Marraskuu 2005

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gilda
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nyt on miehen talviloma takanapäin, tänään palailee jo töihin. Risteily meni tosi hyvin, pojan kanssa oli helppo reissata ja Silja Symphonylla oli tosi hyvä leikkihuone ja lastenhoitotilat! Illalla mentiin syömään sen verran myöhään, että poika oli jo syönyt puuron ja nukkui rattaissaan :) Tukholmassakin nukkui suurimman osan ajasta. Kivaa siis oli! Muuta kummempaa ei olla tehtykään miehen loman aikana...

Nyt olemme haudanneet rakennusaikeet, koska tonttikiista vielä kesken - eli meille oli siis tontti myönnetty, mutta eräs tontitta jäänyt valitti, ja asia on ollu kohta vuoden hallinto-oikeuden käsittelyssä. Olemme nyt aikeissa ostaa rivitaloasunnon, kolmion, sieltä missä aiemminkin asuimme. Olen asiasta aika innoissani, kesällä muutettiin väliaikaisesti kerrostalokaksioon vuokralle, enkä ole tykännyt juurikaan täällä asua. Muutto olisi reilun kuukauden päästä jo! :) Jos kaikki nyt menee hyvin.
 
Poika oli tänään aivan vallattomalla tuulella. Heti aamulla hän alkoi hokea mummi, mummi, pappa, pappa. Sanoin, että tänään ei tule mummi eikä pappa, vaan kaverimme Janne. Poika alkoi hokea Janne, Janne, vaikka tuskin muistaa Jannen edellistä vierailua.

Olimme pari kertaa ulkoilemassa. Kun sitten vihdoin alkuillasta Janne tuli, poika hoki koko ajan Janne, Janne, ja alkoi esiintyä. Keikisteli, kiipeili, höpötti, heitteli leluja, juoksenteli. Kahvipöydässä söi ison leipäpalan ja vähän kuivakakkua, vaikka oli juuri saanut ruuan. Huusi "lisää, lisää".

Päiväkodin myötä tutti on vaan tullut ihan liian tärkeäksi. Poika kantaa kahta tuttia lähes koko ajan ja useimmiten toinen on suussa. En ole viime aikoina saanut otettua yhtään kunnon kuvaakaan pojasta, kun aina on se typerä tulppa pilaamassa. Täytyy olla tosi paljon mielenkiintoista ohjelmaa, että poika unohtaa tutin yli 10 minuutiksi. Ennen päiväkotia tutti oli käytössä vain nukkumaan mennessä. Harmittaa tuo tutittelu. Nyt ei edes voi yrittää vieroitusta, koska päiväkoti ei ihan mutkattomasti suju vieläkään.
 
Onko teillä muilla sellaista ongelmaa, että lapsonen herää yöllä testaamaan palvelun tasoa?
Meillä meni monta yötä ihanan hyvin ja ehdimme jo huokaista, että nyt se vihdoin ja viimein alkaa sujumaan, mutta ei. Nyt ollaan kolme yötä taas valvottu ja silitelty ja huudatettu ja koitettu kaikkea mahdollista, mutta tyttö ei vaan nuku. Jotenkin tuntuu siltä, että hän keräsi akkuja täyteen, että jaksaa taas pompottaa meitä yöllä. Ja kun se itkukaan ei ole mitään ihan kitinää, vaan täysmittaista kiukkuhuutoa...
Väsyttää ja masentaa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Tunnen itseni niin kovin avuttomaksi, kun ei tuon edellisen tytön kanssa ollut tämän tyyppisiä juttuja.
 
Heippa!

Eipä oo tullut hetkeen kirjoiteltua, on ollut pää täynnä mietittävää ja stressattavaa. Oon ollut nyt 2vkoa sairaslomalla töistä akuutin stressin takia. Syitä en oikeasti jaksa alkaa kirjoittamaan, sanotaanko että pääasiallisena stressin aiheuttajana voi pitää työnantajan pientä kiusaa, työn hankaloittamista, muutoksia työnkuvassa ilmoittamatta/keskustelematta yms. Tänään kävin lääkärissä uudestaan, sairasloma jatkuu 2,5vkolla vielä. Sen jälkeen toivon saavani pitää lomani pois ja että pääsisin työpaikasta pois sen jälkeen vaikkei toisesta työstä vielä ole tietoa. Jotain paikkoja olen kuiten hakenut.

Viime viikko vietettiin mummilassa Onnin kanssa, oli ihan kivaa ja mummi tykkäs. Vielä kun Onnin serkkutyttö, 10kk, oli siellä myös. Se tyttö on kyllä ihan käsittämätön kiipeilijä ja seisoja, jalat ei kanna yhtään, mutta pakko on vaan kiivetä ja seisoa joka paikassa.

Sanoja Onnilla ei tule juuri vieläkään, juttelee kyllä ihan hirveesti omalla kielellään. Yöt sujuu tosi hyvin, unta riittää yleensä 19-7, nykyään jopa heräämättä kertaakaan. Ihanaa. Päiväkodissa Onni on ollut vaikka olenkin kotona, huono äiti kun olen =) No, tosiasiassa olen koittanut saada omaa elämää järjestykseen ja se ei onnistu jos toista pitää raahata mukana työkkäriin, lääkäriin yms. Parempi olla välipalaan asti hoidossa ja sitten hakea kotiin leikkimään.

Parisuhdekkin on ollut melko kriisissä, eilen saatiin sitten puhuttua asioista. Molemmilla on ärsyttänyt pikkuasiat ja ne on sitten paisunut ja paisunut äärimmilleen. Nyt joudunkin yrittämään ihan tosissani pitää paikat omalta osaltani järjestyksessä ja kunnossa. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut vielä valmiita lyömään hanskoja tiskiin, vaikka sitäkin on varmasti molemmat jo päässään ihan todellisena vaihtoehtona pyöritellyt. Nyt tekisi vaan hyvää päästä vaikka hotelliin yhdeksi yöksi tai jotain, jospa mummo tulis tänne vaikka niin pääsis syömään, leffaan yms. rentoutumaan kahdestaan ja vaikka "rakastumaan uudestaan".

Mutta tämmöistä tarinaa tällä kertaa, palaan linjoille taas nyt kun kotona pyörin.

Myy ja Onni
 
Heippanen täältäkin, ei oo millään ehtinyt kirjottelemaan... Kaikenlaista kiirettä on ollut, mutta nyt pitäisi taas helpottaa. Kuulostaapa Myy tilanteesi kurjalta siellä töissä. Toivottavasti asiat ratkeaa ja saat oman olosi helpottumaan. Voimia.

Ja taas ollaan meillä nuhassa!!! Voi hyvänen aika, on jo neljäs nuha ja yskä pojalla. Mutta on täällä muitakin ollut kipeänä. Jotenkin sitä helposti heti ajattelee onko nää nuhat jotain allergista, koska nyt on taas enemmän ihottumaakin... höh...

Meillä on nyt äitiintakertumisvaihe meneillään oikeen hurjana =) Koko ajan pitäisi mukana mennä, poika hakee ja ottaa sormesta kiinni ja siten mennään. Välillä alkaa huuto, jos joku muu aloittaa syöttämään, ei kelpaa kuin äiti. Illalla nukkumaan mennessä alkaa huuto, jos poistun ennen, kun on nukahtanut ja vain isä jää paikalle. Ja äitin täytyy lohduttaa ja äitin syliin on päästävä pois muiden sylistä, jos tulen lähelle. Jotenkin hupaisa vaihe, saa nähdä kauanko kestää. Meillä ei ole tällaista vielä ollut näin suurissa mitoissa.

Vilma kyseli ei sanan toimivuudesta. Kyllä se toimii, vaikkei sitä aina oteta kuuleviin korviin =) Hyvin tietää kyllä muutenkin mitä saa tehdä ja mitä ei. Eihän näin pienillä vielä tuo itsehillintä niin toimi, että kaikesta "pahanteosta" pystyisi pysymään poissa =)

Meilläkin on taas tullut uusia sanankuuloisia ;) pupu on popo, vettä on tettä, kenkä on enkä... Tuntuu, että poika kyllä osaisi sanoja muttei viitsi sanoa =) Omaa puheen polotusta tulee senkin edestä!

Mun pitää valmistautua nyt hammashoitajalle lähtöön...
 
Tervehdys taas pitkästä aikaa!

Meillä alkaa taas uusi ajanlasku parin viikon päästä, kun jään vielä hoitovapaalle. Mies on menossa takaisin töihin ja minä otan kotona ohjat syyskuuhun saakka. Sitten löytyisi toivottavasti päiväkotipaikka. Rahasta tekee jo nimittäin aika tiukkaa:(

Täällä on tapahtunut kaikenlaista. Jaksamista Vilmalle ja Myylle. Itsellänikin on kokemusta tuosta työstressistä, ja jään ihan hyvillä mielin vähäksi aikaa pois, kun työilmapiiri on sen verran tulehtunut.

Mulla on oireillut alavatsa kovin kipeänä ja tänään löydettiin munasarjasta kuusisenttinen kysta, mutta se on onneksi hyvälaatuinen. Täytyy vaan tarkkailla tilannetta, kun ne voi vahingoittaa munasarjaa, jolleivät suostukaan poistumaan itsekseen. Tuli vaan sellainen olo, kun odotti diagnoosia, että kyllä mä haluan vielä sen toisen lapsen, eihän vaan mussa ole mitään vikaa? Vaikka ollaankin edelleen niin uupuneita tuon yhden kanssa, että toisesta ei ole edes keskusteltu, niin haluan silti jossain vaiheessa uuden vauvan..

Tyttö ei edelleenkään kävele, vaikka on kohta 1v4kk. Osaa kyllä muutaman askeleen ottaa ja näyttää sitä pyynnöstä showluontoisesti. Mutta on niin laiska, että konttaa mieluummin. Sen sijaan puhuu jo monta sanaa ja osaa passiivisesti niitä varmaan jo muutaman sata, sekä useimmat kirjaimet. Että on se kehitys kyllä eri yksilöillä niin erilaista:)

Onneksi tyttö on rauhallinen ja kiltti luonne, leikkii paljon itsekseen eikä juuri koskaan itke. Ei tarvitse nukuttaa, nukahtaa sänkyyn laitettaessa itsekseen yksinään. Omaa tahtoa kyllä kuitenkin löytyy ja ei-sana on meillä paljon käytössä:) Useimmiten uskoo sitä, mutta kyllä sen näkee, miten pienessä mielessä taistelee halu tehdä kiellettyä ja toisaalta äidin kielto:)

Jaa, saapa nähdä miten virkanaiselta luonnistuu taas tuo kotiäidiksi palaaminen;) Toivottavasti ehdin sitten taas kirjoitella tännekin. Hurjan kivaa, että tämä ketju on vielä olemassa!
 
Eipä kävellä meilläkään vielä.Juuri äsken mietin tuossa että jos huvikseni kyselisin täältä miten teidän lasten kävelemisen laita.Ajattelin että taitaa olla meidän poika ainoa joka ei kävele mutta ei ihan ainoita ollakaan.Eilen täytti 1v2kk.
Vasta tilasin meille valkuvankin.Oottellin nääs jos tuo ihottuma kokonaan tuosta lähtisi mutta kun ei lähde niin ei lähde.Välillä on melko hyvä mutta välillä taas punottaa edemmän.Meillä on torstaina taas lääkäri sen takia.Olen alaknut epäilemään olisiko josatin hedelmästä...kun on enemmän punostusta kasvoissa joskus hedelmän syömisen jälkeen ollut.Testejä otettiin mutta ei niissä vissii ollut hedelmiä.Täytyy kysästä torstaina.
Poika on oppinut kiipeämään sohvalle..Jotenkin ajattelin että ensin oppisi kävelemään ja sitten vasta kiipeillään...
 
Hei vaan täältäkin! Meillä toivutaan vatsataudista, tai minä ja mies sairastimme, poika on pysynyt terveenä, ja ristin käteni ettei sairastuisikaan!! Toivotaan parasta..

Poika täyttää huomenna 1v 3kk, eikä kävele kuin muutaman horjuvan askeleen silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa jo näytti että nyt lähtee kävelemään, harjoitteli jo itsekseenkin, mutta eipä tuo ole kummemmin edistynyt... Johan sitä kovasti odottaa että kävelisi, voisi ulkoiluunkin saada uusia piirteitä kun poika pystyisi touhuilemaan. Ehkäpä tuo jonain päivänä juoksee... :) Eli muitakin mattimyöhäisiä löytyy, ja lohduttavaa kuulla ettemme ole ainoita.
 
Heipat täältäkin!

Olen täällä sairaslomalla tytön takia... Eilen kun tuli hoidosta kotiin niin ei suostunut kävelemään ollenkaan, seisoi vaan ja huusi. Eikä meinannut antaa kattoa jalkojaan kun koitin sitten tietty tutkia mikä niissä on. Lopulta löysin mustan viirun, ihan kun ois ollu piikki jalkapohjassa ihon alla. Mentiin sitte päivystykseen näyttämään sitä kun en uskaltanu tosiaan alkaa ite ronkkia sitä enkä ois saanutkaan varmaan edes pois sitä.
Lääkärisetä sitten kaiveli sieltä jalasta pari "piikkiä". Tosin hän sanoi että näytti että ne ois olleet jostain nylon-matosta irronneita kuituja. Niinku kynnysmatoissa esim. on sellasta karkeeta... Eipä oo tullu mieleenkään että sellasesta vois jotain oikein ihon alle mennä! :O
Hoitopaikassa sellanen matto on, meillä kotona ei ole. Ihmettelen vaan että miten sellaset on sinne menneet kun tytöllä oli sukkahousut ja vielä paksuhkot sukat siinä päällä... No, kaikkee voi näköjään sattua.
Käytiin sit vielä tänään näyttämässä terkkarilla sitä jalkaa kun ei aamullakaan huvittanut kävellä, huusi vaan kun laittoi seisomaan. Sain sitte tämän päivän saikkua ja käytiin verikokeessa. Se oli kyllä hirveetä huutoa kun sitä verikoetta otettiin.

Tuloksista soitin vähän aikaa sitten ja crp oli normaali mutta leukosyytit oli hitusen alle viitearvojen ja hoitsu käski soittamaan huomenna lääkärille niistä kun ei hän osannut niitä tulkita ollenkaan. Toivottavasti on ihan normaalia kuitenkin...

On tuo tyttö nyt alkanut taas vähän tepastelemaankin kun on vaan itekin normaalisti eikä surkuttele ja muistuta siitä että on ollut jalassa pipi. Luulen että on tänään enempikin vaan muistanut sen että eilen sattui jalkaan ja nyt sitten ei ole uskaltanut kävellä kunnolla taas.

Ei-sanaa meillä totellaan vaihtelevasti, mutta olen muuten huomannut että on paljon tehokkaampaa jos sanoo normaalilla äänenvoimakkuudella sen:) Jos korottaa kovasti ääntään niin ei varmasti tottele. Mikähän siinäkin on?

Myylle jaksamisia, tiedän millasta on olla työpaikassa jossa on v-mainen pomo. Onneksi pääsin siitä eroon ja toivon että pääset sinäkin!

Joo mutta kai sitä on lopeteltava tai tulee kauhia romaani tästä:)
 
Marraskuiset:

23.9. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
poika, 2040 g ja 44 cm
1 v 9800 g ja 75,4cm, pipo 48cm

21.10. Raisa, 29v, esikoinen, Kätilöopisto
tyttö, 2860 g ja 47 cm
6 kk 7 690 g ja 66 cm
8 kk 8 570 g ja 69 cm

26.10. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
poika, 3 350 g ja 52 cm
1 v. 11 520 g ja 78,5 cm

26.10. Elovena, 25v, esikoinen, SSS
poika, 4130g ja 53 cm
1 v 11 800 g ja 83,3 cm
1v 3kk 13 430 g ja 85,9 cm

6.11. Jessi 27v, kolmas, Karolinska, Ruotsi
tyttö, 3010g ja 48cm
10kk 10 220g ja 74,5cm

7.11. Vilma, 26v, esikoinen, LKS
tyttö, 3440g ja 49cm
1v 10 210g ja 80,5cm

7.11. Tiikeri, 21v, esikoinen, HYS
tyttö, 2492g ja 49,5cm
10kk 9790g ja 75,5cm

8.11. Perunapelto, 29 v, esikoinen, NKL
poika, 3650g ja 50 cm
5 kk 7 440 g ja 65,1 cm

10.11. Pirpana, 32v, kakkonen, Porvoon sairaala
tyttö, 3920g ja 53cm
1v. 9510g ja 75,5cm

11.11. Leenu, 26v, esikoinen, PHKS
poika, 4270g ja 52cm
1 v 11 730g ja 78 cm

14.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
tyttö, 3520g, 51 cm
6kk 8290 g ja 69,7 cm

14.11. Memmi 26 v, esikoinen, KYS
poika 3540 g & 50 cm
4 kk 7,230 g & 65 cm

15.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
poika, 3480g ja 49cm
1v. 10 130g ja 75cm

16.11. Liisi, esikoinen, eteläinen Saksa
tyttö, 3890g ja 52cm
3 kk 6 750 g ja 61cm
7 kk 9 370 g ja 66cm

18.11. Suski, 22v, esikoinen, OYS
tyttö, 2850g ja 48 cm
8 kk 8300 g ja 69 cm

18.11. Klaudia, 25v, esikoinen, PHKS
tyttö, 3750 g ja 51,5 cm
10 kk 9055 g ja 72,3 cm

19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
poika, 4270g ja 53,5cm
1v. 11200g ja 80cm

25.11. Sirenia, 28v, esikoinen, KHKS
tyttö, 3465g ja 50,5cm
1v. 9 490g ja 74,5cm

26.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
poika, 4 070 g ja 52 cm
6kk 9 290 g ja 70.5 cm

29.11. Vipe, 39v, kolmas, miehen eka, OYS
poika, 3255g ja 49 cm
6 kk 8800 g ja 67 cm

12.12. KS, 29v, esikoinen, EKKS
poika, 4140 g ja 52 cm
1v. 9885g ja 77,5 cm
 
Käytii tänää taas sairaalan lääkärillä ihottuman takia.Taas otettiin verinäytteitä ja nyt sitten pitäs olla ilman maitotuotteita.Ja samat rasvailut ja lääkitys jatkuu tarpeen mukaan.Ostin sitä kaurajuomaa.Onneks poika joi ihan mielellään sitä.Aika kallista se kyl on jos vertaa maidon litrahintaan.Viikon päästä voi soittaa tuloksista lääkärille.Toivottavast ei vaa ois mitää maitoallergiaa.Otettin mitatkii mut ilmottelen sit niitä ku ens kuussa käydään neuvolassa.Tasasta on kuulema kasvu.
 
Kyllähän tuo poikakin sitten sairastui. Mutta en tiedä oliko mahatautia vai jotain muuta, oireena oli vain kuume, onneksi! Kauhulla ajattelin että alkaa oksentaa ja sitten sitä olisikin ollut joka paikassa... Nyt ollaan koko poppoo terveinä, eikä toivon mukaan tarvitse vähään aikaan sairastella.
 
Että ottaa päähän... oltiin just anoppilassa ja sinne tuli miehen sisko mahatautisen lapsensa kanssa!! Nyt jos tarttui meillekin niin kyllä olen raivona! Miten tulee edes mieleen lähteä sairaan lapsen kanssa minnekään?!? Argh!
 
Meillä on taas toivuttu flunssasta... Toivottavasti pysyykin nyt poissa!

Poitsu syö jo melkeen itse lautasen tyhjäksi, mitä nyt vähän sotkua syntyy ohella =) Mutta jotenkin äkkiä se tapahtui, että halusi alkaa itse syömään. Jos syödään yhdessä, poitsu haluaa koko ajan joatin mun lautaselta eikä raukkaparalle voi antaa... höh... Ajattelin tänään tehdä ekaa kertaa lettuja välipalaks sellasista gluteenittomista jauhoista ilman kananmunaa, saa nähdä mitä tulee. Ja sitten leivon sämpylöitä. Tässä oppii tekemään ruokaa erilaisista ruokavalioista samalla =) Aika touhua!

Uusia "sanoja" tulee pikkuhiljaa ;) Meillä on nyt joku selkeä vaihe menossa, että poitsu tajuaa olevansa eri yksilö, kun äiti. Saapi nähdä kauanko kestää... Toivottvasti menee ohi ennen kuin hoitoon tarvii laittaa...
 
Huomenia!

Täällä alkaa stressi ainakin osaltaan helpottamaan kun pomo suostui purkamaan mun määräaikaisen työsopimuksen sairaslomani päättyessä. Nyt on sitte hirveä työnhaku päällä, kolme hakemusta sijaisuuksiin on vetämässä ja yhteen haastatteluun tuli eilen kutsu. Kaikki työt oli stuohon kesän alkuun, joten kesän sais varmaan olla Onnin kanssa kotona. Niinkun olen oikeastaan koko ajan toivonutkin. Paitsi yks hakemus on sisällä joka on ihan vakituiseen työhön, siinäkin varmaan sais kesällä tehdä lyhyempää viikkoa jos tahtoo. Se olis aika kiva työ noin niinkuin sen perusteella mitä ilmoituksessa luki ja mitä sain lisätietoja sähköpostilla.

Onni on oppinut sanomaan anna, ja hokee sitä jatkuvasti ja osoittelee hedelmiä, leipää ja ennen kaikkea koria jossa tietää olevan xylitol-pastillit. Hokee sen lisäksi myös manni, manni ja oonkin miettinyt voisko tarkottaa Sannia, joka on ehkä Onnin lemppari tyttö päiväkodissa. Aivan ihana nykyään jättää Onni hoitoon kun menee itse reippaasti leikkimään ja hakiessakin vaan vilkuttaa ja jatkaa leikkejään.

Nyt vaan kauhulla muistelee sitä aloitusta kun oltiin jatkuvasti sairaana, se kierre kesti 2kk. Viimeinen korvatulehdus meillä on ollu ennen joulua, putkituksen jälkeen ei onneksi yhtään. Eikä mitään muutakaan oikeastaan enää joulun jälkeen. Arki on paljon mukavampaa kun kaikki on terveenä.

Mulla alkaa vauvakuume taas nostamaan päätä, mies haluis ehkä odottaa vähän aikaa vielä. Ite aattelee paljon sitä, että jos nyt jää taas kesäksi työtömäksi niin sitten olis hyvä olla jo raskaana vaikka nin vois syksyn olla kotona ja jäädä sitten äippälomalle. Kun ei toi töiden saaminen raskaana ole kovin helppoa. Periaatteessa on mahdollista, että olen raskaana, eipätodennäköistä kylläkin, mutta jos olis niin la olis taas marraskuussa. Ajatelkaapa, aikalailla tasan kaks vuotta sitten nää meijän "pikku" mussukat on saanu alkunsa.

Mutta nyt pitää lähtee käymään kaupungissa tilaamassa Onnin kuvat kuvaamosta, sekin vaan maksaa ja rahat on melkolailla finito... Ehkäpä sitä pärjätään!

Myy ja Onnimanni
 
Myy: meillä taas mies vonkaa toista lasta mutta ite olen ollut vähän nihkee vielä sille ajatukselle... Suostuin nyt sitte kuitenkin että jätettiin kortsut pois ja ollaan nyt jonkin aikaa tulee jos on tullakseen-meiningillä. Eli ei varsinaisesti _yritetä_ vielä vauvaa. Me tosin ei olla mitään maailman hedelmällisimpiä varmaankaan koska tuota tylleröäkin tehtiin kolme vuotta... Musta ois kiva jos tulis raskaaksi tuossa kesällä, vaikka touko-kesäkuulla:) Mutta ihan mahdollista on täälläkin olla jo raskaana, en vaan ihan kauheesti jaksa siihen uskoa. No, tässä nyt muutamana seuraavana päivänä se selvii. Toisaalta toivon ettei vielä mutta ei se nyt mikään katastrofikaan ois:)
 
Nostellaanpas meitä välillä, ettei vaivuta unholaan...

Meillä on Onni pitkästä aikaa kuumeessa, tänään oli myös putkituksen jälkikontrolli, korvat on terveet vaikka flunssa ollu päällä jo toista viikkoa. Onneksi, taitaa putket toimia. Jospa kaveri nukahtais tuolla vielä hetkeks, ku jouduin herättää kesken unien, että ehdittiin lääkäriin.

Ite kävin tuossa työhaastattelussakin lähikoululla, toivottavasti tärppäis ja sais paikan. Tuli kutsu työhaastatteluunmyös yhteen päiväkotiin lastentarhanopettajan sijaisuuteen, vaan menisin mielummin huonommalla palkalla tuohon lähelle kun 20km päähän paremmalla palkalla. Tuossa koululla sais theä 6h päivää niin jäis enemmän aikaa Onnillekkin. Kun jos tekee normaalia päivää + siihen matkat vielä päälle. Pidetään peukkuja pystyssä...

Jaha, kutsu käy. palataan.
 
Poika viihtyy nykyään jo todella hyvin päiväkodissa. On suostunut jo olemaan tuntikausia ilman tuttia, joka alussa tuli tosi tärkeäksi kaveriksi. Yhtenä päivänä poika melkein suuttui, kun piti lähteä kotiin.

Syöminen sujuu pojalta usein aivan itse, mutta varsinkin iltaisin homma menee joko pelleilyksi ja sotkemiseksi tai sitten poika on niin väsynyt, että kinuaa syliin.

Potalla käydään edelleen, vaikkei se joka päivä tuota tuloksia. Monta kertaa viikossa kuitenkin tulee joko pissat tai kakat tai molemmat.

Meillä ei vauvasta ole enää ollut puhetta. Rakastelu on yhä tosi harvinaista. Molempia vaan väsyttää ja tuntuu, että on niin kiire iltaisin, ettei jää aikaakaan. Todennäköisesti ikä tulee vastaan niin pian, että toinen vauva jää haaveeksi.

 
Juu en sitte ollu raskaana ja ihan hyvä niin:) Meilläkin on kyllä sen verran vähän vipinää makuukammarin puolella että ei ois ihme vaikka menis taas kolme vuotta ennenku saa toista lasta aikaseks:P

Mies on meillä kipeenä, sitä a-virusta vissiin... toivottavasti ei vaan tartu tyttöön...
 
Heippa pitkästä aikaa!
Aukes nettikin vihdoin ja viimein tänne uuteen asuntoon...

Meillä on mennyt ihan hyvin tytön kanssa kahdestaan, vaikka aika tulee joskus pitkäksi. Olen edelleen tytön kanssa kotona, kun päivätöitäkään mulla ei ole. Käyn viikonloppuisin heittämässä keikkaa ja tyttö on silloin mummilassa hoidossa. Mutta ainakin toistaiseksi pärjätään myös rahallisesti näin.

Tytöllä on puhjennut kaikki poskihampaatkin yhtäaikaa ja alettiin käyttämään hammastahnaa. Pitääkö sitä huuhdella pois? Meillä ei ole ollut hammaslääkäriä kun täällä ei ole tapana edes käydä vielä tässä iässä!

Tyttö ei vielä syö itse lusikalla, mutta sormin kyllä syö hyvinkin innokkaasti. En tiedä miten saisi sen lusikalla syömään...mutta eiköhän sekin ajallaan tule. Pottailukin pitäisi taas aloittaa, kun ei suostunut enää istumaan siinä silloin aikanaan.

Joinakin öinä tyttö saa hirveitä itkukohtauksia, mahtavat olla kauhukohtauksia kun niin raivokkaasti itkee ja mikään ei auta. Mistähän lie johtuvat..toivottavasti eivät vain lisäänny, on aika "pelottavia" tilanteita.

Kovasti opettelee puhumaan, lempisanat on kakka ja kukka :) pupua yrittää sanoa ja äitikin on jotain "äittä". Omaa tahtoa tytöltä löytyy ihan riittämiin ja osaa kyllä ilmaista itsensä jos jotain haluaa eli vinkuu ja osoittaa. Ja jos ei saa jotain, no siitähän se riemu repeää!

Välillä on aika raskasta yksin hoitaa ja toivoisi, että olisi mies apuna mutta onneksi vain välillä...Täällä oli puhuttu toisen lapsen hankkimisestakin...mulle sitä ei taida siunaantua. Välillä tulee mieleen, että olisi mukava olla taas raskaana, mutta siihen hommaankin tarvitaan kaksi. Että ne haaveet on haudattu, ainakin toistaiseksi.
Mutta terveenä sentään ollaan pysytty!Tyttö varsinkin =)

mutta riittänee taas tältä erää...yritän kirjoitella vähän useammin! =)
 
Vilma, me kävimme pojan kanssa suuhygienistillä pari kuukautta sitten. Helsingissä on tapana käydä siellä noin 1,5 vuoden iässä. Muistan, että suuhygienisti sanoi, että tahnaa aletaan käyttää, kun poskihampaat ovat puhjeneet ja sitä laitetaan ihan vähän, koska lapsi ei ehkä vielä osaa sylkeä. No eilen luin kuntosalilla pyöräillessäni Kauneus&terveys-lehteä (2/07) ja siinä luki, että hammastahnaa aletaan käyttää, kun poskihampaat ovat puhjenneet JA lapsi osaa sylkeä. Liika fluori jotenkin pehmittää kiillettä. Ota tosta nyt sitten selvää. Olemme laittaneet pojalle tahnaa jo n. 1,5 kk.

Poika heräsi taas tänään 5.40, eikä nukahtanut enää uudestaan. Ei siinä muuten mitään, mutta omat unet jäävät usein tosi lyhyiksi. Menen yleensä nukkumaan noin 22.30 ja herään, kun mies tulee nukkumaan joskus tunnin tai kahden kuluttua. Silloin saan melko hyvin unta uudestaan, mutta jos poika herää joskus klo 5:n maissa, en enää saa unta, vaikka poika vielä nukahtaisikin viereemme.
 
No joo, tulihan se a-virus sitten tytölle ja mullekin on alkamassa. Tytöllä oli pahimmillaan 40,6 kuumetta ja oli reppana ihan poikki... Ei onneks kestäny kun pari päivää, nyt enää pientä lämpöä ja käytiin vähän ulkonakin äsken kun ei koko viikkona ole päässyt ulos. Toivottavasti vaan ei tuu mitään jälkitauteja.

Tosta hammastahnasta Vilma kyseli... mä olen laittanu ihan pikkiriikkisen nokareen jo ennen poskihampaitakin kun en saanu tyttöä muuten aukomaan suutansa kunnolla. Laitan siis vaan ihan pikkusipaisun, sen verran että just maistuu ja pikkusen vaahtoaa kun ei tosiaan osaa oikein sylkeä vielä. Pieni määrä ei haittaa vaikka ei sylkeä osaisikaan.

Tyttö on nyt alkanut ton sairastamisen jälkeen heräämään jo 5 aikaan kans. En tiedä oisko joku ihme vaihe vai nukkuiko niin paljon kipeenä ollessa että nyt ei nukuta:) No, olen kuitenki antanut olla sitte sängyssään höpisemässä ainaki puoli 7 asti jos ei ala itkeä. En tod. ala nousemaan viideltä aamulla, joku roti olla pitää;D
 
Meillä kans on ollu noin viikon ajan nyt sellasta rauhatonta nukkumista ja poika herää jo tosi aikaisin.Ajattelin kanssa tämän olevan joku ihme vaihe.Tätä ennen oli muistaakseni joskus 3-4kk iässä tälläistä.
Tällä viikolla oli soittoaika lääkärille niistä viimesimmistä allergiakokeista.Ei ollut maitoallergiaa.Meillä oli käytössä kaurajuoma.Ei tullut mitään eroa ihottuman suhteen.Nyt sitten taas annetaaan maitoa ja sitten taas soitto että tuleeko muutosta iholla.
 
Käytiin tänään tytön kanssa lääkärissä kun on ollut omituisen vaisu. Epäilin korvia ja ihan oikeeseen osuin... valitettavasti:( No, ollaan nyt sitte huominen vielä kotona. Mullakin on kamala nuha ja pyysin samalla itelleni nuhalääkettä. Jospa vaikka tepsis keskiviikkoon mennessä, kamala mennä töihin jos räkä valuu koko ajan. Töissä varmaan tykkäävät taas hyvää. Tuntuu että olen jatkuvasti saikulla jostain syystä. Eka oli mahatauti itellä, sitten tytöllä jalka kipee ja nyt nää karseet flunssat. Vaikka eihän sairastumisille kukaan mitään voi. Mutta silti jotenki syyllinen olo kokoaika kun tietää että siellä joudutaan järjestelemään työvuoroja uusiks ja jotkut joutuu tekemään pitempiä päiviä...
 

Yhteistyössä