua, niitä myös kuumottaa. Ööh voiko se merkata maidon nousemista? Lämmin kaurapussi helpotti joksikin aikaa mutta tosi arat on kyllä, varsinkin oikeanpuoleinen.

Tänään tuli taas saunottuakin. Peseytymisen jälkeen en ehtinyt edes pyyheturbaania kietoa päähän kun piti jo juosta taas vessaan isolle tarvikselle :O Kummallista.

Kipuiluja on kyllä monenlaisia ja todellakin toivoisin että pian alkaisi tapahtua. Kamala ajatus että voi joutua kärvistelemään vielä useamman viikon :'(

Bosch 38+0
 
Tsemppiä, Bosch :hug: Mietin ihan samaa eilen kipujen kanssa kärvistellessä! Raskaana olo on parhaimmillaan ihanaa, tuntea liikkeet jne, mutta on luonnollista tässä vaiheessa jo toivoa sitä tulevaa aikaa kun pieni ihminen on oikealla puolella mahaa ja loppuraskauden vaivat ovat enää muisto vain. Viisaasti luonto on tämänkin järjestänyt :)

Ankka & Bebe 37+0
 
Jospa minäkin kirjoittelisin pitkästä aikaa.. lukemassa olen kyllä käynyt, mutta ikinä ei ole muka aikaa kirjoittaa..

Supistuksia on täälläkin ollut jo reilu pari kuukautta, mutta eivät ainakaan vielä ole aiheuttaneet muutoksia kohdunsuulla. Tämän takia kävin synnytyspäivystyksessäkin (neuvolan ohjeiden mukaan) ja sain siellä vain lääkärin valitukset ja kuulla, että "supistukset eivät haittaa elämääni millään tavalla". Todella mukavaa kuultavaa, kun ei voi kilometriäkään kävellä ilman, että loppuillan tulee kipeitä supistuksia. Nyt on tullut mukaan iki-ihanat sukkapuikkopistokset.

Raskausdiabetes minullakin todettiin, mutta seurantajakson arvot olivat kaikki normaaleja melkein samalla ruokavaliolla, joten ei suurempia toimenpiteitä sen suhteen. Viime viikolla kävin ylimääräisessä kokoarvioultrassa, jonka teki lääkäri, joka ei osannut oikein käyttää ultralaitetta. Eipä jäänyt kovin vakuuttunut olo siitäkään. Kokoarvio oli rv34 2466g ja väitti, että on 48% keskikäyrällä eli ymmärsin puheista, että olisi ihan vähän normaalia pienempi. Katsoin kuitenkin ultrakuvista, että niissä luki kaikissa vähintään 34+3 ja muutekin paino kuulostaa isommalta, kuin mitä on muualla väitetty. Eli taitaa taas tulla iso tyttö. Esikoistytär painoi 4070g ja oli 52 cm pitkä.

Nyt suurimpana ongelmana on ollut kuitenkin hirvittävät migreenityyppiset päänsäryt, jotka vievät aivan toimintakyvyttömäksi. Tämä on todella hankalaa 2 v 3 kk tytärtä hoitaessa. Eilen hain jo kipupiikkiä ja kävin hieronnassa - toivottavasti lähtee helpottamaan. Ei tosin viime yön perusteella vielä siltä vaikuttanut.

Miten teillä muilla ei-esikoista odottavilla, ovatko pienet lapset ymmärtäneet uuden tulokkaan tulon? Meidän tytär kyllä ymmärtää, että äidin mahassa kasvaa vauva, mutta ei taida vielä ymmärtää, että se tulee sieltä joskus poiskin ja mitä se tarkoittaa.

Valmisteluista olette paljon puhuneet. Meillä ei ole laitettu mitään valmiiksi. Koko ajan ajattelee, että melkein kaikki on jo valmiina, kunhan laittaa paikoilleen, mutta ehkä sitä pikkuhiljaa pitäisi tosiaan alkaa katselemaan mitä vaatteita kesävauvan jäljiltä löytyy talvivauvalle (kun äitiyspakkaustakaan ei nyt otettu). Ja ehkä pinnasängyn kasaus toisi esikoisellekin todellisemmaksi vauvan tulon. Lisäksi pitäisi hankkia ainakain seisomalauta. Olen myös paljon pohtinut, että tarvitseekohan vauva lämpöpussia kaukaloon tms. vaikka olisi talvipuku ja viltti päällä. Ei taas yhtään tiedä millainen talvi tulee, hankalaa.

En jotenkin vieläkään ymmärrä, että meille tosiaan tulee toinen lapsi n. kuukauden kuluttua/sisällä ja jotenkin en haluaisi luopua nykyisestä arjesta yhden ihanan lapsen kanssa ja joutua kokemaan sitä, kuinka hyvin läheinen suhteemme selviää uudesta pienokaisesta. Olenko yksin tuntemuksieni kanssa vai onko muilla toista odottavilla ollut samanlaisia tunteita?

Tulipas tarinaa kerrakseen, ehkä kirjoittelen useammin tästä eteenpäin, jotta ei tarvitse romaania kerralla kirjoittaa.

PikkuistaOdottava ja toinen pieni prinsessa 34+6.
 
Äää, maha on kippee. :( pahimmillaan se on ku kumartuu ja kipu on kuitenki kestettävää. Penska kuitenki potkii ja liikkuu, että hengissä on kyllä. Nää ei oo supistuksia, vaan niinku jatkuvaa mahakipua ala mahassa.

Idada&pippuriina 33+5
 
Käääääk, sain aamuksi luvan mennä Kättärille näytille, vettä alkoi lorahdella noin tunti sitten :O Hui, nyt jo vähän jännittää! Selkää juilii ja maha meni ihan löysäksi, supistuksia ei nyt vielä ainakaan sen kummemmin ole. Saapas nähdä mitä loppuviikko tuokaan tullessaan!

Jännityksellä alkavaa yötä odottava Bosch 38+1
(ja voihan v*ttu jos on väärä hälytys :kieh:)
 
Onnea Piiulle! Ja ehkä pian on onnittelut Boschillekin paikallaan :D

Täällä alkoi pikku hiljaa äitiyslomasta nauttiminen kun ei enää tarvi olla vuodelevossa.. Oon niin superonnellinen kun sain kaikki laittaa valmiiksi vauvalle ja ihan eri fiiliksillä nyt menossa synnyttämään. Löysin aivan syötävän suloisen pikkuhaalarin vauvalle ja kotiintulovaatteet kävin ostamassa niin tuli niistä tosi hyvä mieli <3 Parturissakin kävin tänään niin sekin hoidettu :) Viime yönä juili selkää ja alamahaa mutta meni ohi kun sain nukuttua. Mutta tunnelma alkaa silti olla odottava kun tietää että nyt se voi alkaa koska vaan. Fyysinen rasitus käy tällä hetkellä tosi paljon voimille ja jalkoja alkaa särkemään, ei mikään ihme kun elopaino noussut sen yli 10kg.. Jonkun verran tulee myös kivuttomia supistuksia kävellessä ja kävely muutenkin ihan lyllertämistä ja koko ajan painaa virtsarakkoon ja tuntuu että pitäis mennä vessaan..

Täällä on kans wc-ankan tavoin tullut renniet tutuksi, kun iltaisin alkaa närästämään.. Oli niin huvittavaa kun pyysin miestä googlettaa että paljonko niitä saa ottaa, niin eka vastaus löytyi keskustelupalstalta joltain että närästyksen lääkitseminen on ihan turhaa ja miten sitten voi kuvitella selviävänsä synnytyksestä ja kivusta jos ei yhden närästyksen kanssa pärjää :D Jotku osaa sitten arvostella toisia ihan pienemmästäkin ja tuomita surutta..

-Sonkku 36+6
 
boch Tsemppiä ja toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Täällä neuvola takana... Painoa oli tullut 3 viikkoon 600g eli polin kilo viikossa ei pitänyt paikkansa...verenpaineet ok.. SF- mitta oli tippunut 3cm keskikäyrän yläpuolelta alakäyrän alapuolelle.. neuvolan mielest vaavi ei niin alhaalla ole et ois noin paljon tippunut, saattaa olla et on poikittain. Tai sit jotain muuta.. ultra aika varattu ens keskiviikoks, aikasemmin jos saan perutusajan. neuvola lupas ilmoitella jos saa aikasemman ajan... Liike seurantaa käski tehä ja menkkajomoja koitan vältellä

moon stars ja tirppa 34+0 POKS
 
Heipparallaa!
Meikä kävi keskiviikkona sairaalassa lääkärin juttusilla.Arvioitiin synnytystapa sekä vauvan koko. Pienellä kokoarvio 3,3kg eli mentiin 100g keskikäyrän yläpuolella. Ei paha - toivottavasti vaan tuo arvio osui edes kohtuu lähelle totuutta :)
Alatie synnytyksen pitäisi kyllä onnistua ja sitten ne kivoimmat uutiset; vauva kiinnittynyt ja olin jo sormelle auki ja kaulaa oli keskiviikkona jäljellä 1,5cm.
Kiva että tuolla on oikeasti tapahtunut, koska näin käytännössä ensikertalaisena minäkin vähän arvon mikä on mitäkin. Esimerkiksi kipeitä supistuksia ei ole tullut kuin 2 ja nekin vain toisella puolella mahaa. Menkkajomoja on ollut jonkinaikaa jo usemman vuorokauden ja ne heijastuu tuttuun tapaan tonne alamahaan sekä selän puolelle. Lisäks on sellasia (harkka)suppareita joissa maha kovettuu ja tuntuu jotain.
Mutta ilmeisesti näilläkin on saatu paikat kypsymään :)!
Limatulppa on myös alkanut irtoamaan maanantaista jo... aika huisin jännäks alkaa käymään eittämättä olot :)

Mä en enää rajottele pahemmin tekemisiä. Tän viikonlopun otan vielä rauhaksiin koska kohta olis tarkotus pakata auto ja lähteä mökille viikonlopuksi. Mutta ens viikosta sitte koiran kanssa lenkkejä vähän nopeampi tempoisia ja siivousta ym vauvanhäätöä ;)

mulla myös toi SF-menee aika sydänkäyrän olosesti. Välillä pompitän yläkäytän tuntumassa ja sit palataan keskikäyrälle - näin siis oli kun tossa yhdessä vaiheessa ravasin kerta viikossa neuvolassa :)

Tsemppiä kaikille ja onnea murunsa syliin saaneille :heart:


Ambro ja timppa 37+3
 
Lääkärineuvolassa käyty :) pissat ja paineet ok :) Painoa tullut.. noh.. Sitä on tullut..


Pieni vauva tulossa, edelliseen synnärikäyntiin painoarvio samana...( n. 2,5kg tällä hetkellä)
Kohdunsuu pehmeä ja reilusti sormelle auki. JEE supparit tehneet tehtävänsä! :)
Pää hyvin alhaalla, eli lähtökuopissa ollaan. Kuulema valmis paketti, saa tulla kun tulee :D :heart:
Lääkäri sanoi ettei sokereita tarvitse enää mitata tässä raskaudessa. Ylityksiä ei ole tullut seurannassa :) JEEE :)

Hipsutin ja ärvee 36+5 :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: "MY" ja MrsRock
Voimia kaikille täysiaikaisille odotteluun :wave:. Me päästiin osallistumaan kahteen perhevalmennuskertaan kolmesta. Eipä niissä tiedollisessa mielessä ollut hirveästi uutta. Sen sijaan oli mukava tutustua alueen muihin esikoisen odottajiin.

Lääkärineuvola takana täälläkin. Mitään kokoarviota en oo saanut koko raskauden aikana, enkä nytkään. Ja kohdunsuun tilannetta lääkäri ei pystynyt katsomaan, koska mua sattui niin kovaa koko käsittely..:'( Muuten kaikki arvot ja mitat ynnämuut siis hyvin ja vauva pää alaspäin.

Keskiviikosta lähtien tuntunut menkkamaista kipua "alamahassa". Soitin jo eilen päivystykseenkin. Käskivät ottaa parasetamolia ja lepäämään. Paras apu on kuitenkin kaurapussi! Harmi että tuo vain jäähtyy niin nopeasti että saa olla koko ajan työntämässä sitä mikroon. Välillä tuntuu, etten selviä kivun kanssa :(. Paracetamol ei ole kyllä koskaan toiminut mulla menkkatyyppisiin kipuihin, eikä se toimi nytkään. Harmi että raskaana oleville ei ole keksitty mitään sopivaa, toimivaa särkylääkettä :ashamed:.

Toivon, ettei tää ihan vielä työntyis maailmaan :O

Mahakani ja 35+3
 
Onnea mielettömästi piiulle ja bochille tsemmpiä, toivottavasti ois synnytys eessä!

Tääl alkaa olla kaikki valmista vauvalle, sain tänään värkättyä sängyn valmiiksi ja viime viikolla kävin ostaan kaikki pikkusälät, kuten vaipat, kosteuspyyhkeet ym. Joten nyt ei muutako oottelemaan....

Tämä päivä ollu kyllä ihan kamala näitten supistelujen kanssa! kokoajan on maha ihan kova ja välistä juilii tuonne alamahaan oikein kunnolla. Vauveli on kans aika vilkas liikkumaan ja tuntuu et seki saa aikaan lisää supistuksia vaan. Synnytystapaultra ois vasta parin viikon päästä ja välistä pelottaa et pysyykö tämä sisällä siihen asti ko näitä supistuksia tulee niin paljon.

Idada sul on kyl ihana maha! mie oon kans vaan 154 ja välistä tuntuu et ei tiä miten päin on ko tämä maha tuntuu niin isolta. Mut monet on kyl silti sanonu et mul on pieni maha vaikka ittestä tää tuntuu kyl aika isolta.

vauvakutsuista enpä oo ees kuullu, vissiin ei oo vielä rantautunu tänne pohjosen perukoille tollaset :) ihan kivoilta kuulostaa, mut en tiä kaipaisko itekkään tollasia hössötysjuhlia. Kavereiden kans ois tietty ihan kiva vaan olla ja syä hyvin.

Kävin muuten neuvolassaki tällä viikolla. Paino oli, vähän niinkö arvasinki, tippunu... Olin tosiaan siinä oksennustaudissa pari päivää ja sit sen jälkeen vauva on jotenki ikävästi painanu tuonne ylämahaa ja en oo pystyny syömään oikein mitään. Mut eipä ne onneks mitään sanonu sielä neuvolassa. Käskivät vaan syyä tunnin välein jotain pientä et ei tuu itelle huono olo, vauva kuulema ottaa kumminki omansa. Hemoklobiiniki oli noussu peräti 120! josta olin kul tyytyväinen! Nyt saa vähän vähentää obsidanin nappailemista. Muuten kaikki oli hyvin.

Nyt oottelen vaan sitä lääkärinneuvolaa ja tuomiota mitä nää supistelut on tehny tuolla, vai onko tehny mitään...

peikko+tyyppi 34+3
 
Boschille tsempit täältäkin!

Ompahan ihanaa kun rupeaa vauvoja meidänkin pinoon tulla. :)
Omaani jo kaiholla odottelen ?

Pikkunen on liikkuvaa sorttia. Nytkin tuntuu että on viistosti mahassa. Olo alkaa olla aika pöntsikkä.
Turvotusta on paljon ja verenpaineet heittelee.

Tänään on pitkä ajomatka edessä ja päätä särkee jo valmiiksi. Reissussa ollaan siis. Pakkasta tällähetkellä -12c. Meinaa pikkusen hytisyttää ku ulos kahtoo.

Nasu ja muru 36+5
 
<3 Rennie <3 Jonnekin viikolle 30 närästi koko ajan, koko päivän ja kaiken ruuan jälkeen. Nyt lähinnä öisin. Viime yönä piti pari tuntia nukkua tyynykasassa kun niin röyhtyytti. Eli synnytyskivuista en varmaan sitten selviä ollenkaan :D

Ystävyyssuhteet on mullakin kärsineet, mutta mulla siihen on vaikuttanut pari muutakin lapsen kanssa samoihin osunutta vaihetta: Jäin yliopistolle tekemään tutkimustyötä kun kaverit lähtivät "oikeisiin" töihin ja muutin toiselle paikkakunnalle. Sattumalta saman ikäluokan kavereista kellään ei ole ihan saman ikäisiä lapsia, vaan ovat koko ajan vähän "edellä"; palaamassa töihin silloin kun jäin itse ekalle äitisylomalle jne. Niin kuin mainitsinkin, tunnen itseni välillä aika yksinäiseksi, vaikka asun nyt kotipaikkakunnallani. Olin kuitenkin 16 vuotta täältä pois, mukaanlukien lukiovuodet, jotka tuntuvat olleen tärkeitä kaveripiirien ja parisuhteidenkin syntymiselle.

Pikkuista odottava kyseli isompien sisarusten suhtautumisesta. Meillä siis on 2v10kk ikäinen tyttö, ja hän tuntuu kyllä olevan aika innostunut pikkuveljestä. Pohtii, missä vauva nukkuu, suunnittelee lukevansa iltasatuja jne. Vaikea sanoa, ymmärtääkö oikeasti, mutta toisaalta kyselee myös, miten vauva on joutunut äidin mahaan ja "miten se tekee kolon, että se pääsee sieltä pois". Huhhei, selitäpä se sitten tuonikäiselle :) Kyllä minuakin välillä mietityttää koko perhedynamiikan muutos, minusta meillä on ollut hirveän "kivaa" kolmestaan. Toisaalta luulen, että tekee meille kaikille, sekä vanhemmille että lapselle, hyvää vähän jakaa sitä rakkautta. Nukkuminen mua ehkä eniten huolettaa, jos tämä uusi on yhtä epäsäännöllinen nukkuja kuin siskonsa!

Meinasin lähteä iltapäivällä tutustumiskäynnille synnärille. Ekan raskauden valmennuksista osallistuttiin vain siihen (kolmesta tapaamisesta yksi oli seurakunnan ja toiseen ei päästy) mut nyt sairaalassa on sijoiteltu osastot uusiksi niin tekee mieli käydä katsomassa paikkoja. Tähän ei kai mitään sen kummempaa selostusta sisälly, kestokin vain 30 min.
 

Yhteistyössä