Marraskuun 2012 masuasukit <3 *syyskuussa*

Kiitoksia uudesta ketjusta Millimammalle

Pikaista kirjaamista tähän ketjuun näillä yövuoron viimeisillä tunneilla.

Supistukset jaa-a mitähän ne on. Ei ole ilmeisesti mulla ollut kun en oikeastaan tiedä mitä ne on.

paino mulla olis huomenna neuvola ja saan taas varmasti kuulla painon noususta. Täällä kun se tuntuu olevan se tärkein asia kauhistella oikein suureen ääneen niitä kertyneitä kiloja.No 10kg rajapyykki häämöttää et varmaan tulee menemään tuo 10kg rikki ennen synnytystä.

arvostelusta Mä oon ilmeisesti sen luontonen tapaus että eipä mulle kukaan tule mussuttamaan mahan koosta mitään ja hyvä niin No ne jotka mut tuntee niin tietää, että jos mua alkaa arvostelemaan on myös itse kyettävä ottamaan kritiikki vastaan sillä sanon kyllä takaisin ja sivallan kyllä ihan yhtä loukkaavilla asioilla kun joku mahan koon arvostelu on. Äkkiä ihmiset oppii asioita kun tuumaa mahan arvostelijoille takasi että sinäpäs se oot rupsahtanut sitte viime näkemältä, kannattaisko harkita vaikka niiden Anti-wrinkle voiteiden käyttöä. Tai ihan vaan arvostella samalla mitalla että ompas sun perse/maha levinny viime näkemältä kannattaisko asialle tehdä jotain ettei pahemmaksi pääse...Osalle menee viesti hyvin äkkiä perille eikä sitä odottajan ulkomuotoa mennä arvostelemaan että ihan ihminen sekin on ei vaan yhtä´äkkiä pelkkä arvostelun kohde niinkin henk koht asiasta kun ulkonäkö.

Jaa-a jatkan taas jossain vaiheessa näyttää vuoron vaihto lähenevän ja pitää lähteä vaatteiden vaihtoon ja alkaa siivoilemaan pöytää seuraavaa vuoroa varten.

Iia ja Anselmi

 

Hei,

- kiitos Millimammalle syyskuun pinosta. Minä kannatan kuukausittaisia pinoja! On kiva saada sitten Meidän kuu

Vauvan asento En osaa olllenkaan sano miten päin vauva on, - potkut tuntuu kyllä oikealla alhaalla joten olisikohan vielä pää ylöspäin? Pitänee varmaan kysyä seuraavassa neuvolassa parin viikon päästä, että kertoisi minulle miten päin pienokainen on

Viikonloppuna tehtiin vihdoin ja viimein hankintoja: hankittiin pinnasänky ja siihen patjat, peitot yms. + muutamat lakanat. Ja sitten hankittiin myös yhdistelmärattaat! Siinä ne nököttää eteisessä ja tunne on hämmentävä :heart:

Ehkäpä liittyen juuri noihin hankintoihin, iski minuun eilen aikamoinen pelko :'( Yllättäen rupesin pelkäämään, että onhan kaikki vauvalla hyvin; onhan kasvanut kuten pitää, onhan aivot kehittyneet, onhan terve, liikkuuhan tarpeeksi, olenko tehnyt jotain joka olisi pientöä vahingoittanut. Kaikissa ultrissa on kaikki ollut hyvin ja 4D-ultarkin meni hyvin, ja mitään huomautettavaa ei ollut. Mutta mistä tämä pelko johtuu? Ajatuskin, että joudun melkein 3 kuukautta vielä odottamaan tietoa onko kaikki kunnossa, on äärimmäisen piinaava Onko muilla ilmennyt tälläisiä tunteita/huolia?

Muutoin toivottelen ihanaa maanantaita kaikille!

Mamma2012 + kyytiläinen 27+5

 

Huomenia vaan

Kylläpä nuo viikonloput vierähtää sitten kauheaa vauhtia, niinkuin tuntuu että tämä loppuraskausaikakin menee menojaan. Aatella että ens kuussa alkaakin sitten jo äippäloma..huh huh. Viikonlopun antia oli kun sai hoitopöydän paikalleen ja vaatteet pestyä sen uumeniin. Vois tässä pinnasängyn katsastaa varastosta ja koota kanssa paikalleen.

Miehen raskausaika meillä miehelle tuli ensimmäisen raskauden aikana 10kg kun itselle tuli 20kg. Molemmilta kyllä kilot lähti sitten raskauden jälkeen. Muilla raskauksilla ei ole ollut vaikutusta, muuta kuin omaan kroppaan

Synnärille lähdöstä onneksi meillä on sairaalaan tdella lyhyt matka, kaikki synnytykset ovat alkaneet ihan erilailla. Ensimmäisellä meni lapsivedet, joten tiesi että voi lähteä koska vaan. Toinen olikin sitten hankalampi tapaus, lähdettiin tarkastamaan että oliko lapsivedet menny, kun tuli jotain, mutta niin niukasti ettei voinut olla varma. Eikä sairaalassakaan saatu siihen täysin varmuutta että oliko lapsivettä, mutta lapsivettä oli niin vähän joten ottivat tarkkailuun. Tutkimukset sitten vissiin käynnistivät synnytyksen ja supistuksia ei tullut koko aikana tiheemmin kuin 15min. välein. Ponnistaa joutu lähes ilman supistuksia. Oli kuitenkin tehokkaita kun sujui suht nopeaa koko toimitus. Kolmannelta menin kanssa tarkistamaan lapsiveden menon ja synnytys lähti aika rajusti käyntiin samalla. Veli joka oli tullut siksi aikaa vahtimaan poikia, naureskelee vieläkin, kun olin sanonut et käyn vaan ettei varmaan mee kauaa, ja sitten tuleekin isännältä viesti et tyttö tuli. Nelonen sitten käynnisteli pari päivää. Supistuksilla alkoi ja oli säännöllisiä jo kun sairaalaan mentiin, mut sitten tuli täys stoppi. päiväks kotiin ja seuraavana yönä uudestaan, no sitten olikin ripeää toimintaa. Et kyllä niissä niin eroja on itelläkin ollu et saas nähä kuinka tällä kertaa.

Arvostelusta tuo on jotenkin niin erikoista miten ihmiset voi oikeesti olla niin ajattelemattomia ja suoltaa suustaan ihan mitä sattuu. Nyt itse en oo kuullu hetkeen aikaan mitään typerää kommenttia, mut puolivälissä oli sitä, että joku kysy laskettua aikaa ja kun sanoin niin sitten kommentti oli et ai sillon vasta. Niin mitähän siihenkään sitten enään olis sanonu...

Sokereita mittailtu ja kertaakaan ei oo rajat ylittynyt, ens viikolla olis sitten neuvola jossa katotaan noita mittaustuloksia kolmenviikon ajalta. Joutuukohan sitä mittaileen loppuun saakka vaikkei kertaakaan oo menny yli noiden suositusarvojen?! Ruokavalioon en oo puuttunut millään lailla ja herkutkin on maistunut, se litku siellä rasituksessa ei vaan tainnu sopia mulle, se oli jopa tälläiselle ihmiselle joka on perso makealle, niin liian makeaa, aivan ällöä
No mutta hyvää alkanutta viikkoa kaikille

hannama&pikkumies 29+2

 

Mies raskausaikana. Meillä mä painan nyt saman verran kuin mies ja mulle on tullu se 10 kg about. Hän onki semmonen ei mikään kehonrakentaja vaikka hyväkuntonen onki, on niin lintu syömään että en keksi mitään elämäntilannetta jossa hän alkais lihoa
Muuten on kyllä huolehtimis ja pesänrakennusintoa ilmassa, raskausaikana on kuitenki täälläki muuttettu eikä mies suhtautunu tähän muuttoon yhtään niin ynseästi kuin edellisiin (muutettu 2v aikana nyt 4 kertaa), kun oli selvä että pieni tarvis sen oman huoneen. Ja ajokortille tulikin yhtäkkiä tarvetta kun testi näytti plussaa

Sairaalaan lähteminen mietityttää täälläkin, kun matkaa on se 40-50 km, ja keliolosuhteita ei oikeen osaa vielä arvioida. Miehen pitäisi nyt tässä kuussa saada se ajokortti mutta siltikin mua mietityttää että tuleeko se sairaalaan lähtö liian nopeasti hänelle kun ei se kortti nyt niin kauaa ole taskussa ehtiny olla :O toisaalta nyt ei ole mistään teinikuskista kyse, että siinä mielessä on kyllä luottoa, mutta jos sattuu joku hemmetin lumimyrsky niin voi mennä mielenkiintoseksi - toisaalta ei kai täällä etelässä ny lumet tule edes ennen joulua - eihän?

Taksia tai ambulanssia oon miettiny kans, muttakun meillä on nuo koirat ja ainoat hoitopaikat on Tampereella, niin täytyy lähteä niitä viemään ensin. Täytyyki olla kaks sairaalakassia - toinen vauvalle ja toinen menee koirien mukaan Niin mitä sitten pitäiskö mun taikoa jostain taksi joka suostuu ottaan kyytiin sekä synnyttäjän että koirat - ambulanssi ei meinaan varmaan suostu koiria viemään minnekkään

Sitten taas jos mies on töissä niin on kyseenalaista että irtoaako sieltä heti vai suostuuko kukaan tulemaan sillä sekunnilla tuuraamaan.. Varmaan tyyliin työvuoron jälkeen joku tulee seuraavana päivänä, mutta jos tarttis lähteä esim 12 aikaan ja yhdellä on töitä ilta seiskaan, niin ei siinä hirveästi voi jäädä odottelee sitä 7h että toinen pääsee töistä..

En tiedä.. Kai noita käydään siellä neuvolan synnytyskysely-käynnillä ja valmennuksissa sitten läpi että miten toimitaan. Voihan se olla että tää täytyy käynnistää tai sitten on se sektio-uhkaki vielä niin sittenhä asiat on jo huomattavasti helpompi järjestää.

iia84 oikea asenne noita arvostelijoita kohtaan en oo ite vielä niin törmänny arvosteluihin kun istun kaiket päivää kotona vaan ilman ihmiskontakteja ja näen lähinnä läheisiä ihmisiä jotka ei arvostele - mutta jos törmään nii täytyy kyllä muistaa nuo anti-wrinkle -heitot ym

sokereista toistaseksi tuolla tablettilääkityksellä ei ole ollu mittää taikaa, mutta kai se alkaaki vaikuttaa vasta parin viikon jälkeen. Toivon kovasti että ne riittäis nii ei tartteis ruveta niitten insuliinien kanssa värkkäämään. Muuten kai tässä on jo selvitty ruokavaliokriisistä suurimmaksiosaksi, syön sitte vaa poppareita ja dietorelleja herkuiksi :kieh: varasinki jo mieheltä että kun kotia pääsen nyytin kanssa niin täällä on sitte paree olla odottamassa jotain pikaruokaa, kunnon irtokarkkipussi, suklaata ja kunnon limukkaa!

Vauva mahassa mulla on tullu ny sellai huolenaihe että onkohan täällä kotona liian hiljaista. Tai kun nythän alkaa olla kohta käsillä aivojen isoimmat kehitysvaiheet ja kohta sikiö alkaa jo uneksiakki ja kaikkea - siis onhan hän jo kuullut meidät vaikka kuinka kauan, mutta että pitäiskö mun nyt osata sitte jotenki erityisesti stimuloida vauvaa kun hän on hereillä? En tosiaan osaa soittaa täällä päivät pitkät mitää klassista musiikkia tai mittää toistaseksi oon kyllä höpissy jotain jonninjoutavia kun potkuttelu alkaa ja välistä iltasin lauleskellu sitä soft kitty -laulua ja joitain samoja lauluja oon soitellu luurista mahan läpi, mikä aiheuttaa kauheet potkujumpat..

Onko kukaa ottanu vielä mitää vakio tuutulauluja mitä opettais mahalle esim? musta tuntuu että mä taidan joutua kuunteleen nuo Määttäsen lukemat Taru Sormusten Herrasta trilogian äänikirjat uudestaan kun nyytti syntyy - joinain päivinä oon kuunnellu 6h täällä putkeen päivällä niitä ompeluiden ohessa ja mahassa on rauha aina tuolloin maassa

Lumineiti ja Uuboli 29+1 (huiiii eilen taas poksuttiin next stop 30!)

 

Millimamalle kiitos uudesta pinosta!

Vaatteet En ihan hirveesti oo joutunut uusia vaatteita ostaan..itseasiassa yhdet äitiyshousut ja yhdet shortsit..niin ja vaan yhden paidan.. kun oon sit saanu aika paljon ystäviltä lainaan kaikkia vaatteita..ja sit mulla on kyl paitoja, jotka menee mulle näin raskaanakin..alaosat ei tietenkään oo menny enää aikoihin, mut monet paidat on sen verran pitkiä, et menee ja sit tosiaan saanu ystäviltä niitä äitiysvaatteita.. ja takkia en kyl aio ostaa uutta ellei oo pakko! Nykyinen syystakki menee ainakin viä hyvin..on ollu mulle ennen raskautta vähän iso, niin menee nyt ihan hyvin viä..ja jotenki en usko, et tää maha ihan jättikokoiseks tulee kasvaan, niin eiköhän se mee viä pitkään..ja talvitakkia ei välttämättä ees tartte, jos ilmat on yhtä lämpimät kun viime vuonna marraskuussa.. mut senhän näkee sit..

Mulla ollu kans stressiä tosta, kun en mä oo mitään vakiotuutulauluja lauleskellu mahalleni tai muutenkaan ihmeemmin jutellu.. mielessä olis koko ajan, et pitäis laulaa jotain laulua, mut sit en vaan muka keksi mitään..ja pitäis jutella mahalle, mut en sit vaan osaa sanoo mitään..ärsyttävää.. mut en vaan osaa..en sit kai oo sellanen ihminen, et juttelisin mun vatsalle.. olis vaan ihanaa, jos se tunnistais just jonkun laulun syntyessään tms..

Mulla on ny eilisestä asti ollu kauheeta huimausta! Eilen päässäkin humisi..tänään se humina on kadonnut, mut huimaus on ja pysyy..kävin aamulla ennen töihin lähtöö hakeen salmiakkia ja tuntui jo, että se auttoi, mut nyt taas tuntuu huippaavan enemmän ja vähemmän..aargh.. kai noi verenpaineet on vaan NIIN alhaalla..aamulla vaan meinas olla vaikeeta kävellä sängystä suihkuun..hyvä kun pysy pystyssä..sit se vähä helpotti, kun töihin pääsin, mut koko ajan pikkusen huimaa..loppuis nyt..ja meinasin lähtee lääkäriinkin aamulla, mut sit mietin, etten viitsi turhaan mennä, kun kerran meillä pomokin on sitä mieltä, etten sais olla saikussa.. : / miks mä sitäkään mietin? no, enää kolme viikkoa töitä..

Nellielli ja pötkö 31+1

 

raskauden vaikutus mieheen no mies on vallan viilipytty jo synnytyksenkin suhteen. ei paljon rautahermoisempaa voisi löytyä.
ensiaputaitoinen ja palokunnan kokemus. pitkä ja massava urheilija, painoa ei todellakaan ole tullut!
Oikeestaan se mitä mulle tulee, lähtee siltä pois on oltu tiukalla terveellisellä ruokavaliolla, tosin mä hölläsin plussauksesta mutta miehellä on puolessa vuodessa lähtenyt yli 15 kiloa.
ja pelkästään katsomalla mitä, miten ja milloin syö.

lumineiti suklaa on herkku, mutta valitettavasti latistan sun himosi .... kun imettää, suklaa saattaa aiheuttaa vauvalle todella kovia vatsavaivoja....
sori

huolet niin, edelleenkään en anna itteni päästä huolestumaan liiaksi vauvan oloja. kun en kerran tiedä muuta kuin et potkii ja kovasti , se riittää muita huolia ilmaantunut niin paras kun en enää ala murehtimaan vauvan terveyttä saati sitä kuinka monelle kiepille napanuora sillä menee ympärille tms... tulee sit maailmaan sen näköisenä kun tulee.
mutta se on normaalia että jokainen odottava jotain murehtii... jotakin kaikki aistit käy tuhatta ja sataa...

edellisessä odotuksessakin mätkähdin mahoineni koiran kanssa maahan, kun sotkeuduin sen kanssa, ja totkai sit ensiapuun marssin et mitäs mä nyt teen.... no ei siinä sit muu kuin rauhassa vaan eteenpäin , liikelaskentaa ja homma selkis. ei hätää...

nyt on pakko saada päiväkahvia, ja jos sit menis meikkaamaan taaperoisen nukkuessa vielä

 

Noniin "yöunet" nukuttu ja yhdistetty aamupala/lounas nautittu.

Vauvan asennoista Anselmi vielä pyörii mahassa kun hyrrä. Tuntuu että enemmän se on pääalaspäin kerta potkut tuntuu ja näkyy tuossa ylämahalla enemmän. Käsien liikkeet tunnistan semmoisina enemmän raapivina ja se se vasta onkin ärsyttävää kun Anselmi "raapii" mahan sisäpuolelta ja sitten se aiheuttaa kutinan tunnetta taas mahan alaosiin Mutta kyllä tuo välillä tuntuu ottavan jostain selkärangan seudusta jaloilla vauhtia ja työntää päätä suoraan napaa kohti ja se ei tunnu ollenkaan kivalta se. Näyttääkin hurjalta. Viime yönä taas pissarakko toimitti nyrkkeilysäkin virkaa ja sai olla juoksemassa kirjaimellisesti vessassa tunnin välein ja sinne oli päästävä heti muuten olis tullut housuihin.

Työt Nyt alkaa olla työtä kohtaan semmoinen viha-rakkaus suhde menossa. Sitä jo odottaa että pääsee siitä paikasta eroon vuodeksi ja saa irtioton. Pääsee miettimään mitä sitä oikeasti haluaa tehdä jatkossa kyseisessä firmassa, toisaalta taas on haikea fiilis kun ne äijät jää sinne ja kun palaan osa on siirtynyt eläkkeelle ja sielä on jo uusia naamoja.
Viime yönäkin yksi toisen osaston työkaveri tuumas, että "opeta se sun tuuraaja yhtä hyväksi kun sä oot" no tippahan siinä linssiin tuli ihan kun sitä olis oikeasti lähdössä koko firmasta pois vaikka come-back on jo elo-syyskuussa.
Ihanat hormoonit

Synnärille lähtö Mä en ole edes miettinyt tuommoista :ashamed: tai no jotenkin oon vaan ajatellut että se lähtö tulee sitten joskus yöllä ja et ei se tilanne etene niin hirveetä kyytiä etteikö mies kerkeäis vaikka töistä ajaa kotiin ja sitten mennään. Meiltä on sairaalalle n. 30km ja miehellä menee n. 30min kun ajaa töistä kotiin saman verran kestää matka sairaalalle.
Nyt kun se isyysloma asia on työpaikalla selvitetty niin hällä on lupa lähteä töistä jos synnärille lähtö tulee ihan vaan "mä meen nyt" ilmotuksella.
Ehkä se synnytysvalmennus taas avaa silmiä enemmän tällekkin asialle.

Niin tai ehkä sekin on jonkin sorttista alitajuntaista valmistautumista et laitoin 50€ setelin kiinni jääkaapin oveen et on sitte rahaa jos taksilla tarttee lähteä vaikka ei se taida riittää koko kyytiin Niin on siinä semmoisena turvarahana ja eipä tänne perähikiälle taksi tai lanssi tule yhtään sen nopeampaa kun mies ajaa töistä.
Lanssilla lähtöä mulla ei ole tullut pieneen mieleenkään tosin synnytystapa-arviossa kai sekin selviää jos on perätilassa tulossa. Perätilaista vauvaa mä en suostu edes yrittämään synnyttää alakautta sen oon päättänyt.

Miehet ja odotus No eipä tuo ole lihonnut raskauden myötä, nyt tässä loppuvaiheessa on alkanut huolehtimaan enemmän tavaramääristä mitä mä siirtelen paikasta A paikkaan B. Mun pesänrakennus vietti alkaa nyt nousta ja oon jo suunnitellut vaatesäilytykset uuteen uskoon, samoin kellarin säilytysratkaisut on nyt suunniteltu, vielä kun se päästää mut IKEAan niin saan tehtyä ne hankinnat ja lisäksi hankittua vauvan sänkyyn patjan ja hoitoalustaa ja kaikkea mitä nyt puuttuu. Ennen IKEAn reissua pitää kuitenkin taas tehdä tavara harvennusta kirpputorin merkeissä. Pitääkin huomenna tai ylihuomenna käydä varaamassa pöytä.

Muuten ei se hätiköi mitään eikä kai oikein edes tiedä mitä tuleman pitää. Enemmän on jarrutellut mun tavarahankintoja vaikka tosiaan ei tässä ole enää kun about 10vko aikaa tehdä ja laittaa kaikki valmiiksi.

Eipä tässä kai muuta kuulumista ole, hormoonit tuntuu tekevän kärpäsistä härkäsiä ja tosiaan pienetkin asiat tuntuvat saavan ihan jäätävät mittasuhteet...Ehkä se kuuluu asiaan. Tästä viikosta tulossa taas kiireinen kun saa olla joka päivä menossa jossain ja ei ole töistäkään kun 6pv vapaa jossain vaiheessa pitäis käydä hakemassa kangaskaupasta kankaita ja surautella pinnasänkyyn suojusta ja parit verhot.

Eilen mulle valkeni semmoinenkin "pikku juttu" että jos Anselmi nyt alkaa kovin mahassa viihtymään siin sehän saattaa syntyä vasta joulukuun puolella. Rv 42 tulee täyteen 29.11 ja täällä tosiaan käynnistellään vasta 42+? viikoilla eli menis siinä tapauksessa joulukuun ekoille päiville. Missäs vaiheessa sitä jouluostokset sitten tekis...

Tämmöisiä pohdintoja tänään, taitaa tämän vuoden joululahjat olla "gift in the jar" tyyppisiä ratkaisuja. Lapsille pitää varmaan alottaa pipojen ja sukkien kudonta urakka.

iia ja yövuorojen sekoittama Anselmi 29+4

 

Tervehdys!

Kiitokset Millimamalle uudesta pinosta! Onpa ikävä kuulla, ettet juuri nyt jaksa kirjoitella. Toivottavasti et ole kovin alakuloinen ja että sinä ja vauva voitte olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyvin. :hug:

Minäpä törsäsin sitten taas viikonloppuna vähän lisää. Ostin ison ihanan imetystyynyn ja rintapumpun. Imetystyyny on aivan ihana ja on löytänyt tiensä sänkyyn. Kyseessä on malli, jota voi käyttää loppuraskaudessa nukkuessa tukityynynä. Se on oikaistuna niin pitkä, että keho saa tukea ihan nilkoista päähän asti.
Hirvittää kyllä ajatellakin, kuinka paljon sitä on mennyt tähän mennessä rahaa noihin vauvantarvikkeisiin ja -vaatteisiin. Kyllä niillä markkinoilla tosiaan isot rahat pyörii. Vaan olen yrittänyt rauhoitella itseäni, että olisihan sen rahasumman voinut käyttää hullumminkin Joskus aikaisemmassa elämässäni olisi helpolla mennyt sama summa sileäksi bilettäessä kesälomalla

Mies ja raskaus: Täällä en ole pahemmin havainnut mitään raskausoireita miehellä. Kiltisti hän on kyllä koko raskauden ajan tehnyt kaikki asiat, jotka olen pyytänyt. Suurimman osan kotitöistä hoitaa edelleen mies. No kyllä hän on ollut hellempi ja huomaavaisempi minua kohtaan.. Painoa on mieheltä lähtenyt kyllä.. johtuu juurikin tuosta että minä en ole jaksanut mm. laittaa ruokaa. Miesparka! No ehkä saadaan mies taas hyvään lihaan, kun talvi koittaa Mieheni on kyllä jo entuudestaan hoikka, ei saisi kyllä enää yhtään paino pudota.

Painoa itselläni oli jo ennen raskautta niin paljon, ettei tuota edelleenkään ole raskauden aikana tullut. Alussa voin niin pahoin, että paino putosi.. ja on se paino siitä kyllä vähän noussut.. mutta tällä hetkellä olen siis alkuperäisissä lukemissa.
En kyllä ymmärrä sitä, miksi joillekin vouhotetaan neuvolassa jostain 10kg painon noususta. Kyllähän sen kuuluukin nousta! Ja jo tässä vaiheessa vauva tykötarpeineen painaa jo ainakin sen useamman kilon. Ja haloo, joillakin nousee raskauden aikana paino jotain 30kg... mikä ei sekään ole mielestäni paljon

Huolet nostavat täälläkin päätään. Mä jotenkin jämähdin siihen Kanan tarinaan ja mietin sitä melkein joka päivä. Jos Paavo on muutaman tunnin hiljaa, huolestun heti. Mutta viime päivinä jätkä on kyllä liikkunut oikeastaan rasittavuuteen asti. Eilen tuli KOKO PÄIVÄN ihan jumalattomia potkuja pelkästään vasemmalle puolelle.. siis sille lempipuolelle. Öisin en enää herää potkuihin.. mahtaako poika nukkua yöt? Päivisin kyllä tulee osumaa niin, että näkyy hyvin mahan ja jopa paidan päälle. Nolottaa välillä töissä.

Viime aikoina on mieleen tullut TAAS näitä seulakärähdyksen aiheuttamia pelkotiloja... ehkä se johtuu siitä kun ei ole tosiaan ollut ultraa pitkiin aikoihin. Huomaan välillä pohtivani asioita, jotka on jo moneen kertaan katsottu ja tarkistettu.. että jospa sittenkin sydämessä on vikaa.. tai aivoissa.. tai jossain muualla. Perhanan seula!

Tuutulaulu: Oon laulellu Paavolle "Nukkuos prinssini vaan" -laulua, jonka olen jostain syystä oppinut lapsena ulkoa. Välillä laulan myös "Sinistä unta".
Juttelu on jäänyt vähemmälle, mutta välillä kun tulee potkuja, tervehdin, ja pyydän rauhoittumaan Tuleva isä kyllä juttelee mahalle välillä pitkiä pätkiä :heart:

Voi video kun ei jaksais käydä enää töissä! TJ 31 aamua...

Anukkio ja Paavo 28+3

 

Suklaa + ruokavalio Nii joo aivan totta, ja mää oon ihan valmis vielä tiukempaan imetysdieettiin ku tää on tää raskausaika - sitä osasin jopa odottaa, jos jotai allergia/mahavaivajuttuja tulee - no problemos - mutta jumankauta sitte synnytyksen jälkeen siittä suklaalevystä ei pittäis mittää rakenteellisia haittoja tulla lapselle niinku nyt tuommone massivinen painoarvio ja mahanpyöreys *fatso vauva* nii jumankaut mie kyllä vedän levyllisen suklaata ja oon sitte onnelline ku se näkyy vaa omassa navan ympäryksessä jos käy hyvä tuuri, niin siitei tuu ees mahavaivoja.

Onneksi suklaa ei oo se mun ykkösherkku edes mua harmittaa nytki paljon enemmän nuo tuoremehut ja se etten saa syödä kaikkea ruokaa "oikeana" vaan kaiken pitää olla vähhärasvanen/kevyt/0%/sokeriton/makeuttamaton/ei lisättyä sokeria jada jada.. Oon aina ollu rehellisen voin käyttäjä ja tykkään normi maidosta ja normi juustosta esim. ja kauheen laihana oon pysyny, kolesteroliarvotki hipoo täydellisyyttä (ainoo asia mistä oon tyylin terveydessä ylpeä ) nii ärsyttää tää ku nyt kaikki on laihaa ja kevyttä ja argh yhen pirun mittarin takia

Hauska juttu vähä/kevyt-tuotteista
Mies toi mulle kaupasta rahkatarpeet tässä mennäpäivänä ja oli sitte erehtyny kermapurkissa valitseen vähälaktoosisen eikä sen kevyen/vähärasvasen - no ei ihme ku ne kaikki näyttää samoilta! Vähän se nauro ku laitoin sille töihin viestiä että nii tietääkseni meillä on tässä tämä diapetes eikä laktoosiintoleranssi että isi taitaa vaan salaa haluta että Uubosta tulee sellanen badass fat gansta (on lökäpöksy-nuoruus sillä ittellä meinaan) pikkasen se repes

Ps.
(Jos joku luki tämän nyt niin että meillä pelätään läskiä vauvaa - niin ei tiedän kyllä että ei sillä vauvaiän painolla nyt mitään tekemistä oo sen aikuisiän painon kanssa, että täytys vauvana olla laiha tai mitään - eikä yritetä mitää vauvaa laihduttaa mitenkään. On vaan vähän kiero huumorintaju meillä )

 

nukkapallero niin enkös mä kirjoittanutkin et SAATTAA... uskon että arvon lumineiti hiffas mun lauseen, tarkoitus ei tietenkään ollut nyt vakavissani latistaa toisen suklaan himoa ... ihan kuin tässä ois tartuttu pilkun viilaukseen mut hieno pilkku siitä tuli

lumineiti ruokajutuista sen verta et jopa se jogurtti, esim vitalinea, 0% ja ei lisättyä sokeria, on kieltolistalla RD:ssä näin vakuutti mulle diabetes-hoitsu ton edellisen raskauden aikana. siinä on silti sokereita liikaa.
ite en kyllä jaksa nipottaa joka tuotteen kanssa enää, ja sulla kun niitä rajoitteittahan oli muutenkin allergioissa niin nou stressi sanon minä.
sulla on jo tuo huumorintaju niin ihanteellisen mojova jotta uskon sen kautta että jaksat hankaliinkin asioihin suhtautua hiukan kevyemmin....
jatka samaan malliin vaan
ja tosta suklaasta aattelin vaan vinkata, kun esikoistaan odottavat ei aina tiedä kaikkia jutskia mitä voi vastaan tulla.

mamma-vaatteiden hankinnoista no oon sit kyl yhden mustan neulemekon ostanut. meillä on hyvinkin varmasti hautajaiset edessä, joten se menee sit siihen tarkoitukseen, toki muutenkin viihdyn mustassa ja helmoissa.

Jouduin hyvän olon ja supistuksettoman iltapäivän ratoksi siivousvimman pyöritykseen kämppä puhdas ja siist hei jes

 

Tervehdys ja Millimamalle kiitos pinosta!

Täällä ollaan oltu flunssan kourissa. Voi kamala, kuinka tylsää puuhaa! Toisaalta, ompa tullu pestyä vauvanvaatteita, järjestettyä komeroita ym. Huomasin, että eihän tässä enää kamalasti tartte hankintoja tehäkään tai muutenkaan höösätä vauvalle. Pikkuhiljaa tavarat alkaa oleen paikoillaan... Tosi hyvät käytetyt vaubutkin löydettiin, mitkä haettiin pari päivää sitten kotiin.

Nukkis, mukava kuulla, että vauva kasvaa tasaisesti käyrällään. Se multakin tarkastetaan parin viikon päästä. Tosin huoli hieman helpotti, sillä mies soitti äippäpolille vielä seuraavana päivänä ja jutteli lääkärin kanssa. Kuulema "varmuuden maksimointia" seuranta. Kun on se veritulppageeni, syynätään ekstra tarkkaan ja jos omalta käyrältä tippuu niin sitten harkitaan käynnistämistä. Mutta jospa niin ei kävisi.

Diabetesneuvonnassa kävin kanssa ja nyt oon noita sokereita täällä kotona mittaillu. Ihan hyvät tuntuu olevan, toivottavasti pysyykin näin loppuajan. Rasittavaa vaan tuo jatkuva syöminen!

Huolista:Mää en voi sille mitään, että enemmäm ja vähemmän jatkuva huoli vauvan hyvinvoinnista. KUn olin pieni, yksi sisaruksistani kuristui viimehetkellä napanuoraan ja kuoli. Tiedän, että tämä on harvinaista, mutta miehen äidin perheessä kävi samoin, joten kyllä sitä kaikkea sattuu ja tapahtuu. En tietenkään halua pelotella ketään -ite vaan selvästi elelen tuota traumaa uudelleen ja olen varmasti synnytyksen lähestyessä kuin kissa pistoksissa.

Jahas, tää raskausdiabeetikko alkaa nauttimaan miehen nokan alle kantamaa herkkulautasta. Voissa paistettuja nektariineja ja jäätelöä.... nam!

Paremmalla ajalla siis lisää, voikaa hyvin!

toiveajatus ja poju 29+0 (poks!)

 

Nukkis Kiva kuulla että kaikki on hyvin.

Mulla on itellä huomenna neuvola kolmen aikaan ja kiva kuulla mitä sanottavaa heillä on noihin sokeriarvoihin. Arvot ei oo menneet yli, korkeimman arvon 7,4 sain viikonloppuna kun söin sitä pitsaa. Muuten sokrut on syömisen jälkeen useimmiten alle 5,5.

Huomenna täytetään vissiin siellä neuvolassa niitä lappuja, jotka lähetetään synnärille tai sitten ainakin antavat mulle ne mukaan. Tytölle nimi on päätettynä, ainakin 99 prosenttisesti

 

Huomenta!

ihanaa NukkaPallero, että vauvalla on kaikki kunnossa

Kiitos Millimamalle uudesta ketjusta taas, ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin, vaikka kerroit, että et jaksa nyt enempää kirjoitella!

Lumineiti, mahtava asenne kaikista sokerihommeleista ja allergioista huolimatta, pakko sanoa...

Täällä ei mene niin mahtavasti vaihteeksi, tai oikeastaan ekaa kertaa koko raskaudessa. Eilen kiireisen työpäivän jälkeen kotimatkalla alkoi yhtäkkiä bussissa tulla sarjana kivuttomia mutta inhottavia supistuksia, ja soittelin miehelle, pääseekö irtautumaan töistään ja hakemaan minut tienposkesta, että ei tarvitsisi kävellä kilomatriä pysäkiltä kotiin. Mies ei olisi kuitenkaan päässyt niin nopeasti tulemaan, että vessahätäisenä olisin jaksanut odottaa vajaan tunnin pysäkillä, ja päätin vaappua kotiin. Supistuksia tuli sitten noin 10 metrin välein, ja matkanteko oli aika hidasta. Sen lisäksi alkoi myös yleinen heikotus ja tuntui että pyörryn heti. Pääsin kuitenkin kotiin ja rojahdin sohvan pohjalle illaksi. Mies syötti, juotti ja käytti koiran ulkona, kun en itse siihen pystynyt. Ihan totaalilamaannus, ja koko ilta supisteli. Supistusten välissä kuitenkin potkittiin sisällä kovasti, joten vauvalla tuskin mikään oli hätänä.

Onneksi yöllä ei kuitenkaan enää supistellut, eivätkä ne olleet kipeitä missään vaiheessa. Olo on kuitenkin ihan lyöty ja jäin nyt töihin kotiin. Työhommat ovat vaan valitettavasti itselläni siinä vaiheessa, että en voi jäädä sairaslomalle vaikka nyt ehkä olisi paikallaankin (olen ns. yrittäjä, hallituksessa ja vastuussa ainoana henkilönä isosta projektista joka on kaksi viikkoa aika hektisessä vaiheessa).

En tiedä sitten mistä tää totaalivelttous johtuu? Pyörryttää kun kävelenkin vähän. Hb oli laskenut viime mittauksella neuvolassa, ja olen siitä lähtien vetänyt rautaa päivittäin. Ylihuomenna on onneksi neuvolalääkäri, eli sitten saisi vahvistuksia huoliin esim. kohdunkaulan tilanteesta, kun supistuksia tulee ja olo on nyt kehno. En tiedä sitten olenko saanut jostain flunssapöpön, lehdissä oli taas juttua että flunssakausi on alkanut koulujen alettua. Kuumetta ei ole. Jos jollain on kokemusta ja neuvoa vastaavaan tilanteeseen, mielläni otan vastaan vinkkejä!

Meillä ei ole muuten miehessä näkynyt mitään raskausoireita, en tosin ole puntarilla käyttänyt. Huolehtii voinnistani järkevissä määrin, osallistuu ja on muutenkin ihan mahtava. Kun täällä puhuttiin huolista, niin itseäni huolettaa aina, että miten tuolla mahassa jaksellaan. Varsinkin nyt, ja kun parin viime päivän aikana potkut ovat tuntuneet erilaisilta. Mies soitteli kitaraakin mahalle yksi ilta, että voisin paremmin paikallistaa miten päin siellä ollaan. Päättelin voimistuvista liikkeistä, että tyyppi olikin kääntänyt vain selän mahan pintaa vasten, ja potkut tulivat rytmisinä sisuskaluihin, ja vain sellaista tasaisen tuntoista muljuamista tuntui vatsanahkaa vasten. Ei näistä huolista varmaan pääse koskaan, niinkuin monet ovat jo sanoneet!

Töitä makuuasennossa jatkava Nynaeve ja Pp 28+2

 

Pikapikaa omaa navanseutua:

Vihdoin eilen selvisi että meille tulee pieni POIKA :heart: Kauan pitikin meitä jännityksessä mutta vihdoin ovela lääkäritäti sai kurkattua pikkuista pyllyn suunnasta ja siellähän se pieni pippeli vilahti Mä oon ihan onnessani kun mun vahva poikaoloni sai nyt vahvistuksen =)
Painoa meidän jannulla oli 1585g. Muut mitat keskikäyrällä mutta äitin sokurit vissiin vaikuttaneet jo niin että masumitta oli siellä yläkäyrällä. Painoarvio täysiaikasena oli vähän alle 4kg joten ei nyt ihan paha. Voi meidän pientä pullukkaa :heart:
Mulla oli taas ihan supermukava lääkäri! Kovasti kehui että oon ollut tarkkana ja tehnyt parhaani mutta sekään ei aina riitä näissä sokeriasioissa.
Mulla ei sisätutkimusta ole vielä tehty kertaakaan mutta nyt sitten ultrattiin tuo kohdunkaula ja hyvältä näytti. Oli 5,1cm pitkä ja erittäin kiinni. Uskallan siis hyvin lähteä uimahalliin polskimaan!

Tuna ja jannu-sintti 29+1

 

Tervehdys syyskuun osalta Täällä ollaan ekaa päivää yksin kotona, kun mies palasi loman jälkeen töihin. Iso lista asioita mitä pitäis ja tarvis tehdä, saas nähdä mitä saan aikaseksi! Ilmeisesti tää on nyt sit sitä pesän perustamisviettiä vai? Pitäis siivota kaapit yms.? Mä olen silti aina tainnu olla sellanen, että teen eka listan kaikesta mitä pitää siivota ja alotan siitä pimeimmästä kaapista mitä kukaan ei koskaan avaa ja sit väsähdän ja loppu jää tekemättä

Kiitos Millimamalle uudesta pinosta :flower: Toivottavasti siellä odotus etenee turvallisesti! Muutenkin toivoisin, ettei pinon ylläpidosta olis kenellekään mitään vaivaa... En tiijä mitä kaikkea se ylläpito vaatii, mutta mun puolestani etusivun päivitykset saa odottaa siihen asti, että seuraava innokas ottaa homman hoitaaksensa ensi kuussa. Pääasia, että meillä on syyskuinen pino täällä nyt jo pystyssä

Kysyin mieheltä tässä yks päivä, että onko sillä raskausoireita Katto mua sen jälkeen jotenkin kummasti, vaikka selitin, että monelle miehelle niitä tulee Ei kuulemma oo huomannut mitään. Toki se nyt huomioi, etten mä saa tehdä juurikaan mitään, enkä kantaa mitää, enkä rasittaa itteeni yms... se on oikeestaan ihan mukavaa huomiointia, joka ei mee kuitenkaan ylitte :heart: Pojalle remontoitiin jo oma leikkihuone hurjalla vauhdilla ja hankintojakin on nyt tehty, eli kai nekin voidaan pitää merkkinä siitä, että mies myös valmistautuu vauvan tuloon jo täysillä. Lisäks tuli sellanen juttu vastaan viime viikolla, että myös mies huolestu omista "linjoistansa". Oonkohan mä mahtanut tartuttaa sille tollasen ajattelun taitaapi kyllä olla enemmänkin joka syksynen juttu, että ruvetaan kattomaan sitä oman navan ympärystää ja miettimään mitä tuli kesällä syötyä opcorn:

Nukkis, ompa hyvä, että tulee näitä hyviä uutisia jo taas! Ja muutenkin eikö olis jo aika, että tää seurue sais rauhassa nauttia olosta ja lähestyvästä H-hetkestä ilman, että meijän pitää huolestua joka ikisestä asiasta :hug: Mullakin jää päähän pyörimään kaikki viime metreillä katastrofiin päättyneet odotukset ja musta on tosi epäreilua, että niistä laitetaan lööppeihin, jollon sä näet ne väkisinkin! Onneks seve on sen verran aktiivinen potkija ja hikkaaja, että voin olettaa kaiken olevan kunnossa yötä päivää....mutta mitä lähemmäs hetki tulee ja mitä enemmän hankintoja tekee, sen suuremmaks tulee huoli, että jos kaikki ei meekkään hyvin. Ja ihan totta, ekoja kertoja pimenevissä illoissa on tullut mieleen, että mitä jos lapsessa on kuitenkin joku "vika" eikä olla yhtään osattu siihen varautua. Ja sit tulee mieleen, että onko normaalia ajatella tällästä vai onko kyseessä nyt se äidin vaisto.... :kieh: Edelleen suljen kyl noit ajatukset mielestäni ja koitan keskittyä positiivisiin juttuihin, koska niitä on hurjan paljon!

Omassa ohjelmassa suuhygienistin perhevalmennus ja sen jälkeen sosialisointia kaverin kanssa. Jos nyt alkais laittamaan itteensä kuntoon, niin ei tarvis taas hikipäässä juosta paikasta toiseen

sisunen ja seve 31+5 HHHHUIII

 

Mies ja raskausoireet Mun miehellä ei tietääkseni oo raskausoireita ollu.. eikä oo lihonukaan sen kummemmin..mies on vähä sellanen, et se ny lihoo ja laihtuu sykleissä.. kesälomalla herkutellessa sille taas tuli painoo, mut töihin palatessa paino tippu..ja sillä tuntuu aina tippuvan kyl tosi helposti..en oo katkera! On miehestä tullu ehkä vähän enemmän hellyydenkipee..tykkää halailla ja pussailla enemmän..ja vaatii sitä huomioo enemmän..tai ainakin tuntuu siltä..kun taas ite jotenki on ollu vähemmän hellyydenkipee..mikä on kyl outoo, kun yleensä tykkään kauheesti hellyydestä! mut musta on tullu myös kiukkuisempi akka! välillä kiukustun ihan ihme jutuista..kiroon itekseni kotona, jos teen pienen mokan tms.. ja pahinta on jos lyön käteni tai jonkun muun ruumiinosan, niin mulle tulee kauhee kiukku pintaan.. ei ymmärrä..

Nellielli ja pötkö 31+2

 

Miehen raskausoireita ei ole nähtävillä. Ja jos estäis mua tekemästä jotain niin tulistuisin. Yks päivä just roudasin 5v reppuselässä ja käsissä 4 kassillista ruokaostoksia .

Nukkis,hienoja uutisia! Alat popsia ruokaa enemmän, niin kyllä se paino nousee.

Viikot juoksee vinhaa vauhtia ja ä-loma lähenee. Jee! Synnytykseen menosta, että sehän voi kestää vuorokaudenkin, että kyllä ne koirat ehtii sitten hoitoon viedä tai tulla synnytykseen mukaan. Mulla meni esikoisen kohdalla vesien menosta kunnon supistusten alkuun joku 10h, että mies oli sen aikaa pois osastolta. Meillähän lapsenvahti ongelma, että tod.näk. synnytytän yksin. Viikonlopulle jos osuu, niin sitten on pieni mahdollisuus miehellä päästä mukaan. Tokasta tilasin taksin eikä tullut edes mieleen ettei ois mua perille vienyt? Miksi ei?

Millimama :hug: kiitos pinosta, toivottavasti kaikki menee hyvin ja jos/kun jaksat niin käy kertoilemassa kuulumiset.

Huomenna oiskin neuvolaa, jokohan ne käynnit alkaa tihetä. Painoa oman vaa'an mukaan tullut nyt n.9-10kg, että ihan mukavasti. Töitä mulla ja isommilla lapsilla tarhaa ois vajaat 4 viikkoa vielä.
Mä luulen että mahassa heitellään vielä kuperkeikkaa. Ajoittain potkut tuntuu alaviistossa ja välillä selkeästi ylhäällä. Ja olen välillä tuntevinani pään kylkiluissa. Aika seesteinen olo kaiken kaikkiaan. Ei oikeestaan etappina ole kuin ä-loman alku, muuten rauhallinen olo odotellessa.

Tosi inhottavia kommentteja mahasta. Mulla on pieni/keskikokoinen maha, niin ei sen kummempia ihmettelyjä ole. Mutta ihan kuin odottava ois kaikkien omaisuutta ja sitä mahaa saa kaikki lääppiä ja arvostella. Ja seuraavaksi on sitten tissit ja imetys ja maidoneritys kaikkien kyselyn kohteena. Ihan kuin haluis kaikille kertoa kui paljon sitä maitoa nyt tulee. Huoh.

Kauheeta inventaariota saa tehdä vaatekaappeihin. Lasten vaatteet, omat vaatteet, haalarit, hanskat, kuravaatteet... huoh. Mikä uusitaan, mitä säästetään tälle kolmoselle, mikä kiertoon, mikä vois mulle ehkä mahtua.. Mutta onpa nyt vähän siistimmässä kunnossa vaatekaapit, mutta vaatehuone sitäkin ahtaampi

Hevosenkenkä 31+0

 

Heippa leidit!

Ja kiitos Millimamalle syyskuun pinosta

Mä en saa oikein aikaiseksi kirjottaa, vaikka melkein päivittäin luen palstaa, nooh ei voi mittää Kiva kun täällä on kuitenki porukka aktiivista.

Liitoskivut vaivaa taas, inhottavaa kun alapäähän vihloo välillä niin pirusti ja sängyssä kyljen kääntäminen on aika hankalaa. Tyyny jalkojen välissä helpottaa nukkumista onneksi. Mähän alotin tosiaan elokuun alussa osa-aikatyöt taas kun en saanut hoitovapaata enää jatkaa, kun kahdesti sitä jo jatkoin. Onneksi on vaan pari-kolme vuoroa viikossa ja nekään ei oo kun 5-7h vuoroja niin ihan hyvin jaksaa, ainoa vaiva tosiaan nuo liitoskivut. No ei oo enää montaa vuoroa kun alkaa äippäloma

Äitiysvaatteista pari paitaa oon itelle ostanut, viime raskaudesta oli vielä vaatetta tallessa ja L-koon pitkiä normitoppeja oon käyttäny legginsien+neuletakin kans. Takki menee vielä jotenki päälle, mutta ei enää kauaa. Varmaan pitää joku kolttu hommata loppuajaksi, tai sit takki auki vaan painettava menemään Niin ja kirpparilta löysin yhdet äitiyshousut mitkä on ollu paljon käytössä, ne on supermukavat jalassa!

Miehen raskausoireista en oo huomannu mitään että ois. Tuo mies ei kyllä liho millään, vaikka söis pizzaa joka päivä, kaikki kilot tulee vaan mulle :kieh: Ei se nyt sentään pizzaa joka päivä syö, aika terveellisesti syödään koko perhe, perusruokaa ja viikonloppuisin sitten herkutellaan välillä. Taapero pitää huolen siitä että tulee aina tehtyä ruokaa ja on säännölliset ruoka-ajat. Ottaa tuo mies kyllä huomioon entistä enemmän mun jaksamisen, vie tyttöäkin paljon enemmän ulos ja antaa mulle omaa aikaa :heart:

Sairaalaan lähtemisestä ja synnytyksen käynnistymisestä saas nähä miten menee tällä kertaa, esikoisesta meni vedet 37+5 yöllä, ja lähettiin siinä ihan rauhassa omalla autolla sairaalaan ( ensin soitettiin tietty sinne). Ei sitte alkanu omat supparit millään joten piti käynnistellä kaks päivää ja tyttö synty 38+0. Sit vielä synnytyksen jälkeen sairaalassa meni 6 päivää kun tyttö kellastu niin oli sit sinivalohoidossa. Toivottavasti tällä kertaa selviäis vähemmällä kun 8 päivällä! No tulipa ainakin ruoka nenän eteen tasasin kellonajoin

Eikait tänne muuta ihmeempiä, pienet vaatteet oon kaivellu esikoisen jäljiltä kaapeista ja kirppareilta löytäny "uusia" pieniä jonkun verran, ne oottaa pesua vielä kaapissa Tuplarattaatkin tuli lopulta hankittua, löydettiin halvalla siistikuntoiset vuoden vanhat kärryt tästä ihan meidän läheltä. Nyt vaan odotteleen toista matkustajaa sinne kyytiin..

Seuraava neuvola ois 14.9, sitten ne alkaakin olla käsitykseni mukaan kahden viikon välein.

Tää mamma painuu päikkäreille kun on mahdollisuus,

miraaz ja peppi 30+1

 

Pelkäämisestä ja murehtimisesta on täällä puhuttu paljon. Jo lapsensa tehnyt ystäväni totesi mulle että just se pelkääminen, murehtiminen ja huolestuminen on iso osa nimenomaan äitiyttä ja äidiksi kasvamista. Se ei siis tule päättymään vauvan syntymään vaan ilmeisimmin jatkuu koko lopun elämää. Eiköhän me murehdita ihan yhtä kovasti että miten se meidän pieni pärjää ekaa päivää hoidossa tai koulussa. Tietysti on äitien persoonissa eroja ja osa meistä on vaan muutenkin kovempia murehtimaan asioita ja osa osaa ottaa asiat kevyemmin. Sallittakoon jokaiselle oma tapansa kasvaa äitiyteen tai toteuttaa jo sitä.
Omalla kohdalla se huoli ja murehtiminen alkoi jo pari vuotta sitten kun vauvaa ei alkanut kuulua ja huolestumisen aiheet on nyt vaan tässä muuttuneet kokoajan. Eniten varmaan tällä hetkellä huolestuttaa että mitä nämä sokeriasiat aiheuttaa meidän pienelle ja jos mut pakotetaan puskemaan isoa makrosomista vauvaa alakautta. Siis omista kivuista ja repeämisistä viis mutta jos siitä aiheutuu meidän pienelle jotain vauriota (happivajaus, murtumat tms.). Luojan kiitos olen edes menossa tuonne NKL:le ja pääsen sinne 100% varmuudella vaikka mikä sulku olisi päällä!

Kuulostaa inhottavalle nuo supparit Nynaeve :hug: Tosiaan haasteellinen tilanne sulla töidenkin puolesta kun ei sairaslomamahdollisuutta tavallaan ole. Olisiko sulla mahdollisuutta pitää edes lepotaukoja päivän aikana tai muuten keventää päivää esim. just työskentelemällä kotoa edes osa viikosta? Toivottavasti neuvolalääkärillä joku hyvä idea olisi sulle tarjota. Ilmeisesti tosiaan tulehdukset esim. voi aiheuttaa tuota supistelua. Kovasti tsemppiä :hug:

Ja tosiaan Nukkikselta hienoja uutisia! :heart:

Miehen raskausoireet Meillä miehen paino noussut tässä odotusaikana 4kg että eiköhän sen raskausoireisiin voi laskea

Omat raskausoireet on onneksi rajoittuneet näihin fyysisiin oireisiin. En siis kiukkua vaan olen ihan leppoinen oma itseni. Ainoa kummallinen muutos on se että kun aiemmin oon tykännyt kovasti koirista ja kinunnut mieheltäkin että otettaisiin meille koira, niin nyt en voi sietää mokomia karvaperseitä lähelläni Mun vanhemmilla on tällä hetkellä oman koiransa lisäksi hoitokoira muutaman kuukauden ja mua niin ärsyttää se karvainen kaksikko siellä. Kokoajan edessä ja jaloissa pyörimässä ja koheltamassa. Oisko tää joku luonnon hormonaalinen juttu jolla taataan että empatia ja hoivavietti kohdistuu vaan siihen ihmisvauvaan?

Tuna ja Sintti 29+1

 

huolet juu ei se huoli poistu vauvan syntymään... oikeastaan ite olen lasten kohdalla huomannut, että se huolen laatu muuttaa vaan muotoaan...
odottaessa se kohdistuu lähinnä siihen mitä ei pääse näkemään. ja koska tietenkin on niin monia vaihtoehtoja mitä voisi sattua.
vauvan synnyttyä huoli kulminoituu ehkä yhteen aiheeseen sitten kerrallaan. kätkytkuolema, tai sit vaan tukehtuu ruokaan hiukan isompana, tai kaatuu ja lyö pään. tai sit koulumatkalla jääkin fillarilla rekan yliajamaksi.
Toisaalta on sitten sekin katsantokanta, että itsekin saa vuosien mittaan kokemusta äitinä ja vanhempana joka päivä enemmän. Ja useamman lapsen jälkeen sitä kyllä ite ainakin, rauhoittuu, eikä joka hipaisusta enää hätkähdä.

 

Meidän äitimuori kans sanoi aika viisaasti tuosta huolestumisesta ja huolista.. että ei ne vauvan/lapsen kehitykseen liittyvät huolet lopu ikinä.. syntymän jälkeen alkaa neuvolan valitukset siitä, milloin on kasvanut liian nopeasti ja milloin liian hitaasti.. milloin on oppinut jotain liian varhain ja milloin aletaan huolestumaan siitä että miksi kestää Tämän äiti kertoi siis vähän kieli poskessa ja kyllähän se lohdutti.
Mut omalla kohdallani ainakin vielä mahassa olevan vauvan voinnista huolestuminen on jotain niin raastavaa, kun ei voi tietää, mitä siellä nahan alla tapahtuu.. Eikä sille näinollen mitään voi tehdäkään. Ja helposti sitä sitte mielikuvitus ottaa vallan.

Mahakommenteista: Tyhmimmän kommentin on yllättäen heittänyt oma isäni, joka taivasteli pari viikkoa sitten, että "Eihän sulla oo vielä ollenkaan iso maha!" :O Ja siis todellakin ympärysmittani on tällä hetkellä 116cm... Hitto että mua otti päähän se kommentti. Ikäänkuin olisin jotenkin hänen silmissään jotenkin epäonnistunut raskaana olija. No, äitini sanoi tässä eräänä päivänä, että maha on "Juuri sellainen kuin pitääkin" Luotan enemmän äidin arvioon, koska hän on ollut jotain sata vuotta hoitsuna synnärillä....

Synnytystä oon alkanut ajattelemaan yhä vain enemmän... Kauhistuttaa, menen välillä paniikkiin kun tajuan kuinka lähellä se oikeastaan jo on. APUVA. Miten mä osaan? Mitä jos jotain menee pieleen? Mitä jos sattuu? (Ömmm.. joo ei varmaan satu yhtään ei..) Mitä jos repeän niin, ettei enää saada parsittua kokoon? Mitäjosmitäjosmitäjos? Oikeastaan koitan olla ajattelematta koko asiaa, enkä oo ollenkaan varma, onko tämä oikea asenne.

Synnytysvalmennuksesta putkahti yllättäen tänään postissa kutsu. Kolme kertaa olisi syys-lokakuussa. Ja ei ole synnytyssairaalaan tutustumista :headwall: :kieh: :attn: Hitto, se ois ollut nyt edes jonkinlainen keino laannuttaa tätä synnytyspaniikkia.

Liitoskivut on täälläkin palanneet takaisin. Muutama päivä meni niin, että ne vähän helpotti. Mahtaakohan vauvan asennolla olla vaikutusta asiaan? Mä en kyllä enää erota, miten päin Paavo tuolla on, koska nyt hän on alkanut potkujen lisäksi myös nyrkkeilemään. Usein vielä samaan aikaan. Mitähän lie haara-perushyppyjä jätkä tuolla tekee?

Anukkio ja Paavo 28+4

 

Nukkis Juu ei ollut koiraa aikomuskaan tähän samaan "hässäkkään" hankkia. Joskus aiemmin (ennen vauvan yritystä) ollaan perhepalavereja käyty asiasta ja tultu tulokseen että ehkä joskus sitten kun meillä on omakotitalo.
Mummovaivoja on täälläkin! Välillä kävely meinaa olla liitoskipujen vuoksi melkoista vaappumista ja mittatilauksena tehdyt tukisukat tosiaan maksaa maltaita
Hui etkai sä vaan kiipeile verhoja ripustamassa?! :O

 

kilarit koiralle muuten tuleekin helpoiten sähähdettyä, no se nyt onkin iso ja kokonsakin puolesta tiellä vähän kohno ja hiukan yksiaivoinen, vähän sellasen yksinkertaisen oloinen joka ei edes tajua jos sille hermahdan

hikoilu varsin viluinen tyyppi oon yleensä, mut nyt... huoh, lämmintä on yleensä nukunkin villasukat jalassa, mut nyt ei pysty, toisaalta ihanaa kun oon niin kylmissäni aina ollut illat ja yöt, nyt on niin mukavan lämmin olo

verhot tulipa mieleen et mullakin ois ripustettavaa, kunhan vain saataisiin mieluiset tangot ensin se täytyy se ripustaminen tehdä mieheltä "salaa", se suojelee mua niin paljon
vaan keittiössä mulla on keittiöjakkara, tukeva sellainen, sille kipuan huolella, varovainen saa olla koska tää pötsin painopiste saattaakin heilauttaa mut mille kantille tahansa

tukisukat ne tarttis taas kaivaa esiin. jalkoja ei kyllä särje, mutta ennalta ehkäisevästi. oikein kovin kun särkivät, niin pistin kahdet päällekäin. pidin jokusen aikaa ja sit otin toiset pois.
ja yleisesti ottaen nuokin tulisi pukea päälle aamuisin niin, että ennenkuin nousee sängystä niin kääntyy siten et saa nostettua jalat seinälle tms. siinä pitää kohotettuina joku viis minsaa, sit vetää siinä selällään ollessa ne sukat jalkaan. Eli siis oikeestas kannattaa jo illalla laitella ne sängyn viereen valmiiksi
näin mulle neuvoi lääkäri jossain vaiheessa.

jaha, nyt iltapalalle

ja koirakuume no siis me on puhuttu et ensi kesänä sitten. ennekuin mun työt äitiysloman jälkeen jatkuisi. siihen saumaan pentu sitten. tähän hetkeen kun vauva on pieni niin ei vielä. liikaa vahtimista mutta isompikin koiruus ehtii aikuistua loppuun ja sitten otetaan kaveri sille. lapset jo kovasti odottaakin meillä on iso aidattu piha missä on tilaa temmeltää niin lasten kuin koirienkin

 

Tuo veltostuminen ja voimattomuuden tunne nii kait se on ihan perusraskausoireita jossain määrin ja voi alkaa vaivata jopa maatessa? Meinaan, tossa vau-kirjassa (joo oon vähä yli-innokkaana lukenu sitä pikkasen etiä päin jo ) nii vko 39 lukee ja jo aiemmissa viikoissa, esim 34 mainitaan tuo verenkiertohomma ja vasemman kyljen makuuasento paremmaksi

" Onko olosi kehnonlainen, voitko pahoin ja huimaako sinua makuuasennossa? Se on normaalia ja sitä kutsutaan vena cava -syndroomaksi. Painava kohtu painaa suurta verisuonta selässäsi ja hidastaa veren virtaamista takaisin sydämeesi. Tämä ei ole vaarallista, mutta joskin sangen epämiellyttävää. Monille paras makuuasento on vasemmalla kyljellä, koska se vaikuttaa vähiten kehosi verenkiertoon "

Varmasti jo nyt varsinki jos vielä on hemoglobiini vähä alhanen että muutenki veltostuttaa, nii jos maha on iso tai kohtu/vauva jossain sellasessa asennossa että painaa verenkiertoa niin siitäki johtua tommoset erinäiset velttoudet ja muut. Mullaki joskus ihan pystyssä ja liikkeessä alkaa yhtäkkiä puutua toinen jalka vaikka ihan sen takia ku nyytti päätti ny vähä viihtyä jonku hermon tms päällä vähä tuhdimmin

Nukkis täällä kanssa aivastellessa voi vähä lirahtaa, vielä tosin ei isoja vahikoja ole sattunu mies oli aluksi sitä mieltä että kaikenmaailman raskauspikkuhousut on ihan huijausta, nyt kun on alkanu huomaa miten pikkuhousut painaa ja jättää kauheet painojäljet nii mietti jo ite niitä että täytysköhän sellasetki mulle ostaa

Täytys vaan ostella kaikki kun on eka raskaus - ihan sillä että niitä toivottavasti tarvii vielä joskus myöhemmin uudelleen ei tää raskausaika nii kamalaa ole ollu etteikö vois toistaki harkita päinvastoin, pelkään ihan kamalasti että seksielämä esim palaa samanlaiseksi kuin ennen tätä, on kyllä siirrytty ihan uusiin sfääreihin makkarissa tän raskauden aikana

Lumineiti ja Uuboli 29+2

 

Se olis sitten taas neuvola takana ja kaikki on ihan ok tai no melkein. Tällä kertaa oli kyllä niin ihana neuvolantäti että olis saanut olla melkein koko ajan tuo sama No ens kerralla ja siitä eteenpäin pääsen jo omalle tutulle hoitajalle ei tartte enään olla heittopussina et kuka ottaa vastaan ja missä.

painon nousu on nyt saavuttanut tasan 10kg, pienet yövuoro turvotukset päällä, mutta silti. Eikä tullut saarnaa muuta kun muistaa juoda ja katselee vähän suolan käyttöä
HB laskenut 128 ei tartte vielä alkaa rautaa popsimaan
Anselmin sykkeet 135-142
raivotarjonnassa vieläkin ja tempperamenttinen kaveri. Taas tuli potkua kunnolla kun doblerilla kuunneltiin sykettä.
Mulle on tullut haalea Linea Negra huomautti hoitaja. Ite en ole moista huomannut no en kyllä taivukkaan niin alas tutkimaan mahanahkoja.
Sf ekalla mittauksella vain 23cm ja meni alakäyrän alapuolelle. Hoitaja mittasi toisen kerran ja sitten tulokseksi sai 24 cm ja sillä nousi just ja just alakäyrän kohdalle. Seuraavalla kerralla jos valahtaa alakäyrän alapuolelle niin tulee lähete äitipolille tarkempiin kokoarviointeihin.
Kerroin kyllä et siskolla ja serkulla lapset on olleet kaikki alle 3kg ja kasvukäyrät olleet juurikin tuolla alakäyrän ja alakäyrän alla et taitaa olla sukuvika. Mutta tosiaan kyllä mä sen lähetteen otan mielelläni jos tosiaan alakäyrillä alkaa kasvamaan.
Samalla valmisteltiin niitä synnärille meneviä esitietoja lähinnä vaan mun terveystietojen osalta ja jos jotain tulee jo nyt tässä vaiheessa mieleen niin ne kirjattiin ylös. Minähän kirjautin sen ylös et perätilaista vauvaa en alakautta synnytä vaikka olis kuinka lantiossa tilavuutta niin en suostu. Hoitaja oli samaa mieltä tosin tuumasi että nykyään suuntaus on mennyt siihen että niitä perätilaisiakin pitäis yrittää alakautta jos lantiontilavuus riittää.

Hankinnat kerta nyt isolle kirkolle piti lähteä niin kävin samalla kirppiksellä. Köyhdyin sillä reissulla 9,50€ ja mukaan tarttui 6 bodya, 3 housut ja 1 college puku kaikki siihen alku kuukausien 50-65cm koko haarukkaan ja vaatteet oli tyyliin kerran pestyssä kunnossa eli lähes käyttämättömiä olen aika tyytyväinen löytöihini. Huomenna suuntaan Porvooseen oikein kirppari kierrokselle ja katotaan kuinka paljon sitä sitten pojalle vaatetta tuleekaan hamsteroitua Hinnoittelu kyllä oli noissa pöydissä kohdalla mistä nuo löysin, aika paljon näkee niitä reilusti ylihinnoiteltuja vaatteita jotka kyllä ohitan aina vauhdikkaasti.

Perhe valmennus on tulossa meillekkin kutsu on vaan ollut vaikea saada ryhmää kokoon tähän loppuvuodesta synnyttävien osalta kun ollaan kaikki niin eri aikaan synnyttäviä.

Iia ja Anselmi 29+5 (kohta on 30 raja rikottu)