MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *toukokuussa*

Heips!

kovasti taas olette kirjoitellut olen kyllä välillä käynyt lukemassa mutta en sitten ole jaksannut kommentoida.
Maha mulla alkaa tulemaan nyt vasta esiin se on nyt semmoinen pienen pieni kumpu joka näkyy kun makoilen mutta olen ottanut sitten leveyttä lantion seudulle. Jos en olisi töissä vieläkään kertonut raskaudesta ei siitä tarvitsisi mainita ennen kesälomia niin pieni tuo maha on ja hyvä niin mahtuu pidemmän aikaa omiin vaatteisiin.
Ekat mamma farkut tuli huudettua huutonetistä saas nähdä onko ne liian pienet yleensä H&M farkuissa mun koko on 42 ja netissä kun luin niin kovin moni valittelee että ovat pienempää kokoa kun nuo henkka maukan normaalit koot no laittaa sitten kiertoon jos ei mahdu.

nuo iholle tunkevat ihmiset mulla ei ole onneksi semmoista tullut vastaan (kiitos vaan kun ei se raskaus näy vielä) töissä kun olen miesten maailmassa niin ei siellä harrasteta mitään tommosta. Kaverit taas ei myöskään ole kovin naisellisia naisia joten sielläkin se oma yksityisyys saa kyllä pysyä rauhassa ja mahaan ei kosketa ilman lupaa.

ikä nyt olen 27v vauvan syntyessä 28v. Tässä välissä olen kuitenkin opiskellut itselleni ammatin ja korkeakoulututkinnon ja saanut vakituisen työpaikan sekä ostanut oman talon. Eikä minusta aikaisemmin edes tuntunut siltä, että lapsen haluaisin se kuumeilu alkoi tuossa vuosi sitten ja yritys alkoi vuoden vaihteessa, että melkein heti se tärppäsi sitten kun ehkäisy jätettiin pois.
Onhan sitä kyselty että eikö jo vauvaa ala kuulumaan kun ollaan miehen kanssa yhdessä oltu 10 vuotta, naimisissa vasta 2 vuotta. Mutta niin, ei se kaikille tuo perheen perustaminen ole se parisuhteen ja elämän ensimmäinen prioriteetti mulla ne prioriteetit on ollut muualla ja nyt kun on elämä rauhoittunut niin voi suunnitella sitä perhettä.

vielä olis 3 vko rakenneultraan on se kiva odottaa että saa tietää kumpi sieltä tulee. Voi tehdä ekat vaatehankinnatkin. Tuossa lähi kaupassa on nyt lastenvaatteita reilulla alennuksella ja toivottavasti sillon vielä löytyy kivoja ja pieniä kokoja paria vaatetta olen hypistellyt mutta kun ne ei ole kovin unisex värityksellä niin ei viitsi pinkkiä ostaa jos poikaa luvataan

huomenna alkaa loppurutistus alakerran tyhjennyksessä ja sitten viikonloppuna tehdään purkutöitä pinkopahvit pihalle ja vanhat keittiönkaapit pois. Onneks Pinkopahvien irrotus on nopeeta touhua varsinkin kun on 3 purkajaa.

iia ja kaveri 16+0 pokspoks
(mihin tää aika oikein menee vastahan se pissatikku näytti plussaa)

 

Nauraa.. voi ei... Lumineiti.. byääh itku pelkästä naurusta.. Ei sais mutta tuo kuvitelma heilumassa toinen keppi kädessä auton ympärillä, puhelin korvassa itkien kauhusta ei se ole helppoa....
Sain ite viime viikolla outoja katseita mieheltä.. Hän teki mulle terassille laatikot kurkuille ja tomaateille että saa kasvatella.. salaatille myös ja mää vaan märisin ku toinen on niin ihana ei vaan voooi mitään...

 

Lumineiti kaikki sympatiat sun puolella tuossa hämyriepisodissa.

Itselläni on aivan järkyttävä hämähäkkikammo, mikä on joidenkin mielestä jokseenkin naurettavaa, kun huomioidaan sellainen seikka, että meillä asuu käärme terraariossa ja sille on pakastimessa evääksi kasa kuolleita hiirenraatoja. Nou hätä niiden kanssa, mutta ootas kun hämyri näkyy jossain..

Näistä kahdeksanjalkaisista kumppaneistamme näen jopa valveunipainajaisia välillä, mikä on suuri piina tuolle miesraasulle joka niitä on joutunut todistamaan.

Esimerkki 1: Rauhassa ollaan nukkumassa, kun näen erittäin selkeästi kuinka makkarin kaappien ovissa ja katossa alkaa hiippailla aivan jäätävän kokosia hämiksiä. Ne kaikki tuijottaa juurikin minua, ja näen kun niitä alkaa tulla myös sängylle. No, minä siinä valveunitilassa sitten tietenkin alan mätkiä nyrkillä niitä kuoliaaksi, jotta ne eivät pääse kimppuun. Siinä samassa alkaa todellisuus hiipiä tajuntaan ja näen hämmentyneen näköisen kissan jalkopäässä karvat pystyssä tuijottamassa. Onneksi mies oli muualla yötä, sillä hakkasin patjaa juuri siitä kohdasta, missä miehen vatsa olisi sijainnut jos hän olisi ollut paikalla.

Esimerkki 2: Valveuni iskee ja näen kauniin purppuranpunaisen, aikuisen miehen nyrkin kokoisen hämyrin kutovan seittiään yöpöydälläni. Ihan loogisesti sillä on myös ruokalappu kaulassa ja haarukka sekä veitsi kintuissaan. Se aikoo siis syödä minut. Noh, paniikissa herään ja alan kirkua niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Tällä kertaa mies on kotona ja herää siis raukka vertahyytävään kiljuntaan aamuyöllä kivasti kolmen jälkeen. Normipäivä meillä..

Ja näitä esimerkkejä myös riittää jälkipolville kerrottavaksi. Joten, Lumineiti et ole yksin pelkojesi kanssa.

Acacia 17+2

 

Ihanaa, onneksi en oo ainoa tämän kans - ei mullakaa mitää käärmeitten kans oo, ne on söpöjä =)

minähän oon parka joskus nuorempana istunut yhdessä huoneessa vankina kun pieni hämy piti pesää huoneen ainoan sisäänkäynnin ovenkarmissa.... kauhukseni huomasin tämän kun olin menossa ulos huoneesta, ja sitten oli peräännyttävä.. Ei auttanu huudot ku olin yksin kotona.. Odotin monta tuntia että joku tuli kotia pelastamaan minut kun ei huoneesta löytynyt mitään millä olis uskaltanu sitä sohia........ :kieh: yhyy, oon nynny

 

Iästä Esikon sain 18v ja tää toinen tulee nyt kun olen 22v. Ei oo onneks kukaa päivitelly ikää.

Mahan taputtelut Saa aivan varmana näkemään punaista ja karjun kyllä et voi suksii muualle siitä taputtelemast jos sikseen tulee Täl hetkel ei oo ees miehel mitää asiaa tulla koskemaa muhun, tunnen oloni ihan ahistuneeks jos koittaa edes halata. Ilmotin jo kyllä et sanon sit ku saa koskee

Vaipoista Kertis vaipat tulee olemaan meil. Ei minust oo kakkavaippojen pesijäks.

Sukupuoli Haluan kyl tietää jos vain mahollista. Esikosta sitä ei nähty, mut oli kyl niiiin vahva tyttöolo ja semmonenhan sielt tuli. Nyt on sellain olo et poika olis tulos, saas nähä

Tuli dopplerikin hankittua ja sain viuhviuh- äänetkin kuulumaan :heart:

 

Iltaa naiset.
Piiiikästä aikaa täällä kirjoituspuuhissa ja
Melanie75 Olipa niiiiin mukavaa kun muistit.
Joka päivä olen lukemassa käynyt, ja hengessä mukana ollut, mutta jotenkin en ole saanut itsestäni irti sen verran että kirjoittamaan olisin ryhtynyt.

Nyt on raskaudessa jotenkin sellainen seesteinen vaihe. Ei ole vaivoja ei kolotuksia enään/vielä ja liikkeitäkään en ole vielä luultavimmin tuntenut. Tässä nyt odotellaan sitä seuraavaa etappia, että jotta liikkeet alkaisivat tuntumaan. Edellisessä raskaudessa tunsin rv.16 ja ensimmäisessä joskus rv.18. Mutta nyt on istukka edessä, ja noissa edellisissä oli takaseinässä. Joten odottelua on nyt kaiketi enemmän. Onneksi on kotidoppler tähänkin vaiheeseen.

Ikäasiaa Olin 32-v kun esikoinen syntyi, 34-v. kun kuopus saapui ja nyt 36-v kun tämän pikkuisen synnytän. Olen täysin saamaa mieltä, että lapsen saannille ei ole mitää OIKEAA ikää. Riippuu niiin täysi ihmisestä, luonteesta ja elämäntilanteesta. Itse en voinut alle kolmekymppisenä kuvitellakaan perheen perustamista, en ollut edes yhtään varma haluanko lapsia. Mutta niin se " Herra Oikea " osui tielleni ja kesytti, ja tässä sitä ollaan.

Kestovaippoja ei ole ollut eikä tule. Ei ole yhtään meidän juttu, vaikka hieno asia onkin. Pyykkikone pyörii muutenkin aivan riittävän tiuhaan, että enää ei ohjelmistoon mahtuisi yhtään kakkapyykkiä. Kertakäyttö ja libero rules

Sukupuoli kyllä haluaisimme tietää. Mutta jos ei suostu vilauttamaan, ei ole katastrofi. Mulla on kyllä niin vahva poikaolo, että olisin kovin ihmeissäni jos pippeliä ei ole. Mutta kumpikin versio ovat aivan yhtä toivottu. Rakenneultraan reilut pari viikkoa, vajaa kolme, rv.20+1 tuolloin.

PikkuA Voi nuo pääkallot on niiiiiin hyviä! Mulla on muutenkin aivan mieletön himo kirpeisiin karkkeihin,on ollut koko tämän raskauen ajan. Varmaan hampaat syöpyvät tätä tahtia pois tykkänään, niin aktiivisesti niitä tulee syötyä.: / Ja toinen himotus on Lidlin limesorbetti. Taivaat aukenee kun sen purkin aukaisen

Nyt nukkumaan, aamulla varhain jatkuu taas meidän kylppäriremontti. Rasittavaa aikaa. Mutta onneksi ei enää montaa päivää kestä.



Erika76&17+3 ( hänellä ei ole vieläkään työnimeä, olkoon hän sitten vaikka hän ):heart:

 

Vilkutukset pitkästä aikaa :wave:

Supistukset jatkuvat, välillä pahemmin, eilen piti töissä pysähdellä. Vapailla sitten rauhoittuu tilanne hiukan. Mutta eihän tässä nyt koskaan ehdi lepäillä sanan varsinaisessa merkityksessä paitsi yöllä.
Nukun erittäin hyvin. Lapsukaiset herättävät pari kertaa, silloin käyn wc:ssä muuten nukun kuin tukki kellon soittoon asti

Iästä ollut puhetta. Sain ensimmäisen 22v (nyt kolmas tulee 27v). Ja olen joutunut ihmettelyjen kohteeksi, mä olen kyllä nuoren näköinen, "Ei toi voi olla sun!" ja ikärasismia tullut (tai näin luulen) hammaslääkärissä, jolloin hammaslääkäri lähti vaihtoon. Kerroin antaneeni lapselleni mehua. Hui mikä synti !! Ja siitähän lähti puolen tunnin saarna, kuinka mun pitäisi itse omenat poimia ja tehdä mehu niistä. Ja "Jos ajattelisin lapseni parasta niin.." alkoi usea lause. Ja mainittakoot ett äsuosituksia noudatetaan. En tajua mitä se hml oikein urvelsi. Eipä urvella enää meille Mutta eihän nuori äiti tiedä.. Ensimmäistä tehtiin 2v (käytiin tutkimukset läpi, syytä ei löytynyt). Ja eniten ärsytti kun sitten vihdoin plussan saatua tuli kommenttina "Kun sen stressaamisen lopettaa". Vieläkin alkaa ketuttaa toi kommentti ihan hirveesti!

Mutta siis mulla on ammattikoulun ja lukion paperit, AMK-tutkinto, oma asunto, vakituinen työpaikka.. tekevä ehtii, selkeät ruuhakvuodet pukkasi päälle. Nyt on yhtä lepoa illatkin ja mä jo olen kattellut vähän yliopiston tarjontaa.. saas nähdä josko hakis opiskelemaan tai sitten menis avoimeen suorittamaan jotain.

Varustelua ei ole mitään hommattuna. Katselin että muutama helistin ja jumppamatto on tallella. Muuten hommattava kaikki. Kirpparille siis ois suunta pikkuhiljaa. Kaikki tuli annettua/myytyä pois, kun muuttokin oli edessä eikä ole yksinkertaisesti tilaa säilyttää.

Kestovaippoja ollaan käyetty osittain molemmilla. Helpotus ollut, kun ei tarvi roudata kaupasta niin usein kertiksiä ja tuntu kyllä taloudellisesti. Ja yksi lisäkoneellinen pari kertaa viikossa nyt niin paljoa ole tässä pyykkkirallissa =) Itse olen pääsääntösesti kasvissoseet tehnyt, eikä se mun mielestä ole paljonkaan työtä lisännyt. Muutenkin kasviksia syödään, niin sama tuo on ollut muutama ylimääränen kuorasta ja keittää ja tulee itsekin syötyä terveellisesti. Hedelmäsoseet on ostettu kaupasta, omenaa ja päärynää olen itse tehnyt. Mutta siis jos en jaksa kestoilla, niin kertiksiä käytetään tai jos ei huvita tehdä soseita, niin purkkeja on kaapissa ollut. Ja todellakaan reissuun en kestoja ota mukaan, vaan kertiksiä enkä soseita ala keittelee vaan purkeista popsittu.

Omaa napaa liikkeitä tuntuu, ei ihan päivittäin mutta lähes. Maha on pienentynyt eli siis varsin turvotus vähentynyt. Kohtu tuntuu selkeästi vähän navan alla. Äitiysvaatteet kovassa käytössä. Tyttöolo on ollut aika vahvasti. Erona aiempiin raskauksiin oli voimakas pahoinvointi, kauhea akne. Siis ihan hirvee, mulla on olkapäissäkin finnejä!! Eikä linea negra ole ilmestynyt. Parin viikon päästä toivottavasti asia selviää, ihana päästä taas vauvaa moikkaa :heart:

Hevosenkenkä 17+3

 

aamuja

hämähäkit ja käärmeet kyyn tapan välittömästi jos pihapiiriin änkee, muita käärmeitä kaulalla pidellyt jossain näyttelyssä, krokotiilin poikastakin joskus kanniskeltu
hämikset kannan käsissäni sisätiloista ulos, en kerta kaikkiaan henno niitä tappaa... mitä ne ihmiselle tekee, miljoona kertaa ihminen on isompi. eikä toinen edes pure. mulla on sisko ihan hysteerikko, monet naurut on sen varjolla naurettu.
Mutta: se on kuitenkin todellinen pelkotila, siinä missä oma korkeanpaikan inhotus. johon kyllä ei saa toista väkisin patistaa, vaan joka pelkää niin sitten pelkää. ja koskaan en hämähäkillä siskoani voisi säikäyttää, sehän kuolee siihen paikkaan... ite näin hämähäkeistä painajaisia aikana ennen avioeroa. niitä oli aina sänky täys. se on kauheaa. eronttuani unet loppui, ja psykiatrin arvio oli että koska oli niin stressaava elämä, alitajunta toi sen noin uniin.

hauskoja tapauksia sattunut kyllä oonkin naureskellut teidän jutuille

mahan lääppijät no eikös vaan yks tuttu tullu kaupassa vastaan ja KAKSIN KÄSIN hyökkäs kimppuun hämmennyin johon hän totesi et aijaa, vai eiks ollu toivottu?
MITÄ???!!!!!
meinasin lähteä siltä seisomalta meneen.... kuka TOLLASTA kelleen sanoo?????
sanoin vaan et todellakin toivottu on... sit se kauhisteli kuinka mulla onkin jo valtava maha, et niin alussa kuitenkin...
lyttäs oikeen kunnolla. en puhu sille enää ikinä
ei vaan, ihmiset ei oikeesti nykyään osaa ajatella sanavalintoja. päästetään just ja mitä sattuu... ajattelematta miltä se toisesta kuulostaa. tiedän itekin et mulla on jo iso maha, onhan se jokaisesta kunnolla näkyny ajoissa. totesinkin että haluankin että näkyy, ja vaihdoin puheenaihetta. mutta inhoan kun mahaa tullaa sivelemään, se on MUN!!!! edes anoppiani en päästä siihen koskemaan, en tykkää. eikä mun vanhemmat. en tykkää en.
mies ja lapset siinä raja

iholla-sarjan maria onks kukaan kattonu tota sarjaa?? osui vaan tän palstan yläreunasta et nyt sillä on joku blogikin. en kerta kaikkiaan siedä tota naista... alkuun katoin sarjaa, mutta marian lapsellista lässytystä ja vinkumista joka asiaan en jaksa kuunnella. kuinka voi aikuinen ihminen ollakkaan noin lapsellisen oloinen.....huooooh...

en muista mitä kellekin piti erikseen kommentoida... raskaus-dementikko täällä :wave:

sitten ulkoilemaan....heips...

 

Iästä vielä.. Itellä kans nyt vakituinen työpaikka ja käytynä ammattikorkeakoulu..ja asuntokin ostettiin miehen kanssa viime kesänä! eli elämä on sillä tavallaan mallillaan, että voi sen lapsen saada.. vaikka hain tossa jo lisää opiskeleen.. se on ihan töiden ohessa opiskelemista ja eihän sitä tiedä vielä pääseekö, mutta onpahan ainakin haettu, kun kauheesti ala kiinnostaa..

Hämähäkit Pelkään kans ihan hulluna..en voi nukkua jos huoneessa on sellanen..ja ite tappaminen on tosi vaikeeta..kylmät väreet menee vaikka kuinka pitkällä kepillä yrittäis sitä listiä..en tajua miten voi hämähäkkiä silleen pelätä, koska niin ku fourth gift sano, et pienihän se on ja mitään ei tee..mut ei voi mitään, kun pelkää niin pelkää!

Nellielli ja pötkö 17+5

 

Tökeröistä ihmisistä vielä sen verran, että olenkohan onnistunut haalimaan ympärilleni jotenkin poikkeuksellisen vajukkeja ihmisiä, vai mikä on..? Silloin kun kerrottiin vauvauutisia ihmisille, niin neljältä (4!!) eri henkilöltä tuli suora kysymys, että oliko ihan suunniteltu juttu vai kävikö vahinko?!! Siis kuka tuollasta menee kysymään toiselta?

Ja jotenkin voisin kuvitella että täyspäiselle ihmiselle olisi ihan selvää että tuollaisia ei kysellä, eikä varmasti ollut mitään syytäkään tuollaisille kysymyksille, kun miehen kanssa on nyt yhdessä oltu jo reipas 11 vuotta ja itse valmistuin Ammattikorkeasta vuodenvaihteessa. Heti siitä pääsin myös töihin, ja asetelmat nyt vaan on sellaset, että lapsia voisi olla jopa odotettavissa.

Pelot on kyllä sellasia, että vaikka ne tiedostaa turhiksi, esimerkiksi oma hämähäkkikammoni, niin sitä on ihan turha koittaa itselleen järkeistää sillä hetkellä kun se kinttukasa on siinä silmien edessä. Itselläni on myös pari hyvin epätavallista fobiaa, jotka ihan ymmärrettävästi voi olla jonkun mielestä hauskojakin. Vaan kun minulle se pelko ja jopa pakokauhu on todellista totta ja jotkut pakkomielteet sellaisia, että ne vaikeuttavat asioita.

Toisten silmissä kun ne ovat hauskoja, niin niitä on sitten aina pakko päästä testaamaan käytännössä, kun asia tulee esille. Ja sitten ihmetellään huuli pyöreänä, kun se ei olekaan minusta hauskaa. Joillekin ei vain riitä se, että kerrotaan miten asia on, vaan on pakko kokeilla eikä ajatella lainkaan sitä miltä se toisesta tuntuu. Puhdasta ilkeyttä minun mielestäni.

Henkilökohtaisesti otan tällaiset asiat todella raskaasti omien koulukiusausmuistojen takia. Tuo vuosikausien piina on jättänyt jälkensä minuun juuri siten, että saatan ottaa leikkimielisenkin kiusoittelun suorana hyökkäyksenä, ja ymmärrettävästi ihmiset eivät sitten osaa suhtautua siihen. Vaan kun en myöskään halua lähteä lapsuuteni traumoja selittelemään joka urpolle. Mutta johan tässä on kohta 30 vuotta eletty, j toivottavasti ainakin toinen mokoma edessä, niin häntä pystyssä vain eteenpäin.

Acacia 17+3

 

Hei kaikille masunkasvattajille :wave:

Onpas hauskoja tapauksia sattunut, - ihan vedet silmissä saanut täällä nauraa

Omaa napaa. Minulle ei sattunutkaan sitten niin hauska juttu, sillä nt-ultran verikokeiden yhteydessä otettiin omasta halustani myös kilpirauskokeet (olen nuorena sairastanut vajaatoimintaa) sekä toksoplasmoosi (olen aina omistanut ja myöskin nyt omistan kissoja). Noh, neuvolasta oma täti soitteli eilen, että kilpiraustulokset olivat poikkeavat (TV4 11 kun pitäisi olla yli 19 ja TSH 5.8 kun pitäisi olla alle 2) eli vajaatoimintaa ja lääkitys tulee aloittaa välittömästi. Toksoplasmoosi-tulos oli neg eli sen suhteen kaikki ok. Ja ei tuo vielä mitään, kun saadaan lääkityksellä kuntoon, ainut huolenaihe on onko vajaatoiminta kerinnyt vahingoittaa esim. aivojen kehitystä mutta kermana kaiken päällä oli kyllä tämänpäiväinen neuvolakäynti: soitin neuvolaan ja kysyin voinko samalla kun haen reseptin niin tavata jotain neuvolatätiä (omani ollessa tänään poissa) ja asia onnistui. Menin tapaamiseen ja kerroin huolenaiheeni, että onhan kaikki nyt kuitenkin ok. Täti otti verenpaineen ja hemogloobiinin ja totesi niiden olevan ok, sitten kysyin voidaanko kuunnella sydänäänet ihan mieltäni rauhottaakseni. Ja mikä oli vastaus: ei. Siis EI |O Totesi vain ettei näillä viikoilla (14+2) varmasti kuulu heidän laitteillaan ja sitten huolestuisin turhaan sekä toisekseen hänen pitäisi päästä lähtemmään ?!? Siis täh. :kieh:

Lähdin aivan hämilläni pois ja melkein itku pääsi. Oli hienoa palvelua ja ensiodottajan mielen rauhoittamista...

Anteeksi avautumiseni, mutta olen ällikällä lyöty. Nyt joudun odottelemaan yli kaksi viikkoa epätietoisuudessa onko kaikki hyvin, kunnes pääsen omalle neuvolatädille ja kuuntelemaan sydänäänet. Kurjaa tämä "välivaihe", kun ei tunne liikkeitä ja oireetkin jo aikalailla poissa eli odottelee vaan niitä harvoja neuvolakäyntejä (minulla ei siis ole koti-doppleria, pitäisköhän hankkia?).

Kaikesta huolimatta hyvää aurinkoista perjantain jatkoa

Mamma2012

 

Mamma2012 no hoh hoijaa.. jopas sulla on ollut neuvolakäynti. Kyllähän nyt viikolla 14+ pitäisi äänet suurimmalla osalla ainakin kuulua (kun kotidoplerillakin sanotaan 12+ kuuluu yleensä äänet) ja kuitenkin neuvolassa on paremmat laitteet. Tsemppiä, usko pois kyllä kaikki ihan hyvin on masussa!

ipna 16+5

 

peloista se on juurikin niin, että vaikka tilanne voi näyttää hauskalta, se pelkäävä on OIKEASTI kauhun partaalla. missään tapauksessa ei ole huvittavaa. omalle siskolle sitä on nauranut kyllä kun ne on olleet niin koomisia tilanteita. oikeasti. ja meillä sisaruksilla onkin sellaiset välit, ettei ole pelkoa että kukaan tällaisesta loukkaantuisi. kun tiedetään rajat sille nauramisellekin. Mutta vakava asia, onhan noita, ahtaanpaikan kuin kuin tori-kammoakin. Itse olen myös koulukiusattu, takana on selätetty paniikkihäiriökin. joka monen mielestä tuntui sekin olevan vähäpätöinen asia. jos jotain asiaa jännittää, niin hei, siitä vaan , jännittämiseen tottuu....
juu niin vai....
tarttis aina ottaa se toinen henkilö huomioon, asettua itse sen tilalle ja miettiä jos itsensä pakotettaisiin johonkin väkipakolla ja päälle vielä naurettaisiin.

nuo "kinttukasat" kuten hauskasti oli ilmaistu, on mun miehelle kuvotus. se vaatii et aina joka ikinen hengiltä sitten vaan otan talouspaperin ja littaan sen. tai jos ei ehdi hakea paperia niin sormenpäällä vaan krunts.
mut jos mies ei ole kotona, kiikutan ne hellästi pihalle eläinrakas vähän vääristyneesti

mamma2012 jopas jotakin. ei ole kivaa vaan eipä ne aina neuvolassa niitä sydänääniä kuuntele, mullahan niitä ei ole kuunneltu vielä kertaakaan

tilanne lasten hankkimiselle en ole koskaan talousasioista etukäteen miettinyt. miehellä töitä ja hyväpalkkainen työ. ite haalinut kasaan aina jostain jotain inhoan opiskelua, vaikkakin ammatin olen aikoinaan opiskellutkin. asuntolainaa on ja autolainaa, molempia niukasti. uskonut olen aina että kyllä töitä tekevälle on. en ole halunnut mitään tiettyä uraa, vaan mulla onkin aika kattava työkokemus karttunut usealta eri alalta vuosien varrella.

ja joku kakkas just vaihdolle... viikonloppuja kaikille

 

Moikka! Mitä acacia tossa aikasemmin laitto tökeröistä ihmisistä ku kysyvät et oletteko kauankin yrittäneet....what?? Ei kuulu teille!!! Olin ihan hämilläni, mua ällöttää ku tuollaisista asioista "vieraat" ihmiset kyselee!!!

Oma napaa: täällä masu kasvanut kovin,ei sitä enään piilotella kohdussa tuntuu aina välillä epämääräistä juilintaa,varmaan kohdun kasvua ja pikkuisen hyörimistä! Joku päivä tuntui vasemmalla alhalla masussa, ihan ku sielä olis muljahtanut jotain ja se pikkasen sattukin (luulen et se oli varsinainen eka tuntemus liikkeistä). Vielä reilu 3 vko rakenneultraan. Aika menee niin nopeesti, toisaalta!
Mukavaa viikonloppua kaikille!!!

Uskoa täynnä ja muru 15+4

 

Pikaisesti kiitos Scalalle rauhoitteluista! Nyt sitten tuntuu liikkeet ja ihan selviä tuntemuksia ovat, ei mitään pelkkiä hipaisuja. Ihanaa!! Nyt jaksaa hyvin odottaa sen reilun kaksi viikkoa rakenneultraa.

HilmaVilma 17+2

 

hilmavilma onnittelut liikkeiden löytymisestä :heart: se on kyllä se, mikä odotuksesta tekee niin paljon todellisemman. kun tietää jo itsekin että elämää on.

on meidän porukalla kyllä vaiherikasta ollutkin... oikein mietin tossa aamukahvin lomassa, että niin monella epävarmoja viikkoja takana... jospa nyt tämä kääntyisi parempaan, ja me kaikki saisimme ottaa ilolla vastaan ne loppuraskauden piinaavat viikot... ajatelkaas, ensin piinaillaan plussaa, viikkotolkulla, no sitten se plussa tulee, eikä puhettakaan että se piinailu siihen loppuu
jatkuu riskiviikkojen ajan, ensimmäiseen neuvolaan, ensimmäisiin sydänääniin.... ultraan.... -oikeasti JATKUVA piinahan tässä on päällä ollut
Että on elämä helppoa

viileä vai lämmin kesä no, tämä +10 on jo mulle KYLMÄ semmoset +24 on ihan sopiva, helteistä en pahemmin välitä, se tekee olon niin tukalaksi yöt ja päivät, mutta onhan se lämmin ihanaa. liki parikymmentä astettakin on ok, jos paistaa aurinko eikä tuule.
en ole mikään auringonpalvoja enkä uintipeto, mä nautin olla vaan pihalla, nyppiä rikkaruohoja ja kitkeä kasvimaata, tehdä jotain mukavaa ennemmin kuin maata.
helteellä kaikki ihmiset vaan valittaa ja valittaa, ja jos jotain fyysistä työtä on tehtävä, se on sillä kelillä äärimmäisen raskasta.
tai ollapa raskaana ja pahoinvoiva... hyi... kolmosta odottaessa ajattelin että en ikinä selviä helteiden yli, pahimmat pahoinvoinnit osui juuri niihin...

sitten toivotaan lapsille hyvät todistukset, ja että toi sade lakkaisi.... meillä ei olekaan mitään valmistujaisia (onneksi) tähän kesään tiedossa. en kestä väkipakolla järjestettyjä lahjankeruu-kahvittajaisia ....


ja sitten jatkamaan aamua... joskos tästä heräisi taas jotenkin....

 

Mitens kesäkuun ketju??
Micaela, oletko vielä puikoissa?

 

Tuulista ja sateista aamua!

Täällä valmistaudutaan ihan vain kotipäivään. Koululaiset valmistuvat juhliinsa, minä jätän ne nyt suosiolla väliin. Mies on töissä, joten mahdoton tehtävä jakautua kolmeen eri kouluun viiden lapsen juhliin ja kuljettaa vielä kahta nuorimmaista mukana. Onneksi kenelläkään ei ole mitään isoa ja "tärkeää" päättöjuhlaa.

Monella ollut kaikenlaista ikävää tässä viikkojen aikana, toivottavasti kaikki selviää ja stressitaso laskee. Minuakin häiritsee, jos on jotain keskeneräistä ja ikävää meneillään.

Töissä piti käydä hakemassa hoitovapaaseen kuukausi jatkoa. Olisi muuten loppunut kuukausi ennen ä-loman alkua. Ei mitään järkeä palata siinä vaiheessa töihin, kun en muutenkaan omaa työtäni pysty loppuraskauden aikana tekemään. Ei pomo vielä tiedä, että tulen ä-lomahakemuksen kesällä tekemään. Meillä kun ei tarvitse erikseen palkata sijaisia tällaisten takia, niin en halua vielä asiaa julkistaa. Kuljetusalalla meillä on jatkuvasti varikolla varahenkilöstö (ihan kokoaikaisia työntekijöitä), joka tekee sairauslomia, vuosilomia, osa-aikaeläkeläisten hommat jne. Ketään ei siis tarvitse minun takia palkata, kouluttaa eikä perehdyttää.

muiden sanomisista Olen tässä elämäni varrella huomannut, että oli tilanne mikä tahansa, niin muilla on siitä jotain sanomista. Milloin tehdään lapset liian nuorina, milloin liian vanhana tai on outo jos ei lapsia halua ollenkaan. Jonkun mielestä niitä on liian vähän tai toisen mielestä jollain on liian monta lasta ja katsoo oikeudekseen siitä sitten huomauttaa ns. vitsikkäästi jalkapallojoukkueesta.

Tämä on syy, miksi me emme raskaudesta muille kertoile, huomaavat sitten kun sen aika on. En jaksa kuunnella niitä kommentteja maailman täyttämisestä jne. Ensimmäisen lapsen olen saanut nuorena, olin silloin 22v, ja nyt olen sitten "virallisen" määritelmän mukaan varmaan mummoäiti. 40v tulee kesällä täyteen, mutta ei onneksi haittaa minua mitä muut ajattelevat. Olen niin monessa liemessä keitetty, että ei paljon heilauta. Ollaan miehen kanssa sellainen tiimi, että yhdessä mennään eteenpäin välittämättä muiden mielipiteistä. Puolet elämästämme ollaan jo yhdessä oltu.

mamma2012 Olipa ikävä neuvolakäynti, kyllä meillä kuunnellaan joka kerralla rv 12 jälkeen sydänäänet. Sehän on raskaudenseurannan perusasioita.

Meidän terveysasemalla on avattu ns. avoin neuvola kerran viikossa. Eli sinne voi mennä kuuntelemaan vaikka sydänääniä ilman ajanvarausta, mutta onnistuu myös vauvan punnitseminen jos kasvu epäilyttää tai muut yksittäiset asiat.

Nyt vois olla hyvä päivä käyttää huutismyynnin aloitteluun pitkästä aikaa, siivoukset tuli tehtyä jo eilen.

Scala rv 17+1 ja Eikka

(mies on varma, että tulokas on poika ja siitä tulee sitten Eikka)

 

Moikka kaikille!

Mahtuukos uusi odottaja joukkoon?

Tässä on nyt vietelty tällaista muutaman päivän kesälomaa, maanantaina sitten kesätöihin. Vähän tosin mietityttää, että miten sitä tulee jaksamaan loppuun asti, kun työ on vaikeasti liikuntarajoitteisten avustamista. Olen yrittänyt sitten etsiä, jos löytyisi jotain kevyempää työtä loppukesäksi, mutta saapi nähdä.

Vasta kaksi kertaa on neuvolassa tullut käytyä ja nyt odotellaan loppukuun rakenneultraa. Kävin varhaisraskauden ultrassa yksityisellä ja siellä kuului sydänäänet hienosti. Np-ultrassa ja viime neuvolakäynnillä sydänäänien kuuntelu oli aika pikaista, kun pikkuinen siirtyi aina alta pois.

Odotan siis esikoista ja hän on todella toivottu. Oltiin jo lähetettä laittamassa lapsettomuustutkimuksiin, mutta onneksi sitä ei nyt tarvittukaan.

LA 7.11.
nibander / ensimmäinen / TYKS

nibander ja vilperi 17+3

 

Taas näin viikonloppuna ehtii täälläkin vierailla, paljon olikin tekstiä tullut.

Iästä Ei ole onneksi kyselty meiltä, milloin sitä perheenlisäystä tulee. Tosin ollaan miehen kanssa oltu vasta pari vuotta yhdessä ja reilu vuosi sitten ostettiin tämä omakotitalo. Ollaan kyllä jo aiemminkin tunnettu toisemme. Muistaakseni ainoastaan isoveli joskus ekaa kertaa tässä talossa käydessä totesi, kun noita huoneita on niin monta, että niitä sitten täyttelemään. Mutta tuon otin ihan huumorilla. Reilu puoli vuotta yritettiin tätä pikkuista, joten onneksi ei kukaan kysellyt lapsista. Tuota mahan lääppimistäkään tuskin tarvitsee sietää. Töissä kun pääasiassa miehiä ja ei tuttava piirissäkään varmaan tuollaista tule. Mies kyllä ahkeraan on masua silittelemässä, mutta se ei haittaa. Ja ikäähän on 29, kun lapsi syntyy, eikä siitäkään vielä ole ainakaan saanut kuulla, tosin ei tästä moni vielä tiedäkään. Ja voi olla ettei töissäkään kovin moni ikääni edes tiedä, moni tuntuu luulevan nuoremmaksi. Papereita aina välillä kaupassa kysellään, jos joskus sen pari siideriä olen ostanut Joten saanee varautua siihen että tuntemattomat tuijottaa sitten kun tää raskaus kunnolla näkyy ja kun lapsi sitten syntyy ja sen kanssa on liikkeellä. Tai näkyyhän tää maha jo nytkin, mutta luultavasti suurin osa vaan luulee, että oon syönyt hyvin Ihme ettei töissä kukaan ole kysellyt mitään.

Kammoista Onneksi ei ole mitään pelkoja tms. Hauskoja tarinoita kyllä monella, vaikka se itse tilanne ei varmasti yhtään kiva olekaan. Hämiksistä en kyllä välitä, mutta en niitä pelkääkään. Ja hyvä niin, kun tässä vanhassa talossa niitä toisinaan näkyy. Yleensä jos kissat on sisällä ja hämis heidän ulottuvissaan, vihjaisen vaan kissoille, niin ne hoitaa sen pois. Ja onneksi ampiaiset ei aiheuta paniikkia, niitä kun kesällä välillä tulee töissäkin auton sisään. Ja kerran kesken ajon, amppari laskeutui ratin päälle.. Varovasti sain sen hätisteltyä pois, mutta siirtyi vain sitten rahastuslaitteen päälle. Ei siinä auta muu kuin jossain pysäkillä saada se pihalle. Vaikka itseä ei niinkään haittaisi, mutta matkustajissa joku saattaa kammota.
Ja täälläpäin on vielä noita jättiläisamppareita, etenkin meidän talon luona. Viime kesänä sellainen tuli sisälle ja mies sen tappoi. Oli pituutta tyypillä sellaiset 4cm ainakin. Oon miehelle vihjannut, että korjaisi tuon yläkerran aulan tuuletusikkunan verkon, siitä niitä ötököitä sisälle kun tulee.

Mut nyt pitäis lähteä kauppaan, vapaapäivä kun on. Ja mies poikkeuksellisesti töissä, kun täällä koulut loppuu tänään ja kuskattavia lapsia siis on vielä tänäänkin.

Tirppana83 & PikkuJ 15+0

 

Merkkiä tähän väliin! :flower:

 

Sori, mut mun mun pilkunn*ssija-aivo ei annan kirjoittaa toukokuun ketjuun enää kesäkuussa..
Dissatkaa jos ette tykkää, mut tyrkyllä olis:
MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *kesäkuussa*

 

Heissan taas pitkästä aikaa!

Lukemaan kyllä aina ehtii mutta kirjoittaminen meinaa olla haastavaa

Liikkeitä täällä tuntuu vielä vähän ja kovin ovat hentoisia mutta eiköhän ne siitä ala vahvistumaan.
Rakenneultraan ois vielä reilu 3 viikkoa (kuulostaa paljon paremmalta kuin vajaa 4 viikkoa ) En millään malttais odottaa, jos vauva vaikka suostuis näyttämään haaroväliä.
Vaatteita meinasin alkaa sitten ultran jälkeen kaivelemaan kaappien kätköistä, joita löytyy onneksi useampi laatikko esikon jäljiltä. Vaikka veikkaan että en pysty kaupassa olemaan hipelöimättä pienen pieniä vauvan vaatteita ja pakkohan se on joku ihan ikioma uusi vaate ostaa tulokkaallekkin :heart: Leluja olen jo esikolta pistänyt piiloon, vaikka mielellään haluaisi vauvaleluilla vielä leikkiä, niin hänellä on kyllä ihan tarpeeksi omia
Muiden sanomisia on ollut välillä todella ilkeääkin kommenttia jopa läheiseltä ystävältä. Ikääni ei niinkään päivitellä kun esikon kohdalla oli 22v. ja nyt sitten 24v. ja kuitenkin ollaan miehen kanssa yhdessä oltu jo vajaa 8 vuotta joista 1,5v. naimisissa. Mutta vointi kun on ollut todella huono niin ei ole kyllä sympatiaa herunut, on vain päivitelty että kun olet itsesi tuohon "tilanteeseen" saattanut niin ei auta inistä tai että kai sinä nyt tiesit kun kuitenkin kerran olet jo kakaran pyöräyttänyt että ei se ole mitään helppoa. Todella ikäviä kommentteja siitä kuinka typerää on tehdä toinen lapsi varsinkin kun esikoinen on "vasta" 1,5v. (melkein 2v. kun ykä syntyy) ja kuinka tyhmä olen itse kun olen vaivani haluamalla halunnut, no mutta onneksi on niitäkin jotka oikeasti tukee ja välittää. Varsinkin oma äitini on innoissaan saadessaan toisenkin lapsen lapsen ja kaikki mahdolliset luontaistuotelääkityksetkin meille ravannut että jos helpottaisi :heart: Minulla kun on todella matalat paineet ja aiheuttavat pahaolopyörrytys kohtauksia :|
Onko muille tullut haju ärsytystä? Minusta tulee nykyisin aivan kamala pirttihirmu kun illalla mennään sänkyyn ja mies vaikka pieraisee, ja jos mies käy tupakalla on hänen mentävä ensin vessaan pesemään kädet ja hampaat, laitettava dödöä ja lopuksi vielä ruiskaus miesten tuoksua ennenkuin saa luvan tulla sänkyyn. Myöskin aamulla jos herään ennen lasta ja mies on herännyt ennen minua ärsyttää minua ihan suunnattomasti kahvin tuoksu ja kaikki muutkin hajut mitä keittiöstä tuolloin leijailee, tuntuu että näen aivan punaista. Jälkeenpäin tuo kyllä naurattaa eikä hajut häiritse ( edes tupakka, jonka itse lopetin), mutta on miehen puolesta huono omatunto kun tuolla lailla typeristä asioista vedän hernettä nenuun :stick:

hrr tulis jo vähän kesäisemmät säät niin viittis istua ulkonaki hieman pitempään, nyt vain onneksi tuulee viikon vesisateen jälkeen

Aurinkoisempaa ja lämpimämpää kesää odottelee
Rusina ja ykä 17+4 ( puoliväli lähenee jei!)