Marraskuu 2005

[Mökö.]

Hei pitkästä pitkästä aikaa! On ollut sellaista säpinää koko kesä ettei ole ehtinyt kirjoitella. Miehen kanssa erottiin, mutta asutaan edelleen saman katon alla, nyt kuun vaihteessa muutetaan pojan kanssa omaan kotiin. Välit meillä on hyvät miehen kanssa, onneksi.

Kyllä menee aika vauhdilla ja tosiaan tuntuu hurjalta kuinka äkkiä nuo lapset kasvaa ja kehittyy! Poika puhuu yksittäisiä sanoja, ei vielä lauseita, mutta kyllä ihan ymmärrettävästi noita sanoja tulee ja paljonkin, kaiken tuntuu ymmärtävän.. Pari viikkoa sitten jätettiin tutti pois, meni odotettua kivuttomammin pois jättäminen, yhtenä iltana huusi tunnin, sen jälkeen mennyt ilman itkuja, eikä enää taida muistaa koko tuttia. Samaan syssyyn laitettiin pinnasänky pois ja siirtyi junnujen sänkyyn. Sekin on mennyt hyvin, varauduin siihen että kannetaan sata kertaa illalla takaisin sänkyyn ennenkuin oppii sinne jäämään, mutta kas, hän jääkin ihan mielellään! Tänäänkin meni sinne itse iltapalan jälkeen ja vähän ajan päästä tuli ovenraosta kurkistamaan, sanoin vain että "nyt nukkumaan", kömpi takaisin sänkyyn ja hetken päästä unessa. Ihana tapaus kertakaikkiaan!

Potalle ei tee mitään, ei suostu siinä edes istumaan, se onkin sitten seuraava projekti jossain vaiheessa.. Eiköhän tuon ehdi opetella..

Siinä pikaiset kuulumiset meiltä, nyt saunaan!

 

[Vilma*]

Mukava, että täälläkin oli taas kirjoituksia enemmän!=) Olis kyllä mukava nähä lapsosten kuvia, miten lie se onnistuis...
Joo onneksi meillä oli vain joku vaihe, ettei nukkunut päikkäreitä. Nyt nimittäin nukkuu taas yhdet ja on päästy "oikeeseen" rytmiin. Illallakin nukahtaa tosi hyvin sänkyynsä. Taisi se tutin jättäminen vaan sekottaa vähän. Nyt sitä ei enää edes muistella.

Mä oon kans huomannu, että tyttö "muistaa" asioita jo hyvin. Yhtenä päivänä käveltiin tuolla missä kesällä oli tivoli, niin ilmeisesti muisti paikan kun sanoi heti "possujuna".. Ja lempiasioita on luetella kaikkien sukulaisten ja tuttujen nimiä =)

Sen verran on menty potta-asiassa eteenpäin, että suostuu jopa ottamaan housut pois ja istumaan siinä. Että kyllä se tästä...

No mutta pitää mennä vahtaan big brotheria =)Heippa!

 

[Gilda.]

Nosto

 

[Gilda.]

Miehen kanssa menee taas aivan käsittämättömän huonosti. Mulla on flunssa ja pystyn puhumaan vain vaivoin. Olimme ostoksilla päivällä ja kun tulimme kotiin, mies keksi, että hän lähtee ostamaan vielä pojalle kurahousuja. Ihan hyvä juttu tietenkin, koska pojalla on vain yhdet kurahousut ja ne ovat aina päiväkodissa. Mutta shoppailureissuun meni yli kaksi tuntia. Poika oli kiukkuisella tuulella, enkä pystynyt häntä kähinälläni komentamaan. Laitoin ruokaa ja juoksin aina välillä nostamaan poikaa pois keittojakkaralta tms. Flunssainen olo vain paheni.

Kun mies tuli kotiin, hän haisi kaljalta ja kertoikin käyneensä kaljalla. Kyllä otti päähän. Sitten laitoin itselle ja pojalle ruokaa lautaselle ja aloimme syödä. Mies vain tuijotti vieressä. Korjasin jäljet ja ihmettelin, kun mies ei ottanut mitään. Sitten kysyin, että menetkö nyt pojan kanssa ulos. Ja sitten mies alkaa valittaa, kun hän ei ole ehtinyt syödä.

Loppujen lopuksi mies alkoi pojan mentyä nukkumaan pakata matkalaukkua ja sanoi lähtevänsä. Välillä hän vei roskat ja palattuaan hän sanoi, ettei haluakaan lähteä. Vähän ajan kuluttua hän sanoi, että hän lähtee jollakin äkkilähdöllä yksin reissuun, sopiiko. Onpa ajattelevaista. Mulla on koko ajan rahat lopussa, enkä ole saanut ostettua rahapulan takia itselleni mitään kunnollisia työvaatteita, vaan kuljen 3 - 10 vuotta vanhoissa vaatteissa.

Jotenkin tää kaikki näyttää kirjoitettuna ihan naurettavalta. Olo on kyllä sellainen, että ei yhtään naurata.

 

[Gilda.]

Äijä lähti sitten kaverinsa kanssa reissuun. Tai mistä minä tiedän, kenen kanssa lähti. En luota häneen enää pätkääkään. Taitaa olla tässä meidän tarinamme loppu.

Poika oli tänään kaikesta huolimatta iloinen oma itsensä. Sanoin, että isi lähti matkalle ja on poissa monta päivää. Poika näytti ymmärtävän. Vähän häntä harmitti, kun pystyin lukemaan vain yhden iltatarinan, enkä pystynyt laulamaan yhtään. Nukahtaminen kesti tavallista kauemmin.

 

[Mökö.]

Voimia Gildalle! Aika erikoista käytöstä kyllä mieheltäsi... Meillä muutto lähenee ja henkisesti alkaa helpottaa, tosin rahat on täälläkin kokoajan loppu, niin että oikein ketuttaa ja kunnolla!

Poika on oppinut parina viime päivänä taas uusia juttuja, mm. purskuttelemaan kun pestään hampaat ja näyttämään tulevan ikänsä sormilla.. Uskomatonta tuo asioiden oppiminen! Tykkää katsoa Fröbelin palikoiden dvd:tä ja leikkii laulujen mukana. Päivieni ilo, ehdottomasti!

 

[Gilda.]

Kiitos, Mökö. Mies on lähetellyt joitain tekstareita. Kerran vastasin ok ja kerran jotain muuta, mutta pääasiassa olen ollut vastaamatta.

Rahat on mullakin aina loppu. Maksamme periaatteessa yhtiövastikkeen ja lainan tasan puoliksi, mutta korot nousivat joku aika sitten ja olen maksanut jo jonkun aikaa yli 100 euroa enemmän kuin mies. Lapsilisä tulee minun tililleni, mutta maksan myös pojan hoitomaksun, 200 euroa /kk. Laskut maksettuani tililläni on 200 - 300 euroa. Siitä maksan osan ruuista, hankintoja kotiin, osan pojan vaatteista ja omat vaatteeni. Ja miehellä on siis varaa lähteä yhtäkkiä 4 vrk:n kaupunkilomalle Eurooppaan.

Poika on kyllä ehdottomasti päivieni ilo ja elämäni suola. Hän puhuu jo 5 - 6-sanaisia lauseita ja muistelee asioita pitkienkin aikojen takaa. Pikkukakkosta katsellessa hän tietää heti ekalta sekunnilta, mikä ohjelma alkaa ja laulaa mukana vaikkapa Valle, Valle, korkealle ... ja "hassu pelle", kun siinä sanotaan "hassutellen". Kun kesän jälkeen tuli eka Katinkontti, poika huusi samantien "Katinkontti, katinkontti" , vaikka edellisestä kerrasta oli kolmisen kuukautta.

 

[Raisa.]

Pitkästä aikaa.

Jaksamista Gildalle ja Mökölle. Joskus kyllä mietin, mihin miehiä oikein tarvitsee, kun niillä jotenkin tuo järjen(?)juoksu on niin erilaista kuin meillä. Ja vastuunotto tuntuu olevan myös yksinomaan naisten asia..

Meillä mies sai viran toisesta kaupungista ja on nyt vain viikonloput kotona, tulee joskus viikolla käymään iltamyöhään. En jaksa!! Olen itse mennyt takaisin töihin, mikä vie tosi paljon energiaa. Toki oli kiva palata töihin, mutta kun tekee ensin yhden työpäivän töissä ja sitten toisen kotona, niin on kyllä koko ajan aivan jaksamisen äärirajoilla.

Onneksi tyttö on viihtynyt aivan loistavasti päiväkodissa. Pari ekaa viikkoa oli kiukuttelua, mutta nyt kysyy heti herätessään aamulla: "kotiin?" Ja nauraa onnesta nähdessään tarhan pihan ja jää iloisena leikkimään, kun lähden. On hyvä mieli. kun voi olla töissä ilman huolta lapsesta. Ja nyt olen kotona flunssassa (tyttö sairasti jo viime viikolla), on ihanaa saada sairastaa ilman, että on kiukkuinen toipilas hoidettavana Nukuin koko aamupäivän, ihanaa Kyllä sitä äitinä oppii nauttimaan mitä kummallisimmista asioista, jopa sairastamisesta..

Tyttö on ruvennut höpöttämään tosi paljon tarhaan menon jälkeen. Ei suorastaan lauseita, mutta sanoja peräkkäin: "isi ottaa vaippa pois", "ulos mennään laittaa hanska käteen" jne. Ja meilläkin muisti on jo aika pitkä, Katinkontti oli tytölläkin muistissa kesäkuulta

Mutta ite, ite, ITE pitäisi saada kaikki asiat tehdä. Erityisesti pukeminen aamukiireessä vie hermot. Yritystä kun on vielä enemmän kuin taitoa. Onhan se tietty hyvä, että on itsenäinen, mutta..

Joo, palaan sängyn pohjalle sairastamaan.
Ihania syyspäiviä kaikille!

Ps. Mullekin käy hyvin joku muu palsta, jos joku keksii. Mutta en tiedä niistä minäkään enempää.

 

[nosto.]

nosto.

 

[Gilda.]

Poika oli kipeänä muutaman päivän, mutta nyt alkaa helpottaa. Keskustelu miehen kanssa ei suju. Hän ei usko, kun sanon, että en halua enää elää näin eli jatkuvassa pelossa. Saan koko ajan pelätä, että mies valehtelee tai pettää lupauksensa.

 

[Sirenia*]

Jaksamisia Gildalle, tosi ikävältä kuulostaa teidän tilanne

Meillä oli tuossa pari viikkoa sitten tuttivierotus, samalla lähti sitten iltamaitopullokin. Pullon perään tyttö ei huutanut ollenkaan mutta tuttia kaipasi aika pitkään. Vieläkin on välillä nukahtaminen vähän hankalaa, pitää seistä sängyn vierellä niin kauan kunnes nukahtaa. Ja on alkanut heräileen lähes joka yö muutaman kerran huutamaan. En tiedä huutaako sitä tutin puutetta vielä vai näkiskö jotain unia. Joskus nukkuu kuitenki ihan koko yön heräämättä.

Miehellä hoitovapaa loppuu tän kuun lopussa eli viikon päästä. Olen hakenut hoitopaikkaa lokakuun alusta, vaan ei ole vieläkään mitään kuulunut kaupungilta. Tosin sanoivat sillon että ois pitäny hakea 4kk aiemmin mutta oli aika hankalaa kun lapsella oli vielä sillon hoitopaikka kun 3kk vaan piti poiskin olla... sanoivat sitte että ei ole takeita saako hoitopaikkaa sillon kun tarvii. Kysyin sit että mihin sitte lapsen laitan kun tarvis töihinki mennä. Vastasivat että eikö vois isovanhemmat kattoa. Just joo, toiset on töissä ja toiset niin vanhoja ettei jaksa enää joka päivä. Jos ei perjantaihin mennessä oo mitään kuulunu niin soitan ja kysyn että mihinkäs sitä sitten vien lapseni maanantaiaamuna hoitoon?;D
Onhan miehellä vielä 3 viikkoa kesälomaa nyt lokakuussa mutta arvasin tän ja laitoin vähän varman päälle. Saa nähä saako sittekään vielä hoitopaikkaa vai joudunko ottaan viikon palkatonta vapaata kun ei saa muksua hoitoon. Hullua toimintaa meidän kaupungissa...

Odotus on mennyt ihan hyvin, rakenneultrassa just käytiin. Oltais haluttu tietää kumpi on tulossa mutta kaverilla oli jalat niin piukasti ristissä ettei näkyny. No, on tää aika menny niin nopeeta muutenki että yks hujaus enää niin saadaan kyllä tietää Viikkoja on jo 21 kasassa!

 

[Myy´]

Oon ollut tuolla taustalla viime ajat. On vähän kotona vastustanut miehen kanssa, meillä tuntuu elämä olevan melkoista ylä- ja alamäkeä. Päivitän tässä itteni ajantasalle muiden kuulumisista.

Sen huomasin tuossa, että haussa olisi uusi paikka jossa jatkaa keskustelua. Kävisikö tämä? Osasin luoda yhteisö, jossa voimme jatkaa juttua, jakaa valokuvia eikä niitä pääse näkemään kuin jäseneksi liittyneet. Jäsenyyttä joutuu hakemaan, jotta ei vieraat pääse näkemään kuvia eikä kirjoituksia. Katotaan jos nyt vielä saan teille muille linkin, josta liittyä jäseneksi... (teettää hieman vaikeuksia...)

http://fi.msnusers.com/Marrasvauvat2005

Kokeilkaapa joku pääsekö tuolla linkillä sivulle josta voisi sitten liityä jäseneksi. Koitan aina samanpäivän aikana saada jäsenyyden hyväksytyksi.

Myy

 

[Myy´]

Jos tuolla linkillä ei pääse niin jatkan selvittelyä miten saan sen teille muille näkyviin. Nyt täytyy lähteä hakemaan Onni hoidosta, joten palataan myöhemmin asiaan. Nyt kuitenkin on luoto tuollainen yhteisö, ettei tehdä kovin montaa. Tuo on MSN yhteisö, suomenkielinen.

Myy uudestaan

 

[Elovena.]

Voimia Gildalle ja Mökölle täältäkin. Vaikeita, vaikeita asioita...

Meilläkin on ylä- ja alamäkeä, nyt vaihteeksi ihan neutraalia. Ollaan käyty myös perheneuvojalla, on kyllä auttanut. Seuraavaksi on kolmas kerta. Onneksi nämä lapset on ihania, varmasti kaikille se elämän suola niin kuin Gilda jo mainitsi

Kokeilin päästä tuonne yhteisöön, enkä onnistunut, höh. Kone ei suostu avaamaan sivua, joten voi johtua koneestakin. Olin jo ihan innoissani menossa laittamaan kuvia Koittakaahan joku muukin mennä ja kiitos Myylle,kun jaksoit tuollaisen tehdä meille!

 

[Myy´]

Ei oo koneessa vikaa vaan ku mä en nyt osaa, yritän uudestaan kunhan mies tule kotiin. Ainakin se on jo olemassa.

Myy

 

[Myy´]

http://groups.msn.com/Marrasvauvat2005

Tulisko tällä oikealle sivulle...

Kokeilkaapa joku!

Myy

 

[Gilda.]

Pääsin kyllä MSN:n sivuille Myyn linkin kautta, mutta keskeytin rekisteröintiprosessin, koska se tuntui juuri nyt niin uuvuttavan pitkältä. Moneen kohtaan olisi pitänyt ilmoittaa, ettei halua mainospostia.

Miehen kanssa riideltiin viimeksi aamulla niin, että itkin ja hän raivosi. Keskustelut eivät johda mihinkään, kirjoittaminenkaan ei auta. Mies ei vastaa kysymyksiin, hänellä ei ole mielipiteitä eikä ehdotuksia. Hän vain hokee samoja asioita, kuinka hän ei saa käydä rauhassa missään ja kuinka kyttään hänen tekemisiään, eikä hän osaa edes nukkua oikein. Viimeisellä hän viittasi siihen, että olen huomauttanut hänelle kuorsaamisesta. Olen todella kyllästynyt hänen kuorsaamiseensa ja siihen, että herään kymmeniä kertoja yössä, vaikka käytän aina korvatulppia. No nyt mies on siirtynyt sohvalle nukkumaan, mutta sekään ei auta, ellei ovi ole kiinni. Meillä ei ole ollut seksiäkään ainakaan puoleen vuoteen. Mies suhtautuu kuorsaamisesta huomauttamiseeni kuin tekisin sen vain hänen kiusakseen. Yritin eilenkin selittää, että en todellakaan keskellä yötä raahaudu olohuoneeseen häntä tönimään huvikseni, vaan siksi että en pysty nukkumaan.

Miestä ei kiinnosta pätkääkään huolehtia omasta terveydestään, eikä hän tee mitään hankkiutuakseen eroon noin 25 ylimääräisestä kilosta.

En tiedä, mihin ottaisin yhteyttä. En pääse irti suhteesta, enkä voi jatkaa, koska mies ei suostu keskustelemaan. Taisin jo kertoakin, että kävimme keväästä 2006 kevääseen 2007 pariterapiassa kymmenisen kertaa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Pari kertaa kävimme erikseen, muuten yhdessä. Mies esiintyi terapeutin edessä huomattavasti yhteistyöhaluisempana, eikä inttänyt vastaan, kuten hän mulle tekee usein. Esim. jos sanon, että mielestäni hänen käytöksensä kertoo siitä, että hänelle on aivan muut asiat tärkeitä kuin minulle, hän sanoo "eihän oo". Siitä hän ei kuitenkaan jatka mitenkään, ei perustele, ei kerro ajatuksiaan. Kaikkeen tulee vastaus "onhan", "eihän" jne. Ja jossain vaiheessa alkaa hillitön tärisevä raivo ja kiroaminen.

Eilen illalla riideltiin niin, että en saanut unta ennen kuin puoli yhdeltä.

 

[Elovena.]

Voi itku, mun kone ei avaa sitä sivua... Ottaa päähän! Minkä alla tuo yhteisö on, jos menen etsimään??

 

[Elovena.]

Tuo kuulostaa ihan kamalalta tuo teidän tilanne. Tuntuu aika toivottomalta. Enkä osaa oikeen mitään sanoakaan. Henkisiä voimavaroja tuollainen vaatii todella. Miksi et pääse suhteesta irti? Vaistoaako teidän poika teidän tilanteen? Huomaa, että äiti on ihan lopussa... Eikö ero ole parempi niin voisit olla pojan kanssa onnellisempi. Tai ainakin kokeilla erikseen olemista, jos miehesi vaikka sitten ymmärtäisi mitä on menettämässä. Vaikka mikä mä olen mitään neuvomaan, kun en kaikkea tiedä... Vähiten kuitenkin yleisesti ottaen kannatan tuota eroamista, sen takia yritetään mekin tuolla pariterapiassa käydä...

 

[Myy´]

Otetaanpa vielä uusi yritys...

Tää on nyt yahoossa ja vaatii rekisteröitymisen yahoon käyttäjäksi jotta voi liittyä yhteisöön. Siis yahoon sähköpostin käytännössä.

http://health.groups.yahoo.com/group/marraskuu2005/

Sieltä klikata Join this group!
ja sitte sign up! jollei ole käyttäjätunnusta yahooseen. Jospa tämä toimisi helpommin!

Myy

 

[Gilda.]

Myy, kiitos, linkki ainakin toimii, mutta energia ei nyt riitä rekisteröitymiseen. Ehkä myöhemmin.

Poika on ollut tosi hankala ja itkuinen iltaisin. Toivottavasti ei johdu mun ja miehen tilanteesta. On niin syyllinen olo.

Ei tästä niin vaan irti pääse, kun erotessakin pitäisi pystyä keskustelemaan, koska meillä tulee aina olemaan yhteinen poika.

 

[Sirenia*]

Myy, pääsin kyllä tonne sivuille mutta en kyllä oo ollenkaan varma osaanko niitä käyttää No, ehkä sitä oppii kun perehtyy vähän tarkemmin

 

[Elovena.]

No nyt onnistui, on jo ennestään tunnukset tuonne Kuviakin jo laittelin...

Gilda: Kyllähän nuo lapset kaikkea vaistoaa, mutta jospa se on jotain muuta... Voi että... Tuo on niin totta ettei ole helppoa erotakaan. Toivottavasti teille löytyisi jokin ratkaisu, eihän tuollaistakaan ketään kauaa jaksa. Voimia.

 

[Myy´]

Pidetään täällä jonkin aikaa sivuja ylhäällä, jotta kaikki hoksaa siirtymisen muille areenoille.

Gilda, pistä vaan osoite muistiin ja käyt rekisteröitymässä kunhan huolilta jaksat! Voimia!!!

 

[Pirpana*]

Heippis, onnistuin kirjautumaan tuonne uudelle foorumille. Täytyy perehtyä tarkemmin viikonloppuna :O)