Pohjoseen selvitty! 14 h meni kokonaisuudessaan taukoineen, eikä tehny niin tiukkaa kuin viimeksi kun pidettiin kunnon tauot eikä edes yritetty putkeen ajaa 150km enempää.. Matkaa kerty se vajaa 850km ja tosiaanki tulomatkalla on oltava välillä yötä tai on jo harkittu autojunaa, on tuo hullun hommaa kun on vain yksi kuski ja se oon minä :kieh:
Raha-asioista on täällä höpisty. Tottahan nuo aina huolettaa - varsinki näin pessimisti-ihmisenä - vaan mie kyllä oon kanssa ollu ihan positiivisesti yllättynyt noista äitiysajan tuista/pituudeesta. Mulla oli ihan eri kuva koko paletista, että heti jää tyhjän päälle ja oman onnen nojaan. Mulle työttömänä jäis ansiopäivärahaa käteen about melko samat kuin miehelle joka on perus kaupanalan paskapalkalla, ja näillä yhteensä kyllä pärjätään. Säästöihin ei ole koskaan kauheasti jäänyt että kädestä suuhun eletään.
Mutta totta on, että meillä ei kyllä mitään asuntolainoja olekkaan, auto- ja opintolainojen takasinmaksut vain. Senhän kanssa on jo sitten ihan eri sävelet.
Ei ole kauaa siitä elämänvaiheesta kun opintolainan noston jälkeen täyty vielä kävellä sossun luukulle kun ei ollut allergialääkkeisiin varaa ruokakaupassa vierailusta puhumattakaan tämän ruokavalion kanssa vielä, ja me ollaan molemmat tämmösestä taustasta niin ei tämä kun nyt kun yli minimirahojen ollaan niin ole hätäpäivääkään.. On laskeskeltu että varmaan saatettais saada jotain asumistukea ehkä jos sattuu huono kuukausi mutta miehen vaihtelevilla tuloilla sitä on niin veemäinen hakea että varmaan jää kyllä hakematta.
Mutta peilaan paljon tuttuihin tilannetta ja aina olen hyvällä mielin. Ei sais muille pyöritellä silmiään mutta välillä huomaan sen kyllä aika voimauttavaksi :stick:
Meinaan tuttuja on sairaseläkkeellä ja perustyökkärillä elämässä niin kun sitä seuraa, niin jaksaa kyllä nostaa ittensä siitä "taas joutuu kaivamaan jämämeikit jemmasta kun ei ole varaa ostaa ripsiväriä" -suosta tai parsii mielellään lempivaatteita läjään ennenkuin ostaa uuden. Ja toisaalta on myös ollut niitäkin tuttuja joilla rahaa on kuin roskaa ja kaikki on niin jumankauta pielessä ja koko ajan kaikki on pilalla kun mihinkään ei olla tyytyväisiä ja mitään ei osata harrastaa tai tehdä itse kun kaiken voi ostaa, niin sillon menen hyvillä mielen kotia kutomaan Uubolille sukkia tai leipomaan
Hankinnoista mullakin oli ihan alussa sellanen että kaikki näytti niin söpöltä ja suloiselta mm. kirpputoreilla, sitten rupesin miettimään esim. bodyjä että miten se konkreettinen pukeminen onnistuu kun toinen on niin särkyvä pienenä...... sen jälkeen oon todennu että jumalauta kirpputorit on täynnä epäkäytännöllisiä käyttämättömäksi jääneitä vaatteita ja on oikeasti kovan takana että löytyy syötävän suloisia kietaisubodyjä tai potkareita joissa ois napit myös haaroissa! Sen jälkeen oon alkanu nirsoksi. Kun löytyy käytännöllinen malli niin sitten se ei olekaan yhtään kivan värinen ja jää ostamatta katotaan jos saisi itse tehtyä sellasia kun tykkää, tarvis lähteä nirsoilemaan kangaskauppaan
Rytmi välissä tuntuu että pientä rytmiä on, aamulla kun herätään ei kuulu mittään, mutta aamupalan jälkeen alkaa pienet jumpat. Illalla joskus 19-22 aikaan on iltajumpat, muuten kaikenlainen liikkuminen on aika epäsäännöllistä.. Oon huomannu että mulle vastataan jos alan tökkimään mahaa, niin kun ei kuulu mittään niin voin itekki alottaa sen tökkimisen että hei dude, ooksie siellä :heart:
Ja taas poksutaan, kyllä tämä aika vaan liitää
Lumineiti ja Uuboli 21+0
Raha-asioista on täällä höpisty. Tottahan nuo aina huolettaa - varsinki näin pessimisti-ihmisenä - vaan mie kyllä oon kanssa ollu ihan positiivisesti yllättynyt noista äitiysajan tuista/pituudeesta. Mulla oli ihan eri kuva koko paletista, että heti jää tyhjän päälle ja oman onnen nojaan. Mulle työttömänä jäis ansiopäivärahaa käteen about melko samat kuin miehelle joka on perus kaupanalan paskapalkalla, ja näillä yhteensä kyllä pärjätään. Säästöihin ei ole koskaan kauheasti jäänyt että kädestä suuhun eletään.
Mutta totta on, että meillä ei kyllä mitään asuntolainoja olekkaan, auto- ja opintolainojen takasinmaksut vain. Senhän kanssa on jo sitten ihan eri sävelet.
Ei ole kauaa siitä elämänvaiheesta kun opintolainan noston jälkeen täyty vielä kävellä sossun luukulle kun ei ollut allergialääkkeisiin varaa ruokakaupassa vierailusta puhumattakaan tämän ruokavalion kanssa vielä, ja me ollaan molemmat tämmösestä taustasta niin ei tämä kun nyt kun yli minimirahojen ollaan niin ole hätäpäivääkään.. On laskeskeltu että varmaan saatettais saada jotain asumistukea ehkä jos sattuu huono kuukausi mutta miehen vaihtelevilla tuloilla sitä on niin veemäinen hakea että varmaan jää kyllä hakematta.
Mutta peilaan paljon tuttuihin tilannetta ja aina olen hyvällä mielin. Ei sais muille pyöritellä silmiään mutta välillä huomaan sen kyllä aika voimauttavaksi :stick:
Meinaan tuttuja on sairaseläkkeellä ja perustyökkärillä elämässä niin kun sitä seuraa, niin jaksaa kyllä nostaa ittensä siitä "taas joutuu kaivamaan jämämeikit jemmasta kun ei ole varaa ostaa ripsiväriä" -suosta tai parsii mielellään lempivaatteita läjään ennenkuin ostaa uuden. Ja toisaalta on myös ollut niitäkin tuttuja joilla rahaa on kuin roskaa ja kaikki on niin jumankauta pielessä ja koko ajan kaikki on pilalla kun mihinkään ei olla tyytyväisiä ja mitään ei osata harrastaa tai tehdä itse kun kaiken voi ostaa, niin sillon menen hyvillä mielen kotia kutomaan Uubolille sukkia tai leipomaan
Hankinnoista mullakin oli ihan alussa sellanen että kaikki näytti niin söpöltä ja suloiselta mm. kirpputoreilla, sitten rupesin miettimään esim. bodyjä että miten se konkreettinen pukeminen onnistuu kun toinen on niin särkyvä pienenä...... sen jälkeen oon todennu että jumalauta kirpputorit on täynnä epäkäytännöllisiä käyttämättömäksi jääneitä vaatteita ja on oikeasti kovan takana että löytyy syötävän suloisia kietaisubodyjä tai potkareita joissa ois napit myös haaroissa! Sen jälkeen oon alkanu nirsoksi. Kun löytyy käytännöllinen malli niin sitten se ei olekaan yhtään kivan värinen ja jää ostamatta katotaan jos saisi itse tehtyä sellasia kun tykkää, tarvis lähteä nirsoilemaan kangaskauppaan
Rytmi välissä tuntuu että pientä rytmiä on, aamulla kun herätään ei kuulu mittään, mutta aamupalan jälkeen alkaa pienet jumpat. Illalla joskus 19-22 aikaan on iltajumpat, muuten kaikenlainen liikkuminen on aika epäsäännöllistä.. Oon huomannu että mulle vastataan jos alan tökkimään mahaa, niin kun ei kuulu mittään niin voin itekki alottaa sen tökkimisen että hei dude, ooksie siellä :heart:
Ja taas poksutaan, kyllä tämä aika vaan liitää
Lumineiti ja Uuboli 21+0