MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *toukokuussa*

RUOKAVALIO Piti olla terveellinen tällä kertaa mutta sorrun jatkuvasti makeaan :/ Sen takia kolmas lapsi olikin yli 4kg:inen.. Nyt pitäisi saada se puoli kuntoon. Itse ruoka on kyllä terveellistä (kasvisruoka) mutta ne makeat siihen päälle...

JÄLKISUPPARIT Ai huhuh juu, mä olin jo ne unohtanu :D Pahentunu jokaisen kohdalla! Ekan jälkeen ei juurikaan tuntenu kun nipistelyä mutta kolmannen....!

Nyt sohvalle...

Korvapuusti 14+0
 
Paino ei ole vielä noussut ollenkaan, neuvoloiden välissä oli puolisen kiloa laskenut. Eikä kyllä mun puolesta tarttis nousta yhtään kun on jo tätä ylipainoa...tarkotushan olikin siirtyä terveellisempään ruokavalioon että saisin raskauskiloilla korvattua ylipainokilot, mutta mutta...aina sitä vaan sortuu :D

Ruokavalio ei ole juurikaan muuttunut. Ehkä hedelmiä syön enemmän kuin ennen ja yritän muistaa maitotuotteitakin käyttää kun on ollut normisti tosi vähäistä. Normi maitoa ei tuu juuri juotua niin teen sitten marja- ja hedelmärahkoja tai syön jogurttia ja jätskiäkin tietty :) Herkkuja tulee syötyä mutta makeaa ei kauheasti, mieluummin sitten sipsiä tms. Alkuraskaudesta en voinu kuvitellakaan että suklaata tai karkkia laittaisin suuhuni, mutta nyt viimesen reilu viikon aikana on taas alkanu maistumaan jonkun verran.

Hankintoja turvakaukalo tuli eilen postista tilaajalahjana kun tilasin vauvalehden, siihen sitten telakan lainaan veljeltä. Hoitoalustan ostin käytettynä ja hain kans eilen, tarkotus laittaa pyykkikoneen päälle altaan viereen niin helppo hoitaa vaipanvaihdot. Hoitopöytää ei siis hankita. Pinnasängyn oon kans varannu käytettynä ja haen ens kuussa kunhan saan raivattua tilaa :D Oli ihana pinnasänky verhoineen kaikkineen. Ja tänään systeri anto talvipuvun että vauvalle on sitten lämmintä kun laitokselta tullaan...ja minäkun kuvittelin että mitään hankintoja ei tehdä ennen syksyä :LOL:

Kestovaipat ois tarkoitus osittain ottaa käyttöön, mutta ei siirtyä pelkästään niihin. Mutta kyllä se äkkiä keventää lompakkoakin ja jätettä tulee paaalijon vähemmän.

Tänään on nautittu vapaapäivästä, auringosta ja kaatosateista...huomenna taas töiden kimppuun.

*metsätähti* & masuasukki 15+1
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Kasvimaa
Uskoa täynnä
Juu niinhän ne sanoo että turvallista pitäis olla.
....kokeilemaan vaan ;) :heart:
tosin meillä ei nyt kyllä hirveesti.. kaks kertaa yritetty, ja molemmilla kerroilla tuntunut keljulta, pientä kipua koko ajan, nii ei siinä ole osannut itsekään nauttia.
 
...Niin ja vielä siitä valmennuksesta piti kommentoida. Meille tuli eilen postissa kutsu, jossa oli kerrottu sisällöstä ja ajoista. Itse harkitsen yhteen tapaamiseen menoa, jossa kerrotaan selkäkivuista, apuvälineistä ja rentoutusasennoista yms kun itsellä on tuo selkävaiva ilman raskauttakin ja nyt jo alkaa tuntea selässä, että raskaus tulee pahentamaan kipuja ja olotiloja paljon. Muuten varmaan jää osallistumatta, kun luulen kans, että paremmat infot saa neuvolantätiltä ja netistä sekä ennen kaikkea viis lasta synnyttäneeltä siskolta. :heart:
 
Allergiasta. Menin sitte lukemaan Cetirizin-Ratiopharmin tuoteselosteen ja siinä aika vahvasti luki, että pitäisi välttää raskauden aikana...esim. jos on vahingossa ottanut lääkettä niin käyttö tulisi lopettaa! :eek: Kun kätilö sanoi (tarkistin vielä mieheltä että eikö sanonuki), että setiritsiini on ihan turvallinen ottaa... Mää oon mussuttanu sitä jo 28 tabua ja nyt täällä vasta koivu iskee kunnolla päälle! Nyt oon ollu sitte kaks päivää ottamatta (kiitos sateen!) ja nenäkannulla huuhellu nokkaa ja kerran silmätippoja joutunu laittaan. Jonku verran kutittelee, mutta aion sinnitellä kyllä viimiseen asti, ennenku otan lisää. Mietin jo, että pitäiskö vaihtaa vaikka Heinixiin.
Jostaki luin kuitenki, että syy miksi joissaki lääkkeissä lukee ettei saisi käyttää raskauden aikana, on että niitä ei oo voitu testata raskaana olevilla naisilla. Sanotaanhan siitä buranastaki, ettei saisi käyttää ollenkaan ja sitte sanotaan myös, että vain viimisellä kolmanneksella tulisi välttää... Menöö sekasin!

Mutta jatkan myöhemmin kirjottelua siitä ruokavaliosta ja mitä kaikkea muuta tänne onkaan ehtinyt taas tulla! =)
 
mnica mä soitin noista allergialääkkeistä teratologiseen keskukseen ja siellä sanottiin että cetirizin ja loratadin on turvallisia käyttää raskauden aikana. Vaikka koko allergiakauden ajan. Eli syksyyn asti.
Cetiriziniä mä olen käyttänyt nyt paketillisen, pitää hakea tänään lisää.

Mä mielelläni tarkistan kaikki noi lääkejutskat teratologisesta, kun siellä on se oikea tieto.
Esim. pahoinvointi ja Primperan, kun neuvolalääkäri sanoi ylimielisesti että "Katsotaan sitä primperania sitten kun olet ollut sairaalassa tiputuksessa" ja teratologisesta sanottiin että joo, ekan ja tokan kolmanneksen aikana voi hyvinkin käyttää, että nykyään sitä määrätään jo yleisesti raskauspahoinvointiin..

Joillain lääkäreillä tuntuu olevan se asenne, että raskaana olevat "kärsikööt", että parempi kieltää vain kaikki lääkkeet, eipähän tule sanomista..

Tämä on luultavasti mun ainoa raskaus ja mä todellakin haluaisin nauttia tästä kaikin rinnoin! Jos allergia ja pahoinvointi pilaa mun raskausnautinnon, mutta nämä oireet voisi saada lääkityksellä kuuriin, niin totta helvetissä mä otan lääkkeitä! Varsinkin kun olen ne viralliselta taholta tarkistanut..
Ihana istua ja tunnustella pikkuriikkisiä liikkeitä mahassa, kuin tukehtua allergiaturvotukseen samalla vessassa oksentaen.

Mutta kuten aina; tämä on vain minun mielipiteeni ja minun tapani.

ps. Teratologinen tietopalvelu

pps. sekin vielä, että cetirizin ratiopharm ja heinix ovat samaa ainetta, kannattaa siis ostaa sitä mikä on halvempaa ;)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: odottelen
mnica Heinix ainakin turvallinen vaihtoehto! Mulle sano neuvolasta jo kun varasin ekaa neuvola-aikaa niin ihan että osta Heinixiä jos jotain tarviit, nenäsumutetta määräs sitte sieltä äitiysneuvolasta joku lääkäri sopivaa. Apteekissa kun vielä varmistelin niin he ei suostuneet ottamaan kantaa noihin allergialääkkeisiin...........

Mieli on musta kuin yö. Onkohan tämä nyt raskaudesta johtuvaa mielialaheittoa vai mitä, tuijottelen kotona päivät pitkän seiniä ilmeettömänä, iltasin kiukuttelen ja itkeskelen miehelle, on varmaan jo huolissaan. Yritän muka piristyä, mutta sitten huomaan että tuijotan taas vaan tyhjyyteen ennenkuin joku herättelee... Onneksi on edes nuo koirat, havahtuu siinä vaiheessa viimeistään kun kävelevät päälle..
Varmasti vaikuttaa nuo työstressit, ei ole mitään vielä kuulunut sieltä liitosta eikä tiedä saako nyt mistään rahaakaan millon lie. Paha mieli jäi ja unia näkyy vieläkin, tunnen oikeen itse epäonnistuneeni, vaikka tiedänkin että mua kohtaan tässä on oltu kusipäitä eikä se ole mun oma syy..
Muutettiin puoli vuotta sitten tämmöselle pikkupaikkakunnalle Treen viereen, en tunne koko kaupunkia tai ketään täältä kun kuljin Treellä töissä, enkä ole alunalkaen edes Treeltä kotoisin. Meillä ei ole mitään tukiverkkoa täällä kun oma suku asuu pohjoisessa ja miehen suku on aika pirstaloitunutta ja epäluotettavaa.. Saa nähä miten me pärjätään, ainoat ystäväni asuvat Treellä asti, eikä kellään heistä ole lapsia. Ihmiskontaktit on aika vähissä, täällä ei oikeen pääse tutustumaankaan, jos asuttaisi Treellä olis kaikkia miitinkejä mihin vois lähteä, en löytänyt täältä edes toimivia koirakouluja kennelpiiriä lukuunottamatta.. Epätoivoinen olo, ja sitten mieli mustenee lisää.

Kerpele muistelin että kerroit aiemmin ison tukiverkon puutteesta, teillähän on ennestäänkin lapsia? Miten olette pärjänneet? Mietin että on varmasti paljon äitejä ja perheitä joilla ei ole valtaisaa tukijoukkoa, mummeleita ja kummeleita, niin miksei mekin pärjättäisi, tämä lapsi on meidän ensimmäinen niin ei oikein tiedä mitä odottaa. Vanha tuttuni pohjoisessa on jo ehtinyt kauhistella minulle että miten meinataan pärjätä kun hän ei omien lastensa voinut kuvitellakkaan antavan kasvaa ilman molempia isovanhempia ja isosiskojaan ja vaikka sun minkälaista tukijoukkoa on heillä..

Pahoinvointi jatkuu mulla ainakin, ei tee mieli syödä mitään ja heti jos syö jotain ololle epäsopivaa niin kaarioksennus lentää pönttöön samantien. Paino ei oo muuttunu miksikää, maha vaan kasvaa, täytyy väkisin syödä. Suussa maistuu koko ajan oudolta, ei auta hampaiden pesut eikä ksylitolit ruoan jälkeen.. Onkos muilla jo helpottanu huonot olot?

Tästä tuli nyt kauhee valitusvirsi, anteeksi siitä. Yritän jatkossa pysytellä vähän pirteämpänä.. Toisen kolmanneksen pitäis olla ihanaa aikaa, ei tämä tunnu kun pahenevan vaan :ashamed: toivottavasti helpottaa että pysyis pää läjässä ja vois nauttia kesästä edes..

Lumineiti ja Uubo 13+5
 
Perjantaita

Tukiverkkoa ei meilläkään juurikaan ole, vaikka molempien perheet samalla paikkakunnalla asuu, anoppi katsoo aina välillä tytärtämme, mutta eihän ole vielä kerkaan ollut yökylässä. Menee sitten anopille ja apille hoitoon kun synnärille tulee lähtö. Hyvin ollaan pärjätty, vaikkei tukiverkkoa silleen olekkaan.

Kontaktia muihin äiteihin saa muskarista, vauvauineista, värikylvyistä ja seurakunnan kerhoista tai MLL kautta, ennen lapsen saantia on jumppia yms. mitkä on tarkoitettu odottaville äideille, niissäkin voi yrittää kontaktoitua. Aikuisiällä kavereiden ja ystävien saanti ei kovin helppoa ole, muttei täysin mahdotontakaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa tukiverkkoa.

Lumineiti kannattaa puhua neuvolassa tunteista ja ajatuksista, saat keskustelu apua. Paljon ikäviä asioita olet nyt alkuraskaudessa joutunut kokemaan työpaikkasi taholta, joten ei ole mikään ihme jos mielen vetää matalaksi. Älä jää yksinäsi ajatusten kanssa.

Pahoinvointi on helpottunut 95%, joskus saattaa ällötys iskeä, jos liikaa tulee syötyä.

Paino oli noussut vain 1,5kg aloituspainosta, joten hyvin tekee tehtävänsä reipas liikunta. Ärsyttää vaan tuo verenpaine ongelma, joka estää liikkumasta huolettomasti. No ehkä se on hyväkin, että tulee vähän himmailtua.

Inari & Juri Kakara 14+0 (POKS POKS)
 
Ruokavalio En ny kauheesti oo muutellu..et perusterveellisesti syön ja oon syöny jo pitkään..aika paljon protskua ja sit lisäks täysjyvätuotteita, kasviksia ja sit hedelmiä jonkin verran..ei sen kummempaa..herkuteltua tulee kyl viikonloppuisin välillä vähä enemmänkin, mut ei se paino onneks oo nyt muutamaan viikkoon noussu yhtään.. :) kun nyt sais tän painon pysyyn tässä samassa viä pitkään!!! Koska alun pahoinvoinnin takia aikalailla nousi.. :(

Allergia ei oo vaivannu yhtään..muutama vuosi sit mulla alko aina keväisin ja alkukesästä nenä vuotaan ja silmät kutiaan välillä ihan kunnollakin..mut nyt ei oo tänä vuonna viä ollu mitään, mikä on kyl ihan ihme..onkohan raskaudella joku parantava vaikutus? :)

Nellielli ja pötkö 15+5
 
Allergia mie käytän glinor nenäsumutetta ja silmätippoja. pakkauksessa luki "Nenäsumutteen käyttämisestä raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on syytä neuvotella lääkärin kanssa. Silmätippoja voi yleensä tällöinkin käyttää, ja kumpaakin lääkemuotoa voi käyttää imetyksen aikana." ja tätä suosittelivat apteekistaki ei vaan tunnu auttavan mutta muuta en uskalla käyttää : /
nellielli Kaverilta aina "parantuu" kaikki sairaudet odotusaikana esim. ei pysty käyttämään normi maitotuotteita paitsi odotusaikana. Miule tää odotus on kyll tuonu nuo allergiat : /

rontti1 13+5
 
kerpele no sä oletkin ajoissa liikkeellä :D hyvä se sit toisaalta on valmiina olla, mä tuskin hankin taaskaan yhtään mitään ennen kuin on noin kuukausi laskettuun aikaan....

lily oi sullakin noin kiva esimies :) tekee todella paljon motivaatioon olla töissä vielä, se että miten tähän asiaan johtoporras suhtautuu.

acacia onnea hyvin tuntuvista liikkeistä jo noilla viikoilla :) se on kyllä ihanaa kun ne alkaa olla selkeesti tunnettavissa!!!
Juu, eikun me saatiin isännän "siskopuolelta" niin oli pakko ottaa heti tarjous vastaan :D
 
Lumineiti: Mä sain vaikeimpiin hetkiin tosiaan lapsiperheiden varhaisen tuen puolelta jelppiä. Meillä kävi kerran viikossa täti viemässä lapset ulos kolmisenkohan tuntia ja mä sain vaikka siivota rauhassa sen aikaa. Ja lisäksi vanhempi lapsista pääsi käymään lapsiparkissa sen kerran viikossa kolmisen tuntia kun itse olin vauvan kanssa.
Tota kesti sen muutaman kuukauden sen jälkeen kun luovuin siitä viimesestäkin "tukiverkosta" kun lapset olivat 0,5 ja 1,5-vuotiaat.. Laitoin siis lopullisesti välit poikki epävakaaseen äitiini ja äidin puolen lähisukuun.. Sain siis nimenomaan siihen tukiverkottomuuteen tuon avun, ja että jaksaisin paremmin. Onneksi uskalsin ottaa yhteyttä sinne :)

Noin muuten sitten, joo, kyllä välillä välähtää sellanen pieni katkeruus... Etenkin kuin appiukon ja hänen naisystävänsä luona on jatkuvasti hoidossa tuon naisystävän tyttären lapsi ja meidän lapsia ei ole koskaan haluttu/otettu hoitoon.. Toisaalta, kun miettii enemmän niin ihan sama. Kyllä me tässä ollaan pärjätty, välillä mulle iskee tosi masispäiviä kun tuntuu että me ollaan niin yksin.

Toisaalta sitten taas kun muutettiin Helsingistä tänne pienelle paikkakunnalle niin naapureiden kanssa tulee höpöteltyä, naapureiden lapset leikkivät meidän lasten kanssa ym. Mikä on mulle ihan taivasta, kun Helsingissä ei paljon tultu höpöttelemään tai saati sitten että kymmenen vuotta vanhemmat lapset olisivat ottaneet lapsia mukaan leikkiin :D Täällä on niin paljon enemmän tekemistä ja niin paljon ihmisläheisempi meininki kuin Helsingissä etten voi lakata ihmettelemästä ja olemasta älyttömän kiitollinen siitä että ollaan päästy tänne muuttamaan :D Meidän vilkas esikoinenkin on rauhoittunut siitä, mitä oli aiemmin ja luulen että tää rauha täällä on vaikuttanut siihen tosi paljon, mä en myöskään pysty sietämään paljon ärsykkeitä yhtä aikaa ja kun isossa kaupungissa niitä ei vaan pääse pakoon...

No mitähän mä taas lärpätän :LOL:

Mutta siis joo, ei oo helppoo mutta kyllä sitä pärjää. Ja se täytyy sanoa että Mitä isommaksi nuo lapset kasvaa niin sitä helpompaa :) Vauva-aika on ollut mulle molempien kohdalla se kaikista inhottavin ja raskain, kun lapsi on niin riippuvainen.. Mun kaveri sanoikin osuvasti että "sellainen joka ei vielä tiedä että mistä äiti alkaa ja mihin itse päättyy" :D Tällaset kolme-neljävuotiaat ovat jo aika omatoimisia monessakin asiassa ja viihtyvät välillä kahdestaankin. Ei tartte koko ajan toikkua mun lahkeessa, vaikka niitäkin päiviä on.. Ja heidän kanssaan on jo hauskaa askarrella, maalata, piirtää, pelata vaikka futista ym. ym.
 
Parin tunnin päästä nään sitten mitä vatsasta löytyy, jännitys on aivan hirveää enkä suoraan sanottuna kovin iloisin tuntein ole ultraan menossa. Esikoisen odotuksessa mulla ei ollut mitään tällaisia tunteita ja ajtuksia, mutta nyt on pää ihan sekaisin. Ehkä osasyy tähän pelkoon saattaa olla se että tätä on yritetty niin pitkän aikaa ja jos nyt sitten käykin huonosti. Jos kaikki on hyvin niin tänään sitten kerrotaan tulevalle isoveljelle asiasta.
 
Valmennuksista me käytiin ensimmäiseltä synnytysvalmennuksessa, olisikohan niitä ollut neljä tai viisi kertaa. Sieltä sitten jäi meitä neljä mammaa jotka lapsien kanssa rupes tapaileen kerran kuussa. Sillai kiertävästi aina jonkun luona. Edelleen tapaillaan kun muilta kiireiltä keretään.

Lumineiti toi oli kyllä todella törkeetä miten sua kohdeltiin tossa työasiassa. :hug: voimia sulle jotta saisit mielen pirteämmäksi, niin pystyisit paremmin nauttimaan raskausajastakin.

Tarvikkeista löysin pörssistä edukkaat suht uudet vaunut, jotka olisin niin halunnut. Mutta niin mun tuuria että ne oli jo menny. Vanhat vaunut olisi kyllä ihan kivat, mutta jarrupyörät on hajalla joten ei voi käyttää ja ei kannata korjatakkaan.

hannama ja pikkuinen 13+5
 
LiLy_ ihanaa unta oot kyllä nähnyt. :) Mulla unet menee vaan ihmeellisemmäksi. Toissayönäkin puukotin jotain miestä. Paljon muuta en siitä unesta muistakkaan. Ehkä se on tää mun työ, kun kuoleman kanssa joka päivä töitä teen. Mutta oispa vaan ihana nähä vauvaunia. Mites muut, onko näkyny vauvoja unissa?

Niipa-85 tsemppiä ultraan!

Tukiverkoista sen verran, ettei meilläkään mitään ihan lähialueen tukiverkkoa ole. Anoppi asuu hieman reilun 100 km päässä ja tietysti töissä hänkin, ettei ihan nuin vain auttamaan tulla. Omat vanhempani ja sisarukset asuvat vielä vähän kauempana. Ystäviäkään ei lähistöllä ole, mutta en ole edes tullut ajatelleeksi, ettemme pärjäisi. Tosin tämä on vasta ensimmäinen, ettei oikeasti ole edes mitään tietoa vauva-arjesta. Eniten uskon kaipaavani vertaistukea, jotain mammaryhmää tms. Ryhmät eivät tosin ole mun juttu, mutta joku toinen mamma. :D
 
heipsan hei...

missäs se kaunis sää on mitä piti olla???"""!!!!! sataa.... no, onpahan hyvä syy lojottaa viltin alla pienimmäisen päikkäreiden aikaan :D

niipa kaikki on varmasti hyvin :heart: vaikkakin tietyllä skeptisellä asenteella sitä itsekin ekaan ultraan on menny: en usko ennenkuin näen.

tukiverkko mikä se on???!!!!! :D
vuosikaudet olin vain minä ja lapset. olihan siinä mieskin mutta me ei sen elämän kohokohdat juurikaan oltu. mun vanhemmat tooosi kaukana, sen vanhemmat ... en ees viiti sanoa.
opin pärjäämään yksin. jossain vaiheessa paloin loppuunkin, ja sitten he auttoi kun oli PAKKO.
enpä ole jäänyt kaipaamaan.
nykyiset appivanhemmat asuu lähellä, saamme apua aina kun tarvitaan, ihan mitä apua tahansa. joskus ihan vaan valmista ruokaa suoraan meidän pakkaseen vaikka ei ois tarviskaan :) appivanhempiani en vaihtaisi mistään hinnasta pois! arjessa ei niinkään nähdä, viikonloppuisin sitten. mutta ei aina. antaavat meille omaakin tilaa.
mun mielestä se tukiverkko ei tarkoita sitä että lapset vois antaa yökylään. se ei oo se pää-kriteeri. arvostan sitä että pääsen esim kauppaan yksin, tai hammaslääkäriin, neuvolaan... yksi läheinen ystävä on jeesannut myös. sumplinut sitten omia työaikojaan jotta mä pääsen lääkäriin tms. tärkeään. mun mies kun tekee pidemmässä matkassa töitä, eikä voi niin vaan siirtää työaikojaan.
omat vanhempani ovat tukiverkkona puhelimitse. liki päivittäin soitellaan puolin ja toisin, ja kaikki murheeni voin heille kertoa. koskaan en saa syytöksiä että omat valintani olisivat johtaneet vaikeaan tilanteeseen . tai että tee näin tai tee noin. turkiverkko on se mistä saa tukea, joko konkreettisesti tai jonkun välityksellä.

ystävystyminen ei ole helppoa. ei. ite olen sosiaalinen ja helposti teen tuttavuutta. koska olen siihen vuosien varrella oppinut, että yksin jään jos ei ketään yritä lähestyä. paikkakunnat on erilaisia... joka paikassa ei vierasta ihmistä tervehditä, hymyillä saati vilkaistakaan. ihmiset lämpenee jossain päin erittäin hitaasti.
mutta loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni. jos itse osoittaa toisille että minua voi lähestyä, hymyilen ja olen avoimen oloinen, silloin ihmiset uskaltaakin lähestyä. ja ite kanssa koirallisena huomannut ja tosielämän kolme ystävää saanut sitä kauttakin, että kun vaan itse suunsa avaa ensin niin kyllä se kaveri juttuun lähtee :) aloittaa vaikka kysymään koiran ikää, tai kuten ite joskus, niin vieraalla paikkakunnalla aloin pohtimaan että missähän oisi lähin koirapuisto? kuinka ollakkaan kontaktia tuli ja nyt me ollaan tuon ihmisen kanssa oltu ystävykset jo .... viisi vuotta :)

yksinäisyys masentaa tottakai, jos se valtaa mielen liiaksi, on tosiaan tarpeen jutella asiasta neuvolassa. odottavilla äideilläkin voi olla masennusta. itellä ei kaukana ole, kaiken tämän oman terveyden säätämisen keskellä. ja vielä kun elämässä on pari muutakin varjoa, vetää se mieltä ajoittain erittäin synkäksi.
itse oon käynyt jo vuosia psykologilla, raskaus vielä herkistää mielen enemmän, niin taipumus masennukseen voimistuu helposti. en kuitenkaan tarvitse enää lääkitystä, vuosia olen jo ollut ilman. mutta siellä käyminen helpottaa paljon, saa asioita päästään purettua.

ja jos vain pystyy puhumaan jonkun kanssa, edes miehen, niin sekin jo helpottaa, ettei tarvii esittää mitään hyper-ihmistä, jos tuntee alakuloa niin tuntee sitten kanssa.

jaha, pikkuinen päättikin olla tänään nukkumatta päiväunia :kieh: se siitä omasta ajasta...... oisin niin halunnu päikkärit itekkin....
 
Seksistä piti vielä sanoa että ollaan kyllä uskallettu ihan entiseen malliin sitä harrastaa. Tosin joskus sattuu ja sitten pitää olla loppusessio varovaisempi. Limakalvothan on tosi herkkinä näin raskaana, jos muuten tuntuu ettei suju niin kannattaa yrittää vaikka käyttää liukkaria vielä lisäksi ja ottaa tosi varovaisesti. Paikkojen herkkyys kyllä tekee siitä ihan erilaista raskaana :D Mulle se on aina ollut kivempaa, toiset eivät sitten ehkä koe sitä samalla lailla tietenkään.

Seksin jälkeen saattaa limakalvoilta tulla verta sen verran että paperiin jää pyyhkiessä.

Sitteeen.. hmm.. mitähän mun piti.. Niiin, onhan se kyllä välillä vähän inhottavaa että joutuu hommaa stoppaamaan ja rauhoittamaan kun jonnekin sattuu, mutta hyvin noin muuten on mennyt tuon suhteen. Mä oon vaan ihan onnessani kun mies haluaa seksiä, edelliset raskaudet on mulla menneet aika pitkälti puutteessa... Kuopuksen raskauden aikaan tais olla kolme kertaa seksiä ja sillon mä kyllä meinasin räjähtää, ihan vaan v*tutuksesta ja olin ihan sitä mieltä että olen miehen mielestä varmasti vain ällöttävä läski kun ei kerran halua.. Oli tosi rankkaa kyllä silloin.. :/
 
Kiitos allergiavastauksista! Tuoteselosteet on pelottavia, niitä ei pitäisi mennä lukemaan ollenkaan, jos joku luotettava on kerran sanonut muuta. Puolitoistavuotta sitten pyysin lääkäriltä semmoseen kamalaan niska-hartiapäänsärkyyn yhtä migreenilääkettä, mitä mun miehellä oli ollut, koska se auttoi siihen kipuun. Lääkäri ei sen enempiä kyselly, niin sitte vasta myöhemmin luin mitä kaikkea hirveitä sivuvaikutuksia sillä saattaa olla ja että ei pidä käyttää jos on raskaana tai yrittää tulla raskaaksi. Ja meillähän oli sitä yritystä jo sillon.
Ja se väsymys saattoi johtua tästä allergiasta/allergialääkkeestä! Miehen sisko(astmaatikko) sanoi, että hän on ollu nyt väsynyt ja se johtuu luultavasti siitepölystä, vaikka hän ei ole joutunu vielä siihen tarkotettua lääkettä ottaakaan. Nyt kun sinnittelen toista päivää ilman tuota lääkettä, niin jaksaa paljon paremmin, vaikka ei olo nyt mikään pirteä peipponen vieläkään ole!

Nyt siitä omastaki ruokavaliosta. Oon vuosia jo muuttanu ruokatottumuksiani terveellisempään ja "puhtaampaan" ruokaan, mutta oon kuitenkin vähän laiska kokkaamaan mitään erityisempiä, kun tuolle herrasmiehelle ei oikein kasvikset/vihannekset maistu. Kalaa pitäis syödä enemmän. Lähinnä on tonnikalaa kaapissa. Enkä oo tottunu päivittäin hedelmiäkään syömään, mutta yritän. Grilliruokaa syödään aina välillä, mutta viimeks tuli kyllä semmonen ällötys ja rupesin ihan järjelläki aatteleen sitä suolan ja rasvan määrää, että ei kiitos enää. Pizzasta en varmaan luovu, mutta ainakin olettaisin, että kotipizzan lätyskät ois vähän terveellisempiä kuin ählämeiden mätöt... Muutoin leipä on ruista tai täysjyväviljasta, mutta omaan kaappiin en oo vielä osannu oikein muuttaa vehnäjauhoja pois.
Karkkia oon muutenki syöny tosi vähän ja mitä välillä on tullu syötyä, niin yhä vähemmän tekee mieli. Suklaa on vähän eri asia, mutta ei sitäkään tuu niin useesti syötyä... (sanoo hän joka tässä yks päivä veti kaks luomusuklaalevyä miltei putkeen...). Ja jäätelö. Eikö ole hyvä uskotella itselleen, että jos muuten ei syö paljon makeaa, niin sitte voi syödä vähän enemmän jäätelöä? :saint:

Ja varokaa sitä ummetusta! Mulla vasta kerran oli, mutta se oli kyllä elämäni hirvein kerta myös! Työkaverin piti viel tulla hakeen mua töihin ja jouduin soittaa sille, että tuun perästä omalla autolla. Istuin varmaan melkein tunnin vessassa aivan toivottomana! Sen jälkeen oon kyllä pitäny huolen, että tulee juotua ja välillä syötyä ummetusta helpottavia tuotteita kuten rusinoita ja no...sitä activiaaki nyt sitte, kun sitä niin kehutaan.

Mulla nyt jonkinlainen tukiverkko on, mutta katotaan sitten miten käytännössä toimii. Meillä on edessä vielä muutto takaisin kotipaikkakunnalle, pienelle kylälle, niin vähän jänskättää, että miten siellä korvessa loppuviimein pärjää... Omat kaverit asuu aika kauakana, että niitä uusiaki ois sitte kiva saada.. Miehen kavereista ja heidän emännistä nyt ehkä jotain voi saada. Tietysti näitä vauvoja tässä on putkahdellu meidän molempien perheisiin, niin saa nähdä miten mummujen ja pappojen kädet riittää.. Vähän huolettaa nuo pienen paikkakunnan vauvaharrastusmahdollisuudet, vauvauintiinki pitää varmaan tulla tänne kaupunkiin. Oppiipahan autonkyytiin sitte.

Ei tässä kummempaa, joutuu varmaan alkaa siivota. Vähän kyllä nipistelee tuota vatsaa välillä, etten tiiä mitä se on. Ei nyt kuitenkaan ois kauheen kiva, että vauvelin liikkeet tuntuu nipistelynä! Mieluummin niitä perhosen siipien havinaa, kiitos!

Monica ja möntti 16+1
 
vauvaunista ööö joo, jokaisesta oon nähnyt, mutta sukupuolta ei ole selvinnyt :D

jäätelö lidlissä on ihania jäätelöitä, mutta ootteko huomannu ajatella että nehän tehdään muualla kuin suomessa, eikä kaiketi pastöroida??? en sitten oo ite huomannu, ja oon niitä aika usean syönyt. no nyt sitten varon, ja jos jostain löytäisi tuoteselosteen... kaiketi se listeriavaara jäätelössäkin on? vai onko?

ummetus no nyt kun tuon viheliäisen sappeni takia jouduin myös kahvin jättämään, niin maha jämähti. mutta heti pari päivää kun oon seurannut ja ei vessareissut menny kuten kahvin vaikutuksesta, kävin ostamassa vehnänlesettä. sitä laitan aamupalan (puuron/jogurtin) joukkoon, yhteensä noin 20g. ja kyllä ainakin tänä aamuna luisti hyvin :)

seksi on välillä aikoja ettei kiinnosta, näin huonossa kunnossa vallankaan. mutta raskaudet tehneet aina himot suuremmiksi. mies ei aina oo niihin ehtinyt mukaan lämpeämään, naureskellut lähinnä että joko TAAS :D mutta helppo se on kietoa pauloihin.... ;)
koskaan ei kyllä ole tarvinnut ajatella et en kelpaisi. tälle miehelle kelpaan juuri sellaisena kuin olen. varmasti vielä sitten neljännen synnyttäneenäkin, mahoineni, makkaroineni :)

vauva-harrastukset tulipa vaan joo mieleen tuosta että en kyllä ole kenenkään vauva-aikana kokenut että vauvankin tarttisi jotain harrastaa... päiviin mahtui monta mukavaa hetkeä kotona, kauppareissuilla, sekä ystävien kanssa kahvitellen :) ja ite olen kyllä sellanen kotona viihtyjä, että oon kaikki vauva-ajat pääasiassa koittanut nauttia vain. se että olisi tiivis aikataulu, ei sovi mulle. kiva on tottakai tollainenkin juttu, ei vaan ole mun juttu :)
kuten ei ole myöskään perhe-kahvilat... joskus meinasin mennä , mutta mulle sanottiin suoraan hinnat. aijaa.... no kyllä mä sit pärjään. en todellakaan MAKSA siitä että voin lähteä lasten kanssa kahvittelemaan johonkin missä ne saa leikkiä ikäistensä kanssa. mutta kukin saa onneksi tehdä omaan makuunsa sopivalla tavalla :) mulla on kolmen vuoden aikana kertynyt naapurusto-alueelle suhteellisen monta äitiä joiden kanssa tulen jatkossakin päivisin treffaamaan.

allergiat itsellä ei ole. eikä perheessä muillakaan. sentään JOKU vaiva mitä mulla ei ole :LOL:
 
Allergiaa ei onneksi ole, miehellä sitäkin pahempaa tuon siitepölyn kanssa. Toivottavasti pikkuinen ei häneltä tuota peri. Onneksi migreeniäkään ei ole nyt ollut moneen viikkoon. Muutenkaan en ole noita särkylääkkeitä oikein uskaltanut syödä, vaikka tuo panadol turvallinen olisi. Siis kärvistelen tuon selkäkivun kanssa. Kun ei se töissä istuessa vaivaa.

Tukiverkko on jonkinlainen. Oma äiti asuu 100km päässä, isoveljet ja appivanhemmat noin 20km päässä. Ja nyt paras kaverikin on tähän kylälle muuttamassa, ja hän myös raskaana, lähes samoilla viikoilla. Joten hänestä varmaan sitten sitä seuraa on. Muita kavereita ei oikeastaan olekaan. Toisaalta viihdyn kyllä hyvin yksinkin, mutta kiva kyllä tuo kun kaveri muuttaa kans tänne, on sitten lapsistakin seuraa toisilleen. Lapsen kanssa harrastaminen, tällä kylällä tuskin paljon mitään on, mutta kaupunkiin on vaan vartin matka. Saa nähdä tuleeko missään ihmeemmin sitten käydä. Vauvauinti voisi olla kiva.

Seksi on vähentynyt aika reippaastikin. Alkuun tietty oli pahoinvointia ja sitä vähäistä vuotoa, mutta nyt ei pariin viikkoon ole ollut kumpaakaan. Tosin nyt etenkin tän viikon miehellä ollut niin paljon muuta puuhaa, ettei ole viitsinyt edes ehdotella. Toki sitä herkemmässä mielentilassa miettii välillä, eikö mies enää halua tms. En sitten tiedä mistä oikeastaan johtuu. Mut jospa se siitä, nyt kun on olot taas ok ja yhteistä aikaakin enemmän. Itsellä ei ehkä ihan niin usein mieli tee, mutta kyllä useammin kuin sen kerran viikkoon :D

Omaa napaa Tänään taas lyhyt päivä töissä, kiva kun ehti päikkärit ottaa. Kissoille muistin vihdoin ostaa punkin torjunta-ainetta ja sain niille sen laitettuakin. Eihän ne taaskaan siitä tykännyt. Täällä kun noita punkkeja riittää riesaksi asti. Ja tuo aine auttaa aika hyvin. Viikonloppu vapaata, ja jos ehtis sit viettää aikaa tuon isännänkin kanssa. Huomenna kenties ihan ravintolaan syömäänkin mennään. Muuten varmaan tulee vaan oleiltua ja lepäiltyä. Ens viikko taas töissä rankempaa.

Tirppana83 12+6
 

Yhteistyössä